No sori vaan saatana

Hei sinä itsetuhoinen ihmiskunta. Kuten olette huomanneet, on blog-kieleni ollut vaiti. Syy on se, että olen ollut valtavan kiireinen eikä minulla ole ollut vapaa-aikaa juuri ollenkaan, helvetti soikoon. Aikani on vienyt työelämä (hyi saatana) ja Kidman-orkesterin treenit. Kuten kaikki valveutuneet ymmärtävät, on Kidmanin keikka takanapäin ja voin jälleen heittää rumpupalikat tahtilajiorkesteri Nicolen kämpille makoilemaan. Kiitos kyseisen orkesterin pojille ja tekniselle henkilöstölle onnistuneesta heavy rock-illasta. Kiitos myös Juhnis, Jussi 46, Hietsu ja Kimmo miellyttävästä bändikokemuksesta; osaatte soittaa aika hyvin. Kiitos myös Kimmolle siitä, kun kantoi tuhannen päissään kanssani barrikadit yöllä pois. (Ymmärtämättömille tiedoksi: Työskentelemme Kimmon kanssa rock-klubi Rytmikorjaamolla ja jouduimme oman keikkamme jälkeen tekemään yöllä töitä aivan päissään=vaikeata ja vaarallista.)
Tästä blog-päivityksestä on kiittäminen Sanna Lytsyä, tuota punkrock-velhotarta, joka oli minulle pahana eilen blog-passiivisuuteni suhteen. Hyvä. Kiitos.
Tämä aamu alkoi aivan liian aikaisin eli 08.30. Katselin tukka pystyssä kuinka helsinkiläiset äänitaiteilijat roudaavat kamojaan=fucking interesting. Jättivät perkeleet vielä nosto-oven auki roudaamisensa ajaksi eli minulla oli helvetin kylmä.
Työ ei ole ilo, se on ongelma. Työ vie aivan liikaa aikaa olennaisesta eli viihteestä. Tällaisia ajatuksia kirpoaa nyt väsyneestä mielestäni. Jos minä olisin miljonääri en tekisi päivääkään töitä, paitsi Provinssirockin kun se on niin perkeleen nätillä paikallakin.
Työstä puheenollen, lopetan nyt raporttini tähän ja heittäydyn sitten työelämän saastaiseen suonsilmäkkeeseen. Palataan taas.
-Nevis-

p.s. Tsekatkaa myspace.com/nurm3la ja sieltä videot