Virittämö 2015 viimeinen osa: Purkua ja Inhoa Seinäjoella

Huomenta.

Työpäivämme alkoi hämmentävällä ja ahdistavalla tavalla minulle, Jyskylle ja Kimmolle. Saari oli jo käynyt aikaisemmin syömässä, joten hän säästyi koettelemukselta. Nimittäin edellä mainittu kolmikkomme lähti heti tuttuun tapaansa ateriaretkelle Amarilloon, mutta nytpä se ei onnistunutkaan. Paikassa oli tunnin jono ruuan saamisessa ja työetiikkamme ei voinut mitenkään venyä sellaiseen aikamääreeseen, sillä bändit olivat saapumassa.
Saana kivana plikkana hoiti meidät keittiöön tarvehankkimaan henkilökunnan ruokaa eli muussia ja lihapullia kastikkeella. Tämä oli kiva, mutta koska olemme nöyriä Suomalaisia miehiä, niin oli äärimmäisen ahdistavaa olla keittiöhenkilökunnan kiireen tiellä. Henkinen hattu kourassa yritimme mahdollisimman nopeasti lämmittää ruokamme mikrossa ja sitten menimme toimistoon syömään. Sielläkin olimme tiellä ja henkiset pyllymme paljaana ja raipattuina istuimme mahdollisimman hiljaa ja söimme tehokkaasti. Sen verran Jysky tohti sanoa ääneen, että totesi: "Tämä on hyvää kastiketta." Anteeksipyydellen saimme laitettua likaiset astiamme tiskiin ja sitten nelistimme äkkiä pois häpeän stigma takaraivoihimme poltettuina.

Sitten tuli niitä bändejä ja kannoimme heidän tavaroitaan lavalle ja lavalta pois. Rumpuraisereitakin siinä pyöriteltiin. Kävin jopa muutaman lauseen mittaisia tarpeellisia keskusteluja orkesterien kanssa, että saatiin asiat hoidettua.

Tajusin tänään, että Saari on ihan parrattoman Bob Geldofin näköinen näissä festivaalihommissa pyöriessään. Tästä vertailua sisäpiiriläisille: https://www.youtube.com/watch?v=sopah57XSMY

Tänään tapahtui sellainen kamala asia, että hevosen kusi haisi aivan liikaa työpisteemme vieressä. Hevosvankkuriajelua bisneksenä tarjonneet miehet eivät viitsineet sen vertaa, että olisivat vieneet hevosensa Fransmannin inva-vessaan ja niinpä hevoset laskivat virtsansa alleen; kadulle. Hevonen ei ole söpö tai jalo; se haisee kamalan pahalle.

Raskaana pilvenä yllämme leijui koko päivän tieto siitä, että kaikki kaiuttimet, valot, piuhat ja lava pitää purkaa, pakata autoihin ja viedä ihan pois asti yöllä.
Kimmon kanssa jo vaivihkaa purimme mm. raisereita pois yödiskon soidessa.
Kode tuli hyvissä ajoin fiilistelemään paikalle ennen purun alkua ja puki rauhassa työvaatteet ylleen.
Kävi niinkin, että Kimmo lähti Saanan kanssa viemään sohvia hienosti ennakoiden.
Heti kun valomerkki tussahti ilmoille Kode pamahti availemaan barrikadin pultteja ja minä revin niistä teipit sekä näköestekankaat possuaidoista ja sellaista.
Kari liittyi joukkoomme. Hän on vanha, mutta nuori.
Lastasimme autoon Rytmikselle menevät tavarat eli barrikadit, vepe-aidat ja kahvinkeittimen. Kimmo ja Kode niitä lähtivät viemään. Minä kävin hoitamassa meille vielä yöruuat eli burgeriateriat mieheen. Ihminen tarvitsee ruokaa elääkseen, jaksaakseen ja syödäkseen.

Purku vaikuttaa aina kamalan epätoivoiselta aluksi: Sitä tavaraa on niin saatanasti, että helposti ajattelee: "Voi vitun vitun vittu. Mihin tunget nämä kaikki esineet? Miten ne jaksaa ottaa irti? Nehän on saatana kiinnikin kaikki toisissaan kaikilla piuhoilla ja kytköksillä. En halua. Tahdon kotiin."
Jyskyn ja Saaren neuvoilla ja opastuksilla minä, Kimmo, Kode ja Kari - ihmeellistä kyllä - saimme erilaisia ääni- ja valoesineitä purettua ja pakattua pienempiin ajoneuvoihin. Jysky haki jossain vaiheessa ison kuorma-auton, jonne suurin osa tavarasta meni. Vanhuskaksikko eli Kari ja minä siellä auton uumenissa pakkailimme peräpukamat ja malignantit eturauhaset stondiksessa. Siellä helskyi avanne sekä tyrä.

Jysky ja Kimmo lähtivät purkamaan kuorma-autoa varastolle ja me muut jäimme purkamaan sitä lavaa. Kode mossahti poran kanssa lavan alle availemaan kiinnityksiä, Saari ja Kari kantoivat lavan paloja kivoihin nippuihin ja minä otin pienen pienen avaimen, jolla availin lavanjalkoja ja laitoin ne kuljetuskuntoon.
Ympärillämme kuhisi niinkuin hyttysenpesässä; baarihenkilökunta ja järkkärit laittoivat läjään Virittämöä ja humalaiset Tangosika-aivot kävelivät ympärillämme huudellen ja viisastellen.

Näimme myös kuuluisuuksia paikalla: Paikalle saapui humalassa pyörimään Armi Aavikko. Hän cowboy-hattu päässään joi viskiä Martini-lasista, polttelia sikaria ja huuteli: "Mitäs pojat? Lähdettekö jatkoille?" Kohteliaasti kysyin Armilta: "Tuota neiti Aavikko, ei millään pahalla, mutta ettekö te ole poissa? Eikö teidän pitäisi olla tuonpuoleisessa nauttimassa ikuisesta levostanne? Kun meillä on tämä purkukin tässä kesken, eikä oikein ehdittäisi olemaan seurallisia." Tähän Armi vastasi: "Totta se on. Unohdin koko homman. Tsau pojat ja tsemppiä purkuun joka jätkälle niin saatanasti." Sitten hän savupilven saattelemana oli poissa; Pamf!

Tiukan työskentelun jälkeen saimme vihdoin aivan kaikki tavarat pakattua autoon ja avasimme kiitollisina itsellemme yhdet makujuomat. Minä otin lonkeron. Saari nyt oli pitkin päivää tiputellut parikin aikuisten limsaa naamaansa.

Se oli siinä sitten. Kiitos Ullalle ja Saanalle fantastisesta ylläpidosta. Kiitos Ahola, Jysky, Saari, Kimmo, Kode ja Kari. Ei Kiitos Marita Taavitsaiselle joka hirveässä humalassa sönkkäsi menemään ja riisui minut, viattoman miehen, tuomarinsilmillään Fransmannin edessä yöllä. Minä kun vain vein vielä purun jälkeen löytämäni repun respaan talteen.

Kiitos kaikille Provinssin ja Virittämön sankareille ja tästä lohtubiisi Jormikselle: https://www.youtube.com/watch?v=z6IE4HlXIgY

Siinä oli blogini tällä erää. Nähdään taas vaikka ensi vuonna.
-Nevis-

Virittämö 2015 osa 3: Ahola has left the building and Europe

Terve!

Päivämme alkoi tänään Ylipäällikkö Aholan kovalla päiväkäskyllä: "Syömään!"
Niin me teimme.
Ateriakateus, tuo vanha saatana, iski kaikilla taajuuksilla. Ahola ja Boy Saari ottivat ravinnokseen Chicken Wingsit ja minä en. Kerroin avoimesti, että nyt tein kyllä virheen, kun otin itse vain hampurilaisen. Saari kuittaili melko lujasti asiasta ja tottakai minulle tuli paha mieli; olenhan jokseenkin normaalia Suomalaista miestä heikompi kaikilla atribuuttitasoilla.

Onneksi pelasimme ristiseiskaa sitten Saaren, Jyskyn ja Kimmon kanssa. Upea peli-iltamme keskeytyi, kun eräs bändi saapui paikalle. Heillä oli inhottavia, kalliita ja pitkiä valosysteemejä mukanaan. Ne eivät mahtuneet luiskaa pitkin lavalle. Tästä huolimatta saimme ne lavalle suunnitellusti. Kyseessä oli ehkä Raamatullinen ihme.

Tähän väliin kerron lämpimiä faktoja: Meidän henkipattojen ylläpito Virittämöllä on aivan fantastista tasoa. Tänään oli bäkkärillä kuumaa vettä ja Tee-pusseja ja minä join Teetä. Ulla toi lisää drinkkilippuja, joilla toki osalla maksoin erilaisista palveluksista erilaisille ihmisille, jotka auttoivat meitä työhömme liittyvissä tarpeellisissa asioissa. Saana toi meille ihanat possunlihaleivät, ettemme pääsisi laihtumaan. Aivan ihanaa on kaikki. Vielä kun saisi paikalla karikatyyripiirtäjän ikuistamaan upeat äänilaitteiston kantamis-seikkailumme oikein paperille. P.S. Minulle pitää piirtää siivet, liekehtivä miekka, uudet farkut ja normaalia kauniimmat silmät.

Ahola oli tänään tällä erää viimeistä päivää kanssamme. Hän menee Eurooppaan Nightfistin kanssa keikoille. Yritämme pärjätä huomenna ilman häntä.

Saimme Kimmon kanssa muuten tänään käskyn ja mandaatin hoitaa huomiseen ääni-, valo- ja lavakaluston purkuun kaksi kivaa poikaa lisää. Blogini kaikkien kahden lukijan iloksi voin kertoa, että kyseessä ovat kovan luokan raksamiehet ja kaappiheterot Kode ja Budo-Kari.

Jysky, tuo vanhan liiton ääniliitäjä, tuli minun ja Kimmon kanssa töiden päätteeksi baariin. Aholalle tiedoksi ja anteeksi: Olin hieman nousuhumalassa paikallisessa yökerhossa. Samaan pöytään pamahti joku minulle tuntematon naishenkilö, joka kertoi minulle älykkyyttään esittäen, että "Mä tunnen sut! Sä oot se joku, jonka kaikki tuntee!". Kerroin tuolle hupakolle: "Olen K**** Ahola! Toimin Nightwishin livemiksaajana! Voin hoitaa teille kaikille Nightwishin S-koon napapaitoja, sillä ehdolla, että nännit pidetään näkyvissä." En tiedä mikä minuun meni. Syytän karkeaa ja vinoon kasvanutta luonnettani.

Jakke, tuo vanha pullamaha ja entinen raksaystäväni, soitti minulle myöhäisillalla, että hän on Virittämöllä bailaamassa. Hän oli kovin humalassa ja hän kysyi, että onko minulla vielä matkapuhelimessani  Sir Arthur Conan Doylen numeroa, kun pitäisi saada nimmari "A study in Scarlet" -kirjaan vaimolle. Jouduin kertomaan Jakelle, että Sir Arthur Conan Doyle on poissa. Vaikka olimme kaikki kolme Lontoossa aikoinaan 1800-luvulla Skateboard-tehtaassa töissä, se ei tarkoita, että kaikki olisi ikuista. Paitsi pöly. Sitä on perkele koko ajan ihan joka paikassa.

Huomenna on työpäivä ja sitten se yöpurku. Voimia meille kaikille Virittämön porukalle ja etenkin lammasfarmareille ympäri maailman; villa ei jumalauta keritse itseään.
-Nevis-

Virittämö osa 2: Saari juo lonkeroa

No voi voi.

Hirveän lähellä oli, että olisi jäänyt tämä blogini päivitys kirjoittamatta. Nimittäin asuintaloni alaoven lukko oli mennyt mystisesti paskaksi päivän aikana; avaimeni ei uponnut tuttuun lukkopesään kuin noin kaksi milliä. Yritin 15 minuuttia erilaisia konsteja ja mustaa magiaa, mutta ei; en päässyt sisään. Tottakai nokkelana pulleana herrasmiehenä soitin Talonmiehelle apuja. Hän ei vastannut. Sitten otin puhelun naapurin kolohampaiselle Joakimille, että jos pääsisin yöksi. Hänkään ei vastannut. Epätoivo hiipi sieluuni ja kyrpi koko miestä. Onneksi Talonmies viimein vastasi ja avusti minut sitten sisälle kotiini, internet-yhteyden luo. Tässä ollaan.

Asiaan nyt nopeasti sitten: Unohdin mainita, että eilen kantelimme Kimmon kanssa sellaisia kalliita ja aivan liian pitkiä valosysteemejä eräällä orkesterille. Jännitti, että jos ne lipeävät käsistämme, niin maksamme Kimmon kanssa erittäin köyhinä miehinä velkamme orkesterille ensimmäisillä poikalapsillamme, vasemmilla munuaisillamme ja silmäripsillämme. Meillä on Kimmon kanssa aivan ihanat silmäripset nimittäin. Silmäniskumme on aivan jotain erilaista.

Tänään kävimme välittömästi työmaalle tultuamme syömässä. 33 minuuttia meni ruuan saamisessa. Saari ei ollut mukanamme. Söin Big Burgerin. Aholan kanssa olimme yhtä mieltä siitä, että ihmisen tulee syödä asioita, joilla on ollut joskus kasvot. Ja mielellään lapsen antama nimi. Esim. "Mansikki" tai "Meatcarrier turbo 76".

Ruokailumme jälkeen äänentoiston pääministeri Aholaa väsytti hirveästi. Hän meni ns.casen päälle makuuasentoon lepäämään. Siinä oli hän sorkat ja älypuhelimet ojossa.
Yritin ehdottaa kahvia ratkaisuksi, mutta hän kuulemma yrittää vähentää. Sitten ehdotin energiajuomaa. Viimein tuo mies tarttui asiaan ja joi yhden ED- juoman. Se piristi. Samalla Aholalle selkeni räjähdyksenomaisena ymmärtämyksenä, että ED -juoman nimi tulee sanoista Energy Drink. Että se ei tarkoita esim. Episkopaalista Duumaa tai Epistäsaatana Dinksdonks.

Itsehän joudun tykittelemään kehooni tuota energiajuomanpaskaa, koska teetä ei ole saatavilla ja kahvista en pidä millään tavalla. Koko porukkamme kiusasi minua kahvinjuomattomuudestani tänään. Olin kuin ahdistettu laktoosi-intoleranssinen rotta maitojuuston sisässä.

