Rytmikorjaamon lavan rakennus osa 2 - "Eihän tästä mitään tuu, saatana"

Jepulis.
Minäpä se en tiistaina päivittänytkään tätä blogia, koska emme silloin voineetkaan rakentaa lavaa loppuun. Rakensimme sen siis eilen, mutten jaksanut kirjoittaa siitä silloin mitään. Syy: Kusipäisyys. Nyt pamahtaa kuitenkin raportointia niin että mossahtaa.

Aamumme alkoi tietenkin Joakimin kanssa siten, että saavuimme "hieman" myöhässä tilannepaikalle. Oli vaikea tarttua toimeen, kun tiesimme meitä odottavan työhirviön niljakkuuden. Parrat eivät kuitenkaan aja itseään, niin aloitimmepas vain sitten kuitenkin työpäivän. Jouduimme käyttämään monasti vatupassia, tuota  suurpiirteisen ja laiskan miehen vihollista. Asian vaatima tarkkuus teki toimistamme kiusallisen hitaita.

Anna näki minut aamulla ja sanoi "Sä näytät siltä, että tarvisit tänään vielä enemmän hellyyttä kuin ennen." Siis mitä helvettiä? Olin kuitenkin nukkunut täysipainoiset neljä ja puoli (4,5) tuntia. Kauhea sekoilemaan tuo Anna.

Rytmikorjaamon tiloissa pyöri myös taas tietenkin Jakke. Hän katsoi työpaitanani toimivaa kuuluisaa kultaisin "IBIZA"-kirjaimin koristeltua hihatonta vaatetta ja totesi pilkaten sen olevan vahvasti kontrastissa meidän kuuntelemamme työmusiikin kanssa. Kuuntelimme Carcass-nimistä orkesteria. http://www.youtube.com/watch?v=RAmmGJO03lk
Mielestäni Jaken huumori oli täysin sopimatonta. Olihan hänellä itsellään yllään paita, jossa luki "TITANIC HOUSE BAND". On minullakin sellainen paita, mutten pidä sitä julkisuudessa ylläni. Olimme katsos Jaken kanssa 15- vuotiaina laivakeikoilla edellä mainitulla aluksella. Minä soitin orkesterissa tamburiinia, Jakke alttofonia. Joimme salaa vuosikertakonjakkia ja olimme melko tukevassa humalassa, kun Jakke huudahti yhtäkkiä: "Nevanpää! Jumalauta, uppoaako tämä laiva vai mitä vittua?" Minä siihen: "Miten niin?" Jakke: "Mun fonista tulee kuplia ja vettä on rintaan asti.". Olimme viimeiset, jotka uivat ns.vittuun sieltä. Muu orkesteri jäi soittamaan settilistaa katkeraan loppuunsa asti.

Summonoimme ruuan jälkeen avuksemme Kimmon, tuon rakastuneen leprekaunin. Joakim löi ensin itseään sormeen pajavasaralla, sitten saman tempun toisti Kimmo. Voi noita nuoria hassupippelipoikia.

Kun lava oli pystyssä, oli aika laittaa sen alle sellaisia kivoja jutskajutskia, jotta Äänitaiteilija Jormanainen ei pääsisi valittamaan miten soundi on hirveää paskaa.

Kävin välillä hieman parturoitavana. Minulle sanottiin, että hiukseni näyttävät naisen häpykarvoitukselta. Ja tämä oli se kiltti versio; voitte vain kuvitella.

Palasin takaisin ja jatkoimme lavan alla työskentelyä Joken kanssa. Kimmo oli liuennut paikalta kuin etusormi suolahappoon. Lavan alla oli pimeä, kuuma ja klaustrofobinen tunnelma. Siellä tapasimme myös kaivoskääpiö Zoltanin. Hän on yhä vihainen minulle siitä kun annoin pakit hänen siskolleen Zaltanille. Mutta eihän siitä jumalauta sentään olisi tullut yhtään mitään; Zaltan on kuitenkin vain 76 senttimetriä pitkä. Ja kova nalkuttamaan.

