Provinssirock 2014 ennakkovalmistelutunnelmointia ja sikakärpänen

Jippijaijei ihmiset.

Tänään osallistuin ensi kertaa tulevan Provinssirock-festivaalin mietintään ja tiukkaan suunnitteluun. Eilen en päässyt kävelemään festivaalialuetta läpi, koska jalkaani on tullut pipi. Tenniksessä se saatana meni. Se jalka.
Tänään olin sitten kokouksessa paikalla omana itsenäni.
Annan nyt paikallaolijoista nimet ja lyhyen kuvauksen; Hietsu (hänellä on mainiot miespakarat ja osaa ruotsia puhua suustaan), Petteri (Oululainen partainen folk-muusikko ja käyttää yöpaitulin näköisiä torson peittäviä asusteita), Joakim (ylisöpis pusulutunaama ja nuoriherra Alfred), Pekko (pitää pyöräilystä ja on pitkä poika perusluonteeltaan) ja Vesa (pitää luonnosta ja syö mielellään ruokaa). Tarkempaa faktatietoa noista kohtalon kylmistä henkipatoista seuraa myöhemmin sitten.

Sain sellaisen käsityksen, että tänäkin vuonna festivaalialueelle tulee aitoja ja anniskeluravintoloita ja sitten niitä ihmisiä. Aitoja ja anniskeluravintoloita jaksan kantaa, mutten ihmisiä. Hyvä kun jaksan kantaa oman lohduttoman katumukseni ja lukuisten epäonnistumisteni taakat. Häpeää en ole kantanut enää tammikuun jälkeen, sillä häpeäni vietiin saunan taakse. Kuului vain "Pang!" henkisyyteni Luger-pistoolista ja häpeäni oli poissa.

Meidän poikien välillä vallitsi hirveän kiva yhteishenki ja soudimme keskustelumme viikinkilaivaa liukkaasti samaan suuntaan välttäen väittelyn karikot ja niillä asuvat erimielisyyden seireenit tosi helposti.
Kyllä tästä hyvä tulee. Siis voi jettä! Oikein aivojeni munasarjoissa asti tuntuu, kun on sitten niin sellainen kiva tunnelma. Sitäpaitsi Anna (hänellä on rillit ja silmälasit) toi meille vielä siihen pöytään kuivuneita hyviä mantelileivoksia. Olivat hyviä, mutta kuivia.

Pekko kehui partaani. Oikeassahan hän oli. Partani on mahtava.

Tässä blogissa tullaan taas sitten seuraamaan tuttujen protagonistiemme seikkailuja festivaalirakennuksen ihmeellisessä maailmassa. Lopullisen nimiluettelon kerron myöhemmin. Saamme ahmia herkullisia yksityiskohtia työnteon edistymisestä sekä imeä virkistäväksi jälkkäriksi tarkkaa tunnelmakuvausta ihanalla "Maailman vahvin Nalle"-pillillä. Henkiset vatsamme tulevat täyteen ja koemme miten kivaa on kirmata perkeleen mielenkiintoisten asioiden kanssa aivojemme poimuisilla metsästymailla.

Täytyy lopettaa nyt, kun pitää vaihtaa tuo inkontinenssivaippa. Vanhalla miehellä on kuulkaas kaikenlaisia vaivoja ja itte pitää saatana, kun minulla on viimeksi ollut henkilökohtainen avustaja vuonna 1889. Maude sai fudut, kun hukkasi minun Ptolemaiokselta lahjaksi saamani harpin. Sen jälkeen en ole niihin paskiaisiin luottanut.

Palataan taas.
-Nevis-