Rytmikorjaamon lavan rakennus osa 2 - "Eihän tästä mitään tuu, saatana"

Jepulis.
Minäpä se en tiistaina päivittänytkään tätä blogia, koska emme silloin voineetkaan rakentaa lavaa loppuun. Rakensimme sen siis eilen, mutten jaksanut kirjoittaa siitä silloin mitään. Syy: Kusipäisyys. Nyt pamahtaa kuitenkin raportointia niin että mossahtaa.

Aamumme alkoi tietenkin Joakimin kanssa siten, että saavuimme "hieman" myöhässä tilannepaikalle. Oli vaikea tarttua toimeen, kun tiesimme meitä odottavan työhirviön niljakkuuden. Parrat eivät kuitenkaan aja itseään, niin aloitimmepas vain sitten kuitenkin työpäivän. Jouduimme käyttämään monasti vatupassia, tuota  suurpiirteisen ja laiskan miehen vihollista. Asian vaatima tarkkuus teki toimistamme kiusallisen hitaita.

Anna näki minut aamulla ja sanoi "Sä näytät siltä, että tarvisit tänään vielä enemmän hellyyttä kuin ennen." Siis mitä helvettiä? Olin kuitenkin nukkunut täysipainoiset neljä ja puoli (4,5) tuntia. Kauhea sekoilemaan tuo Anna.

Rytmikorjaamon tiloissa pyöri myös taas tietenkin Jakke. Hän katsoi työpaitanani toimivaa kuuluisaa kultaisin "IBIZA"-kirjaimin koristeltua hihatonta vaatetta ja totesi pilkaten sen olevan vahvasti kontrastissa meidän kuuntelemamme työmusiikin kanssa. Kuuntelimme Carcass-nimistä orkesteria. http://www.youtube.com/watch?v=RAmmGJO03lk
Mielestäni Jaken huumori oli täysin sopimatonta. Olihan hänellä itsellään yllään paita, jossa luki "TITANIC HOUSE BAND". On minullakin sellainen paita, mutten pidä sitä julkisuudessa ylläni. Olimme katsos Jaken kanssa 15- vuotiaina laivakeikoilla edellä mainitulla aluksella. Minä soitin orkesterissa tamburiinia, Jakke alttofonia. Joimme salaa vuosikertakonjakkia ja olimme melko tukevassa humalassa, kun Jakke huudahti yhtäkkiä: "Nevanpää! Jumalauta, uppoaako tämä laiva vai mitä vittua?" Minä siihen: "Miten niin?" Jakke: "Mun fonista tulee kuplia ja vettä on rintaan asti.". Olimme viimeiset, jotka uivat ns.vittuun sieltä. Muu orkesteri jäi soittamaan settilistaa katkeraan loppuunsa asti.

Summonoimme ruuan jälkeen avuksemme Kimmon, tuon rakastuneen leprekaunin. Joakim löi ensin itseään sormeen pajavasaralla, sitten saman tempun toisti Kimmo. Voi noita nuoria hassupippelipoikia.

Kun lava oli pystyssä, oli aika laittaa sen alle sellaisia kivoja jutskajutskia, jotta Äänitaiteilija Jormanainen ei pääsisi valittamaan miten soundi on hirveää paskaa.

Kävin välillä hieman parturoitavana. Minulle sanottiin, että hiukseni näyttävät naisen häpykarvoitukselta. Ja tämä oli se kiltti versio; voitte vain kuvitella.

Palasin takaisin ja jatkoimme lavan alla työskentelyä Joken kanssa. Kimmo oli liuennut paikalta kuin etusormi suolahappoon. Lavan alla oli pimeä, kuuma ja klaustrofobinen tunnelma. Siellä tapasimme myös kaivoskääpiö Zoltanin. Hän on yhä vihainen minulle siitä kun annoin pakit hänen siskolleen Zaltanille. Mutta eihän siitä jumalauta sentään olisi tullut yhtään mitään; Zaltan on kuitenkin vain 76 senttimetriä pitkä. Ja kova nalkuttamaan.

Joakim hienosti myös matotti lavan. Ja laitettiin sellainen fantastisen kiva etuverhokin siihen taas sitten. Illalla oli tarpeeksi valmista ja voi miten hienoa. Usko meinasi loppua, muttei loppunutkaan. Sen pituinen se.
http://www.youtube.com/watch?v=2c3g6tTYoxM

-Nevis-

Rytmikorjaamon esiintymislavan pystytys - "Vanhan miehen pullea vatsa tai nuoren tytön kikit - ei siihen muu osu"

Voi terve taas.
Tämä tositarina sisältää kaikille teille ihmisille ja lukemaan opetelleille pieneläimille tuttuja hahmoja: Joakim, Hietsu, Jakke, Anna ja minä.
Joakimin, tuon hoikan ruumiinrakenteen omaavan happy hipsterin, piti tänään Rytmikorjaamolla, tuolla upealla musiikkiklubilla, purkaa väli-aikainen esiintymislava ja pystyttää se aito oikea tilalle. Hietsun kanssa kun olemme solidaarisia kädellisiä, niin lupauduimme sitten Jokkea tuossa urakassa auttamaan. Siinä taustaa tälle kertomukselle.

Minä aloitin tapani mukaan hyvin vahvasti aamun ja saavuin Rytmikorjaamolle kauniit 49 minuuttia myöhässä. En tiedä mikä saatana oli. Olinhan kuitenkin nukkunut edellisenä yönä mukavat kolme (3) tuntia.
Onneksi Joakim otti vähän ylityötunteja pois aamulla ja saapui tunnin minun jälkeeni. Hietsun kanssa odotellessamme ehdimme siinä purkaa väliaikaisen lavan ns. ihan vittuun asti. Ei siinä jäänyt kuin kerran sormi väliin.
Olin sen verran väsyneen näköinen son-of-a-bitch, että ystävämme Anna sanoi minut nähdessään: "Sä tarvisit nyt hellyyttä" ja teki valtavan henkilökohtaisen uhrauksen ja antoi halin. Hän on saattanut oksentaa 59% todennäköisyydellä myöhemmin kotona tuo kiva tyttö, mutta en halua miettiä sitä(kään) liikaa.

Aloimme kasaamaan "oikeaa lavaa". Hietsu löi hartiansa kipeästi jalkaraudan terävään osaan ja hetkeä myöhemmin jätti sormensakin taas väliin jonnekin. Voi saatana mitä toimintaa.

Oli kuuma ja avasimme sivuoven. Hietsu istui lattialla haarat auki ja väänsi hampaat irvessä lavapalan säätöjalkaa kovin massiivisella jako-avaimella. Sitten se perkele tapahtui: Hietsulta pääsi kova paukku pyllystä. Sillä samalla nimenomaisella hetkellä kuulin pihalta huudon: "AArhggH! Siipeni! Putoan kuolemaani!" Säntäsin ulos ja näin kuinka pieni keijukaistyttö tippui hennot siipensä tulessa ja mätkähti maahan kuin saunankivi. Juoksin 38 cm pitkän keijukaistytön luo ja kuulin, kun se kuiskasi heikosti viimeiset sanansa: "Miksi? Miksi tuolta sisältä tuli paha ilma ja poltti siipeni? Mitä pahaa olen tehnyt?" Sitten hän menehtyi kämmenelleni suloisen katkerasti huokaisten. Hautasin tuon melko harvinaisen taruolennon siipiensä tuhkan kanssa puun juurelle. Siis huh huh. Kyllä niin kaikenlaista sitä sattuukin.

Hietsu joutui lähtemään noin klo15 ja jäimme Joakimin kanssa kahdestaan pähkäilemään lavan kasetteja. Siitä ei kuulkaas tullut yhtään mitään. Lava oli kesän aikana elänyt niin voimakkaasti, että tavanomaisin keinoin emme suoriutuneet. Keksimme vain kolme huonoa ratkaisua ongelmaan, joten teemme sitten huomenna loppuun. Jotenkin.

Niin ja olihan Rytmiksellä puuhailemassa uuden baaritiskin kimpussa Jakke-setä, tuo vanha henkipatto ja superlurjus. Häneltä hajosi iskuporakone käsiin. Viimeksi häneltä on hajonnut työkalu käsiin Syvärin taistelussa, jossa minä soitin puukengillä kamiinaan tiukkaa techno-biittiä ja Jakke päästeli siihen päälle tabletti-haitarilla "Macarenaa", kunnes olkaremmi katkesi ja soitto loppui ja kaikkia vitutti.

Huomenna vielä jotain merkintää tulee sitten.
Rennosti vaan mennään aika ja jokatapauksessa: http://www.youtube.com/watch?v=IKMPFqudjJA

-Nevis-

Jurassic Rock 2013 - "Hei nainen, sulla on VIP-passi mun henkilökohtaisille rakkausfestareille"

Hipsuli heissun.
Minä ja Kode emme tehneet tuntiakaan töitä tänään. Kode, tuo laiha Chewbacca, joutui lähtemään oikeisiin töihin ja minä nukuin pommiin ja sitten Petteri, tuo out-of-shape He-Man, tuli ilmoittamaan, että minun ja Joakimin, tuon laihan söpöyden Predatorin, piti pakata helvetin äkkiä ja hypätä Kivelän, tuon vaalean Ice T:n, kyytiin Jumper- merkkiseen pakettiautoon. Niin me teimme sitten. Matkustimme omalla porukalla tänne Seinäjoelle ja purimme Jumperin. Siellä oli kaikenlaisia esineitä: patjoja, kassalippaita, liivejä, lälläreitä, peilejä, hypotenuusia ja kosmonautteja.
Autostani, joka oli seissyt useita päiviä Rytmiksen pihalla, oli akusta loppunut virta. Sekin saatana vielä siihen sitten.

Tiedän kertoa absoluuttisena faktana ja yleistotuutena, että muu ryhmämme on pakkaillut koko päivän siellä Mikkelissä pakarat märkinä kahta kuorma-autoa ja sellaista. Siitä vielä kertoi äsken internet-yhteyden välityksellä Kimmo, tuo ihmisen kokoinen virnuileva Leprekauni.
Kimmolla on nyt kivaa lukea tätä, kun kerron, että eilen yöllä hänen nukkuvien kasvojensa äärettömässä läheisyydessä on heiluteltu kepeksiä eli skreboja ja naurettu niin saatanasti. T-Bag, baby! En koskaan missään olosuhteissa aio paljastaa ketkä ne kaksi meistä olivat, jotka kyseistä hienoa toimintaa yön varjoissa harrastivat. En koskaan aio kieliä Jokesta ja Kodesta!

Eilen yöllä ilon ollessa ylimmillään Johanna, tuo mustahiuksinen She-Devil, harjasi hiukseni ja teki minulle letit. Olin hirveän kivan näköinen sitten. Hän myös harjasi hieman rintakarvojani. Johanna myös letitti Hietsun, tuon rutiköyhän naisen Jim Morrisonin, hiukset.
Siekkinen, tuo rakkauden etulinjan lerppuhuulinen soturi, oli eilen upeasti humaltunut. Fantastista. Emppu, tuo Joulupukin karannut hip-hop poika, oli myös kivasti menossa mukana.

Siinäpä se sitten oli tämäkin festivaali. Aika väsyksissä sitä ihminen on. Aion silti käydä vielä tänään terassilla repimässä pari ruukkua Joken ja Koden kanssa.
Kiitos raksaryhmä teille. Rakastan teitä platonisesti niin perkeleen tavalla. Olette mussuja.
Kiitos äiti ja isä, että olen olemassa ja minulla on sen takia monasti hirveän hauskaa ja minua naurattaa. Oikein suu auki nauran usein.
Kiitos lukijakunta. Olette kauniita ihmisiä.
Nyt Nevanpään sulkakynä vaikenee taas. Palataan joskus jotenkin asiaan taas.

Siitä minulle ja Kodelle pari biisiä: http://www.youtube.com/watch?v=fp1FUZEXP7k ja http://www.youtube.com/watch?v=rYJ_4n6znMo

ja tästä tämä sama upea laulu, jonka tahtiin festivaalikesä lähti. Se on omistettu raksaryhmälle ja naisille: http://www.youtube.com/watch?v=LBRIYO-xBek


Näkemiin.
-Nevis-

Jurassic Rock 2013 -"Anna mä kerron sulle, jätkä"

Heippa pellenaamat.
Eilen me purimme tätä hirveän kivaa festivaalia Koden ja Joken kanssa puoli kolmeen yöllä. Viinat piti saada pois ja kylmäkaapit ja ravintola tyhjäksi. Sanoin jossain vaiheessa Kodelle hypersarkastisen lauseen: "Enää 24 kylmäkaappia". Muut vetivät alas vaneriaitaa ja barrikadeja ja olivat lavalla auttamassa ja kaikkea.

Tottakai piti sitten ottaa hieman purkkia yön päätteeksi ja sitten oli kuulkaa aamulla fantastisen upea olla itsensä kanssa, perkele. Osittainhan se on Sakun vika, kun löi käteeni rommiakin.
Partakin on päässyt pituudeltaan niin raamatullisiin mittasuhteisiin, että sanoin omalle peilikuvalleni: "Heippa Jeesus Pelastaja. Tulit siis viimeinkin hakemaan minut timantein koristelluilla härkävankkureilla sinne Taivaan Kotiin."

Sattui kaunis komiikkatapahtuma: Eräs tyttö puhalsi kondomia ja Kode joviaalina miehenä puhkaisi sen tupakalla. Siihen tytön kasvoille mossahti riekaleiksi tuo ehkäisyväline.

Tänään minulla meni lounaalla kanaa väärään kurkkuun. Sama englanniksi: The goddamn chicken went into my false throat.

Välihuomautus: Jokke toi minulle salmaria tuohon nenäni eteen. Maistan hieman. Palaan kohta asiaan.
....Noin. Olipa hyvää. Kiitos suloinen Joakim. Jatketaan.

Tänään purettiin teltat ja narikka. Ja viimeisenä työtehtävänä jouduimme siirtämään vessoja. Siinä hommassa ei pääse kusi nousemaan päähän, kun se neste on siinä käsien ulottuvilla.

Kode lähtee huomenna. En tiedä miten pärjään ilman tuota karvaista hujoppia. Totuin nimittäin häneen hajuunsa, joka tuo elävästi mieleen klenkkaavan mädistä hedelmistä juopuneen ojaan pudonneen myskihärän.

Tämä reissu täällä Mikkelissä on eheyttänyt minun ja Koden minuutta ja varsinkin korjannut naisten alennusmyynnistä ostetuilla korkokengillä paskaksi poljettuja sydämiämme. Jumalauta, olemme nyt valmiita kietoutumaan romantiikan taivaallisen samettiseen peittoon ja heittäytymään täysin rohkeasti rakkauden meren kirkkaisiin ja lämpimiin aaltoihin. Siellä sitten uisimme käsipohjaa kuumien kissojen kanssa onnellinen hymy kasvoillamme.
Nyt jokainen lukija voi sitten itse päättää, että oliko äskeinen kappale A) Ihanan romanttinen julkilausuma vai B) Hirveää sontaa. Minulle se on ihan sama. Menen kohta äijien kanssa saunaan ja alamme repimään ruukkua.
http://www.youtube.com/watch?v=JiDnB-CrrNs

Nähdään taas piltit.
-Nevis-

Jurassic Rock 2013 - "Mullahan on kumisaappaassa saatananmoinen reikä"

Terve naiseen ja mieheen.
Päivitän blogini nyt, koska sitten me päivystetään ja alamme illalla purkamaan tätä mainiota festivaalia.

Eilen yöllä pojat olivat purkamassa Devin Townsendin lamppuja. Sitten me "revimme äijien kanssa ruukkua".

Hietsu on ajanut kuulkaa tänään hiekkaa isolla kauhalla varustetulla koneella pitkin ja poikin ja yltympäriinsä. Minä ja Kode laitoimme jotain aitoja ja pressuja ja reikänauhaa. Ei siitä sen enempää.

