Provinssirock 2013 - Pidän sipulista

Heps hups.
Tänään oli vaikeaa. Aivoni eivät lainkaan heränneet koko päivänä. Tuntui kuin olisin ollut Serlapaperiin menehtynyt siittiö. Sain tehtyä kolme (3) päätöstä.
Koden kanssa minä menin laittelemaan ravintoloita hienoksi ja ihanaksi. Sen verran riemuidiootilta ilmeisesti näytin, että jopa ex-avovaimoni, tuo useita vuosia kylmiä faktoja minulle ladellut naishahmo, antoi halin työasioista keskustellessamme.
Onneksi pääsimme välillä Koden kanssa rehellisen perusduuniin pariin ja saimme käyttää rautakankea ja lekaa, saatana.
Jarkko tuli jossain vaiheessa piipahtamaan meitä tapaamassa ja yhtäkkiä, kuin arkeologian suojelusenkelten johdattamana, näimme maassa esihistoriallisen penisluun! Aivan uskomatonta! Mikä löytö! Tai sitten se oli hassu keppi. Emme voi olla ilman hiilikokeita 100% varmoja.

Ruuaksi oli muussia.

Puolenpäivän jälkeen karheaan ravintolaraksaryhmääni liittyi Kråter (pitkä puumanainen, basisti) ja Vainikainen (puujalkavitsaileva vokalisti). Onhan meillä ollut taas Säiläkin puuseppäilemässä siellä täällä. Jotain Jyväskyläläisiäkin tuli tänään tontille. En paljoakaan ymmärrä heidän pitkän vokaaliin murteestaan.
Pakko myös esitellä viimein tuotantopäällikkö Kivelä, joka pitää jalkapalloista ja liian tiukoista farkuista. Hänen vaimokkeensa Hirvonen on somistusvastaava ja hän tänäänkin minulle puhui aivan omin sanoin. Olihan siellä politiikko Knuuttilakin sähkötöissä ja muitakin, mutta nyt pitää pitää lyhyt kirjoitustauko, kun makkarat meinaa palaa.

Noin. Minä käänsin makkarat. Kahvitauolla Jarkko kertoi seikkaperäisesti, että hänelläkin on ollut vaikea päivä ja aivoissa on sutinut niin saatanan tavalla. Tuo vanha ystäväni ja koko Syvärin taistelun ajan sveitsiläistä pajupilliä iloisena soittanut veteraani, oli murtumispisteessä. Otin hänet syliini, mutta se ei nyt riittänyt. Onneksi Anna tuli siihen sitten ja painoi Jarkon hellästi vasenta rintaansa vasten. Koska minullakin oli vaikeaa, painoin itse itseni Annan oikeaan rintaan hyvin diskreetisti. Sillä hetkellä viimein, kaikkien näiden vuosien jälkeen, ymmärsin, miksi naisilla on rintoja parillinen määrä. Se on sen takia, että niitä vastaan pystyy itkemään suu auki kaksi vanhaa sisältä rikki olevaa rujoa miestä.

Ravintoloita rakentelimme iltapäivälläkin. Minä en tiedä melkein yhtään, että mitä muut raksalaiset ovat tehneet. Sen tiedän, että oma pikku rakkausorankimme PoikaystävienKeisari-Siekkinen ajeli kuorma-autolla.

Näin tänään festivaalialueella pojan, jolla oli mukanaan hirveä määrä erilaisia koiria; kaksi koiraa hänellä oli.

Minä en pidä tulipaloista; hirveä sotku tulee.

Näin paljon ovat aivoni olleet tänään sekaisin: http://www.youtube.com/watch?v=YvexrUE89H8

Huomenna sitten taas.
-Nevis-