Provinssirock 2013 - Yhdeksäs osa

Heispa.
Olen huono ihminen ja miehenäkin kovin kehno, koska unohdin mainita eilen seuraavaa: Eilen tehtiin oikea temppu. Siinä oli mukana Aleksi ja Emppu. Myös Jarkko ja minä riensimme avuksi. Ettei palaneet nuorten poikain hermonakit savuksi. Hiki lensi, työskentelimme ilman paitaa. Kun haimme vittumaisesta paikasta pitkästä aikaa hiihtoaitaa.
Ta-daa! Abrakadabra! Hiihtoaita teki paluun vuosien tauon jälkeen Provinssirockiin.

Ja tähän päivään: LemmenSuurinSyömähammas-Siekkinen, Petteri ja Lauri lähtivät aamusta tykittämään pystyyn hirviaitaa taas, ohuet pojat eli Jokke ja Hermanni eli Dupont & Dupond menivät puutöiden pariin sekä minä, Kimmo, Ilari ja Karri (Budo-Kari auttoi mitä robottileikeiltään ehti ja Kode tuli mukaan myöhemmin) aloitimme Merch-teltan pystytyksen sekä lattioiden teon kyseiseen telttaan ja muutaman ravintolan kohtaan nurmikolle. Nyt varmasti siellä kotisohvilla ihmetellään, että mitä helvettiä? Eihän luontoon tarvitse tehdä lattiaa? Luonto on jo itsessään oman itsensä paras lattia! Kuulkaas kun niin se vain on sitten, että pitää tehdä, kun pomo käskee. Muuten se mies on pahana.

Ruokatunnilla näimme festivaalivarastotyöntekijöiden elävän legendan, alamme Muhammad Alin eli Varasto-Teron. Hän hoiti superfantastisesti Ilkan kanssa erään työtehtävän. Hei hei Tero, olet yliveto!

Jouduin tuijottamaan tänään taas useita kertoja hypnoottisesti Kimmon Lapua-tyylisiä rusketusrajoja; aivan kuin hän olisi aamulla pukenut ylleen vitivalkoisen t-paidan, jossa on nännit ja mieskarvoja mukana. Onneksi Kimmon sydän on puhtaasti seinäjokinen. Hän yrittää kyllä ottaa aurinkoa meidän muiden kanssa ja näin saada ongelman poistetuksi. Hyvät ihmiset: Kannattaa ottaa aurinkoa, sillä keho on ihmisen tärkein seksi-työkalu ja siksi sen on hyvä olla kivan värinen.

Kävin vanhojen miesten Jarkon ja Hietsun kanssa työhön liittyvää keskustelua heidän toimistossaan. Se on paikkana paljon viihtyisämpi kuin heidän ensimmäinen toimistonsa paleoliittisellä kaudella. Siellä luolassa Jarkko vain talja yllään piirteli nuolenkärjellä muistiinpanoja seinään, minä syötin nokkosmehulla 2 -vuotiasta Hietsua ja meistä vanhin eli Kari ruokki isovanhempiaan, jotka asuivat toimiston vasempaan nurkkaan louhitussa kalalammikossa.

Ehdin jo sanomaan iltapäivällä lauseen: "Mahtavaa, että välillä hommat sujuu." Sittenhän se riemu repesi ja sen mukana taivas ja vettä tuli perkele ja rakeitakin kivasti. Ukkosti ja tuli alas salamaa.

Lopuksi kerron unesta, jonka näin eilen yöllä. Menin siinä treffeille jonkun tytön kanssa. Saavuin paikkaan, jossa istui sen tuntemattomaksi jääneen naikkosen lisäksi ystäväni Hermanni ja joku tuntematon mies. Unen nainen ilmoitti minulle, että "Tuo on mun mies" osoittaen tuntematonta miestä vieressään. Tähän minä: "Mitä vittua, meillähän oli treffit?". Tähän taas Hermanni sopertaen rikkinäisellä äänellä: "Niin mullakin piti olla treffit ton naisen kanssa! Kyllä on vaikeeta taas!" Vein unen lopuksi vuolaasti itkevän Hermannin kanssani kaljalle. Siinäpä on unikirjallisuutta omistaville kotipsykologeille tekemistä taas.

Kaikesta huolimatta on tällainen olo: http://www.youtube.com/watch?v=3YjDMmjgKec
Ja se on huolestuttavaa, saakuri.

Huomiseen.
-Nevis-