Ahola on reilu homidi ja niinpä hommasi meille Haribon Matador Mixin. Siinä oli 21 erilaista karamelliä. Laskin ne aivan itse ilman puhelua äidille.
Pelasimme myöskin korttia tänään. Se oli kivaa ja aivan mahtavaa.

Työiltamme sujui siten, että kannoimme Kimmon kanssa erilaisia musikaalisia instrumenttejä ja niihin liittyviä teknologisia vempaimia edestakaisin. Muut tekivät oikeita hommia. Saari, perkele, alkoi tiputtelemaan naamaansa lonkeroa jo ennen viimeistä esiintyjää, joka antoi minulle virheellisen käsityksen siitä, että menemme porukalla baariin. Näin ei käynyt, vaan vietin iltani anniskeluravintoloissa blogistani tuttujen Tontsan ja Ranisen kanssa. Nytkin juon salaa hieman olutta, kun kirjoitan tätä. Olen oikea epeli.

Ahola on ammattilainen ja hän katseli FOH:issa eli etupäässä mainiota True Detective -sarjaa luurit päässä antamatta viimeisen esiintyjän kommervenkkien haitata viihdenautintoaan. Juuri näin.

Ulla antoi reiluna ihmislapsena meille juomalippuja. Ne ovat kohta jo loppu. Vinkiksi vaan.

Olen käynyt työpisteeni vieressä sijaitsevassa Amarillon sisävessassa aina tarpeen tullen. Nyt jouduin kuitenkin yön hämärässä menemään bajamajaan tekemään suoliliikettä ja hyi perkele. Hyi, hyi hyi.

Tänään minun ja Kimmon rauhaani häiritsivät tukevahkot naiset. Ensin joku minulle tuntematon, mutta minut omasta mielestään erittäin hyvin tunteva känninainen tunkeutui bäkkärialueellemme ja väkisinhalasi minut ja kovasti tahtoi kanssani keskustella. Tönimällä ja käskyin sekä kehoituksin ajoin tuon emakon pois. Hän suuttui minulle, mutta tuon klönttipalleron nolostunut mies pyyteli anteeksi. 
Sitten, uskomatonta kyllä, jokin veltto naisvalas valahti possuaidan alta (joka on hyvin matala ja vieressä olisi ollut portti) bäkkärillemme. Kimmo meni välittömästi ajamaan tuota munasarjallista hiisiolentoa pois. Kyseessä oleva mahanaaras halasi Kimmoa ja sanoi, että "Mä tulin moikkaamaan sua!". Kimmo ajoi naisen matkoihinsa. Jännä miten Kimmoa lähestyvät vain humalaiset vieraat naiset. Paitsi äiti. Kimmon äiti soitti tänään, että hän oli leiponut leipää ja että Kimmo voisi tulla hakemaan kotiinsakin sitä leipää. Kimmo ei mennyt hakemaan leipää. Työt ensin, äidin leipä sitten.

Loppupäätelmä: Työtehtävämme sujuivat rutiinilla ja täysin riittävän hyvin koko porukalla. Hyvä Virittämö, eläköön Sven Duuba.

Vielä on kaksi päivää jäljellä.
-Nevis-

P.S. Tässä on kaikille nyt sitten: https://www.youtube.com/watch?v=7bTqnZOq4Ag

Virittämö 2015 osa 1: "Enää kolme päivää aikaa tyriä tämä touhu oikein kunnolla"

Ja Hyvää Iltaa.

Tässä työkuvaelmassani käsitellään sellaisia asioita, mitkä valottavat ihmiskunnalle perspektiivejä siitä, minkälaista on työskennellä siellä lavan takana, että ne bändit pääsevät soittamaan kaikkien iloksi.
Minun työparinani on näissä tulevissa episodeissa raksablogista tuttu Kimmo.
Päivämme alkoi turvallisesti. Ajoimme Kimmon kanssa Rytmikorjaamolle, jossa oli paikalla edelleen työn touhussa Provinssin varastotrio Joakim, Teemu ja Jaakko. Näimme siellä myös Kivelän, Pekon ja Annan, nuo ihanat lainsuojattomat höpönassut, jotka edelleen painivat solmussa Provinssin asioiden kanssa...kai. Kiusasin Annaa. Toivottavasti tuo upea rautakauppiaan tytär antaa minulle sen(kin) anteeksi joskus.

Yksityiskohtiin: Esiintymiseen kelpaava lavakokonaisuus ei rakenna itseään, joten otimme Kimmon kanssa kyytiin Rytmikseltä raisereita, barrikadeja, Vepe-aitoja ja jumaliste kahvinkeittimen.
Raiserit menevät Sotkamoon ja meillä oli jo valmiiksi raisereita Virittämöllä valmiina. Kuulostaako sekavalta? Palataanpa taaksepäin: Virittämö on siis Tangomarkkinoiden aikaan järjestettävä esiintymiskokonaisuus Seinäjoen sykkivässä ytimessä. Raiserit ovat niitä juttuja, jonka päällä esimerkiksi jonkun orkesterin rumputaiteilija soittaa lyömäsoitinsettiään ja näkyy ihanalla tavalla yleisölle.

Olemme Kimmon kanssa työsuhteessa alisteisina miksaajaguru Aholalle Virittämämöllä. Valomiehenä siellä häärii Seinäjoen oma Skeletor Saari. Monitoripäässä kovan linjan kulkija Jysky. Hienoa ryhmää.

Purimme Kimmon kanssa kuormamme ja aitasimme Vepe-aidoilla rauhallisen tilan miksaajalle, valomiehelle ja samalla myös valitettavasti Virittämön DJ:lle. 
Sitten kasasimme ja tasapainotimme puumateriaalilla ja teipitimme barrikadit, etteivät innokkaat fanit pääsisi repimään pikkuhousuja artistien kauluspaitojen yltä.
Seuraavaksi Ahola antoi meille epäpyhän tehtävän: Porasimme puulistoja asfalttiin esteeksi, jottei ihminen jalallaan tukehtuisi sähköjohtojen Boamaiseen hirttosilmukkaan.

Kimmo sitten käytti uskomattomia Tangoraksakytköksiään häpeilemättömästi hyväksemme ja saimme muutamia kappaleita possuaitoja, joilla suljimme lavan sivustat. Pistimme niihin näkösuojaksi mustaa Molton-kangasta ihailemiamme nippusiteitä hyväksikäyttäen.
Tokihan laitoimme lavan tarpeellisiin kohtiin varoteippiä, että pysyimme Suomen Lain oikealla puolella.

Raksablogini 1,5 seuraajalle voin kertoa, että näin tänään Tangoraksailijat Koden ja Iljan, nuo tutut ponnistajat. Kode on laihtunut entisestään ja mahtuu nykyään piiloon halkaistun Golf-mailan taakse. Ilja ei ole laihtunut. Onneksi hänellä on toistaiseksi nainen.

Emme saa unohtaa kertomuksestani myöskään Virittämön Yli-Kenraali Ullaa, jonka nimi on Ulla. Hän antoi meille ruokalippuja aivan Virittämön vieressä sijaitsevaan Amarilloon. Tänään söin siellä Pekonihampurilaisen. Kiitos Jeesus ruuasta.

Nyt hyppäämme taas aikalineaarisesti hieman taaksepäin ja kerron: Jormis, joka oli mm. viime vuonna Virittämön ääniteknillinen pomo ja Jeps-mies, ei päässyt tänä vuonna töihin seuraamme, vaan hänen synkkänä kohtalonaan on lähteä puurtamaan Sotkamoon jotain kivaa festivaalia. Hän on siitä hyvin katkera erityisesti minulle ja henkisesti piikikäs. Näin tänään Jormiksen lisäksi Aholan kuuluisalla "äänivarastolla" myös Männistön ja Pajarisen pojjat. Hekin olivat menossa Sotkamolle. Voimia, pusuja ja kiveshipellyksiä heille.

Taas meinaa unohtua. Meillä on Virittämöllä myös mainio Host-isäntä Saana. Jormis auttoi häntä tuomaan hieman kalusteita Virittämön Bäkkärille.

Ahola on visionäärinen mies. Siksi hän otti myös minua ja Kimmoa varten sellaiset kivat retkituolit Virittämölle. Yhden retkituolin tasku tuntui aivan kuin puhallettavan barbaran vaginalta. Älkää, pliis, kysykö miksi tiedän tämän asian; kyseessä on huomattavasti odotettua tylsempi selitys.

Ja taas mennään ajassa taaksepäin yhtäkkiä: Viime vuonna Jormis ja minä tulimme siihen tulokseen, että Virittämöllä on Stage-Managerin pesti täysin tarpeeton niin funktionaalisesti että finanssipoliittisesti ja asiat hoituvat ihan tekniikan, hostin ja stagehandien avulla täysin kelvollisesti ilman turhia välikäsiä. Tästä oppia monille samankokoisille operaatioille.

Jormis oli siis hyvin katkera, mutta toi silti tupakkaa minulle ja Kimmolle. Olen Jormikselle myös 5 tuoppia olutta velkaa. Onneksi en enempää, sillä muuten heräisin joku aamu hevosenpää sängyssäni ja kattotuulettimeen olisi hirtetty mitä söpöin orava, jonka vatsaan olisi kirjoitettu sen omilla sisälmyksillä (niittejä hyväksikäyttäen): "Soundguys never forget..."
Asian tekee todella vakavaksi se seikka, etten omista kattotuuletinta. Sekin pitäisi ostaa velaksi.

Emme tänään pelanneet lainkaan korttia viime vuodesta poiketen. Siitä pitkä miinus meille.
Saari joi töiden jälkeen oluen. Hänen vaimolleen siitä ei voi kertoa. Minä ja Kimmo jatkoimme yökerhoon asti. Siksi jaksoin kirjoittaa näin saatanasti.

Hei ja huomenna hepsus.
-Nevis-

Provinssi 2015 osa 21: Se on täytetty

Tänään toimittiin seuraavalla tavalla:

Kari ja Damski ja Kode ottivat alleen dieselillä käyvät esineiden nostamiseen valmistetut koneet, joiden höpöpippelisinä komentajina he pakkailivat autoja sekä siivoilivat alueen viimeisiä tavaraläjiä. Matti ja Atte hypähtivät pakettiautoon, jonka sisuksiin he lastasivat keskipieniä esineitä.
Minä hyppäsin rakkaaseen Manniin Iljan apukuskiksi ja sitten mentiin. Kiire oli kova, sillä ilmassa leijaili lupaus alkoholin nauttimisesta raksaryhmän kesken illalla.
Iljahan on alkanut seurustelemaan. Toivottavasti ei nyt ihan heti menisi vituiksi sekin suhde.
Petteri lähinnä luistatti kytkintä aivoissaan koko päivän.
Muu ryhmä meni Rytmikorjaamolle varastoihmisten avuksi, sillä tavaramäärä ja sen aiheuttama kaaos on siellä lohduttoman uskomaton.

Söimme Rytmiksellä, missä Anne ja Vesa, nuo Rytmiksen ohkaiset klovnit, olivat ruokatarvikkeita tyrkyttämässä ihanasti. Kanavartaat sujahtivat suihimme kuin porsaanliha.

Kovaa on ollut koko päivän kuuma ja aurinkorasvaa on mennyt. Kari rasvasi selkäni. Hänen kämmenensä olivat karheat mutta itsevarmat. Niillä käsillä on tehty muutakin, kuin vain ronklattu terveen pehmeitä tissejä.

Veimme tänään kolme Mannillista tavaraa lähinnä Rytmikselle. Ilja laski, että purun aikana hän on noin 30 kertaa tykitellyt Mannilla Törnävältä asioita pois. On siinäkin juttu. Leipä vissiin!

Kun kaikki keksinnöt oli saatu pois festivaalialueelta, menimme hakemaan patjoja. Kode hyppäsi Manniin väliimme istumaan. Matti ja Atte tulivat pakulla avuksi. Patjat ovat kivoja nukkumiseen, mutta niiden kantaminen on sama asia, kuin olisi vankina kumiasuisen jättiläisen pakaroiden välissä= melko perseestä. Patjat eivät ihan heti nimittäin lopu; sitä letrua kakkaa kun lähtee oikein kantamaan, niin niitä tulee sitten yhtenä kyrpänä oikein.
Pohdimme Koden kanssa, että jos jäisimme Manniin asumaan jo ensi vuotta varten, että turha sitä nyt on välillä tulla pois sieltä. Eläisimme sadevedellä ja siemennesteellä. Jostain syystä hylkäsimme kuitenkin tuon melko energiataloudellisen idean. 

Kun saavuimme patjakuorminemme Rytmikselle, oli ilmiselvää, että sen pään ryhmä oli myös suorittanut aikalailla työtehtäviä. Se kiteytyi, kun Kimmo näki kuormamme ja totesi allapäin: "Voi jumalan pillu! Täällä on näitä patjojakin!"

Raksa painoi menemään. Rullakko liikkui ja patjat ja katokset ja kaikki. Ihanasti saimme sitten viimein tehtyä siihen pisteeseen, jossa Anna ja Johanna kaatoivat meille kuohuviinilasilliset, Petteri piti puheen mongertaen höpöhöpömurrettaan ja kippistelimme. Se oli perkele siinä. Eikä hetkeäkään liian aikaisin.

Jakke, tuo vanha mies, oli myös Rytmiksellä valmistelemassa rippijuhlia. Silloin kun me pääsimme Jaken kanssa ripille oli joulukuu vuonna 1249. Birger-Jaarli, perkele vie, tuli ristiretkensä kanssa Suomeen ja ripille oli mentävä tai olisi tullut miekasta. Hetki ei olisi voinut olla pahempi, sillä olimme juuri ristiretkiläisten saapuessa puumajassamme harrastamassa. Sinne jäi ristiseiskapeli ässää vaille kesken, Anttilan kuvaston alusvaatesivut lukematta ja omenatorttu uuniin. Kari ratsasti siitä samaanaikaan ohi itsetekemällään seepralla ja pudisteli päätään että "On tuokin saatana touhua." Hän oli menossa Kelaan selvittämään vanhuuseläkepapereissaan ilmennyttä ongelmaa. Siihen aikaan piti mennä virastoihin ihan itse, sillä matkapuhelimiin ei vielä oltu keksitty latureita ja nettikin toimi vain tiistaisin klo 06.15-06.16.