Meille tuli vahvistukseksi muuten tässä yksi päivä Niilo. Hän on Akun Tehtaalla oikeissa töissä ja hän on suloinen puutarhatonttu.

Ajattelimme perustaa Koden kanssa ilotulitefirman nimeltä Surutulite Oy. Sloganimme olisi: "Tulemme paikalle. Emme hymyile. Ammumme pari rakettia. Lähdemme vittuun."

Tein muuten eilen koko porukalle naudan sisäfileestä uskomattoman hyvää paistia. Kylläpä minä nyt sitten vaan niin.

Täytyy lopettaa. Tuli työtehtävä. Kode hoputtaa.

Palataan.
-Nevis-

Jurassic Rock 2013 - "Minä olen viettänyt enemmän aikaa puistoissa kuin moni puu"

Voi rakkaus.
Täydennän hieman eilisiä tapahtumia tässä vielä kirjallisesti: Kode onnistui lyömään itseään vasaralla sääreen ja ikkunalla käteen; itseasiassa koko ikkuna tippui saakuri vieköön ihan maahan asti ja karmi meni hirveän paskaksi. Kyseessä oli mökkimme ikkuna. Älkää kysykö.
Joakim ajoi useiden tuhansien kilogrammojen painoisella kurottajalla monien siideritölkkien yli. Hienoa Alfred.
Minä olen koko viikon pilaillut ihmisten kustannuksella käyttäen apuna suklaapisarakeksejä. Eilen hiivin nukkuvan Joakimin ylle käsissäni keksi, tuo paholaismainen jäynäväline. Ajattelin sijoittaa keksin Joakimin kalsareihin hänen siittimensä kohdille, koskapa Jokke nukkui haarat avoinna ja kalsarit esteettisen pulleina. Olin hyvin lähellä saavuttaa kauniin tavoitteeni, kun Joakim yhtäkkiä avasi silmänsä ja tuijotti minua hyvin intensiivisesti. Yritin leikkiä viatonta ja totesin vain "Moro". Syyllisyyden sävy kuitenkin loisti kasvoiltani ja Joakim huudahti yhtäkkiä: "Mitä vittua Nevanpää? Sulla oli joku jekku!" Jäin siis kiinni henkiset housut laskettuna nilkkoihini. Sellainen tarina se.

Olemme olleet Koden kanssa työparini nyt niin kauan, että annoimme jokseenkin vahingossa spontaanisti ja tilanteiden huumassa toisillemme hellittelynimet. Minä olen "Pullukka" ja Kode on "Holkkipolvi" tai "Pippelinussu". Ensimmäiseen nimeen hän jo vastaa. Tuon toisen kutsuhuudon operatiivisen toimivuuden optimaalinen saavuttaminen on ns.vaiheessa.

Tänään purimme ja siirsimme aitaa, sidoimme pressuja sinne tänne ja korjailimme kaikkia ihania asioita yliluonnollisen suloisella tavalla. Minusta oli luonnetta kasvattava kokemus sitoa saatana sateessa mansikkamuovia nippusiteillä ja seistä samalla jonkun assholen oksennuksessa. Kyllä kyllä. Jeps.
Mutta päivämmehän jatkuu ja päivystämme ja vastaamme ihmisten hätähuutoihin ja korjaamme ja fiksaamme.

Tässä keksimäni laulun lyriikat, jolla olemme aloittaneet monia aamujamme:
"Emätin ja siitin, niistä Luojaa kiitin. Penis ja vulva, rakkauden tulva."

Palataan taas asiaan oi te ihmisrotuun kuuluvat lukutaitoiset.
-Nevis-

Jurassic Rock 2013 - "Ei me Petteri tajuttukaan sitä juttua sitten"

Pompsista pomppelis.
Festivaalin rakentaminen on kuin ratsastaisi alligaattorilla; jos ei pidä tiukasti kuonosta kiinni, niin se saattaa kääntyä ja purra perkuli välilihaan.
Kävi klassinen upeus eli luulimme, että tilanne on hallussa, mutta tänä aamuna sitä vain kummasti löytyi paljon tekemistä. Voi dinosauruksen halkeileva muna sentään.
Minä sanoin tilanteesta kommentin: "Absoluuttinen farssi". Joakim kommentoi seuraavasti: "Jumalauta jätkät, tää tilanne leviää käsiin." Esimiehemme Petteri totesi joviaalisti: "Miten se aina ossaakin tulla yllätyksenä se festivaalin aloitus." Aivoissamme haisi henkinen sähköpalo.

Minä en voi kirjoittaa pitkään, kun päivystämme koko raksaryhmä ja nakkeja viuhuu ja viheltelee syliimme ihan mukavasti. Kaikenlaisia juttuja me teemme sitten.

Kimmolla oli tänään sävy sävyyn lippis ja t-paita. Punainen oli se väri.

Ruokana on ollut lihapullia.

Nyt sataa, saatana.

Miksi kaikki aina pitää tehdä "Koden tavalla"? Osaatko Kode vastata? Huhuu, Kode?

Yritän huomenna päivällä ehtiä kirjoittamaan jotakin lisää taas.

-Nevis-

Jurassic Rock 2013 - "Jumalauta Kaunismäki"

Kato, terve.
Olipas siinä sitten tänään hirveän upea päivä festivaali-esineiden parissa. Minä ja Kode olemme Ravintola-Sakun kurjia käskyläisiä, joten taas mentiin ravintoloiden rakennuksen parissa. Tämän päivän erikoisraporttini käsittelee lähinnä minua ja Kodea, koskapa tuo oman elämänsä Juha Mieto on työparini ja pahin kriitikkoni.
Siksipä kerron tähän alkuun nyt heti, että mitä ne muut juipit meidän ryhmästämme tekivät: Näin Kimmon seisovan lankun päällä ja osoittavan jotain asiaa kahdesti sormella. Tytöt olivat jossain. Joakimilla oli taas rastat. Emppu ajoi autoja ja törmäsi lyhtypylvääseen. Hietsu vietti taas koko päivän puumateriaalin parissa (it´s starting to sound a little kinky...). Päivän sankaritarina oli kuitenkin Joutsen-Siekkinen! Hän sai tehtäväkseen hitsata niin saatanan tavalla. Ja miten tuo Savolainen hupiveikko vastasikaan tarpeen kutsuun! Hän hitsasi uskomattoman määrän raksaryhmälle elintärkeitä kiiloja. Ja miten tuon miehen postyyri muuttuikaan hänen laittaessaan kasvoilleen hitsausmaskin ja ottaessaan väkivahvoihin käsiinsä hitsauspuikon. Siekkinen oli niin käsittämättömän itsevarma ja miehekäs; hän oli kuin Villin Lännen nopein pistolero ja liukkain naistennaurattaja. Kävinkin ruokatauolla keskustelun tuon miehen kanssa:; Minä: "Jumalauta! Jumalauta Siekkinen!! Jos olisin nainen, niin en tiedä mitä tekisin sulle nyt." Tähän Siekkinen rauhallisella baritoni-äänellä: "Harmi." Ei ihme, että tuolla karskilla miehisyyden kommandolla on nainen. Siekkinen kun laittaa naamarin päähänsä ja ottaa puikon esiin, niin johan alkaa tapahtua.

Minä ja Kode kannoimme taas niitä kylmäkaappeja. Tänään se oli jostain paholaismaisesta syystä vaikeampaa. Sahailimme myös maailman tylsimmällä sahalla ja tasapainotimme erilaisia isoja tavaroita. Anna, tuo munasarjallinen ystävämme ja tiukka ravintolatyöntekijä, oli kanssamme työtehtävissä ja se elvytti hänen sieluaan. Minun ja Koden kanssa kun pyörii läheisissä merkeissä, niin onhan se hauskaa seurattavaa; kuin katselisi kahta banaaninsa hukannutta punaperse-paviaania, jotka raapivat toisistaan irti satiaisia.

Kohtasimme sellaisia tilanteita Sakun, Koden ja Annan kanssa, etten voi niitä tässä suomalaisen keksimin sanoin kertoa. Siksi kerronkin sen swahiliksi: Bana ageo n´balaa tsia ko ko mur huikaro. Näin vaan.

Täällä on myös koko AMSin kajariryhmä. Onpa kuulkaa hienoa; jos ymmärrätte mitä tarkoitan..

Huomenna pitää mennä taas eteenpäin elämässä. http://www.youtube.com/watch?v=s_Kih1_vlrw
-Nevis-

Jurassic Rock 2013 - "Mister Oilbottom"

Heipsistä hups.
Mitäpä minä pieni pullea ihminen kirjoittaisin tästä päivästä? No sen, että taas Koden ja Kimmon kanssa laitoimme telttoja pystyyn ja teimme portteja. UltraPoikaystävä-Siekkinenkin oli siinä mukana pyörimässä. Portteja oli kiva tehdä, mutta kaikista kivoin portti on se Taivaan Portti, jonka läpi minut Tuonelan Joutsen vie kultaisella kantotuolillaan toivottavasti pian Pelastajamme tykö. Näin minä ajattelin aamulla, sillä taas minua kiusattiin isosta päästäni ja siitä, että olen niin vanha, että muistan varastaneeni joskus Urho Kaleva Kekkosen hiusharjan ja Volume-shampoon. Onneksi päivän edetessä sain taas kerättyä itseni sieluni katkerien kyynelten joukosta.

Tottakai teillä pikku vasikat herää heti kysymys, että mitä ne muut meidän ryhmästämme sitten tekivät? Minäpä vastaan, saatana. Emppu ajeli kulkuneuvoilla ja kravasi itseään, tytöt olivat kypärät päässään lavalla, Jokke makoili siellä täällä ja teki vissin jotain työasioita ja Hietsu, tuo oma Sahakäsi-Edwardimme, harrasti koko päivän puuseppäilyä aikuismaisesti.

Iltapäivällä minä ja Kode pääsimme Ravintola-Sakun alaisuuteen ja rakentamaan ravintoloita!! Voi meitä maagisia olentoja! Onneksi tutustuimme eilen yön salaisina taikatunteina erilaisiin alkoholituotteisiin, jotta voisimme aloittaa tänään uskottavasti ravintolaraksailun. Kyllähän maailmassa nyt herranjumala pitää logiikka ja järjestys olla.
Tähdet olivat oikeassa asennossa ja tapahtui thermo-dynaaminen ihme. Pääsin opettamaan Kodelle erään asian! Se se on pojat ja tytöntylleröt äärimmäisen harvinaista. Sen verran ylpeä tuo parrakas Frankensteinin Hirviö on, että häntä otti oikein ylpeyden päälle tuo tapahtuma. Kuulin hetkeä myöhemmin kuinka Kode kieli Kimmolle, kuinka "Nevis opetti mua" sellaisella kivalla lapsen äänellä. Tällaista tämä sitten on tämä touhu täällä.

Niin, avuksemme olutraksailuun saapuivat sitten Kimmo ja Siekkinen. Teimme baaritiskin ja kannoimme kylmäkaappeja, noita itsensä Perkeleen suunnittelemia laatikko-esineitä. Omaksuimme Koden kanssa kylmäkaappien suhteen jo Provinssissa "arkunkanto"-tekniikan. Se on siitä hyvä, että siinä menee pelkästään lonkka vitun paskaksi. Niin se on.

Pari asiaa referaattina: Lauloimme eilen Koden kanssa alasti järvessä The Scorpionsin "Send me an angelia" ja oli se biisi Sakunkin huulilla=Voi jeesus. Hietsu käski sanoa, että heräsin tänään ennen häntä. Petterin paita on tehty erinomaisesta materiaalista. Minä ja Kode riitelemme rakastavasti koko ajan kuin vanha 44 vuotta naimisissa ollut Puolalainen rutiköyhä punajuurilta haiseva pariskunta. Purkaamme myös Kimmoon välillä sisäistä tuskaamme; voisi jopa sanoa, että Kimmo on kuin meidän karvainen kesytetty susilapsemme. Hirveän herkkää siis on, saatana.
Tässä jopa kaksi musiikkilaulua, että pääsette oikeaan tunnelmaan: http://www.youtube.com/watch?v=sthhBvkOkRA ja http://www.youtube.com/watch?v=U9kGpx88MoE

Palataan. Jeps.
-Nevis-

Jurassic Rock 2013 - Ibiza-tiistai

Terve höpönassuliinit.
Aamu lähti käyntiin kauniisti. Kämppäkaverini Hietsu yritti hyvää hyvyyttään herättää minut kauniisti laittamalla läppäristään Vivaldia soimaan. Minä olin sitten huutanut hänelle: "Viulut vittuun!" Voi minkälainen päivänsäde olenkaan aamuisin.

Minulla oli tänään työpaitanani Ibizalta humalassa ostamani liian iso, huonosti istuva hihaton paita, jossa lukee kultaisin isoin kirjaimin "IBIZA". Minäpä se vasta osaankin. Olen paras, tyylikkäin ja vittu paras. Poishan minut pitäisi täältäkin viedä.

Tänään minä, Kode ja Kimmo rakensimme telttoja ja kannoimme pari esinettä. Jotain vaijereita poikkaistiin kanssa. Tytötkin laittoivat telttoja. Emppu ja Siekkinen hakivat jotain Mannilla. Joakim ja varsinkin arjen sahasankari Hietsu tekivät puukäsitöitä ja veistoa. Sellainen työpäivä se. Kuuma oli ja on yhä kuin espanjalaisen villisian sisällä thermo-kalsariasusteessa.

Kode on minua kiusannut jo pari päivää. Toisaalta tuo kohtalon holkkipolvi välillä antaa myös positiivista palautetta. Kaksi vuotta sitten täällä Mikkelissä hän huudahti minulle romanttisesti:"Äläkä peittele sitä munaas!"

Avasin äsken aivan saatana tahallani kylmän oluen. Kohta taas rantalentistä ja saunaa ja uimista. Ravintola-Sakukin on jo tonteilla. Kylläpäs on nyt sitten kystä kyllän.

Eilen uin alasti järvessä kauniin yöllisen kesätaivaan alla ja annoin luvan haavoittuneella sydämelleni haaveilla jostain tyttö-ihmisestä: http://www.youtube.com/watch?v=Cv_j6BXeNGg

Huomiseen tontut ja taikurit.
-Nevis-

Jurassic Rock 2013 - Rakentamaan menivät ihmiset nuo

No mutta tsaukki vaan.
Eilen minä matkustin tänne Mikkeliin. Olin hirveässä krapulassa, koska ajauduin jotenkin pitämään jatkot. Oksensinkin Rytmiksellä ennen lähtöä. Kyllä minä olen sitten kanssa yksi pösilö. Kiva, mutta pösilö. Matkustin Kivelän ja Emma-Lotan kanssa pakettiautossa. Hassuja juttuja puhuimme matkalla.
Päästyämme Mikkeliin, olin koko illan oman elämäni Kode; minulla oli musta huppari, työparta, kaljapurkki kädessä ja sydänsuruja. Ilta meni omalla painollaan. Minulle sanottiin, ettei minua ole koskaan nähty suuttuneena; ainoastaan turhautuneena ja itseeni pettyneenä. Kiitti hei kundit.

Meitä on täällä kuulkaa lapset ja menninkäiset tällainen raksaryhmä: Petteri, Hietsu, Kode, Kimmo, Joakim, Parisuhde-asiantuntija-Siekkinen, Emppu, minä ja naisvahvistuksina Johanna ja Emma-Lotta. Nyt kun on tuota hameväkeäkin samassa mökissä, niin joudun pitämään hieman enemmän vaatteita päälläni kuin menneinä vuosina.