Joakim hienosti myös matotti lavan. Ja laitettiin sellainen fantastisen kiva etuverhokin siihen taas sitten. Illalla oli tarpeeksi valmista ja voi miten hienoa. Usko meinasi loppua, muttei loppunutkaan. Sen pituinen se.
http://www.youtube.com/watch?v=2c3g6tTYoxM

-Nevis-

Rytmikorjaamon esiintymislavan pystytys - "Vanhan miehen pullea vatsa tai nuoren tytön kikit - ei siihen muu osu"

Voi terve taas.
Tämä tositarina sisältää kaikille teille ihmisille ja lukemaan opetelleille pieneläimille tuttuja hahmoja: Joakim, Hietsu, Jakke, Anna ja minä.
Joakimin, tuon hoikan ruumiinrakenteen omaavan happy hipsterin, piti tänään Rytmikorjaamolla, tuolla upealla musiikkiklubilla, purkaa väli-aikainen esiintymislava ja pystyttää se aito oikea tilalle. Hietsun kanssa kun olemme solidaarisia kädellisiä, niin lupauduimme sitten Jokkea tuossa urakassa auttamaan. Siinä taustaa tälle kertomukselle.

Minä aloitin tapani mukaan hyvin vahvasti aamun ja saavuin Rytmikorjaamolle kauniit 49 minuuttia myöhässä. En tiedä mikä saatana oli. Olinhan kuitenkin nukkunut edellisenä yönä mukavat kolme (3) tuntia.
Onneksi Joakim otti vähän ylityötunteja pois aamulla ja saapui tunnin minun jälkeeni. Hietsun kanssa odotellessamme ehdimme siinä purkaa väliaikaisen lavan ns. ihan vittuun asti. Ei siinä jäänyt kuin kerran sormi väliin.
Olin sen verran väsyneen näköinen son-of-a-bitch, että ystävämme Anna sanoi minut nähdessään: "Sä tarvisit nyt hellyyttä" ja teki valtavan henkilökohtaisen uhrauksen ja antoi halin. Hän on saattanut oksentaa 59% todennäköisyydellä myöhemmin kotona tuo kiva tyttö, mutta en halua miettiä sitä(kään) liikaa.

Aloimme kasaamaan "oikeaa lavaa". Hietsu löi hartiansa kipeästi jalkaraudan terävään osaan ja hetkeä myöhemmin jätti sormensakin taas väliin jonnekin. Voi saatana mitä toimintaa.

Oli kuuma ja avasimme sivuoven. Hietsu istui lattialla haarat auki ja väänsi hampaat irvessä lavapalan säätöjalkaa kovin massiivisella jako-avaimella. Sitten se perkele tapahtui: Hietsulta pääsi kova paukku pyllystä. Sillä samalla nimenomaisella hetkellä kuulin pihalta huudon: "AArhggH! Siipeni! Putoan kuolemaani!" Säntäsin ulos ja näin kuinka pieni keijukaistyttö tippui hennot siipensä tulessa ja mätkähti maahan kuin saunankivi. Juoksin 38 cm pitkän keijukaistytön luo ja kuulin, kun se kuiskasi heikosti viimeiset sanansa: "Miksi? Miksi tuolta sisältä tuli paha ilma ja poltti siipeni? Mitä pahaa olen tehnyt?" Sitten hän menehtyi kämmenelleni suloisen katkerasti huokaisten. Hautasin tuon melko harvinaisen taruolennon siipiensä tuhkan kanssa puun juurelle. Siis huh huh. Kyllä niin kaikenlaista sitä sattuukin.

Hietsu joutui lähtemään noin klo15 ja jäimme Joakimin kanssa kahdestaan pähkäilemään lavan kasetteja. Siitä ei kuulkaas tullut yhtään mitään. Lava oli kesän aikana elänyt niin voimakkaasti, että tavanomaisin keinoin emme suoriutuneet. Keksimme vain kolme huonoa ratkaisua ongelmaan, joten teemme sitten huomenna loppuun. Jotenkin.

Niin ja olihan Rytmiksellä puuhailemassa uuden baaritiskin kimpussa Jakke-setä, tuo vanha henkipatto ja superlurjus. Häneltä hajosi iskuporakone käsiin. Viimeksi häneltä on hajonnut työkalu käsiin Syvärin taistelussa, jossa minä soitin puukengillä kamiinaan tiukkaa techno-biittiä ja Jakke päästeli siihen päälle tabletti-haitarilla "Macarenaa", kunnes olkaremmi katkesi ja soitto loppui ja kaikkia vitutti.

Huomenna vielä jotain merkintää tulee sitten.
Rennosti vaan mennään aika ja jokatapauksessa: http://www.youtube.com/watch?v=IKMPFqudjJA

-Nevis-