The day of all days

Heippa vaan kaikki!

Tänään on yksi tärkeimpiä päiviä ihmiskunnan historiassa. Tänään on syntymäpäiväni. Sieluni on vaeltanut jo geologisen aikamääreen universumista universumiin. Olen siis noin 290 000 000 vuotta vanha. Ihan kaikkia kynttilöitä ei kakkuun kannata tunkea. Ei sitä kyllä yritetäkkään.

-Nevis-

Hyvää Joulua Suomi

Tänään on siis jouluaatto. Vietän sen täällä Kristiinankaupungissa vanhempieni seurassa. Menimme tänä aamuna perinteisesti mummulaan. Siellä oli myös serkkuni. Hänellä oli jostain jumalattomasta syystä mukanaan veljensä bulldog, joka on ilmeisesti kasvatettu huonosti ja lepsulla otteella. Nimittäin; heti kun tuo epäpyhä koira oli päässyt mummuni asuntoon, aloitti se valtavan munaravin. Se ei totellut käskyjä. Seurauksena oli se, että tuo paskiais-koira kaatoi mummuni lattialla olevan tonttupatsaan ja sen pää meni irtipoikki. Mummuni katsoi tuota mestattua koristettaan, sitten bulldogia ja korotti sitten ääntään: "Mitä te tuotte tommosia tänne, kun tiätte etten tykkää!". Nolouden tunteen lävistämänä serkkuni vei bulldogin pois ja otti myös tontun mukaansa kotona liimattavaksi.

Kävin myös ystävieni Petri ja Jari Siilin luona. He katsoivat joulu-aiheista elokuvaa nimeltä "Isku Mogadishuun".

Tulimme äskettäin kirkosta. Minä käyn joka joulu-aatto Lapväärtin kirkossa (Suomen toiseksi suurin kirkko) ja syynä on syvä huoli kuolemattomasta sielustani sekä kyseisen kirkon arkkitehtuurin vaikuttavuus.

Näin eilen lehdessä mainoksen, jossa kehotettiin antamaan lapselle päihteetön joulu. Isäni epäonnistui täydellisesti tässä, sillä hän otti yhden Heinekenin kyytipojaksi takkahuoneen lämmittämisprojektiin. Hän tarjosi myös minulle yhden. Se on jääkaapissa kylmenemässä.

Huomenna perinteisesti iskeydyn Kristiinankaupungin yöhön: Täällä on kovat bileet silloin. Kuulen myös humalaisesti äännettyä ruotsinkieltä pitkästä aikaa.

Odotan malttamattomasti joulu-ateriaa. Pidän kovasti kinkusta.

-Nevis-

Yksi yö jouluun

Terve terve.

Tänään ajoin henkilö-autollani. Tulin suojatien kohdille ja näin lähestyvän pyöräilijän. Jarrutin. Samoin teki myös tuo pyöräilijä. Viestin hänelle käsieleillä ja liioitelluilla äänettömillä suuliikkeillä, että "mee vaan, hei." Samoin teki tuo pyörämies. Vedin kierroksia koneeseen, ajoin hänen ohitseen ja näytin samalla käsimerkillä, että "kiitti, hei". Tuo mies oli afro-suomalainen eli ihonväriltään hyvin tumma ja hänen pyöränsä oli väriltään vaaleanvihreä.

Eilen näin kauppajonossa miehen, jolla oli suurin nenä, mitä olen koskaan nähnyt elämässäni. Tuijotin kyseistä klyyvaria herkeämättä. Tuo luonnonoikku katkaisi mukavasti arkeni.

Minulla ei ole joulumieltä. Ajattelin katsoa youtubesta Whamin "Last Christmas" neljä kertaa putkeen. Toivon sen auttavan.

-Nevis-

No nyt pääsi käymään

Hej mina damer och herrar!

Tänään napsahti. Nimittäin; parturoin tänään taas kivekseni. Oli kiire ja terä lipsahti. Tuli pieni haava. Sattui jonkun verran, mutta kaikki on ihan OK. Ainoastaan ylpeyteni on niin loukkaantunut, että se makaa tällä hetkellä leprasairaalassa. Vaikka haava oli minimaalinen, eikä siitä aiheutunut onneksi minkäänlaista kosmeettista haittaakaan, verta tuli kuin Carrie- elokuvassa.
Olen tottunut intiimialueiden parturi, mutta näin siis sitten osui kylmä kohtalo kohdalle. Itseluottamukseni koitui tuhokseni. Tarinan opetus: Aina pitää olla varovainen, kun on kivekset toisessa kädessä ja jotakin terävää toisessa.