Meitä nukkui samassa huoneessa kolme: Hietsu, minä ja minun epätoivoni. Yöllä Hietsun takamus puhui useita kertoja; erotin ainakin sanat "Puu", "Suu" ja "Prööötsis".
Hietsu kertoi aamulla herätyskellon soidessa minun huudahtaneen: "En tuu". On turvallista sanoa, etten ole lainkaan aamuihminen.
Aamupalan jälkeen olin kuitenkin ihan valmis aloittamaan tulevan koitoksemme tämän festivaalin parissa. Lähdimme Koden ja Kimmon kanssa rakentamaan narikkaa. Se oli hirveän upea juttu ja voi jettä.

Sitten me laitoimme Koden ja Kimmon kanssa telttoja pystyyn. Siekkinen joutui hitsaamaan meille yhden teltan osan eheäksi ja tulisieluinen savolainen kun tuo seurusteleva C-kortillinen mies on, niin hän sai nurmikon palamaan. Kaikenlaista. Tytöt meitä auttoivat vähäsen siinä isossa teltassa sitten.

Hietsu ja Joakim tekivät koko päivän L-paloja. Siinä hommassa tuli sekin konsonantti varmasti tutuksi, saatana.

Näissä festivaalihommissa olen huomannut, että kalsareiden taso on elintärkeää. Se on hirveän vaikea asia, jos alushousut nousevat kaikkein pyhimpään kuumana kesäpäivänä. Tästä keskustelimme tänään. Mainostan tässä, että ehdottomasti parhaat kokemani kalsarit ovat merkkiä Björn Borg. Omistan niitä köyhänä miehenä vain yhden (1) kappaleen ja sekin on saatu lahjaksi. Kiitos Syvis vaan.

Nyt me menemme kohta varmaan pelaamaan rantalentopalloa ja saunaan ja uimaan ja voivoi miten ihanaa.
Palataan taas.
http://www.youtube.com/watch?v=MV_3Dpw-BRY
-Nevis-

Jurassic Rock 2013 - Lastauspäivä

Terve ihmiset.
Tänäänpä sitä oltiinkin sitten. Henkipattojemme joukkoon liittyi myös Joakim eli Suomen paras Alfred. Laitoimme erilaisia horisontaalisia ja vertikaalisia objekteja tila-avaruudeltaan mahdollisimman tiukkoihin pakkauksiin, jotta kahden kuorma-auton ja kahden paketti-auton dimensiot riittäisivät ottamaan vastaan kaiken tarvittavan funktionaalisen materian. Minä ja Satasuukkoa-Siekkinen lastasimme mm.patjoja. Kyllä; taas oli kohtalon kurja noppa pyörähtänyt osoittamaan ykköstä meille ja painimme niiden letrujen paskiaisten kanssa hyvän aikaa. Hirveä määrä erilaisia hirveän kivoja tavaroita kulki tuhannesti kirottujen kättemme kautta autoihin.

Söimme taas Mondeolla. Ruuaksi oli muussia ja jauhelihapihvejä! Jumalautsi sentään, että ihmisen on kiva olla, kun se syö. Koittakaapas itse, niin tajuatte.

Koden kanssa laskimme ja viikkasimme kaikenlaisia tekstiilejäkin. Ainoastaan särkyneiden sydäntemme epätoivoinen pumppaus säesti tuota toimintaamme. Sen verran oli epämiehekäs olo, että poltimme salaa tupakat pesu-varastossa. Älkää kertoko kenellekään, se on sellainen salaisuus-jutska.

Ainoa edes jotenkin erikoinen tapaus sattui, kun Hietsu trukilla ajaessaan osui koneensa piikeillä vahingossa junaradan vieressä olevaan isoon kiveen, joka meni nurin. Sieltä alta esiin nousi Plateosaurus, perkele. Kukapa olisi arvannut, että peltihallimme läheisyydessä on norkoillut jonkun helvetin kiven alla ties kuinka kauan hirmulisko? Emme ainakaan me. Tappaahan se iso lisko piti. Oikein hiki tuli seuraavan varttitunnin aikana, kun Hietsu pökki tuota isoa eläinhahmoa trukin piikeillä, Petteri käytteli pihtejä, Kode peruutti autollaan dinon varpaiden päältä, Joakim taisteli rälläkällä, Siekkinen huusi savoksi jotain kirosanoja ja minä heittelin vanhoilla perunoilla saurusta silmään. Olipas siinä sitten iltapäivä.

Ensimmäinen delegaatio lähtee huomenna Mikkeliin. Minä menen toisen ristiretken mukana sunnuntaina sinne sitten. Yritän raportoida tarkkaa kuvausta sieltä aina, kun joku lainaa minulle internet-yhteydellä toimivaa atk-laitteistoaan. Hirveä seikkailu tulossa taas. Palataan asiaan tytöt ja pojat.
Siitä adventure-musiikkia: http://www.youtube.com/watch?v=uNw3hTfBERM
-Nevis-

Jurassic Rock 2013 - Esityön kuuma kutsu

Voi jeesus ja taas mennään.
Jurassic Rock, tuo hulppean kiva elävää musiikkia avoimessa ilmassa tarjoava festivaali, käynnistyy parin viikon kuluttua Mikkelissä. Sinne minä menen taas työsuhteeseen sitten. Sen tähden tänään piti etsiä ja laittaa esineitä järjestykseen. Esittelen nopeasti tämän päivän henkilöstön, jotka ovat meidän kaikkien rakastamat vanhat tutut eli Kode, Hietsu, RakkaudenPostitorvi-Siekkinen ja minä. Petteri, tuo osittain ymmärrettävää Oulun murretta viskova kundi, toimi esimiehen asemassa.

Petteri oli heti aamusta ilkeä ja antoi meille listan hirveän kivoista tavaroista, jotka meidän tulisi etsiä ja lastata erilaisiin suurehkoihin moottoriajoneuvoihin. Rakkauden voima on suuri ja energiaa antava, sillä Supersydän-Siekkinen oli meistä ainoa, joka hymyili ja oli hyvällä tuulella. Olipa tuo Savon ihmismansikka leikannut partansakin tosi tosi siistiksi. Minä, Kode ja Hietsu vedimme aamupäivän aivan selkäytimestä ja rutiinilla ilman sen suurempia naureskeluja; yksinäisillä sinkkumiehillä ei nyt oikein lähtenyt tämä homma. Tästä esimerkkinä seuraava keskustelu; Minä: "Pystykkö ottamaan ihan vittuun tuon päällimmäisen lavan?" Hietsu: "Mjoo." Kunnostauduin kuitenkin minuutteja myöhemmin kirjoittamalla tavaralistaan asiantuntevan aikuismaisen merkinnän ja huomautuksen: "4x8= pippeli rikki".

Kävimme Mondeolla syömässä. Ruokana oli muussia, lihakastiketta ja tonnikalalasagnea. Kode otti liikaa, eikä jaksanut syödä kaikkea. Minä sen sijaan otin jälkiruokaakin, joka oli jotain marjakiisseliä. Ihmisen pitää syödä marjoja, kuulkaas.

Jatkoimme lounaan jälkeen valitsemallamme surkuhupaisalla tiellä eli pemostimme perkuli aivan kaikki teltat käsin ja laskimme ja pakkasimme ne ihanan fantastisesti sellaisille lavoille. Välillä resitoin hiljaa mielessäni virttä numero 409 eli "Voi pelastaja Jeesus, ota minut jo tykösi sinne taivaan kotiin - ja hirveän äkkiä." Luonto Äiti osoitti jälleen ruman puolensa ja lähetti sateen luoksemme. Sateessa työskentely ilman asiaankuuluvaa vettä hylkivää tekstiilikokonaisuutta on mieltä ylentävää ja antaa ihmiselle niin kovin paljon.

Kävimme kauniin ja sydämiemme tämänhetkistä ahdistustilaa kuvaavan työkeskustelun Koden kanssa; Kode: "Näin ei saisi kyllä ikinä tehdä. Mutta teen silti." Minä: "Ymmärräksä saatana missä kusessa me ollaan sitten Mikkelissä, kun yritetään purkaa näitä tavaroita?". Kode: "Joo. Niin ollaan." Minä: "Hyvä. Tehdään vaan nyt sitten näin."

Kode lähti meitä aikaisemmin, joten jäin Hietsun ja Hurmuri-Siekkisen kanssa kolmistaan koskettelemaan alumiinistä esineistöä. Loppupäivä meni omalla kirotulla painollaan. Mitä nyt jouduin ikärasismin kohteeksi taas. Minun ja nuoren Siekkisen välillä on tuota sukupolvien välistä kuilua; tuo Savolainen on nuori modernia heviä kuunteleva "I don´t give a fuck if you hate me"- tyyppinen kaveri. Itse olen taas enemmän "Show me your tits, honey" - asenteella varustettu laiskan rento paskiainen. Siekkisen puolella on hänen nuoruuden energiansa, minun puolellani elämänkokemuksen tuoma taipumus mennä sieltä missä aita on matalin. Opin tosin tämän elämänasenteen jo silloin, kun olin Mick Jaggerin lapsenvahtina; jumalauta, siinä oli vilkas kakara.
Hän piilotti usein papiljottinikin.

Tästä balladi sateeseen: http://www.youtube.com/watch?v=s3clvkzmOXA
Huomiseen kanssaihmiset.
-Nevis-

Provinssirock 2013 - Loppu tuli

Hei hei pallerot.
Tänään oli herätessä ihan eri tunnelma kuin eilen. Minua ja Jarkkoa hymyilytti, koska tiesimme, että tänään viimein loppuu Provinssirock 2013. Aloitimme työnteon maailman toiseksi pienimmän päätoimittajan eli Syviksen kokoiset eturauhasemme viheltäen. Saimme ihanan nopeasti ja hirveän kivasti lastattua esineitä, asioita ja rikkoutuneita unelmia rullakoihin ja sitten vanhat ukot muovittivat kauniisti. Ripeä oli askeleemme, varma otteemme. Sanoimme toisillemme upeita motivoivia lauseita kuten "Katto ny mua, katto ny mua miten minä osaan, saatana!" ja "Kyllä on vanhalla miehellä vatsa sekaisin".

Hietsu ja Joakim tulivat hieman myöhemmin paikalle, koskapa olivat yötä myöden pörränneet trukeillaan kuin humalaiset kimalaisen muotoiset robotit. Kävimme kaikki neljä romanttisesti syömässä. Jumala laittoi ruokailumme taustoitukseksi yllemme mustia pilviä ja salamoita ja kovaa ääntä ja sadetta.

Syömisen jälkeen se tapahtui; iski väsymys ja oli taas vaikeaa. Teki mieli vain istua. Porkkanat eivät kuitenkaan kuori itseään, eivätkä rinnat hyväile itseään nöpöttäviksi, joten toimeen oli vain tartuttava. Tai kuten heimomme johtaja Urrrgh totesi meille jurakaudella: "Aurrgh mugh tuuk toku toku" eli suomeksi "Paloinahan se Diplodocuskin syödään." Eli pikku hiljaa yksi tavara kerrallaan etenimme. Hommaa oli enemmän kuin tajusimmekaan, mutta Old Bumpy Man 2000 -merkkisten katetriemme kestokykyä uhmaten selvisimme tilanteesta. Oli uskomatonta tajuta, että kohta se olisi ohi. Viimeksi olimme näin helpottuneita, kun vuonna 1625 minä ja Jarkko tapailimme Seilin saaren leprasiirtolassa työskenteleviä kuumia hoitsuja ja neniimme ilmestyneet kuhmut paljastuivatkin vain kuivuneiksi banaanijogurtti-klönteiksi. Tosi juttu.
Vähän neljän jälkeen saimme Provinssirock 2013 -festivaalin pakettiin. Oli jo aikakin, saatana.

Kiitos kaikille työtovereilleni jälleen sinnikkyydestä ja kaikista fantastisista jutskajutskista. Kaikki tietävät keitä te olette. Erityiskiitokset itselleni, että jaksoin kaikki pitkät päivät ilman, että kukaan nainen teki minulle iltaisin voikkuleipiä. Voi vittu sitäkin tilannetta. Aion siis nyt leikata seksikkään terroristipartani, mennä huomenna itse asiakkaaksi festivaaleille, nukkua niin saatanan tavalla, uida, vähentää hirveästi tupakointia ja yrittää etsiä itselleni tyttöystävän. Ilmoitus tulevaisuuden naiselleni: Minun kanssani ei ole helppoa, mutta hirveän mielenkiintoista on ja hellyyttä tulee ovista ja ikkunoista.

Jos vielä teen joskus festivaalitöitä, niin raportoin niistä yksityiskohtaisesti tänne blogiini. Kiitos sinulle arvon lukija, olet kaunis ja rakastan sinua hirveän paljon. Mutta nyt on hyvästien aika: Tsau! Tässä kaikille työtovereilleni ja tulevaisuuden tyttöystävälleni: http://www.youtube.com/watch?v=unI3tU6gr9k

-Nevis-

Provinssirock 2013 - "Tartu minuun ystävä"

Nonni.
Kyllä alkaa olla jaksamisen kannalta mittari täynnä, merkkarit syötynä, tikat heiteltyinä, Erotiikan Maailmat luettuina ja elämän viestikapula tippuneena omiin rattaisiin. Univelka, kuumuus ja pitkät päivät väsyttävät meitä nyt kovasti - onneksi ollaan loppusuoralla.

Tänään oli Jarkon vuoro nukkua pommiin. Miten ihana juttu. Meitä oli enää rivissä Neljä Seinäruusua eli Jarkko, Hietsu, Joakim ja minä. Hietsu ja Jokke ottivat tehtäväkseen kasata väärin asetellut barrikadit uudestaan ja jos joku ei tiedä paljonko kaksimetrinen barrikadi painaa, niin hän on tehnyt täysin oikean ammatinvalinnan elämässään. Siinä oli heill´ rantahurreill´sankartyö, oi oi kun minulla aukesi tänäänkin monasti vyö.

Minä ja Jarkko, vanhat Muistiryhmän hikipingot, otimme vastuullemme Rytmiksen sisätilojen kauniiksi saattamisen. Eli leikimme HahkaWayn poikia (terkkuja vaan mussukkatussukat) ja kasasimme tavaraa rullakoihin ja veimme niitä ala-kerran varastoihin. On oksettavan hirveän kamalahirveää, että tavaraa oli ja on yhä jäljellä mielisairaan homopaljon ja Rytmiksen hissiin mahtuu vain yksi rullakko kerrallaan. Minä olin todella väsynyt ja vartalokoneeni kävin ihan sieluni bensatankin viimeisillä enkelihöyryillä ja kyllä epätoivon musta permanent-tussi oli myös Jarkon kasvoille mutrusuun piirtänyt.
Olin välillä täysin zombie-kunnossa ja Jarkko yritti minua piristää vaihtamalla Pena Lady Ultra UrineDiaper for Menini minun puolestani ja leipomalla sisäreisiini hunajantuoksuista perusrasvaa. Se auttoi hetkeksi.

Jarkon ja minun kauhistuttava tehtävä oli myös viedä kaksi (2) suurehkoa telttaa Lapualle. Ei paljoa naurattanut; itse asiassa vain kerran päästimme sen reissun aikana sellaisen äänen suustamme, joka voitaisiin löyhästi tulkita kevyehköksi naurahdukseksi. Jouduimme nimittäin käsipelin eli täysin manuaalisesti purkamaan ne kaksi telttaa maahan. Yhteensä niissä oli osia noin sata (100) kappaletta. Ei muuten mitään hätää, mutta väsytti.

Palasimme Rytmikselle ja kannoimme siellä hyvinkin raskaita asioita kuten festivaaleilla tarvittavia esineitä, minun lohduttomia sydänsurujani ja Jarkon muistoja keikoilla tekemistään sormitusvirheistä mustilla koskettimilla.

Jarkko totesi ruokatauolla minulle säälivä katse silmissään: "Ei ne naiset sullekaan varmaan sitten ole koko kesänä mitään leipiä tehneet." Oikeassahan tuo vanha kilipukki oli. Yksin pitää minun kantaa itseni päivästä toiseen.