Löin nenäni tänään kipeästi ja siihen tuli paha jälki. Olkapää huutaa armoa ja niskani on taas paskana. Jalat ovat täynnä rakkoja ja vasemman käteni hirviaidasta tullut haava on tulehtunut. Univelka on loputon ja asunto on kuin kädettömän narkkarin asunto; hiekkaa on kaikkialla, tiskit tiskaamatta ja pyykit pesemättä sen takia, kun siellä kotona ei ole oikein ehtinyt olemaan. Kuulen teidän kysyvän: Miksi oikein teen tätä sitten?
Näiden ihmisten takia. Raksaryhmän kanssatoverini ovat ihmiskunnan parhaimmistoa niin sydämeltään kuin taito- ja jaksamistasoltaankin. Olen nyt 12 vuotta (muistaakseni) ollut mukana rakentamassa festivaaleja, vaikka en osaa tai tiedä oikein mitään. Se on mahdollista vain, koska työtoverini ovat niin perkeleen kovia. Jos osaankin jotain ihan vähäsen, osaavat kaikki muut sen huomattavasti paremmin. Älkää kertoko muille. Minulla saattaa olla vielä muutama vuosi jäljellä näitä hommia ja haluaisin roikkua mukana ilman, että tulee sanomista tai kuokkaan.

Kiitän sydämeni pohjasta raksaryhmää, varastoryhmää, sähköryhmää, putkimiehiä, erilaisia kesäkukkia ja aivan kaikkia jotka olen blogissani maininnut. Kiitos saatanan pellet.

Nyt on kiire Raksan saunailtaan, jossa ei ole luonnollisestikaan saunaa, mutta onneksi alkoholia ja raksaryhmä. Heippa kaikille vaan. Pusi pusi.
-Nevis-

Provinssi 2015 osa toiseksi viimeinen: "Talk to my balls, bitch"

No niin.

Alkaa väsy painamaan vähän eri tyyliin nyt. Veto on poissa. Koko ryhmä on piipussa. Vaikka olemme kuolettavasti haavoittuneita, täytämme silti tehtävämme loppuun.

Tänään on lyhyesti sanottuna tehty viimeisiä "Oho saatana, tuollahan on vielä hirviaitaa" -tyyppisiä purkamisia, keräilty asioita kentälle, sidottu asioita kiinni lavoihin, pakkailtu asioita autoihin, ajettu niillä autoilla niitä asioita pois ja heitelty typeriä esineitä roskalavalle.
Radiopuhelinliikenteemme on eskaloitunut hyvin invalidiksi. Ihmiset laulavat sinne ja huutavat "Uli uli u u uuta" ja puhuvat peräaukkojensa huollosta yms.

Koska aurinko paistoi heti aamusta kuin itse piru ja olemme erittäin tyylitaitoisia veikkosia, niin päätimme pukeutua casual thursday -teeman mukaisesti pukuihin, kravatteihin, liiveihin, kauluspaitoihin jne. Myöskin varastopuolen tinkimätön kolmikko osallistui pukeutumiskampanjaamme. Kuvamateriaalia tästä asiasta lienee saatavilla facebookissa sitten.

Vainikainen koki itsensä sairaaksi iltapäivällä ja poistui rivistä. Tämä on kuin Agatha Christien "Kymmenen pientä neekeripoikaa"; koko ajan tippuu ihmisiä pois joukostamme.

Ihana Mari toi töistä tullessaan meille ihanat jätskit. En viitsi oikeastaan siitä asiasta kirjoittaa yhtään mitään, koska jäätelöitä ei riittänyt läheskään kaikille ja parempi on ihmisen elää tietämättömyyden ihanassa pumpulimeressä.

Söimme iltaruuaksi pizzat, jotka Petteri haki pakulla. Itse otin pizzaani tonnikalaa, katkarapua, ananasta ja valkosipulia.

Kyllä on tänään tavaraa liikkunut kättemme kautta sinne tänne, perkele. Kari ja Damski ovat ajaneet todella paljon taas kurottajilla. Itseasiassa niin paljon, että kävi hämmentävä juttu siinä loppuillasta. Koska Kari ei koskaan käytä kondomia ajaessaan kurottajaa, kurottaja tuli raskaaksi ja synnytti klo 19.21 terveen kurottajaihmisen, joka painoi 23kg. Tuo epäpyhä jälkeläinen oli jostain syystä aivan robottimaisen oravan näköinen. Kari oli heti, että "Mitä vittua? Eihän sillä ole piikkejä! Ei se mitään pysty nostamaan isona!" Tähän Kurottaja-Äiti: "Hys nyt, saatana. Kun se kasvaa, sen etuhampaista tulee kääntyvät ja ne toimivat piikkeinä sitten. Lapsemme nimeksi tulee sitten Karavaani von Horst. Se kykenee festaritöihin noin 8 vuoden kuluttua." Kari vastasi tähän: "Ei mulla ole aikaa nyt tällaiseen. Muutenkin kaikenlaista." Kurottaja-Äiti ja Kari erosivat kaikesta huolimatta ystävinä. Karavaani von Horst lähti merille ja hänestä tuli myöhemmin erittäin menestynyt hinaaja Intian valtamerellä.

Voi kun meillä on vielä paljon tavaraa jäljellä ajettavaksi huomiselle ja kaikenlaista harmia. Ei muuten mitään hätää, mutta huomenna olisi tarkoitus pitää raksan saunailta. Toivottakaa meille onnea ja menestystä.

Huomenna vielä.
-Nevis-

Provinssi 2015 osa purkukeskiviikko: "Jumalauta tuo Matti on kyllä pitkä poika"

Juupeli.

Ja kyllä. Damski ja Kari pakkailivat tänään kurottajillaan autoja, jotka kuljettivat festivaalissa tarvittua tavaraa pois. Kode fiittasi trukillaan. Erilaisia tavaranippuja vannetettiin, jotta ne pysyisivät kasassa kuljetuksen aikana and beyond.
Kari teki jälleen historiaa kurottajan puikoissa ja siirsi nosturikuskin kanssa sellaisen saatananmoisen kontin saaresta myllyn pihaan. Koska rekkakuski ei osannut ajaa sitä saaresta pois, vaikka se oli autolla sinne tuotu. Lainatakseni Damskia: "No on siinäkin autokuski!"

Aleksi oli kuumeessa ja Pekka ei ole enää miehistövahvuudessa, koskapa hänen lapsellinen jalkapallohuutosakkiharrastuksensa vei voiton. Niin käy rivimme harvaksi.

VIP-ravintolan jokiterassi purettiin loppuun, jonka tiimellyksessä Kode kasteli taas jalkansa. Kimmo, Johanna ja Vainikainen menivät sen jälkeen ilmeisesti purkamaan telttoja. Kuten aiemmin mainitsin epälineaarisella tavalla, Kode ajeli trukilla loppupäivän.
Minä, Ilja, Matti, Atte, Anna ja Tontsa jouduimme helvetillisen sankariteon äärelle. Meidän piti viedä hiihtoaidat pois. Saimme aivan kaikki hiihtoaidat ja niiden jalat mahtumaan Manniin ja kahteen pakettiautoon. Tämähän ei maallikolle kerro yhtään mitään, mutta saimme yhden tarinan lisää raksamiesten leiritulille.
Hiihtoaitojen palautus on pelottava kokemus, koskapa ne asuvat sellaisessa kaupungin varastossa, jonne ei mahdu kuorma-auto sisälle. Se varasto on kolkko, kylmä, täynnä hyttysiä ja siellä on hyvin ahdas liikkua. Lisäksi siellä erään nurkan pimeydessä asuu kaksipäinen mies, jolla on isot muskelit, yksi silmä rintakehässä, tupakat suissa ja hieno turkki. Tuo groteski olento toistelee lauseita: "Haben sie Feuer, bitte? Fire anyone?" Ei se mitään pahaa tee, mutta vaikea keskittyä työntekoon, kun kaveri on koko ajan iholla. Hän on hyvin todennäköisesti sukua Kodelle. Jokatapauksessa selvisimme hiihtoaitapalautuksesta ennätysajassa erään kaupungin työntekijän kiukuttelusta huolimatta.

Kimmo ja Matti ottivat alleen tänään toisen kuorma-auton. He saivat siitä melkein heti liftin paskaksi. Hieno juttu, pojat.
Minä hyppäsin Vainikaisen kanssa Aten mukaan pakettiautoon ja keräilimme sillä mm. seuraavanlaisia esineitä poisvietäviksi: Tuoleja, vesitiskejä, baaritiskejä, pakastimen, Eva Braunin mopoauton bassokaiuttimineen ja spermapankin jäsenkortin.
Anna ja Johanna olivat kivoja tyttöjä ja keräilivät toisella pakulla mm. possunkiviä ja itseään.
Tontsa ajoi mönkijällä pylly pystyssä.

Aurinko paistoi tänään ja otimme oikein paidat pois Petterin kanssa. Hieroimme eräänä hetkenä alastomia vatsojamme toisiimme ja hihittelimme, kun oli niin kivaa, kun oli lämmin. Siinä samalla, kun Petterin veltto olemus hieroutui pulleaan vatsaani tajusin kaksi asiaa: 1. On ihanaa, kun on kesä. 2. En koskaan voisi rakastua mieheen.

Näin Rytmikorjaamon päässä varastopuolen kovat kulkijat eli Joakimin, Teemun ja Jaakon. Kyllä heilläkin on omassa päässään kova urakka. Aivan kuten niillä ihmisillä, jotka eivät koskaan ajele omaa häpykarvoitustaan. Tuuhea epähygieninen saatana on heillä jalkojensa välissä.

Vielä pitäisi pari päivää jaksaa, hyvät ihmiset.

-Nevis-

Provinssi 2015 purkutiistai: "Vittu mä kyllä saatana!"

Päivää.

Tänään satoi ja ukkostikin välillä. Luonto iski meitä märällä ratsupiiskallaan kehoihimme ja henkiseen jaksamiskeskukseemme.

Kuten saatatte jo arvata, Kari ja Damski ajoivat kurottajilla paljon hyvin painavia esinekokonaisuuksia ja pakkailivat suuria autoja. Kodekin siirteli trukilla kaikenlaisia lavoja, joissa oli tavaroita. Kode myös viluissaan puki päähänsä pipon. Se saa hänet näyttämään epäonnistuneelta eksyneiden urosoravien raiskaajalta. Toki en tuomitse kenenkään seksuaalisia fetissejä.
Mielestäni Kimmo ja Johanna purkasivat Camp Provinssin suihkukylää aamusta. Tontsa ja Pekka laittoivat läjään VIP -ravintolan Lonkeromyyntipisteen, joka on rakennettu puusta. Ilja ja Aleksi veivät runsaasti tavaraa pois Mannilla kimmoisat pippelinsä pystyssä. Matti ja Atte keräilivät yhteen kasaan monenlaisia objekteja, joiden dimensiot olivat verrattain pienet.
Petteri puhui puhelimessa ja oli partainen.
Palvelupäällikkö Pekko laski henkiset housunsa tasollemme ja purkasi myös erilaisia pientavarapisteitä sieltä täältä. Samoin teki Anna, tuo seksihulluista suurin, joka yritti vietellä koko raksaporukan syömällä tauolla kutsuvasti Passion- hedelmän siemeniä, jotka toimivat symbolina miehen kivespussien sisällölle. Samalla tuo hullu nainen huomautteli minun ja Koden farkkujen haaroissa olevista ammottavista rei-istä. Hyvät vanhemmat: Lukitkaa poikanne, kun Anna on maisemissa. Sananen vielä minun ja Koden farkkujen rei-istä: Minun reiästäni mahtuisi menemään sisälle talitintti, ja Koden reiästä lenkkeilevä kääpiö, jolla on juomakypärä ja hattara.
Kimmolla oli tänään yllään sellaiset saatananmoiset haalarit, joita hän käyttää usein Ähtärissä perheensä mökin parissa työskennellessään. Hänelle sopivat haalarit, koskapa tuo mies on muutenkin hidas liikkeissään. Myös kilpikonnat ovat hitaita. Kilpikonnia tavataan kaikilla mantereilla ja valtamerillä napa-alueita kuten Etelämannerta lukuunottamatta. 

Arvatkaapa mitä minä ja Vainikainen saimme työtehtäväksemme. No tietenkin purkaa kaikki mahdolliset hirviaidat. Voi mikä kohtalo, mikä henkilökohtainen inferno. Siinä sitten sateessa tykitimme alas ja rullille kaikki hirviaidat ja seipäät ja tuet. Oli kyllä mielenkiintoista ja parasta se. Erityisen paljon pidimme ihmisvirtsan hajusta niissä. Ikäänkuin saatanallisena bonuksena onnistuin taas seivästä maasta irroittaessani lyömään itseäni otsaan sillä. Aurinkolasini menehtyivät siinä sitten. Kuolivat saatana palasiksi.

Loppuilta meni VIP:in jokiterassin purussa, jonne minä ja Vainikainen menimme auttamaan Kodea, Kimmoa ja Johannaa. Iloinen vasaranpauke kaikui Törnävänsaarella ja tupakkia paloi toiseen tyyliin. Kode oli rohkea ja otti Kimmon saappaat ja meni kalsareissaan jokeen purkamaan alhaalta päin tuota tuhannesti kirottua hakipaskaterassia. Hän sai puljut aivan loppumetreillä; saappaat hörppäsivät vettä kuin Pekko viinaa sunnuntaina.
Lauloin siinä työlaulua, joka meni näin: "Nännilaser, nännilaser, minua ravistaa." Siihen yhtyi Kode ja jopa Kimmokin sitten, tuo renttu pyllyilijä.
Työpäivän pituudeksi tuli 12h ja Vainikaisen askelmittarin mukaan me kaksi kävelimme 17,1 kilometriä tänään.

Ihmiset haukottelevat paljon. Sekä kertoilevat huonoja vitsejä. Sen olen huomannut.

Olen unohtanut ehkä kertoa, että Hietsukin poistui iloisesta joukkiostamme oikeisiin töihin päivystyksensä jälkeen. Ei muuta kuin Bye Bye and a Happy New Year.

Huomiseen!
-Nevis-

Provinssi 2015 osa 17: Pois vaan kaikki

Terve.

Unohdin kertoa, että Kari lähti eilen viemään pakettiautolla viinaa Poriin illalla. Hän eksyi kotimatkalla ja huomasi olevansa yhtäkkiä lapsuuteni maisemissa Kristiinankaupungissa. Kari kävi meren rannalla pissalla. Yöllä oli tuo mies takaisin Seinäjoella. Oikein kiva.

Aloitin aamuni tänään käärimällä VIP-ravintolan alueelta neljä päivää maassa olleita erittäin paksuja ja painavia muovimattoja Kimmon, Tontsan ja Hannun kanssa. Hannu on sellainen hoikka poika, jolla on yleensä punainen t-paita. Tehtävä oli mieltäylentävä. Erityisesti pidimme siitä, kun 99,7% varmuudella niissä matoissa oli ihmisen eritteitä. Varovainenkin sai olla siinä sitten. Lisäksi haju oli erinomaisen kutsuva.

