Provinssirock 2013 - Kaksi kertaa viisi ja puoli

Jeipsistä huijaa.
Raksaryhmä on tehnyt niin kovasti töitä ja joudumme odottelemaan erilaisten isojen tavaroiden saapumista, että pojjilla oli tänään vapaapäivä. Paitsi tietenkin esimiestason henkilöillä eli Jarkolla, Hietsulla ja Petterillä. Myös minä ja nuori uljas Joakim olimme tänään töissä, koska jouduimme ns.jäämään laiskanläksylle.

Heti alkuun mainittakoon, että Hietsu sanoi eilen illalla seuraavanlaisen lauseen minusta puolustaakseen kunniaani naisen ivaa vastaan: "Ei tuosta leijonasta saa lammasta tekemälläkään." Olin niin otettu, että nyt onnenkyynelpäissäni vaihdan tässä virallisesti Hietasen nimen Tyranni-Hietsusta KivaPomo-Hietsuksi. Onnea! Pusuja!

Työpäivän aluksi minä ja Jarkko, vanhat pallomahaiset nyhveröt, menimme hakemaan toteemia. Sellaista hirvittävän isoa 14- metristä useissa paloissa olevaa toteemia. Niitä me sitten kanniskelimme katetrit vääränä Manniin. Joakim tuli jossain vaiheessa rastat villisti heiluen meitä auttelemaan. Toteemi toi minulle ja Jarkolle muistoja mieleen. Olimme nimittäin vaihto-oppilaina Amerikassa vuonna 1876. Tarkemmin sanottuna Little Bighornin taistelussa Istuvan Härän joukoissa poppamiesharjoittelijoina ja toteemien petsaajina. Sinne taistelukentällä jäivät Kenraali Custer, minun pensselini ja Jarkon urkuharmonin vasen poljin.

Pakotimme Syntikka-Jarkon kanssa itsemme nuoruusvuosiemme muistoista pois ja toiseen työtehtävään. Päätimme hakea pellihallilta kaikki kyltit alueelle. Ajattelimme täysin hillittömän erheellisesti, että kyseessä olisi nopea ja ihan kiva työnakki. Jumaliste sitä kylttiä olikin ihan mielisairaan homona siellä hallissa. Siinä kyllä minun sydämentahdistimeni piippasi aika voimakkaasti. Nälkäkin iski ja tässä iässä, kun verensokeri laskee, niin siinä on peli pelattu: http://www.youtube.com/watch?v=pTifdoKXoxM
Elämänhalumme oli siinä vaiheessa kuin selälleen käännetyn likinäköisen kiimassa olevan kilpikonnan räpiköinti. Onneksi meillä oli hetkisen kuluttua ruokana uunimakkaraa. Voi ihana juttu ja rakkausasioita ja hubba-bubba! Jälkkäriksi saimme oikein mansikkajätskit. Kodekin tuli vahvistukseksi sitten siinä upeine vapaasti hulmuavine Buddy Jesus- hiuksineen. Ai saakuri kuulkaa.

Minulla oli ruuan jälkeen visio siitä minkä työtehtävän tekisimme seuraavaksi. Valitettavasti tuo visio osoittautui vain Walking in the air- tyyppiseksi Nightwish-fantasiaksi. Eli vituiksi meni sataprosenttisesti. Menimme sitten siitä murtuneina Rytmikorjaamolle Jarkon osoittamiin työsuorituksiin. Eli palasimme takaisin ydinosaamisemme keskiöön ja kuljettelimme erilaisia painavia esineitä epäergonomisissa asennoissa ahtaiden labyrinttien läpi. Avuksemme tuli ihan muuten vain Hermanni, koska hänenkin elämänsä on yhtä tyhjää kuin karkkilakossa olevan nyrkkeilevän lapsen suu.

Kode sanoi minulle eilen, että kestän hyvin fyysistä kipua, koska minulla on sydämessäni jatkuvasti seuranani käsittämätön rikkoutuneen miehen tuska. Oikeassahan tuo perkele on. Koden kanssa olemme joutuneet korjaamaan useasti manuaalisesti viime päivinä kiveksiemme asentoa johtuen huonoista bokserivalinnoistamme. Ehkä siksi kivekseni tuoksuvat usein sormiltani.

Budo-Kari eli Budis oli eilen illalla Joulupukkina Still Standing- anniskeluravintolassa. Jumalauta, että minä ihailen tuota miestä täysin varauksettomasti.

Olen työskennellyt koko viikon ylläni hihaton paita, jossa on kultaisella tekstillä: "IBIZA". Bling bling, motherfuckas.

Nyt on sitten pari päivää vapaata, ennenkuin maanantaina alkaa oikein kunnon tykitys, saatana. Selviänkö ehjänä persoonana seuraavat kaksi viikkoa? Saanko nukuttua kunnolla? Sataakohan paljon ensi viikolla? Pitääkö minun laittaa taas talkkia peppuuni? Yritinköhän koskaan huijata lapsena Afrikan Tähdessä? Tässä vielä yksi tärkeä kysymys: http://www.youtube.com/watch?v=JK5zubdgf4Y

Nähdään taas juipit.
-Nevis-