Seuraavaksi englanninkielinen referaatti tapahtumista: Nevanpää was in a hurry. While performing a laser-precision cosmetic operation on his beatifully formed testicles, he made a horrible mistake of apocalyptic proportions. Oh God, there was blood. Nevanpää survived, but will he ever be the same man that he was before this unholy act? Why did he lose control? Is this the end of all life in the universe?

Palataan taas.
-Nevis-

Joululahjoista

Hepsunheijaa piltit ja pumperot.

Tärkeintä joulussa ovat lahjat. Usein herää kysymys: "Mitä ostaisin, kun en keksi mitään järkevää?". Tällä kertaa keskitymme joululahjaideoihin, kun kohteena on kaikkien tuntema ystävämme Marko Kivelä. Niille muutamille teistä raukoista, jotka ette tunne Markoa, seuraa nyt referaatti tuon miehen uroteoista: Hän on soittanut rumpuja muutaman Suomen tunnetuimman orkesterin riveissä, hän toimii monitorimiksaajana, hän vaikuttaa vahvasti kulttuurin kentällä erilaisissa projekteissa, hän on pätevä ravintola-alan ihminen, solidaarinen all-around esimies sekä tärkeimpänä mainittakoon se, että hän pitää Wrestlingistä. Hän on niitä harvoja miehiä, joista ei kuule pahaa sanaa sanottavan missään piireissä.

Tässä joululahjaideat Kivelälle Top 5:
1. Itseruskettava voide (kosmetiikka)
2. Lahjakortti Solariumiin (harrastukset)
3. Aurinko - elämän antaja (faktakirjallisuus)
4. Lumimiehen jäljillä (fiktiokirjallisuus)
5. Kolme väriä: Valkoinen (taide-elokuvat)

Näin.
-Nevis-

p.s. Tämä blogimerkintä SAATTOI sisältää sisäpiirin tekstiä runsaanpuoleisesti, eikä siksi soveltunut kaikille. Ensi kerralla taas yleismaailmallista avautumista.

Jouluripittäytyminen

Hei pyhimykset ja syntiset!

Joulu sijoittuu vuoden loppuun ja tuohon koko kristikunnan juhlaan kuuluu olennaisesti myös kilttinä oleminen. Niinpä onkin vitun loogista, että minunkin on aika katsoa taaksepäin mennyttä vuotta ja asettautua retrospektiseen tilaan hyvinkin rehellisesti. Myönnän, etten taaskaan ollut mikään mukava ihminen, vaan lähinnä putosin jälleen tuohon tuttuun "raskas ja rasittava jätkä" -osastoon. Olin läheisilleni, tutuille, työkavereille ja kaupan kassoille tarpeettoman töykeä, itsekäs, inhottava, rasittava, ylimielinen ja kertakaikkisen epäprofessionaali. Pyydän vilpittömästi anteeksi kaikilta. Vakaa aikomukseni on olla joskus ihan OK jätkä. Ehkä onnistun tulevina vuosina tässä.

Mikä siis avuksi kaltaisilleni kusipäägeenin omaaville?
Budjettini ei salli sitä, että lentäisin Japaniin kuukaudeksi ja meditoisin jossain temppelissä ja harjoittelisin ninjutsun alkeita saaden näin lisää nöyryyttä ja itsehillintää. Myöskään Muukalaislegioona ei tule kysymykseen, koska hikoilen helposti ja viidakoissa sotiminen olisi pahaksi iholleni.
Eristäytyminen omiin oloihini ei sekään ole hyvä ajatus, koska olen tosi herkkä-itkuinen kundi ja silmäni tulehtuisivat runsaista itkukohtauksista; olen kuitenkin (käyttäytymiseeni nähden paradoksaalisesti) sosiaalinen mies ja tarvitsen ihmisten kanssa tapahtuvaa vuorovaikutusta.