Festivaalialue on purun aikana täynnä leijuvaa masennusta ja sielua kylmäävää luopumisen tunnetta. Silti jokin etäinen menneiden päivien aave hengittää yllämme sanoja: "Jee, festarit."

En minä tiedä oikein mitä sanoisin tästä päivästä. Kyseessä on kuitenkin purku. Eli puramme kaikki rakentamamme ja pystyttämämme esineet, asiat, toteemipaalut ja höhhelöt. Kode, Kari ja Damski ajoivat hydrauliikkaa sisältävillä koneillaan purkamiamme asioita pääkentälle, jossa ne sitten voi nostaa myöhemmin artikkelisarja kerrallaan autoihin pois kuljetettavaksi.
Anna, tuo nopeanenäinen haistelija, vastasi ruokahuollostamme. 
Kimmo ja Tontsa purkivat lippukoppeja ja Johanna teki kaikenlaista oikeaa toimintaa. Ilja ja Aleksi, nuo dieseliltä haisevat henkipatot, ajoivat tavaraa väliliha kuumana. Samoin Teemu ja Jaakko, nuo varastopuolen pikku perverssit. 
Kyllä siellä muutkin paiskivat töitä, hei kato. Joakim ja Männistö purkivat lamppuja. Matti ajeli trukilla ja oli mukana Karin kanssa pistämässä osiin armeijasillan luiskia. Petteri ruuvaili pippeliään housujen läpi vastakarvaan. Oli myös kivoja talkoolaisia siellä täällä auttelemassa.
Minä purin tanskantiskejä, telttoja, yhden lippukopin ja yhden narikan. Vainikainen, Hannu ja Mikko olivat siinä mukana. Pekka myös myöhemmin sitten.
Tänään oli Mikon viimeinen päivä tänä vuonna näissä hommissa. Kiitos ja hei.

Kun purimme narikkaa, aloimme työtahdin säilyttämiseksi laulamaan Pekan ja Vainikaisen kanssa Afrikkalaisia ja Arabialaisia musiikkikappaleita. Kimmo kävi hakemassa poran siinä välillä ja laulusta innostuneena näytti mahaansa ja samalla napaansa.
Minulla myös tippui yksi hakitelineen pala (josta siis narikkakollaasi on rakennettu) nilkkani päälle. 

Hämähäkki tippui tänään Johannan rintaliiveihin. Melko varmasti tuo hämis ajatteli: "Oh fuck man! Meitsi on täällä kikkien välissä" duunaten samalla handuun.

Tänään tontilla pyöri myös vanha pinkeämahainen mies eli Jakke. Hän purkasi kylttejä avanne soikeana. Muistelimme yhdessä sitä kuinka oli melkein yhtä vaikeaa silloin Nuijasodan aikoihin vuonna 1596. Olimme juuri silloin täyttäneet 65, joten olimme liian vanhoja eturiviin. Siksi keittelimmekin komentopaikalla sipuleita ja valkosuklaamoussea Jaakko Ilkan sotilaille. Ei auttanut saatana; turpaan tuli siinäkin hommassa.

Jatketaan huomenna pyllypäät.
-Nevis-

Provinssi 2015: Festivaalilauantai, purku ja sunnuntai

Kyllä niin on kaikenlaista sitten.

Festivaalilauantai sujui hieman maltillisemmalla temmolla kuin muut päivät. Veskun kanssa laitettiin joku aidanreikä tukkoon ja mustaa muovia porukkamme laittoi kivaksi näköesteeksi sinne tänne.
Osa porukasta tuli myöhemmin töihin, koska oli yöpurun aika ja osa meni jossain vaiheessa nukkumaan, koskapa heillä oli sunnuntaiaamuvuoro raksassa. En saakuri ala tähän erittelemään, että kuka teki mitä ja milloin; elämä on liian lyhyt erisnimien luetteloimaiseen ilmentämiseen.
Kimmo ja Tontsa korjasivat possuaitaa, ja Tontsalta tippui hänen henkilökohtaisen poransa joku osa ihmisen virtsaan. Kimmo sen sieltä nosti sitten. Nosto-operaatiossa käytetty hanska lensi oikeutetusti metsän ikuiseen syleilyyn maatumaan kirotulla tavalla.
Kävin maailmanpyörässä työ-ajalla. Ei saa siitä kertoa Petterille mitään. Onneksi ei ole mitään laillista keinoa, millä hän tämän epäeettisen ja rikollisen toimintani saisi selville.

Minä ja Kode aloitimme festivaalin purun VIP -ravintolassa, jossa salaa nurkassa joimme ns. välikaljat. Minä join lonkeron, Kode otti oluen. Sitten kaksikkomme riensi kuin pienet mieleltään sairaat eläimet purkamaan ravintoloiden hinnastoja ja etenkin niiden kehikkoja, jotka olivat pienillä liinoilla kiinni. Opimme stadilaisilta, että korrektit termit ovat "freimi" ja "sträpit"= voi nyt vittu.
Tämän jälkeen jatkoimme pakkaamalla juomia ja muovittamalla tekemämme ihanat lavat. Aloitimme operaation Pink Stagen -bäkkäriltä, jossa Baletti-Noora ja Pallo-Maiju olivat johtotehtävissä. Tämän suorituksen jälkeen Kode karkasi pora kädessä muihin hommiin. Muu porukka purkasi mm. barrikadit ja vaneriaidat sankarilliseen tapaansa.
Niin oli väsy ja vaikea olla Johannalla yöllä, että hän minulle haistatteli radiopuhelimessa. Ehdotan hänelle uraa Dominatrixina. Itse en uskaltaisi käyttää Johannan palveluita. Sen verran on itsesuojeluvaistoa.

Annan kanssa jatkoimme juomien muovittamista. Kävelimme lähekkäin, koska keskustelimme intensiivisesti. Sitten erkanimme jostain syystä pari metriä ja aivan samalla hetkellä väliimme tippui taivaalta lokin liukas ulostemassa. Pläts! Anna katseli minua ja ympäristöä todella hämmentyneenä ja sitten osoitti sormellaan tuota kuona-aineläjää ja huudahti: "Tuohon tuli paska!"

Tanssimme jossain vaiheessa yötä Petterin kanssa villisti hassutellen tehden samalla suillamme tällaisia ääniä: "Diung daung dong u-u-u uu, dii". Kode seurasi meitä sellainen "Kyllä minäkin, jos nuokin vetää" -ilmeellä ja teki hienon haarahypyn ilmassa samalla kuormalavaan nojaten. Koden uudet housut ratkesivat haaroista upealla soundilla. Tänään hän sitten tanssi kahvitauolla niin, että kivekset heiluivat silminnähden siitä reiästä. Kives-Lade lempinimi ei ole tuulesta temmattu, hemmetti soikoon.

Purku sujui muuten omalla painollaan.

Pekalla on pää paisuksissa. Hän kävi hammaslääkärillä. Kyseessä oli yksityislääkärin vastaanotto.

Tänään oli hyvin vaikea saada itsensä hereille, mutta pakkohan se perkele oli. Aitaa, narikkaa, invaluiskia telttoja ja kaikenlaista purettiin. Karin kanssa purimme aluksi ravintoloita ja lauloimme.
Ruokatauolla pohdin sitä, että saisiko starttirahaa, jos yritysidea olisi sellainen kauppa, jossa myydään pelkästään multaa ja diskettejä keräilijöille. En tiedä miten kävisi.

Hyppäsin jossain vaiheessa Pekon aisapariksi ja sitten keräilimme kaikki Helsinkiläisten ravintolatavarat ympäri aluetta pakettiautolla. Sepäs vasta touhua olikin.

Näin tänään myös vanhan ravintolapäällikkö Kaunismäen. Hän on vanhentunut useita päiviä. Hänen kanssaan verestimme vanhoja muistoja kantamalla yhdessä ruokatarvikkeita. Viimeksi kannoin hänen kanssaan ruokaa, kun ruokimme raksan omaa lemmikkialligaattoria muutama vuosi sitten. Pidimme tuota alligaattoria kytkettynä päälavan takana olevan pumppaamon oveen. Sen nimi oli Ernest Tapio Povelt. Se kuoli sitten, kun Joakim väsypäissään luuli sitä trukiksi ja tankkasi saatana dieseliä koko sen pään ihan täyteen. Ernest tämän Joakimin typeryyden seurauksena aivasti niin lujaa, että siltä halkesi peppu. Peppuun pääsi muurahainen, joka ryömi sitten koko Ernestin kehon läpi aivoihin ja se oli siinä. Peli oli pelattu.

Tänään sanoimme Veskulle, että "Heippa ja nähdään ensi vuonna." 

Sen kerron vielä, että tänään oli kyllä töistä lähtiessä kaikilla aikalailla merkkarit syötynä. Väsy oli kova. Jaksamme silti, koska olemme aika saatanan söpöä sakkia.

Jatketaan taas.
-Nevis-

Provinssi 2015 kolmas festivaalipäivä: Kesken menon syntyi lapsi

Nonni taas.

Aamulla oli vaikea herätä 4h yöunien jälkeen. Kari ei sen pirteämpi ollut, kun hän tuttuun tapaansa käveli autolleni raskaasti löntystäen kuin hirttopuulle menevä autisti. Siinä kaksi vanhaa miestä nuokkui ja tuhisi koko matkan Törnävälle. Mansikat eivät kuitenkaan syö itseään, joten toimeen piti tarttua.
Päivystysryhmäämme liittyivät Kimmo, Matti, Mikko ja Johanna. Kode, Säilä, Emppu, Teemu, Jaakko ja Hietsu heittäytyivät täysin leikkisiksi ja olivat tänään vapaalla. Nuori Joakimkin vaihtoi illemmalle festivaali-elämänsä työvaihteen pois silmästä. Jos eläisimme keskiajalla, olisi Joakimin nimi Sir Alfred Toinenetuhammaspuuttuu.

Aamu lähti käyntiin kuin juustosuikero nenään. Haravoimme ja lapioimme tontille isoilla autoilla paikalle kuljetettua haketta liejuisiin kohtiin, että ihmisen olisi hyvä olla ja elää Provinssissa. Pekko siellä oli myös kovasti tohinassa mukanaan mönkijä peräkärryineen ja lapio. Hän on vaihtelevan tasoinen pukeutuja, mutta hyvä lapiomies. Saatana.
Kari ajoi kurottajalla, jossa oli kauha kiinni (tämä on tärkeä muistaa ja omaksua), haketta kivoiksi keoiksi ja me levitimme ne työkaluillamme. Johannalla oli krapula, joten hänen eleitään ja ilmeitään oli kiva seurata; tuo nainen oli kuin kidukseton kultakala tylsässä akvaariossa.
Vesku tällä välin siirteli vessoja kurottajalla. Ilja ja Matti kävivät ilmeisesti narikassa fiilistelemässä jotain törröttäviä ruuveja pois.. Mikosta en tiedä, mutta yhtäkkiä hän ilmestyi kanssamme haravoimaan. Sitten vielä korjasin Kimmon avustuksella yhden ravintolan yhden jutun ja jeps vaan ja hepsankuikkaa; alue oli valmis avattavaksi.

Päivystehtäviä tältä päivältä: Possuaidan muovitusta, hirviaidan tukemista ja korjaamista, VIP-ravintolan luiskan modifiointia, Kestilän ja Sakkolavan välisen aidan purku, siirto ja pystytys sekä joitain muita juttuja, jotka edellisä sanoja kirjoittaessani jo unohdin.

Polttelin tänään oikein tupakat Kivelän ja Neiti Hirvosen kanssa. Neiti Hirvosen etutittelin ei saa antaa hämätä: Jos tsekkaat liian kauan tuon naisen äässiä, vetää hänen miehensä Kivelä välittömästi kuokkaan.

Tänään ensi kertaa moneen vuoteen ehdin (tai jaksoin mennä katsomaan) yhden kokonaisen keikan alusta loppuun. Kyseessä oli mainio Raised Fist -orkesteri. Lisäksi tsekkailin Deadmau5in upeaa settiä; se ei ollut ihan Ibiza-kamaa, mutta hieno oli meno. Harmitti minua ja Johannaa, ettemme voineet olla nousuhumalassa siellä tanssimassa. Muut 120 Provinssissa esiityvistä artisteista eivät tipahda musiikkimakuni piiriin.

Ihmiset, jotka olivat tänään vapaalla ja monet muut ihanat raksassa työskennelleet lutunassut, olivat kovin pelti kiinni pitkin ja poikin aluetta. Perkeleen suureksi harmiksi ei tänä vuonna poikkeuksellisesti kukaan sammunut Raksa-Loungeemme. Emme päässeet tussittamaan jonkun naamaan innovatiivisia lauseita kuten "Homo", "Olen Natsimies" ja "Minulla ei ole peräsuolta." Ajat ovat muuttuneet siinä mielessä synkeämmiksi; värittömiksi.
Niin katsokaapas kun Johannan aloitteesta teimme taas 4x4 -teltasta upean ja siistin kodin meille ja laitoimme oikein pedinkin sinne. Kukkiakin on. Siellä me istumme, kun ehdimme. Siellä haisee parfyymipullolta, jonka lehmä eilen aidanraosta söi.

Olen unohtanut kertoa monia asioita. Kuten sen, että Kari teki eilen kaksi tietä Provinssialueelle. Ensimmäisen nimeksi tuli Karin työkoneiden käsittelytaitoihin viittaava "Kirurgintie" ja toinen taisi olla "Bulldog Tarzan Heipähei"- tie. Ei se tuo viimeinen oikeasti ollut sen niminen, mutta unohdin miksi Kari sen risti.
Kerroinko jo, että muovitimme Iljan ja Koden kanssa eilen sellaista herkästi kaatuvaa possuaitalinjaa ja olimme pakotettuja tukemaan sen. Kode tykitti siihen täysiä saatana sellaisen ison telttojen ankkuroimiseen tarkoitetun kiilan possunkiven anaalinahtaasta reiästä läpi. Pysyy. Onnea sille, joka sen sieltä irti ottaa.

Kimmo tänään esitti koomiseksi tarkoittamansa teatterinäytelmän, jossa nippusiteet toimivat suuna. Kylmäksi jätti yleisön se.