Ei Hietsulla ja Jokellakaan ollut mitenkään hymypoika-päivä. Kaikilla oli vaikeaa. Viimeksi on ollut yhtä vaikeaa kaikilla, kun Jarkolla oli maha sekaisin Ardennien taistelussa vuonna 1944 ja hän teki sen virheen, että luuli pimeässä soppatykkiä upseerien vesiklosetiksi. Onneksi itse olin juuri silloin kihartamassa hiuksiani vaihtotuliasemassa.

Meillä oli tarkoituksena Jarkon kanssa tehdä tänään pitkä päivä, jottei huomenna tarvitsisi niin sitten mennä paljoakaan töihin. Meiltä kuitenkin loppui voima ja asenne ja avanteistamme tilavuus. Huomenna pitää vielä sitten jaksaa: http://www.youtube.com/watch?v=MwPb7g_BlXQ

Nähdään vielä.
-Nevis-

Provinssirock 2013 - Pelkoa ja patjoja Kaustisella

Hipsistä hups.
Meidän oli tarkoitus tänään kokoontua klo 08.00 Rytmiksellä, juoda aamukahvit/teet ja lähteä sitten ajamaan kohti Kaustista palauttamaan patjoja klo 08.30. Heräsin kätevästi klo 08.20 Hietsun puhelinsoittoon. Pommiinhan minä perkele nukuin. Samoin naapurin nuori herra Joakim. Hienosti me Marttilan pojat osaamme.

Meillä oli fantastinen autosaattue. Yhdessä mustassa kuorma-autossa olimme me vanhukset Jarkko ja minä: Koodinimi Musta Svante. Toisessa valkoisessa ajoneuvossa olivat Rasputin-Siekkinen ja Joakim: Koodinimi Valkoinen nuoriso. Sitten oli vielä Manni, jossa matkustivat Emppu ja Hietsu: Koodinimi Empun koti. Koodinimet olivat elintärkeitä, koska meillä oli radiopuhelimet, joilla kommunikoimme eli pidimme tietovisailua autokuntien kesken. Voi miten ihanan enkelinvaaleanpunaisen tuplavauvasöpöä meiltä. 

Teimme pit-stopin Lapualla ja joo. Enempää en siitä asiasta voi kertoa, vaan joudun sensuroimaan ensi kertaa itseäni, koska tätä lukee tuotantopäällikön avovaimo silloin tällöin ja kaikki naiset ja ihan maailman kaikki. Hirveitä ovelia lurjuksia osa meistä on. Siinä kaikki mitä voin sanoa.

Matkalla siis pidimme tietovisailua. Kysymykset vaihtelivat minun ja Jarkon erotiikasta naisen lantioon ja myrkyllisistä eläimistä BMX-pyöräilyn kautta Hietsun lapsuuteen. Minä ja Jarkko olimme huonoimpia. Meidän iässämme pitää keskittyä katsos siihen, että aamulla muistaa juoda ananasmehua, jotta katetrin ja kannettavan dialyysikoneen säiliön vaihto on aromin raikantamisen takia helpompaa. Emmekä me tiedä ketään BMX- pyöräilijää nimeltä, saatana. Ei meidän iässämme ollut aikaa ajella pyörillä pitkin metsiköitä; kyllä siinä olisi tullut venäläisen kuula ja kumin puhkaissut. Aivan kuten kävi Jarkon tasanko-gnuun muotoisille ilmapalloille, kun juhlimme hänen 14-v syntymäpäiväänsä Syvärin etulinjan vallihaudassa. Kakku oli ihan hyvää, mutta ilman ilmapalloja jäi juhlista hieman paha maku suuhun. Vieläkin saatana puistattaa.

Kun pääsimme Kaustiselle meitä oli taas vastassa se mies, jolla on kiharemmat kiharat kuin minulla. Tällä kertaa hänen hiustensa väri oli muuttunut vihreäksi. Hän meitä opasti paikasta toiseen, kun palauttelimme 740:tä patjaa.

Veimme eräälle pikkukoululle patjoja ja ovia oli avaamassa varttunut naishenkilö. Hänen mielestään kasaamamme patjat olivat hieman vinossa ja hän ripitti meitä siitä vahvasti useiden vuosien nalkuttamis-kokemuksella. Hietsulta paloi osittain nakki ja meillä muillakin kävi sydän kierroksilla, mutta saimme ilmaistua itsemme pelkästään sivistyneesti.

Pitkin päivää tiputtelimme patjoja pitkin pelimannien Pyhää Maata. Aikataulumme kärsi jatkuvasta edestakaisin ajelusta ja voivoi meitä äidin pikku kultamussukkarassukoita.

Ruokailun jälkeen ajoimme takaisin Seinäjoelle ja haimme vielä lisää patjoja Kärjen koululta. Ilmeistä päätellen patjojen loputon demonimeri oli musertanut joidenkin meidän tahdonvoiman ja halun elää. Tilanne oli yhtä vaikea kuin suunsa polttaneella kädettömällä miehellä vuotuisessa Rintaliivien aukaisu -kilpailussa.

Huomenna me taas sitten jatketaan. Tässä piristykseksi ainakin Hietsulle upea Ibiza-biisi, jonka nimi kertoo energiatasostamme kaiken: http://www.youtube.com/watch?v=XKowjp6K0hU

-Nevis-

Provinssirock 2013 - Juhannuksen jälkeinen tosi kiva maanantai

Jepsistä heips.
Jumalauta, että meillä oli räjähtävä lähtö tänä aamuna. Meitä oli rivissä tänään enää Tuomiopäivän Nyrkki eli Jarkko, Hietsu, Joakim, Emppu ja minä. Ilmassa oli käsittämätöntä pirteyttä ja kaikki tuntui niin kovin helpolta ja hirveän kivalta. Kukaan ei ollut väsynyt ja upeasti vain meni.

Aloitimme Empun kanssa hakemalla vielä Manni-kuormallisen esineistöä Törnävän saarelta. Oli huippukivaa taas käsitellä hirviaitoja, koska on todella upeaa, kun niiden piikit pistävät omaan ihmislihaan käsittämättömän hienon tuntuisia reikiä. Pidin kovasti myös siitä, että löysimme vielä useita tavaroita luonnosta, jotka meillä oli uskomaton etuoikeus ottaa kyytiin. Hiekkakenttä haisi niin maukkaalta festivaalin jälkeen, että päätin uhrata aamupalani Äiti Maalle ja oksensin oikein kunnolla. Oli niin fantastisen herkkä hetki, että minulta valui oikein kyyneleet silmistäni tämän iloisen tapahtuman jälkeen. Emppu totesi minulle rauhallisesti superihanaa ylenantamistani katsellessaan: "Mä voin kelkkoa nämä tavarat Manniin, niin saat rauhassa oksentaa." Sitten hän nauroi minulle. Se oli mahtavaa, koska tykkään antaa iloa ihmisille. Hei jess!

Emppu päätti ajaa meidät kaksi kertaa täysin harhaan. Hienoa Mika. Ei meillä ollutkaan tänään ollenkaan kiire.

Muut pojjat laittelivat Rytmiksen päässä asioita paikoilleen. On rajattoman kaunista ja mainiota, että koko Rytmiksen sali on aivan täynnä tavaraa. Meille tulee ylimahtavia hetkiä tällä viikolla, kun saamme niitä laittaa kaikkiin mukaviin paikkoihin. Voi vitsit mä en kestä!

Veimme tänään myös rullakoita todella hienon määrän ja kannoimme sohvia, eikä meillä jääneet sormet mihinkään väliin. Eikä törmätty yhtään mihinkään.

Kylläpäs oli sitten myös jepsistä jeps-juttu, kun saimme lastata 740 patjaa kolmeen kuorma-autoon. Patjathan eivät paina mitään, vaan ovat höyhenkevyitä. Minusta oli erityisen ultramainiota, että Jarkko ei päässyt kantamaan patjoja aluksi ollenkaan ja saimme oikein nelistään siirtää niitä pehmeitä unelmajutskia. Lisäksi koimme suuria onnellisuuden hetkiä, kun odottelimme kauan ihmisiä, jotka tulivat avaamaan meille ovia. Oli kaunista sekin, että emme löytäneet kaikkia patjoja ollenkaan heti. Lauloimme työskennellessämme kaikkien tuntemaa perinteistä espanjalaista työlaulua "Ai ai ai Dolorés (penissimus ý vagina)". Ai että miten superia!

Tämän päivän uskomattomasta sujuvuudesta tuli mieleen se, kun olimme Jarkon kanssa Intiassa vuonna 1857 sepoykapinan aikana. Jäimme siellä kiinni siitä, että laitoimme Turun punaista sinappia Eversti Simon C. Ockringin rottweilerin peräaukkoon. Olemme eläinrakkaita ja hyviä ihmisiä Jarkon kanssa, mutta se kirottu piski ansaitsi sen, koskapa söi Jarkon eebenpuisesta nokkahuilusta suukappaleen. Vaikeaa on, jos ei soitto soi.

Huomiseksi synnymme uudestaan kuin Feenix-linnut ja meillä on edessämme ekskursio-tyyppinen työtehtävä.
Näin vaan: http://www.youtube.com/watch?v=pmMne02n5Cw

Tsaukki huomiseen.
-Nevis-

Provinssirock 2013 - Sydämeni on suuri

Hei te lapset ja aikuiset.
Tänään mentiin ja meinattiin. Työnkuvamme koostui siitä, että lastasimme käsin ja erilaisten piikeillä varustettujen motorisoitujen ajoneuvojen avulla painavia esineitä kuljetuskalustoon ja sitten purkasimme sen Rytmikselle ja peltihallille. Minä ja Hermanni otimme taas Jumperin ja kannoimme vartaloidemme suorituskykyä uhmaten asioita ja jutskia. Minulla aukesi vyö päivän aikana ainakin vittu sata kertaa; se on tämä vanhan miehen eturauhanen, kun se on Elefanttimiehen mopokypärän kokoinen, niin pullauttaahan se auki ihan mitä vaan. 

Ruokatauolla muistelin Karille sitä, kun olin noin 230 jKr. muutaman kuukauden Kentaurina. Se oli hirveän vaikeaa aikaa. Piti nukkua puuta vasten ja koska olen aina pitänyt ihmisnaisista, niin jouduin sen aikaiselle Treffipalstalle eli marmoritaululle hakkaamaan seuraavanlaisen ilmoituksen: "Jännittävän näköinen miesolento etsii huumorintajuista naista. p.s. Osaathan kengittää?" Sain vain kolme vastausta. En suosittele Kentaurina olemista kenellekään.

Tänään meni Hietsulla herne nenään, saatana. Hän söi hernekeittoa ja nauroi samaan aikaan tai jotain. Sinne sieraimeen asti eksyi keitetty vihreä lämmin kasvi.

Raksaperheemme nuorimmaiset alkoivat näyttää voimakkaita väsymyksen merkkejä iltapäivällä. Mr.LoveFinland-Siekkinen oli välillä aivan horroksessa ja nuoren hoikan ystäväni Hermannin ajolinjat vetivät oikealle niin perkeleellisellä tavalla, että minä astuin rattiin. Siis kyllähän minua ja Jarkkoakin väsytti, mutta buurisodan käyneinä miehinä selvisimme ihan OK. Budo-Karilla ei ollut mikään; siellä hän vain hymyili ja ajoi useita tonneja painavalla robotin näköisellä piikkikoneperkeleellä. Kari on kuitenkin ollut valmistamassa Kristuksen Viimeiselle ehtoolliselle jälkiruokaa, joten hän ei pienistä hätkähdä. Koittakaa saatana itse valmistaa valkosuklaa-pannacottaa ilman jääkaappia, niin tiedätte mitä tarkoittaa sana "ongelma".

Jouduin illalla laittamaan talkkia taas Jarkon peppuun, kun se vanha jäärä ajoi koko päivän trukkia ja persehän siinä mossahti huonoon kuntoon. Aikuiselle miehelle talkin laittaminen takapuoleen on kuulkaa laseritarkkaa hommaa; siinä kun possauttaa talkkia sentin vinoon niin ollaan jo "ei sinne ennen papin aamenta"- alueella. Onneksi minulla on jo kertynyt kokemusta vuosien varrella talkitsemisesta ja Jarkon vartalon salaisen pyöreistä muodoista.

Saimme tänään Provinssialueen purettua tasan klo 20.13. Jos katsoo nopeasti silmällä, niin vaikuttaa siltä, että aivan kaikki esineet on saatu tuotua pois. Asia ei ole kuitenkaan ihan näin; palaan tähän asiaan maanantaina uuden blogimerkinnän myötä. Nyt seuraa ansaittu juhannustauko. Nyt voin vihdoin itkeä väsymystäni ja sitä, ettei kukaan nainen tehnyt minulle iltaisin yhtäkään voikkuleipää. Hameväki, hävetkää.
Tästä:http://www.youtube.com/watch?v=EQJUUDsfRek

Hyvää keskikesän juhlaa.
-Nevis-

Provinssirock 2013 - "Tuossa on jonkun pojan paita"

Jupsista hei.
Tänään oli kai keskiviikko laskujeni mukaan. Raksajoukkomme oli kuin kasa mutanttimuurahaisia, joilla on kääntyvät peukalot ja aivoihin integroitu ryhmän sisäinen radiopuhelinyhteys. Hirveällä sihinällä ja sähinällä asioita tapahtui. Minä ja Hermanni itseohjauduimme koko päivän ja siirtelimme tavaroita manuaalisesti Jumper- merkkiseen ilmastoituun pakettiautoon ja sieltä sitten pois. En oikein muista enää, että mitä kaikkea me kannoimme, mutta kaikenlaisia esineitä, asioita ja vipstaakeja ja hypotenuusia. Kaikenlaisia sellaisia jutskajutskia, joita tarvitaan festivaalin rakennuksessa ja sen aikana. Kuljetimme myös Niilon hampaita edestakaisin (ei, älkää kysykö). Meidän molempien isät ovat rekkamiehiä ja meitä varoittivat teini-iässä, että "et sitten saatana ala tekemään mitään fyysistä työtä, vaan menet yli-opistoon." Kuuntelimmeko me? Emme. Taidamme silti olla onnellisia näin. ...Näin ainakin joka yö sanomme itsellemme tyynynliina ja kalsarit epätoivon viiltävimmistä kyyneleistä läpimärkinä.

Kauheasti tapahtui kaikenlaista, mutta en muista kovinkaan hyvin mitään tekemiäni asioita. Muistini ei ole ollut entisellään sen jälkeen, kun Jarkko päätti hieman huvitella Normandian maihinnousussa Omaha Beachillä ja heitti minua suolasirottimella nenään. Aivastin sen seurauksena niin voimakkaasti, saatana, että kypärä tippui ja eiköhän siellä ollut joku sakemanni sitten niin vikkelänä, että ampui viillon otsaani. Aivovammahan siitä tuli. Vieläkin on arpi tuossa kulmakarvojen välissä. Onneksi kostin Jarkolle laittamalla hapankaalia ja ananasmurskaa hänen saappaaseensa Operaatio Market Gardenissa; sen verran tuo Nurmon painija hämmästyi jalkaansa ilkeästi hyväilevää kylmää nestemassaa, että kaatui perkuli ja löi sivuraivonsa panssarivaunun tykkitorniin ja aivot saivat kolhun. Eli ei se Jarkkokaan paljon mitään tästä(kään) päivästä muista.

Hermannin kanssa purkasimme lähes kahdestaan Kyrkösjärven leirintäalueen (Kastike-Kode auttoi meitä puoli tuntia). Oli kamalan kuuma ja meillä oli jo valmiiksi jano ja nälkä, joten emme ottaneet tietenkään mitään juotavaa nestettä mukaan. En suosittele kenellekään.
Autoimme myös Jarkkoa hieman purkamaan ns.putkikamaa. Jos Jarkko hydrauliominaisuuksilla varustetulla ajoneuvolla ajaessaan sanoo lauseen "O´ou!", niin silloin kannattaa varoa. Muuta en sano.