Entäpä jokin uusi harrastus, missä puuhataan tiimissä kaikenlaista? Ei pysty, minä sanon, ei pysty. Nimittäin salibandyt sun muut koripallot ovat tarkoitettu ihmisille, joita todellakin kiinnostaa, että kuka teki maalin ja jotka huutelevat "Nyt se Vesku taas syötti hyvin! Vesku on eläin!" ja "Paina Keijo! Paina maalille!" -tyyppisiä juttuja. Minua ei kiinnosta, ei sitten yhtään.

Taitaa olla vain parasta, että yritän olla enemmän hiljaa. En minä muutakaan keksi.
Nähdään taas.
-Nevis-

Joulumietelmiä osa 2

Hei vaan!

Englanti on siitä hassu kieli, että lähes mikä tahansa kuulostaa tuolla lingvistisellä merkki- ja symbolijärjestelmällä esitettynä hyvältä. Suomeksi on vaikeampaa. Annan esimerkkejä kuuluisien musiikkikappaleiden muodossa.
Radioheadin "Karma Police" on suomeksi "Karman järkkäri", Iron Maidenin "Number of the beast" on "Pedon puhelinnumero", The Scorpionsin "Rock you like a hurricane" on "Kivitän sua niinku hurrikaanit tekee" ja Pink Floydin "Another brick in the wall" on "Vain yksi mulkku seinässä".

En pidä hevosista. Olen ratsastanutkin sellaisella, sekä joutunut viettämään joskus niiden kanssa aikaa (liian pitkä juttu tässä kerrottavaksi). Hevoset pelkäävät aivan kaikkea, joka johtaa arvaamattomaan käytökseen ja joskus myös agressiiviseen vikurointiin. Mutta miniponit on cool, miniponit on tosi jees ja söpö juttu. Jos eläisin keski-ajalla tai villissä lännessä, joutuisin liikkumaan miniponilla. Minulle naurettaisiin, mutta toisaalta minulle nauretaan jo nyt; miniponi tai ei.
Näin. Nähdään taas.
-Nevis-

Hartaita joulumietelmiä

Morjesta pannut ja kattilat!

Minä pidän zombieista. Ne saavat minut aina hyvälle mielelle. Ai miksikö? No siksi, että jos esim. katsoo jotain elokuvaa, jossa ammutaan ihminen, niin kyllähän siinä tulee välillä moraalisesti huono olo. Mutta zombieiden tappaminen on vain hyvästä ja ehdottoman tarpeellista. Olisikin hyvä, jos maapalloamme uhkaisi zombie-epidemia: Ihmiset unohtaisivat typerät riitansa ja erimielisyytensä ja liittäisivät voimansa yhteistä vihollista vastaan; elävät vs. kuolleet. Tietenkin zombieiden pitäisi olla hitaita ja rumia, jotta ei tulisi liian vaarallisia tilanteita zombie-metsällä sitten.

Ruotsinkanavat eivät enää näy, joka on minulle tragedia. Olen aina viime viikkoon saakka pystynyt seuraamaan tasokkaita sarjoja ruotsinkielisellä tekstityksellä ohittamalla digiboksin, mutta nyt ei signaalia tule enää ei. Olen jo menettänyt kykyni keskustella sujuvasti ruotsiksi. Tajuan vielä kuuntelijan ominaisuudessa kyseistä kieltä sekä varsinkin luetun ymmärtäminen on vielä hyvällä tasolla. Mitä minulle tapahtuu viiden vuoden kuluttua? Olenko silloin yksikielinen juntti? Pelaanko Kivelän kanssa autopelejä Pleikkarilla ja keskustelen traktoreista? Pelottaa..
Lisäksi minulla on ollut aina vaikeuksia nukahtaa öisin ja ruotsin TV4 tarjosi joka arki-ilta seuraavanlaisen televisiosarja-kuningasvärisuoran (tässä järjestyksessä): Crossing Jordan, Numbers, The Practice, King of Queens, South Park (x2!), Deadwood ja lopuksi vielä tasokas väridokumentti toisesta maailmansodasta. Ohjelmaa tuli aamuseiskaan asti; viimeistään silloin väsytti aina. Kyllä meillä on ruotsalaisilta opittavaa paljon.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Niin myös vaginalla. Ongelmaksi muodostuu usein tuosta elimestä puhuttaessa. että millä nimellä kutsua sitä? Ettei vaan loukkaa naisia? Että olisi söpön kuuloista? En käy tässä läpi normaaleja "rumia" nimityksiä vaginasta ja tavalliset nimitykset kuten mirri, tussu, viiksi, pimppa, pimpero, pimppi, urheiluruutu, lohenpunainen, hunajapurkki, pempuliini ja mehukolmio ovat liian tavallisia. Ehdotankin vaginan uuden kutsumanimen olevan seuraava: Tuspi! Tuspi on mielestäni mainio ja kuvaava nimi.
Tuspi oli kaverini perheen kissa ala-asteella...Miettikää sitä.