Niin on paljon kaikenlaista mitä ei muista tai jaksa kirjoittaa nyt yöllä enää. Tarjotkaa lonkero jossain terassilla, niin viserrän koko tarinani kuin peipponen, jolla on myös ihmisen äänihuulet. Koska muuten ei pystyisi puhumaan niitä tarinoita. Pitäisi vain kirjoittaa, kuten nyt. Ihmiselle opetetaan Suomessa kaikille luku- ja kirjoitustaito. Oletteko huomanneet?

Näin Aholan ja Jormiksenkin tänään myös. En ota kantaa heidän mahdollisiin virheisiinsä tai onnistumisiinsa. Lisäksi söin kaksi kertaa tänään jälkkäriä, johon tuli herkullista vanijakastiketta. Läskit hikoaa tykimmin.

Join tänään 4-6 Red Bullia ja neljä kuppia teetä. Ei maistu suussa kivalta nyt.

Päivän sitaatti: "Petteri hei, äiti käski sanoa kiitos, että otit mut töihin tänne."

Huomenna vielä jytisee.
 -Nevis-

Provinssi 2015 osa ääretön: "Ei ole patteria"

Nonni.

Takana on 18h festivaalityöskentelyä 4,5h yöunilla, joten nyt referoidaan päivän tapahtumat raakasti.

Minulla ei ole kotona ruokaa, koska en ole ehtinyt kauppaan tai mihinkään hetkeen. Olin haaveillut ravitsevasta aamupalasta, mutta toisin kävin. Teekuppi mukaan ja välittömästi paikalle päästyäni tsekkaamaan stadilaisen pojan mukana, että mitä puutteita ravintoloissa on. A4- lappu täyttyi kaikenlaisista jutuista. Niitä sitten tykittelin menemään Iljan ja Empun kanssa. Hietsu, Kode, Säilä, Pekka, Vesku ja Kari tekivät kuulkaa kaikenlaista. Vaneriaitaa tuli pystyyn ja haketta meni maahan.

Kävin tänään upean keskustelun Teemun kanssa, kun näin hänet ensi kertaa tänä päivänä ohimennen. Se meni näin:
Minä: "Äijä täällä vaan, saatana."
Teemu: "Vittu."
Minä: "Nii-i."
Teemu: "Nii-i!"

Pekka tiputti trukista piikin ja se jäi nakeriin trukin alle. Hienoa Pekka.
Petteri unohti mielestään takkinsa erään kontin katolle ja hänet nostettiin kurottajan kauhassa sitä sieltä etsimään. Takki löytyi myöhemmin toimistosta. Petterin muistikyky ei.

Ilja, minä ja Kode menimme purkamaan Camp Provinssista pari telttaa. Arvatkaapas oliko helppoa sukkuloida pakulla humalaisten ihmisten keskellä purkamaan telttoja, joissa roikkui ihmisten vaatteita kuivamassa ja heidän telttansa olivat siinä kiinni. Lisäksi oli "mukavaa", kun he yrittivät auttaa meitä siinä puuhassa. Ystävällisiä olivat humalaiset festarikävijät, mutta haaveilin sillä hetkellä puhallusputkesta ja kurare-nuolista.

Veimme hassuttelupäissämme koko raksaryhmän päivystys ja Johanna eli noin 9 henkilöä muurahaiskeosta varoittavan miniatyyrisen kyltin paikoilleen. Se oli sitä se.

Eräässä aidassa metsikössä oli reikä, josta oli joku paha ihminen tullut luvatta sisään alueelle. Ratkaisimme asian tilkitsemällä reiän metsästä löytyneellä ruostuneella polkupyörän rungolla, puukannolla ja Vesku hakkasi kaatuneen puun puoliksi ja kaikki nuo tavarat sinne. Ratkaisumme oli ikäänkuin hieno ja toimiva kuukautisside kammottavassa haavassa.

Palvelupäällikkö Pekko lapioi Annan kanssa mursketta mönkijän peräkärryyn paljon punaisissa shortseissaan. Ettei olisi niin kovin sitä liejua sitten.

Paikkasimme aitoja ja veimme Koden kanssa sellaisen latausboxin yhdestä paikasta toiseen paikkaan. Samalla ulkoilutimme kärryä narun päässä, kun se on pikkaisen iltavilli.

Säilä toi sipsejä päivystystelttaamme.

Korjasimme kusimutkan hirviaitaa Calvin Harrisin soittaessa taustalla. Sillä Calvin-pojalla oli sellaisia ilotulitteita sitten, joita jotkut pyropojat laukaisivat ilmaan hänen puolestaan. Toista se oli saatana 12 000 vuotta eKr., kun soitin Urgh urgh aargh za za -bändissä kiviä ja tuluksia. Silloin piti itse korjata rikkoutuneet kivet pikateipillä ja roudausliimalla.

Nyt suihkuun ja nukkumaan ja kohta taas sinne festivaalialueelle sitten.

-Nevis-

Provinssi 2015 osa 13: Dawn of apocalypse

No niin kuulkaa.

Aamu toi tullessaan ymmärryksen siitä, että festivaali koittaisi vain kahdeksan tunnin kuluttua. Aikaa oli lapsellisen vähän, sillä tekemistä oli paljon.
Mari, Vainikainen ja Välimaa pääsivät sukeltamaan aitamuovituksen hyiseen mereen ja minä menin Johannan, Kimmon, Koden ja Mikon kanssa tykittelemään possuaitaa pystyyn aivan sikana. Mikko on kiva alunperin Ähtäristä lähtöisin oleva hillityn komea mies. Hän pukeutuu huomattavasti paremmin kuin minä. Mutta niin kyllä melkein kaikki muutkin. Paitsi Kimmo. Hänelle toki sopii se "Kiva ja lempeä mikropizzalta haiseva sillanaluspultsari" -look.

Nyt taas siirrytään referointiin univajauksesta johtuen: Hirveällä tahdilla Kari ja Kode siirsivät erittäin lukuisia "rytöläjiä" piiloon festivaaliasiakkaiden katseilta. Minä otin ryhmäni kanssa ristiretkekseni laittaa kaikki ravintolat kuntoon. Aitaa helotettiin ja muovitettiin ja reikänauhoiteltiin ja rautalangoitettiin ja tavaroita kannettiin sinne tänne ja asioita tilkittiin. Muistimme myös käydä syömässä. Ruokana oli spagettia. Sille tarkoitettu otin oli mittasuhteiltaan väärä ja oli vaikea saada nopeasti haluttua määrää kyseistä pastaa. "Miten sä tätä spagettia otit?", kyseli äimissään oleva Välimaa tilanteessa.
Tontilla oli nyt myös Säilä ja Vesku, nuo pitkän linjan festivaalipuurtajat ja heteron näköiset iskämiehet.

Vaneriaitaa laitettiin pystyyn kuumeisesti, kylmäkaappeja siirreltiin, tavarat liikkuivat, pora lauloi mekaanista elegiaansa, erilaisia aitalinjoja muodostettiin, näköesteitä tehtiin ja jossain orava kirmasi iloisena pitkin puuta, josta oli tuleva hänen lempihengailupaikkansa. Niin nopeasti toimimme, kuin vain oli inhimillisesti mahdollista, mutta ei. Emme ihan ehtineet, saatana. Porttien aukaisua jouduttiin noin 10min myöhästyttämään. Ehkä myös muista syistä, emminä tiedä. Vanha mies tässä kertoo.
Aivan viime minuuteilla ennen laskettua aikaa, kannoimme Mikon kanssa hätäpäissämme possunkiveä kammottavan pitkän matkan - niin pitkän, että piti välillä laskea se perkeleen kivi maahan ja puuskuttaa. Tuollaista kynnettömyyttä tapahtuu äärimmäisen harvoin.
Ihmisiä virtasi sisään jo, kun vielä ajoin värikkään valkoisella pakettiautolla pois tilanteesta. En sudittanut. Tai taisin ehkä sittenkin ehkä vahingossa 1-3 kertaa sudittaa.

Festivaali oli alkanut. Ja työt jatkuivat. Kaikenlaista pientä kuolevaisten katseilta salassa tapahtuvaa puuhasteltavaa löytyi vielä ihan mukiinmenevällä tavalla. Neiti Hirvonen antoi minulle niitä isoja ja hyviä nippusiteitä ja se oli kivaa. Sillä saimme kivasti Musen näköesteaidan tuet kiinnitettyä. Minä ja Tontsa haimme tuille painoiksi kiviä yhdessä samasta maitokärryn kahvasta kiinni pitäen. Siinä on kyllä valitettavasti jotain umpihomoa atmosfääriä, kun kaksi Tonia vetelee samaa kärryä.

Sitten alkoi päivystys. Oivalsin järkytyksekseni erään järkkärin kertomana, että eräästä strategisesti merkittävästä paikasta puuttui pala aitaa. Aivan varma olen, että sinne joku ratkaisu tehtiin, mutta festivaali on kuin muurahaispesä, jossa joku saattaa jostain demonisesta syystä ottaa toisen ihmisen paikoilleen laittaman esineen pois. Kimmo ja Johanna lähtivät auttamaan minua, vaikka eivät olleet päivystämässä. Ylpeä olen siitä, että teimme ns. vintage-olutraksa ratkaisun kiireen ja materiaalipulan yllyttäminä. Saimme yhden Vepe-aidan, kolmen seipään, mustan muovin ja pöydällisen telttapressua näyttämään ja tuntumaan possuaidalta. Festivaalikävijä ei tiedä ulkoapäin tätä faktaa. Hän on vain onnellinen ja ajattelee: "Onpas perkele kivaa taas."

Raksapäivystysryhmämme koostui minusta, Kodesta, Veskusta, Karista, Pekasta, Iljasta, Hietsusta ja Ihmemaan Ozin taikurista. Toki tuo viimeksimainittu joutui lähtemään kesken kotiin, kun vaimolla paloi rusinapannukakku pohjaan.
Tietenkin mukana menossa olivat myös Petteri ja Matti. Jaakko ja Teemu, nuo varastopuolen kovat kulkijat, kävivät välillä oikein polttelemassa meidän kanssamme tupakat. Tupakointi on hyvä ja ihana asia, jota suosittelen varauksetta kaikille.
Kaikenlaista tehtävää oli. Kari ainakin ajoi kurottajalla pimppa pitkällä. Hiki tuli itsellekin, kun hänen nopeaa ja heittäytyvää toimintaansa katseli.

Päivän päätteeksi veimme Koden ja Pekan kanssa hieman aitoja eräille ruokamyyjille. Se oli tosi hyvä nakki. Ihan kirjaimellisestikin. Saimme nimittäin kiitokseksi noilta ruokamyyjiltä Croissantit, joissa oli nakki.

Kuten kaikki ovat huomanneet, on tänään satanut paljon. Jokainen pisko on liikaa. Näin alueella päivällä vanhan kantoystäväni ja ex-varastopäällikkö Jaken. Mutaisan maan näkeminen kirvoitti muistoja vuodesta 1815, kun olimme kahdestaan Waterloon taistelussa kiillottamassa tykinkuulia. Kyllä harmitti, kun hienot kuulat tulivat kamalan likaisiksi sitten. Oli siinäkin saatana kesätyö 15- kesäisille pojille, jotka eivät osanneet sanaakaan ranskaa. Varsinkin kun myöhemmin selvisi, että meidän olisi pitänyt olla ompelemassa Napoleonille uutta pukua ja keittiön verhoja. Ei ihme, että meille oltiin pahana ja huudettiin.

Huomenna festivaali jatkuu!
Hyvää yötä.
-Nevis-

P.S. Olen unohtanut mainita, että paikalla ovat myös ääniteollisuuden lapsitähdet Jormis, Pajarinen, Pääkkönen ja ylikenraali Ahola.

Provinssi 2015 osa 12: Muunmuassa

Peeveli.

Heti aamulla omat koirat purivat. Raksaryhmäni henkipatot unohtivat täysin solidaarisuuden ja egopäissään sättivät minua, etten ole kirjoittanut tarpeeksi juuri heistä ja heidän tekemistään. Johanna ja Pekka olivat ainakin pahana ja taisi siellä Kimmokin taustalla huudella Hietsun viiltäessä vieressä sanojensa moottorisahalla.
Minkä minä sille voin, etten tiedä saatana kaikkea mitä he tekevät päivän aikana ja kun eivät ne perkeleet puhu: https://www.youtube.com/watch?v=C1wdAoSulm8 
Tässä nyt tulee: Johanna kiukkaa paljon ja hyppii tasajalkaa, aina kun ns. shit hits the fan. Onneksi hänellä on aina hienoa kynsilakkaa ja synttärit tänään olivat päällänsä. Pekka on sitä ja tätä ja tuota. Kimmo se vaan puuseppäilee ja Hietsukin.

Itse asiaan: Tänään purettiin aitaa ja laitettiin uusiksi. Hiihtoaita sai taas kyytiä ja huusi armokuolemaa tällä tavoin: "Älkää nyt koko ajan repikö! Isäni Hiihto ja Äitini Aita kääntyisivät haudoissaan jos näkisivät! Nyt minultakin henki pois, pliis."
Minun ryhmästäni Mari ja Välimaa olivat paljon stadilaisten apuna. Välimaa ruuvaili ja siirteli ja Mari käveli heilumalla kuin Cthulhu sekä piti elottomista asioista kiinni. Anna oli jossain. Minä ja Vainikainen mm. käytimme 6,5h alkoholituotteiden ja soft drinksejen siirtelyyn käsivoimin. Soitin monta puhelua mm. kylmäkaappeihin liittyen ja kaikenlaista.
Tässä on nyt noin 17h tehtynä, etten jaksa kuin referoida. Tiedän olevani heikohko ihminen.
Myöhäisilta sujui mm. siten, että purkasimme possuaitaa, koskapa sitä on liian vähän ja pystytimme sen muualle. Possuaidan sulokkuuden korvasimme hiihtoaidan karulla eleganssilla. Minä, Kode, Hietsu ja Kari siinä olimme. Mattikin, tuo Petterin oikea umpisuoli, kantoi kanssamme possua. Muu porukka pystytti yllättävän hienosti päälavan viereisiä vaneriaitoja. Petteri vahingossa söi väärän värisen kukan ja kloonasi itsensä. Se klooni oli paha, mutta ovela. Emme pystyneet erottamaan, että kumpi oli oikea Petteri ja kumpi väärä. Kaikkihan tietävät, että kloonikirouksesta vapautuu vain, jos heittää sen kloonin sillalta alas. Olimme jo kankeamassa Petteriä jokeen porukalla, kun tajusimme, että meillähän on saakuri väärä Petteri käsissämme. Tajusimme sen siitä, että väärä Petteri oli puhelimessa vain 13 kertaa minuutissa. Ja myös siitä, että se paha klooniPetteri oli mustaihoinen ja nainen.

