Tammikuu on prologi tulevalle vuodelle

Hei misut, mirrit ja työmiehet!
Taas mennään. Uusi vuosi rullaa eteenpäin vääjäämättömästi mutta tylsästi. Ei tässä Nevanpäällä(kään) mitään erityistä asiaa ole. Kunhan nyt vain hengailen läpi tämän märän ja ruman kuukauden. Kyllä se tästä taas sitten muuttuu mielenkiintoisemmaksi. Jännittävintä tässä kuukaudessa on ollut se,kun ystäväni Jari Siili jäi keskiviikkona lukitun oven taakse; hän yritti mennä ikkunasta sisään mutta ei, ei mahtunut kaveri luukusta. Sen sijaan hän Reed Richardsmaisella venyvyydellä sai hamuttua ikkunaluukusta matkapuhelimensa ja pystyi kyseisellä viestimellä soittamaan ratsuväen paikalle eli avainpäivystäjän. Huh, siitäkin selvittiin vaikka hän Indiana Jonesmaiselle seikkailukekseliäisyydellä joutuikin tuon kiperän tilanteen ratkaisemaan. Minä söin aika äskettäin lihapiirakan kahdella nakilla; itse valmistin omassa mikrossani. Ei muuta. Palaan asiaan, kun on jotain jänskää tapahtunut. Kiitos. Hei.
-Nevis-