Hirveän hyvin saimme tänään aikaan, sillä aivan kaikki rakennelmat ovat nyt purettuna ja pieninä palasina lavoilla hallitusti sidottuna. Saimme myös ihan kivasti asioita kuljettua ihan pois asti.
Voi miten fantastisen superupeaa ja ylivetoa! Me olemme tällaisia: http://www.youtube.com/watch?v=2XYAwpVtYrE&noredirect=1

Huomenna taas sitten jotain.
-Nevis-

Provinssirock 2013 - Tiistai on temppuja täynnä

Ja hei taas.
Voi meitä henkipattoja. Emme päässeet vielä tänäänkään eroon kylmäkaappien ja alkoholin kantamisesta. Vyömalli-Hermannin kanssa ajelimme pakettiautolla edellä mainittuja tavara-asioita niin saatanasti sinne tänne. Voin kertoa, että ennen Juhannusta ei tee mieli yhtään alkoholia, kun sitä on viisi päivää kantanut kurkunpää hiessä. Veimme myös sammuttimia palo-asemalle; mainittakoon nyt, etteivät ne palomiehet nyt niin komeita ja vahvoja ole. Hermanni on huomattavasti paremman näköinen ja minä olen vahvempi kuin kohtaamamme palomiehet. Oli nekin kundit ihan alright, mutteivat mitään verrattuna meihin, jos meistä saisi tehtyä hybridin. Jos me tekisimme Hermannin kanssa poikalapsen, niin voi helvetin perse, miten naiset olisivat ihan hupsuhassuina sitten. Valitettavasti kun olemme Hermannin kanssa eri ihmisyksiköitä, niin meillä on näitä erottuvia fyysisiä- ja luonnevikoja hirveästi. Niin kovin hirveästi...

Tavaraa ajettiin ja asioita purettiin muun ryhmän toimesta. Jarkko keksi sunnuntaina älykkään peruutuksen ja sitä käytimme Hermannin kanssa aina kun jaksoimme. Eli kaksi kertaa.
Harmittaa kovin, ettemme ole tänä vuonna ehtineet nähdä yhtään pikkuväkeä. (Onhan meillä tuo Leprakauni-Kimmo, muttei se ole sama asia.) Kuten muistatte, niin viime vuonna meihin iski maahis-depressiivisyys, kun koko ajan oli sädekeijut ja puutontut tiellä. Sieltä ne puskista huutelivat ja laulelivat meille. Näimme toki oravan ruoka-tauolla, ja kuten kaikki tietävät ilman pienintäkään epäilystä, niin oravat ovat kääpiö-maahisten ratsuja. Yritin katsoa, josko pitkähännän selässä olisi ollut pikkuväen edustajia, mutta kurre oli liian vikkelä. Niin kovin vikkelä...

Minä ja Hermanni autoimme myös Kulturakasmurusokeribeibe-Siekkistä tavaroiden kuljetuksessa. Minun maailmani särkyi tänään totaalisesti, kun Siekkinen ilmoitti, että hän oli päästänyt suolistokaasua. Mitä helvettiä?!! Minä luulin, että presidentit, missit ja maailman täydellisin rakastaja eli Siekkinen eivät ole inhimillisten tarpeiden orjia, mutta olin väärässä; niin kovin väärässä...

Minä vielä Etevä-Empun kanssa vein tynnyreitä työpäivän päätteeksi. Pidän tynnyreistä. Ne ovat pyöreitä. Niin kovin pyöreitä...

Huomenna sitten taas.
-Nevis-

Provinssirock 2013 - Zombiet tulevat

No niin ja taas.
Ensin kerron teille muutamia edellisistä blogimerkinnöistä unohtamiani timantinkovia faktoja festivaaliviikonlopulta.
1. Me söimme Jarkon kanssa suklaamoussea niin saatanasti koko ajan. Vanhojen miesten parrat olivat suklaasta kankeina.
2. Harvoin enää nykyään näkee, että vanhat pulleat ukot tanssivat aamulla Madonnan ihanaa "Holiday" -hittiä, mutta tänä aamuna niin kävi, kun repäisimme Jarkon kanssa. Pelottavan seksikäs "Mulla on nännit, peukalot, mutrusuu ja narut" - tanssimme oli fantastinen näky koko luomakunnalle. Viimeksi olimme Jarkon kanssa näin seksikkäitä, kun vuonna 1912 dokasimme Rasputinin ja palvelustyttöjen kanssa tsaari Nikolai II:sen makuuhuoneessa.
3. En ehtinyt nähdä Down -orkesteria.
4. Minun päähäni kaatui baaritiski. Koin hyvin epämiellyttävää fyysistä tuskaa.
5. Jarkko kelmutti hyvin mielellään asioita.

Sateinen sunnuntai, joka kesti meillä yli 20 tuntia, oli selvästi tänään vaatinut lihalliset veronsa. Sekään tietenkään ei auta, että ruokavaliomme on koostunut viimeiset kolme päivää makeisista ja tupakasta. Hietsun silmäpussit olivat kehittäneet tajunnan; vasen sanoi minulle amerikanenglannilla "How you doin´?" ja oikea kuiskasi minulle käheällä äänellä "Please kill me..."
Kyllä suti nyt. Olimme aivan zombieina ja vain vaivoin pystyimme hienomotorisiin toimintoihin. Hermannin kanssa kuljettelimme alkoholia ja kannoimme tavallisiakin tavaroita ja järjestelimme Rytmikorjaamoa. Muut purkasivat rakenteita ja kuljettivat kaikenlaista.
Sotahistoriasta kiinnostuneena yksityishenkilönä voin kertoa, että Toisen maailmansodan loppupuolella siviiliväestö kyseli perääntyviltä saksalaissotilailta, että mitä he haluaisivat eniten ja vastaus oli: "Kunpa saisimme nukkua edes tunnin." Sama ajatus oli meillä pitkin päivää. Eli meidän toimintamme vertautui tänään sodan hävinneen paskamaan sotilaiden ahdinkoon. Minä olisin monta kertaa puhjennut itkuun, jos minulla ei olisi ollut tätä nestehukkaa.
Sen verran oli kyllä väsy (ja on yhä tätä blogia kirjoittaessani), että piti puhua koko ajan hirveän huonoja juttuja, että pystyimme pitämään itsemme käynnissä. Keksimme erilaisia iskelmä-orkestereiden nimiä:
Koko Jambo & Puolikkaat. 
Jorma Kurkku & Kultaiset suihkukaivot
Raija Lelu & Persikkabarbiet
Suvi Virsi & Pyhät vedet

Eli näin sekaisin me olimme. Nyt nukkumaan. Pitäisi saada Provinssirock 2013 vietyä pois Juhannukseksi.
P.S. SavonSeksiKone-Siekkinen

Pelkään näkeväni pahoja ja kummallisia unia, kun nyt vihdoin saan nukkua: http://www.youtube.com/watch?v=qp8zbNH24uU

Palataan.
-Nevis-

Provinssirock 2013 - Sunnuntai

No niin, no niin.
Referoin nopeasti päivän kulun, koska on kiire. Ja nyt: Aamumme lähti käyntiin siten, että Hermanni ja PuppyLove-Siekkinen lähtivät hakemaan jonkun bändin kamoja jostakin. Minä, Vesku, Säilä, Elpä ja telttamies Immu siirsimme ateenateltan paikasta A paikkaan B. Aikataulu oli tiukka, joten emme ehtineet purkaa kyseisen teltan kattoa, vaan olimme pakotettuja kantamaan sen käsivoimin armeijasillan yli. Jos joku ei tiedä minkälaista on kantaa käsin ateenateltan kattoa kyseisissä olosuhteissa, niin annan nyt siitä yksityiskohtaisen kuvauksen: Se on perseestä.
Sitten me laittelimme aitaa ja kaikenlaista söpöä.

Päivä eteni omalla painollaan ja aloitimme festivaalin purkamisen heti Yle -X teltan hiljennettyä. Kyllä kaikenlaista sitten tehtiin ja voi voi. Purkuryhmämme oli Hietsu, Jakke, Petteri, Hermanni, Kari, Elpä, Säilä, Vesku, Saku ja minä. Oli siinä myös Kråter/Välimaa ravintolahommia tekemässä.
Minä, Hermanni, Saku ja Jarkko keräsimme tavaroita ja kannoimme viinaa ja myöhemmin kylmäkaappeja, joita olikin sitten ihan mielisairaan vitun homona eli enemmän kuin ikinä ikinä koskaan ja paljon oli niitä. Koko ryhmä loppujen lopuksi liittyi kylmäkaappi-spektaakkeliin.
Klo 07 saimme tilanteen hoidettua päätökseen. Tupakkaa paloi kuin puolalaisilla vartiomiehillä vuonna 1939.
Nyt täytyy mennä takaisin töihin.

-Nevis-

Provinssirock 2013 - Lauantai

Hipsistä.
Päivä lähti käyntiin voimakkaasti. Kari ja Jarkko ajoivat kurottajalla tavaroita ja me Hermannin kanssa veimme pulla-autolla kylmäkaappeja. Hermanni peruutti puuhunkin. Siihen juuri samaan saatanan luontoesteeseen, jota päin olen itse peruuttanut vuosien varrella noin kolme kertaa. Miksi Jumala sen on siihen meidän tiellemme laittanut täysin kuolleeseen kulmaan? Hä? Kråter ja Välimaa (kalju runopoikarokkia soittava mies) siirtelivät kassoja ja alkoholia. Vesku, Elpä ja Säilä sekoilivat jotain jossain.

Edellä mainitun surkuhupaisan episodin jälkeen tippui syliimme tasaiseen tahtiin työnakkeja. Kättemme kautta muodostui erilaisia hyvinkin jännittäviä ongelmanratkaisuja. Viimeksi olemme olleet näin luovalla päällä, kun Jarkon kanssa autoimme Bachia sovittamaan Toccatan ja fuugan d-mollissa. Siinä sitä oli urku auki.

Kymmeneen vuoteen en ole kokenut festivaalipäivystyksessä sellaista työtehtävää kuin tänään oli. Minä jouduin näkemään siinä tiimellyksessä kolme pientä suomalaista penistä. En pitänyt näystä. Onhan minullakin pieni penis, mutta kun se on niin hurjan samettisen söpö, että jaksan sitä päivittäin katsella. Minut myös pakotettiin katsomaan bajamajan ammottavaan aukkoon ja raportoimaan siellä vallitsevasta tilanteesta radiopuhelimitse sitten. Hirveän vaikeaa oli.

Emppu vaihtoi vapaalle ja IkuinenRakkaus-Siekkinen tuli hänen tilalleen kuorma-autopäivystäjäksi. Emppu joi alkoholia sisältäviä juomia ja teki jälleen sen hirmuisen virheen, että tuli raksaleiriimme nukkumaan. Me raksakundit olemme herkkiä mutta hassutteluun taipuvaisia pikkupaskiaisia. Niinpä Hermannin kanssa mustaa tussia hyväksikäyttäen piirsimme nukkuvasta Empusta kivan koiran ja Kari taiteili korvat vielä siihen päälle. Niin suloinen tuli Empusta, että olisi tehnyt mieli viedä hänet kotiin ja laittaa sängynpäätyyn läähättämään ja aamulla minulle tohveleita noutamaan. Luunmuotoisia kivoja keksejä olisin Empulle syöttänyt.

Kannoin sidukkaa tyyliin paljon tänään ja sain teltankin pystyyn. Olen silti ihmisenä hieman kehno.

Huomenna sitten taas ollaan ja laitetaan kaikenlaista.
-Nevis-

Provinssirock 2013 - Perjantai

Heissulivei ihmiset.

Mistä teidän festivaaliperjantainne koostui?
Minulla se koostui siitä, että heräsin aamukasiksi ryhmäni kanssa raksailemaan ravintoloita loppuun. Ei ollut edes kovinkaan kiire. Viimeisen ravintolan aidan sain kiinnitettyä 3 minuuttia ennen porttien aukaisua.
Kävimme välillä Budo-Karin kanssa kodeissamme suihkussa ja sitten aloitimme hirveän fantastisen raksapäivystyksen.
Korjasimme Karin kanssa erilaisia "Voi jeesusmaria perkeleen perkele, tämäkin saatana nyt sitten" -tyyppisiä tilanteita. Myös Hermanni, Emppu, Säilä, Elpä, Vesku, Hietsu ja Jarkko päivystivät. Minä ja Jarkko, nuijasodan käyneet miehet, vertailimme siinä valitettavassa käsikähmässä saamiamme vammoja. Minulla esimerkiksi on keskellä pulleaa vatsaani sellainen kuoppa aivan navan kohdalla.

Välillä satoi. En pitänyt siitä. Oli kylmä kuin alilämpöisten nekrofiilien lumilinnassa pitämässä kokouksessaan.

Minun perjantaini koostui myös siitä, että minä laitoin kelmua juomalavojen ympärille noin klo 03.12 Itä-Saksalaisen naisten kuulantyöntöjoukkueen valmentajan näköisen ravintolapäällikön eli Sakun kanssa. Valitettavasti katseeni osui hänen persvakoonsa useasti kyseisen prosessin aikana. Juomat piti tietenkin peitellä sitten. Haimme pressua. Emme jaksaneet Sakun kanssa avata hänen autonsa taka-ovea, joten tungimme yhden pressun hänen Mitsubishi- merkkisen maastoautonsa siipikarjapuskuriin ja yhden erittäin märän pressun kuljetin sylissäni.

Nyt on sitten märät vaatteet ja nälkä. Söin vain suklaata, koska en jaksa muuta. Hei, nyt saatana oikeasti; voisiko joku simuloida huomenyönä tyttöystävääni ja riisua minulta märät vaatteet pois ja tehdä vihdoin sen saatanan voileivän? Ei tästä mitään tule. En minä pärjää yksin. Onhan se jo nähty. Lupaan upean illallisen siitä sitten. Goottipunkkarit älkööt vaivautuko. Nyt nukkumaan ja kympiltä ylös.

Tsippidii.
-Nevis-

Provinssirock 2013 - Missä ne mun voileivät on?

Tsaukki vaan.
Koska kellon pikkuviisari ja isoviisari ovat siten, että on myöhä ja koska olen väsynyt, niin tänään on hieman erilainen blogimerkintä. Kyllä te kaikki huomiokykyiset äidin omat pikku pussieläimet olette jo saaneet täydellisen yksityiskohtaisen kuvan siitä, minkälaista on rakentaa Provinssirockia. Siksi teemme nyt niin, että käyn tämän päivän läpi sanomalehtityyliin. Eli minä kirjoitan otsikoita ja te voitte sitten mielikuvitella uutisen siihen perään sitten. Ymmärsittekö, saatana? Ja lähtee:

"Kylmäkaapit saapuivat Provinssialueelle  - nakki paloi kymmenessä tunnissa"

"Viinalasti saapui Provinssialueelle - mitä sitten?"

"Lihapullakastikkeen seassa oli iltapäivällä pekonia - kiitos porsaille uhrilahjasta"

"Nevanpään ja Hermannin asunnot täysin siivottomia Provinssin jäljiltä - ´Onko se mikään ihme?´, kysyy Jumala ja äiti"

"Hermanni löysi tonnikalapizzan palan suihkustaan - nyt sutii Seinäjoen Kärjessä niin saatanan tavalla"

"Koden leka osui melkein Nevistä munille - toinen leka pysyi housuissa"

"Nevis kasteli Hermannin - Erotiikan Maailma ei kiinnostunut asiasta"

"Emppu alkoi seurustelemaan - meneekö taas vituiksi?"

