Provinssirock 2013 - Keskiviikko

No niin ja hei.
Päivä lähti käyntiin lupaavasti aamupalalla. Linnut sirkuttivat ja säksättivät puissa, jossain hyppelehti pieni muurahainen iloisena, yksisarviset lauloivat marjapensaissa ja aamupuuro oli maukasta. Tämän jälkeen homma tussahtikin sitten käsille.
Olin mielessäni kuvitellut ja päässäni laskeskellut erilaisten olutraksaan liittyvien työsuoritteiden sujuvuutta ja aikamäärettä. Tuo unelmani koki väkivaltaisen menehtymisen, kun tajusin, että erään isohkon työtehtävän eteneminen oli täysin estynyt meistä riippumattomista syistä. Sinne yhden työpisteemme maantieteelliseen keskiöön oli joku laskenut dimensiot täysin väärin ja käsittämättömän virheellisessä paikassa oli se yksi jutska. Silmästäni valui yksinäinen kyynel poskelleni, josta sen pieni perhosen näköinen enkeli nouti surujen taivaaseen.

Porkkanat eivät kuitenkaan syö - tai edes kuori - itseään, joten rohkeasti kävimme toimeen. Olutraksaryhmämme aloitti sellaisten kivojen baaritiskien kasaamisen ja aitaa laitettiin ja muovia ja heloja ja kylläpä vain. Muu raksaryhmämme teki ilmeisesti jotain myös. Otan/rennosti/koska/olen/hieman/renttu-Emppu haki minulle teltan Rytmikseltä. Hymyilen/koska/minua/rakastetaan-Siekkinen taisi ajella tavaroita kanssa. Ei/tämä/ole/takussa/tämä/on/kaikki/rastaa-Joakim ja Minäpäs/osaan/kungfua-Kari auttelivat meitä välillä ravintoloiden kasauksessa. Lähin työparini oli koko päivän Ei/minua/kukaan/rakasta/paitsi/Nevis/platonisesti-Kode. Ravintolapäällikkö Näytän/siltä/että/olisin/saksalainen/vartiomies-Saku pyöri kanssani siellä täällä asioita miettimässä.

Homma alkoi taas sujua ja voi jettä. Sitten jonkun ajan jälkeen Saku oli minuun yhteydessä puhelimitse ja vieläpä omin sanoin. Hän ilmoitti minulle jälleen järkyttävän huonon uutisen. Miten ilkeä mies.
Siinä vaiheessa aivoni löivät tyhjää jonkun aikaa. Onneksi kuulin kahvitauolla, että myös Minä/haisen/painimatolta-Jarkolla ja Lommoposki-Hermannilla oli sutinut niin saatanasti päivän mittaan. Onneksi meillä kaikilla on luolamiesten vaistot ja kykenemme toimimaan osittain myös täysin ilman aivokapasiteettia.
Taas mentiin. Voidaan siis turvallisesti todeta, että päivä eteni sykleissä.

Erehdyin tänään sanomaan Budo-Karin vieressä lauseen: "Minä olen vain tällainen vanha mies". Karin katseesta luin virkkeen: "Saatana, kun minä olin nuori, niin meillä oli vielä häntä, että pysyimme pystyssä sulan laavan keskellä." Häpesin. Kari on meistä vanhin ja viisain.

Tontille pamahti jossain vaiheessa Miikka, tuo pienen päätoimittaja Syviksen henkisillä korkokengillä kivaksi piiskaama toimittajapoika. Miikka videokuvasi minua ja Sakua. En tiedä mihin julkaisuun. Melko luultavasti ensi helmikuun Playgirl - the ugly edition tv-sarjaan.

Minä/osaan/jo/pukea/itse-Kimmo sanoi minulle tänään, että jos hän olisi nainen, niin hän halaisi minua ja oikein puskisi tissinsä minua vasten. Tuli parempi mieli. Kiitos Kimmo, olet 12% ajasta yliveto!

Kävin myös tänään rasvaamassa Jarkon pepun. Kun ei se saatana enää muista, että inkontinenssivaipat tulisi vaihtaa edes kerran viikossa. Hirveän punainen oli vanhan miehen pylly. Onneksi hänen ihonsa on minun laillani vielä terveen harmaa ja paperinen. Pitää lopettaa raportointi nyt. Minulla se Muistiryhmä alkaa kohta. 

Huomenna on torstai. Anteeksi työtoverit, että olin tänään epäjohdonmukainen: http://www.youtube.com/watch?v=lai233gCLPE
-Nevis-