Nyt äkkiä suihkuun, että pääsee kohta takaisin rakentelemaan festivaalia.
Suukkoja kaikille!

-Nevis-

Provinssi 2015 osa 11: Nunnia ja konnia

Simpsistä pom.

Heti alkuun on pakko yleisön painostuksesta korjata eräs asiavirhe eilisessä blogissa. Se oli KIMMO eikä suinkaan Kode, joka oli eilen Hietsun apuna. Kyseessä oli väsypäissä tehty kirjoitustyriminen. Kimmolle tulee herkästi paha mieli, niin tämä oli tärkeä juttu oikaista tuo suuri virhe. Kimmo kerran teini-iässään teki suuret puhelinlaskut vanhemmilleen huudattamalla modeemia niin saatanan tavalla. Pena oli pahana.

Tänään ryhmääni liittyi Mari, tuo Härmän lahja maailmalle ja siniseen pukeutumiselle ja Välimaa, tuo vanha olutraksakonkari ja välttävä trubaduuri.
Anna ja Mari lähtivät aamulla tyttöjen juttuihin eli ainakin yhdessä vessaan ja me miehet teimme yhden narikkaysteemin.
Sitten tuli Helsingistä ihmisiä, jotka antoivat meille käskyjä ja tehtäviä ravintoloiden myyntilogististen pienrakennelmien suhteen. Lisäksi kannoimme mm. kaalia, tomaattia ja onneksi lihaakin. Jokainen liha on laulun arvoinen.
Illemmalla pamahti tontille pelätty kylmäkaappikuorma. Ennakkotiedoista poiketen kannoimme vain lapsellisen määrän eli 17 kylmäkaappia tänään ja loput siten huomenna heti ensimmäiseksi. Voiko aamu enää ihanammin alkaa? Kyllä vittu voi.
Tämän vuoden kylmäkaapit ovat yksiä sikasaatanoita, sillä minun ja Koden vuosien varrella perfektoima arkunkantotyyli EI superinfernaalisen liukaspintaisuuden vuoksi onnistu. On kannettava pystyotteella ja toisella on aina se harmillisen painava puoli, jonka terävä reuna repii ihmisormista lihaa.

Tänään näin myös Sinin, tuon päälavan cateringin jääkiekkomutsin ja Harrin, tuon kaljupäisen kotkan. Pekko ajoi mönkijällä tänään.

Kovia työtehtäviä on tehty tänään. Hietsu ja Kimmo rakensivat puusta mm. jokeen maalaisromanttista rekvisiittaa ja ajelivat taas todella paljon ympäriinsä henkilöautoillaan. Oliko kyseessä kenties jonkinlainen automobiileilla suoritettava soidintanssi, jolla he viettelevät toisensa? Jos he tekisivät lapsen, olisi tuloksena puusta tehty linnunpelätin, joka puretaan neljäntenä päivänä.
Johanna ja Tontsa laittoivat armeijasiltaan liuskat ja mattoa. Kari auttoi tässä kurottajallaan. Lisäksi Kari purkasi viinalastin ja käveli lenkkareilla.
Damski ajoi kurottajallaan kuin Annan viinapirut olisivat kintereillä. Anna on perso viinille.
Ilja kuljetti Aleksin kanssa mm. erilaisia lasteja. Pekka näytteli erinomaisesti iloisen näköistä Kojakia; eivät ole menneet teatteriharjoitukset ihan munilleen.
Atte ja Matti siirsivät ainakin 40 koria limskaa. Hyvä pojat.
Arvatkaapa missä Petteri oli koko päivän? Puhelimessa.

Myöhäisillalla minä, Kode ja Anna teimme vielä yhteen ravintolaan sellaisen kivan luiskan. Löin lekalla tukipuuta maahan niin, että lensi kuravettä vasempaan silmään. Olisin itkenyt, mutten pystynyt, kun oli kuravettä silmässä. Kun kaivoimme maata lapiolla, niin arvatkaapa mitä löysimme? Kastematoja.
Viime vuonna, kun kaivoimme samasta kohtaan, tuli vastaan Virtsakivimies. Se on sellainen mies, joka on tehty virtsakivistä ja asuu maan alla.

Tänään festivaalityöt nielaisivat ahnaaseen kitaansa 14,5h elämästämme. Nyt suihkuun ja talkkia pyllyyn.

Nähdään!

-Nevis-

Provinssi 2015 osa 10: Heippa vaan kaikille

Julius Ceasarin tooga!

Kun koko muu Suomi nukkui vielä hirveässä humalassa syntisen festivaaliviikonlopun tai rauhoittavan mökkireissun jälkeen, reipas raksaryhmämme aloitti tänään työt. Oli siellä sähköryhmäkin, perkele.
Minun ja Koden valtavan kokoiseen ryhmään tuli avuksi uusi raksapoika Tommi. Hänellä on niin kauniit mystisen silmät, että jouduin säännöllisesti tuijottelemaan myös hänen aataminomenaansa muistutuksena siitä,että nyt ei sovi kiihottua seksuaalisesti ollenkaan. Hän myös teki hyvin töitä ja silleen.

Sade vaivasi kaikkia meitä, sillä satoi. Ensimmäisen tunnin jälkeen minulla oli jo läpimärät jalat ja sillä mentiin loppupäivä. Onneksi en tuntenut jalkojani viimeiseen viiteen tuntiin ja ne ovat nyt terveen siniset. Olisi ollut kiva tehdä siistejä sisähommia, mutta koskapa kyseessä on Avoin Ilma -tyyppinen festivaali, niin se ei ollut saakuri mahdollista.

Joakimin, tuon hammasvälistään s-äännettä viheltävän kundin avuksi valoripustushommiin tuli Niko ja Männistö. Toki Männistö on jo ollut monta päivää hommissa. Edellä mainitut pojat ovat naapureitani oikeassa elämässä. Niko ja Männistö soittavat molemmat erittäin kuuluisissa rock-yhtyeissä ja ovat tottuneet kuulemaan miten 30 000 -päinen yleisö messuaa heidän nimeään esimerkiksi Helsingin Tavastialla ja Seinäjoen Bar15 -anniskeluravintolassa. Nyt he joutuivat laskeutumaan arjen harmaaseen murskaimeen ja puhumaan tavallisten kuolevaisten kanssa ihan mies miehelle. Raksahommissa ei voi piiloutua instrumentin tai megakuuluisuuden taakse.

Minä ja Kode ja Tommi pystytimme possuaitaa ja Vepe-aitaa ja laitoimme baaritiskiä pystyyn ja rakensimme portaita ja invaluiskan ja laitoimme vihattua messumattoa edellä mainittuihin puurakennelmiin ja laitoimme ne siis kauniiksi ja.
Hietsu ja Kode rakensivat suihkuja ihmisille ja ontoille hipeille; miksei hirveä pienemmille eläimillekin. Johanna ja Pekka laittoivat jotain ja pyysivät Kodea apuun loppuillasta. Damski ja Kari ajoivat peräsuoli rutussa tavaraa taas. Tontsa laittoi koristeeksi unensieppaajia korkealle. Tämän lisäksi hän omistaa oman hienon poran ja asuu Porissa vapaaehtoisesti.
Ilja haki pyynnöstäni salaisesta piilopaikastani Rytmikseltä ison jäätelöpaketin meidän kaikkien iloksi. Itse laitoin jätskin sekaan hunajaa, omena-vaniljahilloa ja suklaahippuja. Hyvin maistui työpäivän lomassa se.

Söimme tänään Mallaskoskelle. Kahvi ja tee eivät kuuluneet lounaan yhteyteen, vaan niistä piti maksaa. Kode osti kahvin siellä maksamalla 1,50 €.

Pekko näytti pirteältä 112 -vuotiaalta tänään. Syynä lienee iloisen värinen urheilupusakka.
Petterillä ja Matilla oli molemmilla päällysvaatteet päällä koko päivän. Esimerkiksi Maya-intiaaneilla oli harvoin päällysvaatteita. Syynä lienee trooppinen ilmasto, kulttuurista johtuva kauneuskäsitys sekä aivan mieletön tarve nakuiluun.

Nyt pitää lopettaa ja mennä suihkuun pesemään kuoliot jaloista pois. Huomenna on luvassa todella kovaa tykitystä ja pelottaa.
-Nevis-

Provinssi 2015 osa 9: Juhannustorstai

Terkkuja kaikille.

Kuten meillä vanhuksilla on tapana, Kari tuli jälleen aamulle kyydissäni työmaalle. Kumpaakin väsytti, kun emme osaa nukkua öisin. Keksimme siinä sitten kuvitteellisen hahmon: Venäläinen iltavilli; hän tahtoisi nukkua, mutta keho haluaa bailaamaan.

Asiaan: Olen unohtanut kertoa, että armeijan pojat laittoivat jo siltansa paikalleen ja siitä on humalaisen virtsalta haisevan festivaalivieraan kiva kävellä yli sitten.
Eilen saapui sähköryhmä paikalle. Kaikkia heistä en muista/tiedä nimeltä, mutta siinä on ainakin Tuomas, joka sopii kaikkien ihmisten koteihin ja kaksi Anttia. Toinen heistä on kuuluisa paikallinen poliitikko ja entinen raksamies Antti Knuuttila. En kerro kumpi se on niistä kahdesta, että anonymiteetti säilyy.

Käyn referoiden läpi tämän päivän:
Anna kiusasi minua. Samoin Hietsu, tuo puulta haiseva anti-numismaatikko. Ilja huusi radiopuhelimeen koko ajan vittu täysiä ja korvat meni. Nuori mies sekoilee kuin nudisti pesulassa.
Kimmosta ei ole havaintoja tältä päivältä oikeastaan. Siinä on kyllä leprekaunien musta lammas; ei ole rahaa edes patoihin. Pekka puuseppäili ja pyysi jopa apua siihen hommaan. Hän näytti tänään muumin ihmisenväriseltä penikseltä=kalju pää, karvaa leuassa ja veikeän huolestunut ilme. 
Johanna oli pahana aamulla. Halasin häntä osoittaakseni tukeni. Tällä kertaa ei raiskauspilli soinut tuttua säveltään.
Damski ja Kari suorittivat vaikean meeting pointtien siirron kurottajille. Hyvä.
Kode laittoi jotain levyesteitä sillan alle. Se oli tuolle ihmispirulle oikea ympäristö. Lisäksi hän auttoi hieman meitä ja teki invakorokkeita. Sillä miehellä oli välillä jumalauta pipo päässä. Keskellä kesää! Siinä veteraanit kääntyivät haudoissaan, niin että hampaat kolisivat. Kyllä on mennyt sodissamme kaatuneiden uhrilahja aivan haaskoille; aikuiset miehet pitävät pipoja sisällä ja kesällä sekä masturboivat sisävessoissa.
Vainionpää, tuo pitkäpartainen ruumiiden ystävä, tuli tänään raksaamaan kanssamme. Ei mitään käsitystä ole hänen tekemistään työsuorituksista.
Aleksi on se poika, jonka nimen unohdin. Hän on entinen apukuski ja nykyinen raksalainen. Autoimme häntä Rantsun ja Vainikaisen kanssa laittamaan lippukoppia pystyyn. Olin aivan Aleksin lähellä. Hän tuoksui todella hyvältä ja raikkaalta. Huusin innostuneena: "Raninen! Vainikainen! Tulkaa tänne haistelemaan tätä poikaa! Hän haisee hyvälle!" Siinä sitten kolme vanhaa miestä haisteli poikaa. Aleksi oli ihailtavan vaatimaton tuossa kosmisesti merkittävässä tilanteessa. Jumala on olemassa, koska loi nenän.

Tänään tehtyjä työasioita: Hiihto-aidan purkua, kasaamista ja tukemista. Possuaidan pystytystä. Vepe-aita linjan rakentamista. 2x2 -teltan pystytys. Vaneriseinän rakennus, johon tulee sellainen teippi. Asioiden siirtelyä. Pari invakoroketta. Lippukoppien rakennus. Lonkero-baarin rakennusta. Terassin metalliosien peittämistä puulla. Ulkokultaamisen kirottua tykitystä...

Tänään oli Ranisen viimeinen päivä rivissämme tälle vuodelle. Sanomme nyt hyvästit Raniselle. Kiva kun olit, vielä kivempi kun menit.

Nyt on kuulkaa juhannus. Meillä suurimmalla osalla se menee city-juhannukseksi, kun sunnuntaina jatkamme taas festivaalin rakentamista. Kun lähdin työmaalta, jäivät Hietsu ja Lauri vielä tulittamaan VIP-terassin puuseppäilyä. Toivotan onnea heille ja jaksamista. Kyseisessä rakennelmassa on jo nyt tällä hetkellä enemmän puuta kiinni kuin Sherwoodin metsässä. Robin Hoodhan on niiltä hoodeilta kotoisin. Uskon, että hän haisi joukkioineen pahalta, koska metsässä asuessa on juokseva vesi kortilla saippuasta puhumattakaan. Ja kun pyllyn pyyhkii ulostemassan ulossurvouttamisen jälkeen koivun lehdillä, niin tulehtuu vielä pian koko takaputkisto ja tulee sitä ihottumaa sitten. Näppypyllyistä miestä on naisen vaikea rakastaa.

Hyvää juhannusta.
-Nevis-

Provinssi 2015 osa 8: Keskiviikko

Aamen Godzilla.

Mitä tästäkin päivästä pitäisi sanoa? Hä?
Kari ja Damski ajoivat kurottajilla ja polttoaine katosi höyrynä ilmakehään tehden siihen pienen pieniä haavoja. Johanna ja Tontsa matottivat horisontaalisia pinta-aloja. Kimmo ja Pekka tekivät jotain lippukoppeja ja ajelivat Kimmon autolla pakoputki tiristen. Hietsu loihti puusta abstraktin näköisiä esineitä. Atte ja kumppanit tulivat ainakin kerran pakulla vastaan.
Ilja ja Emppu tyrivät kauppareissun tuomalla vääriä ruuveja. Petteri rauhallisena miehenä rankaisi poikia "Syvä Joki" -elokuvasta tutulla tavalla. Varmasti nuo tuhannesti kirotut kuskimiehet huomenna istuvat Mannissa uimarenkaan päällä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Muitakin työtehtäviä suoritettiin loppuun saakka edellä mainittujen surkuhupaisten hahmojen sekä mainitsematta jättämieni figuurien toimesta. Vetoan tietämättömyyteen ja siihen, että aivoissani on reikä keskellä. Sinne meni kung-fu keihäs vuoden 1900 bokserikapinassa. Olin silloin Tianjinissa ylä-asteen luokkaretkellä. Käännyin väärästä risteyksestä, kun etsin jotain kauppaa, josta saisin ostettua uusia eksoottisia ja maukkaita mausteita naapurin sedälle. Päädyin huonoon seuraan, eivätkä kiinalaiset olleet mielissään, kun vahingossa kaadoin heidän dominonappulansa pesuvesisankoon. Keihäästä tuli. Pitää silti muistaa, että erilaiset mausteet saavat ruuan maistumaan erinomaiselta ja voivat viedä ihmisen mainiolle kulinaristiselle seikkailulle.