"Säilä lähes mestasi Sakun kurottajan piikeillä - sitä se on"

"Siekkinen ajoi Atecolla väsyksissä - viekö hellä Savolainen tuplakonsonanttilepertely kaiken energian apinamieheltämme?"

"Koden parrasta löytyi hiuksi, joka näytti olevan Neviksen kihara - voi jeesus, tähänkö tämä on mennyt yksinäisillä miehillä?"

"Jos Miles Davis olisi ollut eurooppalainen, olisiko hänen nimensä ollut Kilometres Davis?"


Yritän jossain vaiheessa raportoida tarkemmin viikonlopun kulusta. Oikein hyvää Provinssirockia kaikille.
http://www.youtube.com/watch?v=V5fuP3teihg

-Nevis-

Provinssirock 2013 - Keskiviikko

No niin ja hei.
Päivä lähti käyntiin lupaavasti aamupalalla. Linnut sirkuttivat ja säksättivät puissa, jossain hyppelehti pieni muurahainen iloisena, yksisarviset lauloivat marjapensaissa ja aamupuuro oli maukasta. Tämän jälkeen homma tussahtikin sitten käsille.
Olin mielessäni kuvitellut ja päässäni laskeskellut erilaisten olutraksaan liittyvien työsuoritteiden sujuvuutta ja aikamäärettä. Tuo unelmani koki väkivaltaisen menehtymisen, kun tajusin, että erään isohkon työtehtävän eteneminen oli täysin estynyt meistä riippumattomista syistä. Sinne yhden työpisteemme maantieteelliseen keskiöön oli joku laskenut dimensiot täysin väärin ja käsittämättömän virheellisessä paikassa oli se yksi jutska. Silmästäni valui yksinäinen kyynel poskelleni, josta sen pieni perhosen näköinen enkeli nouti surujen taivaaseen.

Porkkanat eivät kuitenkaan syö - tai edes kuori - itseään, joten rohkeasti kävimme toimeen. Olutraksaryhmämme aloitti sellaisten kivojen baaritiskien kasaamisen ja aitaa laitettiin ja muovia ja heloja ja kylläpä vain. Muu raksaryhmämme teki ilmeisesti jotain myös. Otan/rennosti/koska/olen/hieman/renttu-Emppu haki minulle teltan Rytmikseltä. Hymyilen/koska/minua/rakastetaan-Siekkinen taisi ajella tavaroita kanssa. Ei/tämä/ole/takussa/tämä/on/kaikki/rastaa-Joakim ja Minäpäs/osaan/kungfua-Kari auttelivat meitä välillä ravintoloiden kasauksessa. Lähin työparini oli koko päivän Ei/minua/kukaan/rakasta/paitsi/Nevis/platonisesti-Kode. Ravintolapäällikkö Näytän/siltä/että/olisin/saksalainen/vartiomies-Saku pyöri kanssani siellä täällä asioita miettimässä.

Homma alkoi taas sujua ja voi jettä. Sitten jonkun ajan jälkeen Saku oli minuun yhteydessä puhelimitse ja vieläpä omin sanoin. Hän ilmoitti minulle jälleen järkyttävän huonon uutisen. Miten ilkeä mies.
Siinä vaiheessa aivoni löivät tyhjää jonkun aikaa. Onneksi kuulin kahvitauolla, että myös Minä/haisen/painimatolta-Jarkolla ja Lommoposki-Hermannilla oli sutinut niin saatanasti päivän mittaan. Onneksi meillä kaikilla on luolamiesten vaistot ja kykenemme toimimaan osittain myös täysin ilman aivokapasiteettia.
Taas mentiin. Voidaan siis turvallisesti todeta, että päivä eteni sykleissä.

Erehdyin tänään sanomaan Budo-Karin vieressä lauseen: "Minä olen vain tällainen vanha mies". Karin katseesta luin virkkeen: "Saatana, kun minä olin nuori, niin meillä oli vielä häntä, että pysyimme pystyssä sulan laavan keskellä." Häpesin. Kari on meistä vanhin ja viisain.

Tontille pamahti jossain vaiheessa Miikka, tuo pienen päätoimittaja Syviksen henkisillä korkokengillä kivaksi piiskaama toimittajapoika. Miikka videokuvasi minua ja Sakua. En tiedä mihin julkaisuun. Melko luultavasti ensi helmikuun Playgirl - the ugly edition tv-sarjaan.

Minä/osaan/jo/pukea/itse-Kimmo sanoi minulle tänään, että jos hän olisi nainen, niin hän halaisi minua ja oikein puskisi tissinsä minua vasten. Tuli parempi mieli. Kiitos Kimmo, olet 12% ajasta yliveto!

Kävin myös tänään rasvaamassa Jarkon pepun. Kun ei se saatana enää muista, että inkontinenssivaipat tulisi vaihtaa edes kerran viikossa. Hirveän punainen oli vanhan miehen pylly. Onneksi hänen ihonsa on minun laillani vielä terveen harmaa ja paperinen. Pitää lopettaa raportointi nyt. Minulla se Muistiryhmä alkaa kohta. 

Huomenna on torstai. Anteeksi työtoverit, että olin tänään epäjohdonmukainen: http://www.youtube.com/watch?v=lai233gCLPE
-Nevis-

Provinssirock 2013 - Kylläpäs on nyt sitten

Heippistä heps.
Tänään lähti oikein mukavasti, koskapa päätin ottaa aivoni mukaan töihin. Minulla oli jopa positiivisia tunteita kuolleessa sydämessäni.
Aamulla tutkivaa asennejournalismia ja kultaisella leikkauksella varustettua henkilövalokuvausta tuli paikalle harrastamaan maailman toiseksi pienin päätoimittaja Syvis. Kuten kaikki tietävät, maailman pienin päätoimittaja on Sambialaisen Makawi Ubasusu bo´bo -lehden N´bolo Naxnax Bwana. Hän harrastaa keramiikkaa.

Ravintoloiden rakentaminen eli tuttavallisemmin olutraksailu pääsi viimein kunnolla lentoon kuin vastasyntynyt gaselli. Delegoin Kråterille ja Vainikaiselle pari juttuja ja Koden päästin ajelemaan trukilla niin jumalautsi hienosti. Itse menin Jarkon kanssa Tangovarastolle eli palasin synkkään epätoivon labyrinttiin, jossa minua odotti jälleen Minotaurus nimeltä tangopöydät. Sinne tulivat myös raksanuoremme Emppu ja Aleksi. Selvisimme Tangovarastolta hyväksyttävin miestappioin.

Keskustelimme Jarkon kanssa siitä, että nyt on meillä paljon parempi päivä. Että nyt on niin lutuisen ihanasti ajatukset kohdillaan. Että nyt pystymme tekemään järkevästi ja miettimään rauhassa erilaisia työtilanteita tupangit suussa ja asioita tapahtuu järkevästi ja oikein. Viimeksi olimme näin iloisia, kun löysimme Tutankhamonin haudan Carterin ja lordi Carnarvon kanssa 1922. Ihan näin meidän kesken on pakko sanoa, että Jarkko varasti jallupäissään lordi Carnarvon hellekypärän ja syytti siitä Abu Sassim - nimistä kantajaa. Abu sai kuokkaansa oikein kunnolla ja Jarkko vain nauroi teltassaan. No, Jarkko oli toki huvinsa ansainnut, koskapa häneltä jäi viisi vuotta aiemmin Passchendaelen taistelussa isoisältä lahjaksi saatu tablettihaitari liejuun. Sinne se saatana upposi. Plup plup vaan.

Olenko unohtanut mainita, että myös Hepo on ollut töissä jo monta päivää? Hän on meidän ryhmämme Simo Häyhä. Myös Vaasasta rekrytoimani nuoret olivat tontilla ja monia muita ihmisiä.
Minä, Kode, Kråter, Vainikainen ja Budo-Kari laittelimme koko päivän ravintoloita kuntoon. Suosittelen kaikkia 18 vuotta täyttäneitä käyttämään Provinssirockin anniskelutarjontaa hyväkseen. Ravintolat ovat niin viihtyisiä, että voi vitsi mä en kestä ja kohta kuolen.
Muut raksaryhmäläiset ajelivat tavaroita ja laittoivat jotain invaramppeja pystyyn ja jotain. Sähköjä on vedelty ilmeisesti ja jotain vesiä. Kai siellä jotain telttojakin on jo ja osa päälavasta. Mistä minä tiedän; en minä mikään saatanan telepaatti ole. Amorpoika-Siekkisen näin välillä siellä täällä.

Ei muuta. Huomiseen lukijakunta.
-Nevis-

Provinssirock 2013 - Pidän sipulista

Heps hups.
Tänään oli vaikeaa. Aivoni eivät lainkaan heränneet koko päivänä. Tuntui kuin olisin ollut Serlapaperiin menehtynyt siittiö. Sain tehtyä kolme (3) päätöstä.
Koden kanssa minä menin laittelemaan ravintoloita hienoksi ja ihanaksi. Sen verran riemuidiootilta ilmeisesti näytin, että jopa ex-avovaimoni, tuo useita vuosia kylmiä faktoja minulle ladellut naishahmo, antoi halin työasioista keskustellessamme.
Onneksi pääsimme välillä Koden kanssa rehellisen perusduuniin pariin ja saimme käyttää rautakankea ja lekaa, saatana.
Jarkko tuli jossain vaiheessa piipahtamaan meitä tapaamassa ja yhtäkkiä, kuin arkeologian suojelusenkelten johdattamana, näimme maassa esihistoriallisen penisluun! Aivan uskomatonta! Mikä löytö! Tai sitten se oli hassu keppi. Emme voi olla ilman hiilikokeita 100% varmoja.

Ruuaksi oli muussia.

Puolenpäivän jälkeen karheaan ravintolaraksaryhmääni liittyi Kråter (pitkä puumanainen, basisti) ja Vainikainen (puujalkavitsaileva vokalisti). Onhan meillä ollut taas Säiläkin puuseppäilemässä siellä täällä. Jotain Jyväskyläläisiäkin tuli tänään tontille. En paljoakaan ymmärrä heidän pitkän vokaaliin murteestaan.
Pakko myös esitellä viimein tuotantopäällikkö Kivelä, joka pitää jalkapalloista ja liian tiukoista farkuista. Hänen vaimokkeensa Hirvonen on somistusvastaava ja hän tänäänkin minulle puhui aivan omin sanoin. Olihan siellä politiikko Knuuttilakin sähkötöissä ja muitakin, mutta nyt pitää pitää lyhyt kirjoitustauko, kun makkarat meinaa palaa.

Noin. Minä käänsin makkarat. Kahvitauolla Jarkko kertoi seikkaperäisesti, että hänelläkin on ollut vaikea päivä ja aivoissa on sutinut niin saatanan tavalla. Tuo vanha ystäväni ja koko Syvärin taistelun ajan sveitsiläistä pajupilliä iloisena soittanut veteraani, oli murtumispisteessä. Otin hänet syliini, mutta se ei nyt riittänyt. Onneksi Anna tuli siihen sitten ja painoi Jarkon hellästi vasenta rintaansa vasten. Koska minullakin oli vaikeaa, painoin itse itseni Annan oikeaan rintaan hyvin diskreetisti. Sillä hetkellä viimein, kaikkien näiden vuosien jälkeen, ymmärsin, miksi naisilla on rintoja parillinen määrä. Se on sen takia, että niitä vastaan pystyy itkemään suu auki kaksi vanhaa sisältä rikki olevaa rujoa miestä.

Ravintoloita rakentelimme iltapäivälläkin. Minä en tiedä melkein yhtään, että mitä muut raksalaiset ovat tehneet. Sen tiedän, että oma pikku rakkausorankimme PoikaystävienKeisari-Siekkinen ajeli kuorma-autolla.

Näin tänään festivaalialueella pojan, jolla oli mukanaan hirveä määrä erilaisia koiria; kaksi koiraa hänellä oli.

Minä en pidä tulipaloista; hirveä sotku tulee.

Näin paljon ovat aivoni olleet tänään sekaisin: http://www.youtube.com/watch?v=YvexrUE89H8

Huomenna sitten taas.
-Nevis-

Provinssirock 2013 - Kaksi kertaa viisi ja puoli

Jeipsistä huijaa.
Raksaryhmä on tehnyt niin kovasti töitä ja joudumme odottelemaan erilaisten isojen tavaroiden saapumista, että pojjilla oli tänään vapaapäivä. Paitsi tietenkin esimiestason henkilöillä eli Jarkolla, Hietsulla ja Petterillä. Myös minä ja nuori uljas Joakim olimme tänään töissä, koska jouduimme ns.jäämään laiskanläksylle.

Heti alkuun mainittakoon, että Hietsu sanoi eilen illalla seuraavanlaisen lauseen minusta puolustaakseen kunniaani naisen ivaa vastaan: "Ei tuosta leijonasta saa lammasta tekemälläkään." Olin niin otettu, että nyt onnenkyynelpäissäni vaihdan tässä virallisesti Hietasen nimen Tyranni-Hietsusta KivaPomo-Hietsuksi. Onnea! Pusuja!

Työpäivän aluksi minä ja Jarkko, vanhat pallomahaiset nyhveröt, menimme hakemaan toteemia. Sellaista hirvittävän isoa 14- metristä useissa paloissa olevaa toteemia. Niitä me sitten kanniskelimme katetrit vääränä Manniin. Joakim tuli jossain vaiheessa rastat villisti heiluen meitä auttelemaan. Toteemi toi minulle ja Jarkolle muistoja mieleen. Olimme nimittäin vaihto-oppilaina Amerikassa vuonna 1876. Tarkemmin sanottuna Little Bighornin taistelussa Istuvan Härän joukoissa poppamiesharjoittelijoina ja toteemien petsaajina. Sinne taistelukentällä jäivät Kenraali Custer, minun pensselini ja Jarkon urkuharmonin vasen poljin.

Pakotimme Syntikka-Jarkon kanssa itsemme nuoruusvuosiemme muistoista pois ja toiseen työtehtävään. Päätimme hakea pellihallilta kaikki kyltit alueelle. Ajattelimme täysin hillittömän erheellisesti, että kyseessä olisi nopea ja ihan kiva työnakki. Jumaliste sitä kylttiä olikin ihan mielisairaan homona siellä hallissa. Siinä kyllä minun sydämentahdistimeni piippasi aika voimakkaasti. Nälkäkin iski ja tässä iässä, kun verensokeri laskee, niin siinä on peli pelattu: http://www.youtube.com/watch?v=pTifdoKXoxM
Elämänhalumme oli siinä vaiheessa kuin selälleen käännetyn likinäköisen kiimassa olevan kilpikonnan räpiköinti. Onneksi meillä oli hetkisen kuluttua ruokana uunimakkaraa. Voi ihana juttu ja rakkausasioita ja hubba-bubba! Jälkkäriksi saimme oikein mansikkajätskit. Kodekin tuli vahvistukseksi sitten siinä upeine vapaasti hulmuavine Buddy Jesus- hiuksineen. Ai saakuri kuulkaa.

Minulla oli ruuan jälkeen visio siitä minkä työtehtävän tekisimme seuraavaksi. Valitettavasti tuo visio osoittautui vain Walking in the air- tyyppiseksi Nightwish-fantasiaksi. Eli vituiksi meni sataprosenttisesti. Menimme sitten siitä murtuneina Rytmikorjaamolle Jarkon osoittamiin työsuorituksiin. Eli palasimme takaisin ydinosaamisemme keskiöön ja kuljettelimme erilaisia painavia esineitä epäergonomisissa asennoissa ahtaiden labyrinttien läpi. Avuksemme tuli ihan muuten vain Hermanni, koska hänenkin elämänsä on yhtä tyhjää kuin karkkilakossa olevan nyrkkeilevän lapsen suu.

