Provinssirock 2013 - Juhannuksen jälkeinen tosi kiva maanantai

Jepsistä heips.
Jumalauta, että meillä oli räjähtävä lähtö tänä aamuna. Meitä oli rivissä tänään enää Tuomiopäivän Nyrkki eli Jarkko, Hietsu, Joakim, Emppu ja minä. Ilmassa oli käsittämätöntä pirteyttä ja kaikki tuntui niin kovin helpolta ja hirveän kivalta. Kukaan ei ollut väsynyt ja upeasti vain meni.

Aloitimme Empun kanssa hakemalla vielä Manni-kuormallisen esineistöä Törnävän saarelta. Oli huippukivaa taas käsitellä hirviaitoja, koska on todella upeaa, kun niiden piikit pistävät omaan ihmislihaan käsittämättömän hienon tuntuisia reikiä. Pidin kovasti myös siitä, että löysimme vielä useita tavaroita luonnosta, jotka meillä oli uskomaton etuoikeus ottaa kyytiin. Hiekkakenttä haisi niin maukkaalta festivaalin jälkeen, että päätin uhrata aamupalani Äiti Maalle ja oksensin oikein kunnolla. Oli niin fantastisen herkkä hetki, että minulta valui oikein kyyneleet silmistäni tämän iloisen tapahtuman jälkeen. Emppu totesi minulle rauhallisesti superihanaa ylenantamistani katsellessaan: "Mä voin kelkkoa nämä tavarat Manniin, niin saat rauhassa oksentaa." Sitten hän nauroi minulle. Se oli mahtavaa, koska tykkään antaa iloa ihmisille. Hei jess!

Emppu päätti ajaa meidät kaksi kertaa täysin harhaan. Hienoa Mika. Ei meillä ollutkaan tänään ollenkaan kiire.

Muut pojjat laittelivat Rytmiksen päässä asioita paikoilleen. On rajattoman kaunista ja mainiota, että koko Rytmiksen sali on aivan täynnä tavaraa. Meille tulee ylimahtavia hetkiä tällä viikolla, kun saamme niitä laittaa kaikkiin mukaviin paikkoihin. Voi vitsit mä en kestä!

Veimme tänään myös rullakoita todella hienon määrän ja kannoimme sohvia, eikä meillä jääneet sormet mihinkään väliin. Eikä törmätty yhtään mihinkään.

Kylläpäs oli sitten myös jepsistä jeps-juttu, kun saimme lastata 740 patjaa kolmeen kuorma-autoon. Patjathan eivät paina mitään, vaan ovat höyhenkevyitä. Minusta oli erityisen ultramainiota, että Jarkko ei päässyt kantamaan patjoja aluksi ollenkaan ja saimme oikein nelistään siirtää niitä pehmeitä unelmajutskia. Lisäksi koimme suuria onnellisuuden hetkiä, kun odottelimme kauan ihmisiä, jotka tulivat avaamaan meille ovia. Oli kaunista sekin, että emme löytäneet kaikkia patjoja ollenkaan heti. Lauloimme työskennellessämme kaikkien tuntemaa perinteistä espanjalaista työlaulua "Ai ai ai Dolorés (penissimus ý vagina)". Ai että miten superia!

Tämän päivän uskomattomasta sujuvuudesta tuli mieleen se, kun olimme Jarkon kanssa Intiassa vuonna 1857 sepoykapinan aikana. Jäimme siellä kiinni siitä, että laitoimme Turun punaista sinappia Eversti Simon C. Ockringin rottweilerin peräaukkoon. Olemme eläinrakkaita ja hyviä ihmisiä Jarkon kanssa, mutta se kirottu piski ansaitsi sen, koskapa söi Jarkon eebenpuisesta nokkahuilusta suukappaleen. Vaikeaa on, jos ei soitto soi.

Huomiseksi synnymme uudestaan kuin Feenix-linnut ja meillä on edessämme ekskursio-tyyppinen työtehtävä.
Näin vaan: http://www.youtube.com/watch?v=pmMne02n5Cw

Tsaukki huomiseen.
-Nevis-