Minä, Anna, Kode, Vainikainen ja Rantsu puuseppäilimme sellaiset hirveän kivat portaat. Ja pari pienempää rakennettuihin askelmiin perustuvaa puujutskaa.Yhtäkään haavaa en saanut Raniselle tehtyä, vaikka hän oli 10 metrin säteellä sahaustoiminnastani. Kode katosi trukkihommiin jossain vaiheessa.
Kun poikakaksikkomme meni tekemään lattiaa invakorokkeille, minä ja Anna matotimme portaikkoja ja vihasin sitä. Se on sellaista kankaan kanssa näpertelyä, että ne jätän Teuvo Lomanille ja muille helsinkiläisille. Kävimme myös Annan kanssa ravintolapalaverin toimistojeesus Pekon kanssa. Jos sanoisin, että Pekko ei ole vanhentunut päivääkään sinä aikana, kun olen hänet tuntenut, valehtelisin enemmän kuin Matti Nykänen itselleen strippariurallaan ripulin kourissa.
Kakkuna kirsikan päällä, jouduimme purkamaan erään rakentamamme ravintolan hiihto-aita linjan, joka oli täysin toiminnassa ja tuettuna ja ruuvejakin oli ja ihanaa. Pois vaan oli otettava ja uusiksi. Sokeita kuhnureita olemme vain suuren festivaalin keossa.

Päivän lopuksi näin Koden, tuon pienen pyllyilijän, olevan polviasennossa minuun selin. Sieltä irvisti rektumin irvokas yläosa ja jostain skitsofreenisestä syystä työnsin sinne nippusiteen. Kode pelästyi koska luuli sitä ampiaisen pistoksi. Hän huusi: "Pois sieltä saatana!" Valitettavasti ampiaiset eivät enää osaa ihmisten kieltä. Ja nippusiteet ovat elottomia objekteja. Minä osaan joitain kieliä, mutta minua ei missään nimessä voi pitää minkäänlaisena asiantuntijana. Kukka on englanniksi "A flower".

Huomisiin.
-Nevis-

Provinssi 2015 osa 7: Verta ja naisia

Terve.

Myönnän heti aluksi, etten tiedä paljoakaan muiden raksaihmisten tekemistä työtehtävistä tämän päivän osalta. Laulan silti kaikki tietoni nyt asian tiimoilta: Hietsu ja Lauri laittoivat joen päällä olevalle levyttämälleen terassille sellaista mattoa. En tiedä minkä väristä se oli, mutta se oli vihreää. Johannan ja Tontsan ja Aten ja sen yhden pojan näin ainakin maalaavan valkoisella puisia juttuja. Meininki oli kuin Ku Klux Klanin tykypäivillä ilman rasismia; tehokasta ja räiskyvää.
Kimmo ja Pekka seisoivat lähekkäin. Empulla oli tukka auki. Niilo on siirtynyt rakentamaan lavaa ja hänellä on kypärä, joka tuntuu sanovan: "Minä olen virtsaputkiongelmista kärsivän Siittiömiehen kypärä." Soitin Iljalle puhelimella ja pyysin häntä tuomaan Rytmikseltä yhden 4x4 -teltan katon. Sen hän ainakin toi alueelle. Damski komensi taas kurottajaa. Petteri vastaili radiopuhelimeen ja puhui erilaisten ihmisten kanssa. Matti on kaikesta huolimatta edelleen pitkä. Hämmentävää, että hän ei tarvitse happilaitteita mesosfäärissä, missä hänen päänsä sijaitsee seisoma-asennossa.

Minun henkipatto-ryhmäni pystytti pari telttaa ja vesipisteiden levittelyäkin paikoilleen oli. Sitten Kode, Raninen ja Vainikainen lähtivät kasaamaan inva-korokkeita. Minä ja Anna, tuo minua alituiseen henkisesti ja fyysisesti kiusaava pulla-addiktoitunut naisriivaaja, lähdimme tasapainottamaan septitankkeja. Siihen tarvittiin tietenkin hydrauliikalla siunattu kone ja sitä käskyttämään Kari. Hän nosti koneensa piikeillä ja me tytöt laitoimme puutavaraa alle vatupassin antamien merkkien tahtiin.

Sitten oli Karin sankarihetken aika. Meidän tuli siirtää eilen täyteen lastaamamme kontti eri paikkaan. Kontti oli ja on edelleen katosta lattiaan täyteen pakattu mm. viinaa ja kassakoneita. Ja ovessa oli lukko, johon meillä ei ollut avainta. Pakko oli siis vain hyvin helläkätisesti yrittää siirtää se kontti täytenä. Kari pakotti kurottajan kirurgisen tarkasti kontin eteen hyvin ahtaassa maastossa ja siirsi tuota paholaisen laatikkoa taaksepäin. Sitten se kontinpaska jäi maastoon kiinni.
Hieman aiemmin Anna oli tuittuillut, että haluaisi päästä rentoutumaan puutarhahommien parissa. Hänen toiveensa toteutui korruptoituneella tavalla; kontin takaa lapioimme kakkosnelosen pätkillä multaa pois muurahaisten katsellessa menoa hämmentyneenä. Yksi muurahainen totesi minulle: "Vittu, sulla on iso perse." Sitten Kari ajoi kurottajan kontin taakse ja pohdinnan lopputuloksena yhdistimme nuo kaksi edellä mainittua asiaa ketjuilla toisiinsa kiinni. Kurottajan piikit olivat ne skalpellit, jotka leikkasivat muutaman yrityksen jälkeen Karin ohjaamina käsillä olevan ongelman syöpäkasvainta ja kontti siirtyi tarpeellisen määrän. Sitten vähän puuta alle ja jepsistä.
Korostan, että tilaa missä Karin pitää manipuloida konettaan tahtonsa alle, oli lapsellisen vähän. Kyllä tuo vanha mies vain osaa. Turhaan ei ole Karin nimi Kari. Karihan on lyhenne Karissimos Uba-Uba Genzasta, joka on swahilia ja tarkoittaa: "Hän, joka kurottaa asioita vaikka helvetin ikävistä syövereistä taivaaseen ja Siwankin pihaan Prismasta puhumattakaan. Myös Citymarket onnistuu; sieltä saa plussaa."

Iltapäivällä Vainikainen ja Rantsu liittyivät minun ja Annan seuraan. Menimme levyttämään lippukoppien lattioita. Meidän tuli sahata käsisahalla hyvin isoa ja letrua levyä. Teimme sen poikaporukassa vuorotellen, koskapa se oli ankeaa puuhaa. Minä ajattelin, että nyt sahataan vittu täysiä ja sitten se tapahtui: Sahasin Rantsua sormeen. Saha lipesi ja tragedia oli valmis. Rantsun kynsinauha otti damagea ja verta tuli maltillisesti. Haava ei ollut paha, mutta harvoin sitä toisen ihmisen sormeen onnistuu sahaamaan. Anteeksi Raninen. Olen huono ihminen ja työntekijä.

Kodella iski vanhoille karmiville miehille sopiva työnakki. Hänen piti kuukulkijalla ripustaa somistusvastaava Neiti Hirvosen ryhmän somisteita pitkin puita. Koskapa Neiti Hirvosen ryhmä koostuu naisista, Kode sonnustautui oranssiseen sadetakkiin. Näin hänen päänsä yläpuolella ajatuskuplan: "Nyt vittu meitsi iskee naisia, saatana. Oranssi on tyttöjen väri. Tästä ne pirut tykkää."

Huomiseen.
-Nevis-

Provinssi 2015 osa 6: Pelkoa ja kuravettä

Tuspi.

Tänään tuli taas uusia ihmisiä joukkoomme. Hietsu, tuo puuseppien hopearantojen kultakurkku, tuli tekemään sellaista lattiaa sellaiseen joen päällä olevaan sellaiseen terassiin. Apuna hänellä oli Lauri, mies joka ajoi trukin kiinni työmenneisyydessämme. Atte, tuo vanha Hesalainen, saapui Johannan ryhmän avuksi. Minun ryhmääni tuli Raninen eli Ranila eli Rantsu. Hänellä on kauniit Nigerialaiset huulet, jolla voi imeä vesimelonin puolikkaan suuhunsa noin 22 metrin päästä. Vainikainen, tuo Kuopion kirous puujalkavitseille, liittyi myös ryhmääni kauniiseen.
Kuskijoukkiossa oli taas Järvelä ja Emppu Iljan apuna. He kuljettivat tänään mm. telttoja, sohvia ja puutavaraa sekä Empun gangsta rap -egoa.

Aloitimme työtykityksemme laittamalla erääseen ravintolaan hiihtoaitoja ja niille tukia, etteivät ne ihmismassan vaikutuksesta tuhoudu vituiksi. Samaan aikaan aivan huutoetäisyydellä Kimmo, Pekka ja Lassi pystyttivät myös hiihtoaitoja. Kovasti mielipahaa ja ahdistusta aiheutti hiihtoaidat pystyssä pitävien alumiinijalkojen loppuminen kesken.
Johannan ryhmä pisti possuaitaa pystyyn toisaalla niin, että lisäkivekset vinkuivat näin: "Vii-uuu-vii-uu".

Aivan samoilla hetkillä lineaarisella aikajanalla nousi pystyyn Stop- telttoja ja ihmiset maalasivat puisia asioita. Kari ja Damski paasivat menemään kurottajilla. Petteri oli lähinnä puhelimessa. Hän puhuu paljon, mutta onneksi vähän asiaa.

Kode ja Rantsu jäivät tukemaan hiihtoaitoja ja minä menin Annan ja Katariinan kanssa rakentamaan suloisista paloista pääanniskelun matalaa possuaitaa. Kari ajoi meille niitä aitoja, jota pidän edelleen kivana asiana. 
Paikalle pamahti somistusvastaava Neiti Hirvonen ja tuotantopäällikkö Herra M. Kyllä pelotti, mutta onneksi selvisimme puhumalla siitäkin.
Kode ja Rantsu ja Vainikainen tulivat sitten myös laittamaan kanssamme possuaitaa. Helotimme myös. 

Loppupäivä meni siinä, kun tuli sellainen kontti ja tehtävämme oli täyttää tuo klönttiperkele valtavalla määrällä tavaraa, joka saapui rekassa. Kontti oli pahasti vinossa ja piti Karin kurottajalla nostaa sitä, että saimme sinne alle balanssin palauttavaa puutavaraa. Valitettavasti kävi niin, että Kari nosti minut kurottajan kovasti heiluvilla piikeillä kontin katolle, että saatiin ketjut kiinni. Minähän pelkään nykyään korkeita paikkoja, joten jännitti perkele. Olisi tullut pissat housuun, jos ei olisi ollut katetria ja isoa 5 litran "Incontinence bag for old people turbo 2000XI Civil Deluxe" -tuotetta mukana ja asennettuna. Pelkään kyllä oikeastaan ihan kaikkea; hämähäkkejä, vihaisia naisia, avattuja maitopurkkeja ja hevosia, jotka piereskelevät juostessaan. Lisäksi kipukynnykseni on matala ja älykkyysosamääräni huitelee teini-ikäisen ihmisen synttärikakussa olevien kynttilöiden yhteenlasketussa summassa. Minä, mustat oliivit ja karvattomat kissat ovat esimerkki evoluutiossa esiintyvistä groteskeista virheistä.
Johannan ryhmäkin tuli auttamaan sitten siinä kontin pakkauksessa, mikä oli mainio asia, koska sitä tavaraa oli toiseen tyyliin. Kannoin pitkästä aikaa yhdessä asioita Tontsan kanssa. Hän on se Porilainen taiteilija, jolla on miehen mieli, mutta herkkä naisellinen lantio. Pimppa vain puuttuu.

Tänään satoi välillä ja välillä paistoi. Kylmä tuuli ujelsi myös ajoittain. Kimmoa ja Pekkaa se ei haitannut, sillä heillä on aina varaukseton vanhempiensa rakkaus ja tuki.

Kimmon iloksi seuraa nyt hieman Top 5 -listoja.

Top 5 Työvälineet:
1. Radiopuhelin
2. Nippuside
3. Rautalanka
4. Teippi
5. Pihdit

Top 5 Hauskimmat tapahtumat tänään:

1. Raninen löi kiilaa vetiseen maahan ja kaikki kuravedet lensivät suoraan hänen naamalleen.
2. Olimme samaanaikaan WC-tiloissa Niilon kanssa.
3. -
4. -
5. -

Huomenna taas sitten.
-Nevis-

Provinssi 2015 osa 5: Perjantai

Jahas.

Tänään aloitin työpäiväni Rytmikorjaamolta. Siellä oli Joakim, Teemu ja Jaakko. Tilannetta värittämään oli saapunut myös oranssipartainen Kimmo, jonka Joakim oli pyytänyt avukseen. Tottakai siellä oli myös Silja..eikun siis Ilja, jonka työparina minun tuli ajaa niin hirveästi sitä tavaraa festivaalialueelle.

Jaakko, jonka kasvonpiirteet huomasin veistokselliseksi, trukkasi automme täyteen LVI-materiaalia ja sitten mentiin alueelle. Löysin Rytmikseltä Jehovain Todistajain kirjasen, jossa kerrottiin miten onnellinen perhe-elämä onnistuu. Luin siitä useita otteita Hiljalle..eikun siis Iljalle, joka kuunteli sujuvasti herkullinen hymy poikamaisilla kasvoillaan.

Veimme ensimmäisen lastimme alueelle ja katso! Siellä kurottajien ohjaimissa meitä tervehtivät Kari ja Damski. Kyllä oli ihanaa.
Paikalla olivat myös tietenkin pikku despootti Iso-Matti ja iso despootti Medium-Petteri.