Kode sanoi minulle eilen, että kestän hyvin fyysistä kipua, koska minulla on sydämessäni jatkuvasti seuranani käsittämätön rikkoutuneen miehen tuska. Oikeassahan tuo perkele on. Koden kanssa olemme joutuneet korjaamaan useasti manuaalisesti viime päivinä kiveksiemme asentoa johtuen huonoista bokserivalinnoistamme. Ehkä siksi kivekseni tuoksuvat usein sormiltani.

Budo-Kari eli Budis oli eilen illalla Joulupukkina Still Standing- anniskeluravintolassa. Jumalauta, että minä ihailen tuota miestä täysin varauksettomasti.

Olen työskennellyt koko viikon ylläni hihaton paita, jossa on kultaisella tekstillä: "IBIZA". Bling bling, motherfuckas.

Nyt on sitten pari päivää vapaata, ennenkuin maanantaina alkaa oikein kunnon tykitys, saatana. Selviänkö ehjänä persoonana seuraavat kaksi viikkoa? Saanko nukuttua kunnolla? Sataakohan paljon ensi viikolla? Pitääkö minun laittaa taas talkkia peppuuni? Yritinköhän koskaan huijata lapsena Afrikan Tähdessä? Tässä vielä yksi tärkeä kysymys: http://www.youtube.com/watch?v=JK5zubdgf4Y

Nähdään taas juipit.
-Nevis-

Provinssirock 2013 - Bo Derek

Nå men hej!
Koska olen jo siinä iässä, että elämäni esirippu on hyvää vauhtia laskeutumassa tämän tragikomedian ylle, jota kutsutaan elämäkseni, on muistini huonohko. Siksi siis kerron aluksi tarinan eiliseltä. Sen nimi on "Paarma Execution". Se menee näin: Hermanni ja Joakim tekivät puutöitä ja menimme Kimmon kanssa heidän luokseen. Yhtäkkiä, kuin jostain saatanallisesta taikaiskusta, paarma laskeutui Hermannin kädelle ja aloitti puremistoiminnon. Herja-Hermanni salamannopeasti löi paarmaa ja tuo epäpyhä eläin tipahti tajuttomana käsisirkkelin läheisyyteen. Koska olemme pikkumaisia ihmisiä, syntyi välittömästi idea teloittaa paarma hirvittävien syntiensä vuoksi käsisirkkelin terävässä kuolonsyleilyssä. Minä olen meistä positiivisena agnostikkona hengellisin, joten resitoin Raamatusta lauseita Joakimin ja Kimmon kannustaessa Hermannia, joka kosto silmissään halkaisi paarman kahtia. Tällaisia ihmisiä me olemme.

Minä, Kimmo, Kode ja Kari aloimme rakentamaan hieman ravintoloita. Se oli hirveän kivaa, koskapa olemme tuolla porukalla jo useita vuosia tehneet erilaisia festivaalinrakennustehtäviä. Kimmo ja Kode yksinäisinä sinkkumiehinä halusivat, että teen vielä treffi-ilmoitukset kaikista sinkuista tänne blogiin, joten tässä tulee.
Seinäjoki Skunks:
Kimmo: Sopii kolmasosalle naisväestöä. Kimmo on rento heppu, eikä harrasta slalomia. Pitää pienistä hippitytöistä erityisesti. Hänellä on kiva napa.
Kode: Omistaa espanjalaistyylisen rintakarvoituksen. Konstailematon oman tiensä kulkija. Ei ole kaikkiruokainen.
Hermanni: Erittäin hyvän kasvoluuston omistava hoikka mies. Hänet jaksaa kantaa pienempikin tyttö sohvalta sänkyyn. Taiteellinen uimamaisteri.
Emppu: Jos haluat rennon hip-hop biitin säestämää nuorta rakkautta, niin Emppu is the man.
Hietsu: Energinen ihmispaukkumaissi. Laulumiehiä.
Minä: Suosittelen itseäni tulevaisuuden ensisynnyttäjille, naisille jotka osaavat nauraa itselleen ja jotka pitävät liian isoista perseistä.

Näin tänään vain ohimennen SexualHealing-Siekkistä. Hän säteili sydämiä ja yksisarviset söivät kauniisti sateenkaaria hänen onnellisissa silmissään.

Ruokatunnilla esimies-ystäväni Jarkko pyysi, jos voisin hänet röyhtäyttää. Otin hänet olkapäälleni ja tein työtä käskettyä. Silloin vanhalta Jarkolta pääsi kova paukku. Se sammutti taivaalla lentäneen talitintin elämänliekin, ja tuo lintunen tippui kuolleena maahan. Kaikenlaista. Laitoin Jarkolle myös talkkia sitten.
Keskustelimme myös Jaken kanssa siitä, ettei tässä iässä pysy vyö auki millään. Polttopallon kokoiseksi paisuneet eturauhasemme painavat vyön auki koko ajan, että plompsis saatana vaan. Henkselit pitäisi ostaa.

Kimmoon on aurinko ottanut sen verran, että hänen käsivartensa alaosa on suklaan värinen, keskiosa vaniljan värinen ja olkapää mansikan värinen. Hän on siis Triojätski-Käsi.

Joakim ja Hermanni ovat niin kadehtittavan hoikkia, että jos he tekisivät lapsen, syntyisi jäätelötikku.

Kode käski minua ottamaan yhden hiuksistani pois naamaltani, koska se kuulemma häiritsi häntä. Revin sen vahingossa irti. Kuten eräskin tietää, niin aina kun minulta lähtee hiuksi päästä, kuolee pieni enkeli Taivaassa.

Hermanni soitteli Kazoo-pillillä virsiä ja me lauloimme.

Jotain töitäkin tehtiin vissiin siellä täällä. En minä tiedä niin tarkkaan noista asioista.

Tässä syy miksi jaksamme painaa juuri Sinua varten festivaalia pystyyn: http://www.youtube.com/watch?v=6yekPbggumY

Palataan asiaan tytöt, pojat ja hermafrodiitit.
-Nevis-

Provinssirock 2013 - Yhdeksäs osa

Heispa.
Olen huono ihminen ja miehenäkin kovin kehno, koska unohdin mainita eilen seuraavaa: Eilen tehtiin oikea temppu. Siinä oli mukana Aleksi ja Emppu. Myös Jarkko ja minä riensimme avuksi. Ettei palaneet nuorten poikain hermonakit savuksi. Hiki lensi, työskentelimme ilman paitaa. Kun haimme vittumaisesta paikasta pitkästä aikaa hiihtoaitaa.
Ta-daa! Abrakadabra! Hiihtoaita teki paluun vuosien tauon jälkeen Provinssirockiin.

Ja tähän päivään: LemmenSuurinSyömähammas-Siekkinen, Petteri ja Lauri lähtivät aamusta tykittämään pystyyn hirviaitaa taas, ohuet pojat eli Jokke ja Hermanni eli Dupont & Dupond menivät puutöiden pariin sekä minä, Kimmo, Ilari ja Karri (Budo-Kari auttoi mitä robottileikeiltään ehti ja Kode tuli mukaan myöhemmin) aloitimme Merch-teltan pystytyksen sekä lattioiden teon kyseiseen telttaan ja muutaman ravintolan kohtaan nurmikolle. Nyt varmasti siellä kotisohvilla ihmetellään, että mitä helvettiä? Eihän luontoon tarvitse tehdä lattiaa? Luonto on jo itsessään oman itsensä paras lattia! Kuulkaas kun niin se vain on sitten, että pitää tehdä, kun pomo käskee. Muuten se mies on pahana.

Ruokatunnilla näimme festivaalivarastotyöntekijöiden elävän legendan, alamme Muhammad Alin eli Varasto-Teron. Hän hoiti superfantastisesti Ilkan kanssa erään työtehtävän. Hei hei Tero, olet yliveto!

Jouduin tuijottamaan tänään taas useita kertoja hypnoottisesti Kimmon Lapua-tyylisiä rusketusrajoja; aivan kuin hän olisi aamulla pukenut ylleen vitivalkoisen t-paidan, jossa on nännit ja mieskarvoja mukana. Onneksi Kimmon sydän on puhtaasti seinäjokinen. Hän yrittää kyllä ottaa aurinkoa meidän muiden kanssa ja näin saada ongelman poistetuksi. Hyvät ihmiset: Kannattaa ottaa aurinkoa, sillä keho on ihmisen tärkein seksi-työkalu ja siksi sen on hyvä olla kivan värinen.

Kävin vanhojen miesten Jarkon ja Hietsun kanssa työhön liittyvää keskustelua heidän toimistossaan. Se on paikkana paljon viihtyisämpi kuin heidän ensimmäinen toimistonsa paleoliittisellä kaudella. Siellä luolassa Jarkko vain talja yllään piirteli nuolenkärjellä muistiinpanoja seinään, minä syötin nokkosmehulla 2 -vuotiasta Hietsua ja meistä vanhin eli Kari ruokki isovanhempiaan, jotka asuivat toimiston vasempaan nurkkaan louhitussa kalalammikossa.

Ehdin jo sanomaan iltapäivällä lauseen: "Mahtavaa, että välillä hommat sujuu." Sittenhän se riemu repesi ja sen mukana taivas ja vettä tuli perkele ja rakeitakin kivasti. Ukkosti ja tuli alas salamaa.

Lopuksi kerron unesta, jonka näin eilen yöllä. Menin siinä treffeille jonkun tytön kanssa. Saavuin paikkaan, jossa istui sen tuntemattomaksi jääneen naikkosen lisäksi ystäväni Hermanni ja joku tuntematon mies. Unen nainen ilmoitti minulle, että "Tuo on mun mies" osoittaen tuntematonta miestä vieressään. Tähän minä: "Mitä vittua, meillähän oli treffit?". Tähän taas Hermanni sopertaen rikkinäisellä äänellä: "Niin mullakin piti olla treffit ton naisen kanssa! Kyllä on vaikeeta taas!" Vein unen lopuksi vuolaasti itkevän Hermannin kanssani kaljalle. Siinäpä on unikirjallisuutta omistaville kotipsykologeille tekemistä taas.

Kaikesta huolimatta on tällainen olo: http://www.youtube.com/watch?v=3YjDMmjgKec
Ja se on huolestuttavaa, saakuri.

Huomiseen.
-Nevis-

Provinssirock 2013 - Päivä numero kahdeksan

Heissulivei.

Sen verran olen jo seniorikansalainen, että vanha niskavamma vaivaa ja jouduin yöllä heräämään nauttiakseni särkylääkkeitä ja laittaakseni kylmää kipukohtaan. Hirveän vähän tuli nukuttua ja sen seurauksena en ollut lainkaan terässä aamupäivällä. Jos menisin joskus naimisiin, ja minun pitäisi hoitaa asiaan liittyviä käytännön kysymyksiä samalla mentaalisella kapasiteetilla kuin mitä tänään oli minulla aamulla, niin Sub-TV saisi uuden realitysarjan: "Rakas, häämme menivät täysin vituiksi."

No niin ja taas. Annalla oli syntymäpäivät tänään ja lauloimme raksamieskuorolla hänelle onnittelulaulun. Annoin hänelle myös parhaan lahjan. Eli halin sylistäni. Because I can.
Tänään henkipattojen ryhmäämme, tähän viiden pennin likaiseen tusinaamme, liittyi myös vanha festivaalirakentajaystävämme Ilkka eli Ilksteri eli Il Sexkarismo eli Super-Ilkka eli Ilkström eli Kundiyksikön vokalisti. Mainiota.

Me lähdimme Vanha-Jarkon kanssa aamusta Tangovarastolle. Tukijoukkonamme olivat Mannissa matkustaneet lapsinuoret Emppu ja Aleksi. Muu ryhmästämme lähti aitaamaan Camp Provinssia elementtiaidalla eli possuaidalla. 
Jarkon kanssa tarinoimme taas niinkuin vanhat puliakat. Naisistahan me höpöttelemme aina. Ja tupakoinnista. Ja alkoholista. Eli elämän tärkeimmistä peruspilareista. Valitettavasti jouduimme keskustelemaan myös työasioista, sillä Tangovarasto on Hadeksen portti, epäpyhä halli, joka nielee kulkijansa sielun. Sieltä saimme kuitenkin tarvitsemamme esineet. Miksi minä olen joka vuosi siellä? Hä? Todennäköisesti siksi, että sydämeni on yhtä kylmä ja musta kuin tuon varaston sisus. Tai jäätynyt koirankakka.
Ajaessamme Gandalf-Jarkon kanssa kohti ruokatuntia, muistelimme puberteetti-ikäämme ja sitä kuinka olimme kesätöissä Julius Caesarin palatsissa. Jumalauta Julius oli kiukussa, kun Jarkko puolivitsillä heitti Octavianuksen ristivyöheitolla ruusupensaaseen. Se oli kolme taaleria palkasta pois.

Cupido-Siekkinen ja Karri hidastelivat ruokajonossa. Se oli vaikea paikka minulle ja Jarkolle. Me vanhat miehet toimimme ripeästi, sillä meillä ei ole enää montaakaan vuotta jäljellä, ennenkuin Koden näköinen mies ottaa meidät sinne taivaan kotiin.

Saatuamme ravitsemustasomme nostettua, aitasimme Joken, Hermannin, Ilkan ja Koden kanssa vähän kaikenlaista possuaidalla. Sitten tietenkin Tyranni-Hietanen käski meidät vetämään sinne tänne tuhannesti kirottua hirviaitaa. Ja alkoi tietenkin satamaankin siinä sitten. Ja kuitenkin välillä paistoi aurinko kuumasti. Perkele.

Jostain bipolaarisesta syystä, aloin hirviaita/hyttyshelvetin aikana laulamaan erästä musiikkikappaletta. Ohkainen ystäväni Huutelija-Hermanni ja esimieheni Sähköjänis-Hietsu yhtyivät tähän upean innostavaan musikaaliseen taideteokseen. Näin me lauloimme sitten: http://www.youtube.com/watch?v=iBktYJsJq-E

Huomio: Budo-Karin saa tyytyväiseksi, kun istuttaa hänet kurottajaan. Siellä hänen sielunsa kiinnittyy koneen mieleen ja tapahtuu eräänlainen kvanttimekaanisulottuvuuden astraali-yhdyntä.

Minulle tänään sanottuja asioita:
Jarkko: "Anna makeinen, koira!"
Kode: "Sinä olet kaunis Kristiinankaupunkilainen mies."
Minä itse itselleni mutisten: "Mullahan aukesi vyö taas, saatana."

Huomiseen ihmiskunta.
-Nevis-

Provinssirock 2013 - Seitsemän on se numero sitten

Hei hei.
Tänään lähti vähän toiseen tyyliin. Nimittäin aloitimme työt oikein kunnolla festivaalialueella ja siellä myös nautimme aamupalamme nyt ja aina ja ihan aina ja ikuisesti. Anna-tyttö siellä huoltaa ravitsemustamme superihanalla tavalla.
Tänään tuli myös uusia ihmisiä töihin. Esittelen heidät välittömästi:
Kode: Niin mystinen mies ja omaa henkilökohtaista elämäänsä varjeleva hahmo, että paljastan hänestä vain tämän: Jos Vapahtajamme Kristus olisi polttanut tupakkaa ja kuunnellut Black Sabbathia, niin hän olisi ollut aivan Koden näköinen.
Lauri: Pikkuvanha lapsisotilaamme, jolla valtava innostus polttomoottorein varustettuihin elottomiin objekteihin.
Panu R: Nosturikuskien Da Vinci. Kannattaa olla kuulosuojaimet ns.hollilla, kun hän on suuren äänensä kanssa lähistöllä.
Karri K: Äänittää ja miksaa mielellään erilaisia soundeja.
Petteri: Toinen raksapomo. Oululainen. Ymmärrämme hänen murrettaan toisinaan ihan alright.
Ilari: Ilosaarirockin vahvistus. Taitaa olla ainoa oikea työmies koko saatanan tontilla.
Kimmo: Vaatimattoman paluun kenkätehtaalta festarihommiin tehnyt leprekauni. Sinkkumies. Ihan OK-jätkä.