-Nevis-

No voihan nyt vittu

Hei vaan.

Se tapahtui taas tänä vuonna! Olin 4. päivä joulukuuta kauppaan menossa; ostamaan ruokatarvikkeita sekä tietenkin suklaajoulukalenterin. Ajattelin, että on kiva syödä heti kärkeen kerralla neljä suklaanamia yhden sijasta. Mutta ei. Taas oli vedetty kalenterit pois myynnistä. Kysyn nyt tässä, että miksi? Miksi jo nyt? Miksi pitää olla näin? Miksi yhteiskunta ajattelee virheellisesti, että kaikki haluavat ostaa joulukalenterinsa ennen joulukuuta? En ole koskaan ketään tappanut, vankilassa istunut tahi patsaita turmellut. Mielestäni ansaitsisin edes joulukalenterin moraalisesta selkärankaisuudestani. Haistatan paskat kauppiaille. Joulumieli on pahasti hakusessa. Vituttaa.
-Nevis-

Joulu se tulla jollottaa, köyhät lapset vollottaa

Moro.

Joulunaika on taas täällä. Sen kunniaksi kerron muutaman jutun.

Ensinnäkin: Ajoin taas kerran intiimialueen karvoitukseni todella hyvään kuntoon. Kivekset ja peniksen ympäristö on nyt nyt kuin joku ihanan romanttinen zen-puutarha. On keveämpi olo ja siistiltä näyttää. Hygienia on parantunut maksimaaliseen huippuunsa. Pitää myös muistaa, että tätä kautta saadaan myös oraalinen toiminta todennäköisemmin haltuun. Jälleen kerran esitän vertaukseni jääkiekkoon; kun pitää oman pään puhtaana, tulee varmemmin onnistumisia. Penikseni koolle en valitettavasti voi mitään, mutta ainakin se köllöttää kauniilla ja siistillä asuinalueella.

Toinen juttu: Toivoin ala-asteikäisenä muutamana vuonna lahjaksi mannertenvälistä ohjusta. Motiivinani moisen lahjan saamikseksi oli se, että olisin sitten kiristänyt YK:lta muutaman miljoonan ja näin hankkinut omat taskurahani. Kysehän oli jonkinasteisesta huumorista, mutta äitini ei koskaan edes kommentoinut mitään asiaan. Olisin toivonut jotain positiivista palautetta oman rahatilanteeni kohentamiseen tähtäävän toiminnan aktiivisuudesta ja siihen liittyvästä kekseliäisyydestä. Mutta palautetta ei tullut ei. Tämä tilanne opetti minulle kaiken elämän kylmistä faktoista.

Tällaista se joulunaika on minulle. nähdään.
-Nevis-

Kolme asiaa

Morjens kolmiot ja suunnikkaat!

Tässä kolme asiaa, jotka ovat tapahtuneet minulle viime aikoina.

1. Kivelä antoi mustasilmäistä torttuaan
- Olin eilen Kivelän residenssissä katsomassa Wrestlinkiä. Edge voitti mestaruuden ja valitettavasti Cena myös. Kivelä nosti vieraanvaraisuuspanoksia ja tarjosi hyvää joulutorttua ja glögiä. Lisäksi Neiti Hirvonen ei jaksanut syödä kuin puolet vaniljapullastaan, joten söin sitten sen toisen puolen. Hyvää oli. Myös suolapähkinöitä oli tarjolla, kun tupaan tuli oikein vieras Joupista asti. Kiitos vaan taas heille kovasti. Ensi kerralla jos saisi jäätelöä, niin hyvä tulisi.
2. Löin pääni peilikaappiin
-Sattui ja nolostutti.
3. Tajusin, että on pakko siivota
- Tänään se tapahtuu. Imurini imee huonosti; se tekee prosessista vaikeahkon.

-Nevis-