Heidän lisäkseen oli myös nuori Aleksi ja hirveästi telttaryhmäläisiä, mutta heistä en tohdi sanoa mitään. Immu siellä oli; hänet tunnen. Hänkin on rantahurri. Jättekiva!

Aamupalan jälkeen jakauduimme työryhmiksi: KohtaonlukkokiinniTörnävänsillassa-Siekkinen ja Hoikka-Hermanni lähtivät ajamaan tavaraa, samoin kuin Chillaus-Emppu ja Aleksi. Budo-Kari ja Babyface-Joakim ajelivat kurottajalla ja trukilla melodramaattisesti. Petteri, Lauri ja Karri alkoivat pystyttää hirviaitaa alueella. Hektinen-Hietsu ja Cismaha-Jarkko leikkivät lähinnä mönkijällä ja modernilla ATK-laitteistolla. Tietenkin minä, Ilari ja Kimmo saimme sen upeimman ja palkitsevimman työtehtävän: Kyrkösjärvi piti aidata ja luonnollisesti arkkivihollisemme hirviaita oli se käytettävä materiaali. Kode tuli hieman myöhemmin avuksemme.

Aseinamme Kyrkösjärvellä olivat rautalanka ja sivuleikkurit. Sivuleikkurit ovat kuin elämänhalu; koko ajan kadoksissa. Minä, aikuinen mies, onnistuin jumittamaan edellä mainitun työkalun taskuuni ja Kode joutui auttamaan, että saimme sen pois asti. Voi helvetinpippeli minun kanssani taas.
Kimmolla oli upea Lapua-look: Metsästyslippis ja t-paidan aiheuttamat käsirusketusraidat muuten täysin lumivalkoisessa vartalossaan. Ducato-  merkkisellä pakettiautolla siirtelimme hirviaitarullia. Väistelimme ihmisiä ja esineistöä;ajoimme tietenkin Kimmon kanssa kalapatsaan vasemmalta puolelta. Keskustelimme omalla porukallamme mm. siitä, että joku mies maailmalla oli kuollut harrastettuaan seksiä ampiaispesän kanssa. Minun mielestäni tuo kaveri oli kirottu hölmö. Kyllähän minäkin olen iltavilli, -virkku ja levoton sielu, mutta tuon tyyppisen perversio-mielihalun yllättäessä ostaisin kaksi kappaletta Maija Mehiläinen -ilmapalloja ja kuvittelisin, että ne ovat naiset rinnat, joiden välissä minä nukun kuin sylilapsi. Se minulle riittäisi.

Sää muuttui iltapäivällä. Jumala päätti kostaa kauhistuttavat syntini: Alkoi sataa ja tuulla bibliaanisissa mittasuhteissa. Valitettavasti työtoverini olivat sijaiskärsijöinä. Piti oikein mennä raksakonttiin sisätupakalle.

Ystäväni ja esimieheni Jarkko totesi iltapäivän melankolisina tunteina taas meidän olevan liian vanhoja tähän hommaan. Me olemme urologisia ihmeitä, koska tässä iässä eturauhasemme ovat toimistoroskakorin kokoisia ja näköisiä ja silti vaan jotenkin pärjäämme. Usein yhdessä muistelemme kyyneleet silmissämme kadotettua nuoruuttamme ja sitä, kuinka tienasimme ensimmäiset tupakkarahamme maalatessamme Risto Rytin kuritushuoneen kattoa.

Kesäteatterin ohjaaja marmatti Hermannille ja Joakimille. Siinäpä taas sitten oli. Joakimin eräs nimi on Alfred. Tässä Top 3 Maailman parasta Alfredia: 1. Alfred Hitchcock 2. Alfred J. Kwak 3. Nuori raksaherra Alfred ...Bubblin´under: Alfred(o) Garcian pää.

Lapsellisen naurettavat kiharani ovat taas tukkineet suihkuviemärini. Minun pitää mennä hoitamaan tuo ongelma nyt niinkuin olisi jo.

Tänään meillä soi päässämme näin: http://www.youtube.com/watch?v=lV6FCSGzZMs

Huomiseen piltit ja beibit.
-Nevis-

Provinssirock 2013 - Kuudes päivä, jep jee

Heippa pötkylät.
Tänään me sitten kannoimme patjoja ihanasti. Jarkko, tuo tulipaloja sammutteleva blues-neurootikko, oli vapaalla. Muuten oli koko ryhmä kauhean kivasti koossa. Tyhjätankki-Emppu ja Onnellisuus-Siekkinen ajoivat kuorma-autot lukiolle ja siitä sitten alkoi fantastisen mainio "Operaatio Kannaniitäpatjojasaatana."
Eräät meistä olivat antautuneet edellisenä iltana yön hengille ja keltaista jaffaa kului ja puhallutti. Eräät meistä säteilivät myös surumielisyyttä. Olemme kauhean vahvoja miehiä ja selviämme lähes mistä tahansa; meidät voi murskata ainoastaan sisältäpäin. Guinnessin ennätystenkirjassa on tarina puistonvartijasta, johon osui salama seitsemän (7) kertaa ja hän selvisi joka kerta pienillä vammoilla. Sitten kun joku nainen antoi pakit, niin kyseinen mies riisti itseltään hengen. Tästä voimme päätellä, että nainen on vahvempi kuin salama. Eli naisasiat mietityttivät taas raksaperheemme pienimpiä. Sydänkäpy-Siekkinen on joutunut toimimaan sijaiskärsijänä jo monasti; sinkkumiesten tilitys on välillä osunut harhaluotien tavoin Savon poikaamme. Onneksi hän kestää sen ikuisen ja upean rakkautensa voimalla. Hei jes! Simsalabim! Tästä biisiä: http://www.youtube.com/watch?v=UH1CMCtV4to

Budo-Kari oli hyvällä päällä tänään erityisesti. Viimeksi tuo mies oli näin hilpeä, kun hän kuusivuotiaana katseli puusta, kun Seismosaurukset parittelivat rohkeasti mutta vaikeannäköisesti heinikossa.

Kuusi päivää on takana ja jo nyt tuntuu siltä, että me pojat olemme toistemme seurassa aina ja aina ja iankaikkisesti ja ihan aina. Aiheeseen liittyen: http://www.youtube.com/watch?v=D8yvP8tp_JM

Palataan maanantaina asiaan höpsiäiset.
-Nevis-

Provinssirock 2013 - Vitospäivä

Morjens, miten menee?
Aamulla tilanne meni siten,että Duracell-Hietsu ja Budo-Kari jäivät pellihallille trukkien kanssa leikkimään decepticoneja ja me muut lähdimme kolmella kuorma-autolla Kaustiselle hakemaan 740:tä patjaa.
Autokolonnamme muodostui Jarkon ja Hermannin etummaisena menevästä autosta, jonka koodinimeksi tuli loogisesti JohtoKotka. Lemmentohtori-Siekkisen ja minun autoni koodinimi oli Klafäärin Kolibri, viitaten rantahurritaustaani. Tähän asti kaikki oli hyvin. Sitten kun Joakimin piti nimetä hänen ja Empun auto,niin vituiksi meni ja lujaa. Täysin vastoin lintuteemaa ja Mannin väritystä, nuori Alfred antoi heidän koodinimekseen Keltaisen Napaketun. Se oli ilmeisesti sitä trendikästä nuorisohuumoria sitten.

Otimme mukaan radiopuhelimet, jotta autokolonnamme pystyi ylläpitämään keskinäistä tietokilpailua. Kysymykset olivat hienoja ja vaihtelivat isäni puukengistä Jarkon ensimmäiseen autoon ja Hermannin sukupuuttoon. Ilma oli kaunis ja jossain metsikössä juoksenteli aivan varmasti jänis. Voi Rakkaus!

Saavuimme Kaustiselle. Patjoja tuli luovuttamaan mieshenkilö, jolla oli keltaisimmat ja kiharimmat hiukset ikinä. Siis minun hiusteni arveluttavuustaso ei ole mitään verrattuna siihen kaveriin. Aivan käsittämätöntä. Ei tekisi oikein mistään muusta puhuakaan nyt enää tai koskaan. Jumalauta.

Haimme ensimmäiset 325 patjaa entisestä mielisairaalasta. Paikka oli ahdistava ja taas tuli mieleen, että minä haluaisin jo sinne taivaan kotiin mennä. Kannoin silti patjoja muina miehinä.
Seuraavat patjat haimme Vetelin koulukeskuksesta. Patjat olivat rakennuksen ylimmässä kerroksessa ja välissä oli useita portaita. Koska olemme luonteeltamme peruslaiskoja ja siksi festivaalihommiin täysin soveltuvia, menimme sieltä mistä aita oli matalin, eli heittelimme patjat alas ikkunasta. Minä vanhana miehenä kiipesin korkealle katon rajaan ja tiputtelin patjoja sieltä pojille ns.hollille. Voi Pyhän Lehmän utareliivien hakaset, kun oli kuuma siellä korkealla! Viimeksi oli yhtä kuuma El Alameinin taistelussa, jossa Jarkon kanssa olimme pesemässä panssarivaunuja ja keittämässä murukahvia upseereille.

Menimme syömään paikalliseen Pelimanni-ravintolaan. Sinne tuli myös naispuolinen ystäväni Pekola. Hän on kiva ja entinen työkaverini.

Paluumatka ei sujunut kommelluksitta. Emppu oli unohtanut tankata Mannin ja sinne se saatananperkele sammui Lapuan tietämille. Jarkko sen joutui hinaamaan sieltä sitten. Hienoa Mika taas. Upea juttu. Nice going.

Toivotan hyvää viikonloppua musiikkiesityksellä. Syitä tähän valintaan on neljä: 1. Minun hiukseni näyttävät samalta aamuisin kuin laulajan hiukset. 2. Kitaristi näyttää Hermannilta. 3. Kappale on meille kaikille sinkuille sopiva sanomaltaan. 4. 80-luvulla kaikki oli vielä hyvin. Tästä: http://www.youtube.com/watch?v=EOtlTrh809g

Huomennakin on työpäivä, mutta lähden silti kohta terassille. Nähdään siellä!
-Nevis-

Provinssirock 2013 - Päivä numero neljä

Hei taas.
Aamu lähti käyntiin rutiinilla. Söimme hieman ja laitoimme aurinkorasvaa. Hermanni oli se kohtalon kylmän sormen osoittama henkipatto, joka joutui levittämään suojaavan voidekerroksen selkääni. PysyväParisuhde-Siekkinen lähti taas hitsailemaan ja Joakim, Hermanni ja Budo-Kari saivat tehtäväkseen lastata sellaisen todella hirveän ison rekkaperävaunullisen LVI-kamaa. Kari on elementissään kun saa ajaa trukkia; hänen kasvoilleen kohoaa aina itsevarma ja karismaattinen hymy ihmiskehon liittyessä komentajaksi koneen voimalliseen syleilyyn. Karin lempieläin on robotti.

Minä ja Emppu saimme kuljetustehtävän. Ensin veimme pari rullakkoa, polkupyörän ja Annan Törnävän saareen. Seuraa henkilöesittely: Anna on tyttö, joka huolehtii meidän ravitsemuksestamme ensi maanantaista lähtien. Annalla on silmälasit, tummat hiukset, neljä raajaa, torso, söpö pää ja erinomainen tuuri. Hän nimittäin sai istua minun ja Empun välissä Mannissa. 
Siitä me sitten Empun kanssa ajoimme Alavudelle. Haimme sieltä asioita. Siellä oli old-school työmiehiä, joiden kanssa aloitimme kohteliaan dialogin. Emppu on perusluonteeltaan mukava. Minä en; minä olen vaikea. Onneksi osaan tarvittaessa kytkeä päälle diplomatia-vaihteen. Olimme niin upeita poikia, että saimme mukaamme ylimääräistä tavaraa. Viimeksi osasin neuvotella yhtä hyvin, kun olin mukana sopimassa Pähkinänsaaren rauhaa. Osaan leperrellä paatuneille työmiehille paremmin kuin naisille. Siinäpä sitä olisi taas psykoterapeuteilla ihmettelemistä.

Sillä välin kun olimme nuoren Empun kanssa reissussa tapahtui pellihallin läheisyydessä silminnäkijöiden mukaan seuraavaa: Jokke vasaroi sormiaan ja kosti tämän samantien viattomalle kuoriaiselle polttamalla tämän elävältä. Hyi Alfredia. Tuolla pojalla on ollut viimepäivinä muutenkin väkivaltaisia taipumuksia elollisia olentoja kohtaan, mutta vielä ei ole kukaan nähnyt syytä huolestua tämän enempää.

Me söimme kaikki lounaaksi ruokaa.

Ruuan jälkeen Pussauskoppi-Siekkinen, Budo-Kari ja MC Emppu menivät Kyrkkärille iskemään seipäitä maahan, Hermanni ja Violence-Joakim alkoivat rakentaa baaritiskejä ja Hietsu otti minut mukaan "erikoistehtävään". Se oli koitua kohtaloksemme. Ajoimme Kultakurkku-Hietsun kanssa eräälle louhokselle. Yhä alas laskeuduimme spiraalimaista tietä, kunnes olimme perkeleellisen syvällä saatananmoisessa kuopassa, jossa oli ihan infernaalisen kuuma. Meidän piti saada nostettua pakettiauton kyytiin kaksi isoa rullaa paksua muovimattoa. Ensimmäisen maton saimme juuri ja juuri rautakangen avulla perille. Arvioimme nostamamme objektin painoksi noin 100 kilogrammaa. Toinen rulla oli isompi ja arviolta noin 200kg möhkäle ja perkele. Se ei sitten noussutkaan enää. Loppui voima. Otti käteen. Ihmiskehojemme rajat tulivat vastaan. Ja aurinko oli kirottu vihollisemme. Minä paloin jo eilen ja paloin tänään lisää, vaikka oli kuinka laitettu Voide-Hermannin 30-kertoimista aurinkorasvaa. Me keksimme sitten käyttää hyväksi pakettiauton hevosvoimia, liinoja, puupalkkeja ja kuormalavoja, josta rakensimme samantyylisen telineen millä Egyptissä aikoinaan minä ja Jarkko siirsimme lohkareita. Saimme artikkelin kyytiin, mutta se oli voimia verottava kokemus. Minua ja Hietsua molempia pyörrytti ja nestehukka oli yhtä paha kuin yksikiveksisellä miehellä spermapankissa. Pääsimme Rytmikselle hengissä, jossa pölyinen kehoni elpyi, kun Hietsu teki meille sokeri-suola-vesidrinkit. Minä olen nyt hirveän pahasti palanut ja sattuu ja on hassut punaiset epäsymmetriset kuviot pitkin torsoani. Voi voi voi.

Loppupäivä meni erilaisissa palavereissa ja minä kynällä piirtelin paperille numeroita ja kirjaimia. Vanhan Jarkonkin näin siellä. Hän on ollut paljon silmieni ulottumattomissa; viimeksi näin häntä yhtä vähän, kun minuun iski hetkellinen sokeus Tali-Ihantalan taistelussa, kun aurinko heijastui silmiini Jarkon hopeisesta huuliharpusta. Kyllä, olimme vuodet 44-45 pelkästään viihdytysjoukoissa. Sinne jäi minultakin perkele basari ja rumputuoli kiireessä Viipurin metsiin.

Usein kerron, että olemme olleet pellihallilla. Tässä seuraavassa linkissä on melko tarkka kuvaus siitä, mitä me teemme siellä. Olemme vain puolialasti. Tässä: http://www.youtube.com/watch?v=LatorN4P9aA

Palataan asiaan huomenna ihmiset ja lelut.

-Nevis-