Siinä sitten koko päivän ajelimme mm. seuraavanlaisia tavaroita: Putkia ja vipstaakeja, raisereita, puutavaraa, pesutiskejä, keloja ja tynnyreitä. Mukana autossa kulki myös koko päivän minulla vanhoille ihmisille tyypillinen sydämessä asuva raskasmielisyys sekä osteoporoosi. Välillä kuormamme muistuttivat palapeliä, jonka jokin jättiläisvauva on viskipäissään rakentanut mustekalan peräaukkoon. Hyvin meni silti. Paljon liinoja vaan kun sitoo kuorman ympärille niin hyvä tulee. Arvatkaa kenellä muulla on paljon liinoja? Muumioilla. Ja pölyinen hinkuyskä niillä myös on. Siivoojillakin on liinoja, mutta ne eivät nuku niin usein sarkofageissa kuin muumiot. Pöytäliinoja on joillakin tosi tosi paljon. Minulla ei yhtäkään. Minulla on vain niitä pöytiä.

Söimme lounaaksi pyttipannua. Pornorunkkari...eikun siis Ilja piti ruuasta. Siltä ainakin näytti. En uskaltanut kysyä asiasta, sillä olen lukenut, että monet vanhukset joutuvat nykyään nuorten pahoinpitelemiksi.

Petterillä ei ollut tänään lainkaan mitään päähinettä tai hattua. Minäkin elin villisti ja jätin inkontinenssivaipat ja nitrot kotiin.
Joakimilla ei ole sitä yhtä hammasta, mutta sellainen temppu BMX-polkupyörä hänellä on. Koitin hieman tuota menopeliä ja heti alkoi lonkkaproteesi huutamaan varattua.

Kari puhui taas tänään roboteista. Pelkään hänen haluavan tehdä lapsen kurottajan kanssa. Kyllä siinä hydrauliikkaöljy roiskuu, kun Kari yrittää astua viatonta konetta. Mutta tykkäähän se kurottaja siitä salaa, perkele; piikit pystyssä päivät pitkät.

Näin sujui viikkomme. Nyt pitää sitten juoda sitä purkkia ja rentoutua pari päivää. Hyvää viikonloppua:  https://www.youtube.com/watch?v=HW-xDfGv-hA

-Nevis-

Provinssirock 2015 osa 4: Koirapäivä

No terve.

Tänään Ilja ja Järvelä ajoivat tarpeistoa peltihallilta alueelle. Samoin klassinen Välkkilä toi paikalle lavettiautollaan paljon festivaalirakentamisessa hyvin oleellista tavaraa, jota Kari ja Kode ja ilmeisesti Damskikin purkasivat piikikkäillä koneillaan. Kimmo sahasi puusta oksia pois ja en tiedä oliko siinä Pekkakin mukana. Kode ja Risto parantelivat vielä VIP-koroketta.
Minä ja Johanna laitoimme todella vittumaiseen paikkaan hirviaitaa ja minä meinasin liukastua jokeen. Anna, tuo rautakauppiaan tytär ja paha sokeriaddikti, maalasi puisia asioita. Samoin monet talkoolaiset. Niilo ja Tontsa rakensivat kylttitelineitä. Vainikainen valmisti myöskin puusta esineistöä. Kari siirsi monimuotoisia objekteja sinne tänne. Damski hitsasi ja ajoi risuja ihan helvettiin asti VIP-ravintolan alueelta. Risuja poimittiin ihmisten toimesta.

Laitoimme minä ja Johanna ja Kode ja Risto muutaman palan hiihtoaitaa pystyyn.
Petteri oli koko päivän tapaansa mukaan rauhallinen ja Matti oli aina vaan pitkä.
Kimmo ja Johanna maalasivat iltapäivällä valkoisella maalilla puumateriaalia. Minä Pekka ja Kode rakensimme Meeting Point -nimisen tapaamispaikan painavista puuelementeistä. Karikin oli siinä välillä apuna. Kari on kyllä kokenut mies jo ikänsäkin puolesta; hän oli syntyessään kaasupilvi, ennenkuin evoluutio sai otteen tuosta miehestä ja massan kiinteytyminen hiilipohjaiseksi pääosin vedestä muodostuneeksi tuntevaksi olennoksi sai origopisteensä.
Muistelimme Karin ja Koden kanssa sitä, etä pahinta Indokiinassa vuonna 1954 Dien Bien Phun taistelussa oli se, että ei voinut käydä missään puskassa pissulla, kun kaikki puskat oli tykitetty vittu paskaksi. Kupla otsassa ja trippimehu kypärässä taistelimme.

Ruuaksi oli jauhelihakastiketta ja pinaattilättyjä. Tämä on uskomatonta täällä Seinäjoella tämä touhu, perkele. Ensinnäkin: Lätyt ovat makea jälkiruoka, eikä niihin tule missään tapauksessa sekoittaa suolaisia elementtejä eikä kasviksia. Toisekseen; kyllä jauhelihastikkeen kanssa pitää olla perunoita tai pastaa. Nyt sitä siellä kotisohvilla jo huudellaan nyrkki pystyssä: "Miten tuo Nevis kehtaa valittaa, hä? Saa syödäkseen ja samaanaikaan Afrikassa nähdään nälkää!" En minä tiedä kuulkaa yhtään että miksi.

Aamulla muuten paikalle eksyi joku ruma koira ilman pantaa tai isäntää. Kaikki säälivät sitä, mutta minä en. Kaksi syytä: 1. Se oli ruma. 2. Se ei teititellyt minua kysyessään vointiani.
Näin alueella tänään kolme muutakin koiraa. Kaksi koirista olivat susikoiria, yksi oli joku normaali ja se yksi pieni oli joku "elävä hanska"-tyyppinen ratkaisu. Missä kissat? Sitä minä kysyn.

Viimeiseksi päivän työtehtäväksemme kokoonnuimme kaikki yhteen ja porukalla taltutimme 370- kiloisen villisian, joka oli juossut tyhmyyspäissään Petterin saappaaseen iltapäivän kahvitauolla. Kovasti pisti vastaan ja huusi perkele lujaa se sika. Petterille jäi pari puremajälkeä nilkkaan, mutta ei onneksi mitään pahempaa. Tämä olisi ollut muuten hyvin rutiininomainen työtehtävä, mutta oli jotenkin outoa, että tällä nimenomaisella villisialla oli päässään keltamusta knalli ja suussaan Botswanan pääkaupungin Gaboronen kirjastokortti. Kyllä niin kaikenlaista.

Olemme olleet niin ällistyttäviä työnteossamme, että huomenna on vapaapäivä. Paitsi minulla, Iljalla, Karilla ja Damskilla. Tavaraa pitää liikuttaa ja Iljalla on C-kortti ja Kari sekä Damski ajelevat koneilla. Minä olen niin kehno huonoluonteinen poika sekä varreltani heikko, että jään huomiseksi laiskanläksylle.

Nähdään huomenna.
-Nevis-

Provinssirock 2015 osa 3: Murteiden ristitulessa

Päivää.

Aamulla otin kyytiini upeaan työmaan valkoiseen Transitiin Niilon ja Karin. Niilolla on kuulkaa siitepölyallergiat päällä ja hän niiskuttaa kuin työkseen sipuleja kuoriva Ässäarvasta 20€ voittanut teinityttö Justin Bieberin konsertissa.

Raksaryhmäämme liittyi tänään Damski, joka on konekuskien Tom Selleck. (Kari on konekuskien Errol Flynn.) Damski on Itä-Suomesta, joten murteella tulee tekstiä. Petteri kun päästelee varauksettomasti sitä Oulun murrettaan siihen päälle, niin olo on kuin Saudi-Arabian lentokentällä. Lisäksi raksaruokailumme fantastisesta tarjoiluista vastaava Jutta sanoi sanan "ropsu" ja jouduin varmistamaan, että kyse oli pannukakusta eikä sirkuselefantin haavoittuneesta emättimestä. Se on tätä, kun oman elämäni rakennuspalikat ovat täysin murrevapaita.

Ihanaan raksaryhmääni liittyi tänään talkoolainen Katariina. Sitten sillä porukalla aloimme rakentamaan sellaista koroketta VIP-ihmisten riemuvoitoksi. Käytimme hyväksemme erikokoisia kuormalavoja ja puuta ja ruuveja ja ääneen pohdintaa. Kode tankkasi trukkeja ja sitten Kari opetti häntä ajamaan kurottajaa. Antaisin muuten Koden kurottajatyöskentelylle kouluarvosanaksi 8+, mutta hänellä jäi vilkku päälle lopetettuaan ajamisen. Siksi arvosanaksi on annettava 7-.

Niilo tiputti mitan lounastauolla. Oli kenties syynä allergian aiheuttama lihasheikkous?

Tänään Pekka näytti likinäköiseltä Lex Luthorilta, jolla on kukkaro hukassa.

About iltapäivällä puuseppäilemään tuli Vainikainen, tuo vanha keplottelija ja raksamies. Meidän ryhmämme jatkoi VIP-korokkeen rakentamista ja laitoimme siihen sellaista vihreää ihanaa tekonurmea päälle ja kiinni. Unohdin lempo soikoon sanoa tuossa alussa, että kuljetusporukkaan tuli talkoilemaan Järvelän poika. Hän on itseni tavoin Kristiinankaupungista ja tuo poika on ollut useita vuosia auttelemassa kaikissa jutuissa ja dippidippiduuduuduu.
Emppukin tuli taas riviin ja hän piti tukkaansa auki; mieleen kumpusi visio jostain Kiowa-intiaanista, joka on menossa ostamaan pattereita huoltoasemalta, joka on kiinni. Ilja, Emppu ja Järvelä kuljettivat jotain sinne tänne. En minä tiedä oikein että mitä, mutta Manni kulki.
Niilo ja Tontsa rakensivat pienet peppunsa pystyssä puusta kylttitelineitä. Pepuista puheenollen; Koden kanssa olimme paljon tänään sellaisessa takamuksen paljastavassa polviasennossa, että Kode tiputti ruuvin kaikkein pyhimpääni ja pystyin kuulemaan Koden peräukon kuiskaavan minulle: "Auta minua. Haluan lomalle joksikin aikaa tästä paikasta. Tiputa tänne pihdit ja laastaria."

Kimmo ja Johanna ja muut tekivät jotain jossain. Telttaa tuli vissiin pystyyn ja niin pois päin. Petteri ja Matti yrittävät antaa meille työtehtäviä; katselin heidän kanssaan puhuessani Petteriä silmiin ja partaan sekä Mattia alaleukaan. Elämä on lyhyt, Matti pitkä.

Kävin rautakaupassa Annan ja Koden kanssa. Matkalla näimme keskellä betoniviidakkoa metsäkanalinnun. Kyseessä ei kuitenkaan ollut Metso tai Riekko tai Punatulkku. Kode myös kävi R-kioskilla matkamme loppupuolella.

VIP-koroke tuli valmiiksi ja on kertakaikkiaan mahtava. Sitä vähän teimme uusiksi, kun esimiehistö pisti pakin päälle henkisessä moottorissaan.

Kimmo ajoi paljon tänään ympäriinsä aluetta omalla autollaan. Se auto on punainen. Siellä haisee keskuslukitus.

Huomiseen.
-Nevis-

Provinssirock 2015 osa 2: Pienen tyrimisen riemujuhla

Nonni.

Tänään kuulkaas ihmiset ja kylpytynnyrit laitettiin taas ryhmissä aitaa pystyyn. Possuaitaa ja hiihtoaitaa nousi niin, että jepulis vaan. Minun ryhmäni, jonka nimesin Team Superkotkaksi, laittoi myös hieman hirviaitaakin sitten taas. Ja yhden teltan. Ja lattian sinne telttaan sitten. Marika -niminen talkoolainen liittyi hirveän kivaan ryhmääni tänään.

Muita huomioita tästä päivästä: Niilo näytti siltä kuin hänellä olisi ollut banaani suussaan ja anaalissaan eli hän oli perustyytyväinen mutta omissa maailmoissaan. Johanna heittäytyi täysin dominaksi ja jakoi käskyjä miehille ja pojille uskomattomalla tarmokkuudella. Tuo tyttö oli kuin feminiininen Seksi-Indiana Jones ilman ruoskaa ja käärmepelkoa. Pekka, tuo lapsellisten ihmisten oma Jorma Uotinen, keskusteli Annan kanssa siitä, että olisi kiva, kun olisi lämpöisempi, niin voisi työskennellä ilman paitaa. Mutta tajusin, että poliisithan veisivät Annan linnaan syytettynä sekundääristen sukupuolielinten siveettömästä paljastamisesta.

Nyt sitten on pakko latoa se kylmä fakta pöytään, että päivä oli täynnä pientä tyrimistä. Itse tein useita heikkoja suorituksia. En kuitenkaan päässyt tämän päivän Top 3 -tyrimiset listalle. Ilja, tuo kuskien synkkä lumimies, ajoi Mannia sellaisella näkemyksellä, että eturengas meni rikki. Loppupäivän oli rakas Mannimme pois pelistä.
Kimmo hajotti yhden hiihtoaidan. Rikki meni. Onneksi eivät Kimmon vanhemmat olleet paikalla näkemässä minkälainen vahinkolaukausten suurvisiiri on pojasta tullut.
Nyt seuraa Top 1:
Kode melkein jäi trukilla kiinni nurmikolle siirtäessään hiihtoaita-läjää. Oli siis selvää, että nurmikolle ei trukilla ole asiaa. Hieman myöhemmin otin yhteyden Kariin, että hän kurottajalla siirtäisi yhden possuaitahäkin pois toisesta nurmikkopaikasta. Kode sinne syöksyi trukilla ja totesi: "Kyllä se sen verran menee tämä trukki, että haen tuon kuorman." Koko ihmiskunta huusi: "Älä mene sinne! Jäät kiinni. Kari on tulossa hakemaan ne." Mitä tekee Kode? Ajaa sen trukin sinne nurmikolle kiinni. Kari sitten perkele kuulkaa joutui vetämään Koden trukkeineen pois ja paikka oli geograafisesti sellainen, että Kari oli aivan vinottain sen kurottajansa kanssa siellä ja jännitti.
Onneksi Kari on taitava robottimies ja todella vanha tekijä. Ennen kuin oli keksitty kurottajia, Kari siirsi maapallon ensimmäisillä festivaaleilla aitahäkkejä ratsastaen Amphicoelias-dinosauruksilla. Kuten kaikki hyvin tietävät, oli tuo edellä mainitsemani hirmulisko myöhäisjurakaudella elänyt sauropodi. Amphicoeliaksen käyttökustannukset olivat hyvin pienet, mutta sen kakka haisi aivan kauhealta. Siinä olivat sieraimet kovilla.

Tässä Kodelle: https://www.youtube.com/watch?v=XZk1dO-OhfQ

Palataan asiaan huomenna.
-Nevis-

Provinssirock 2015 osa 1: Lukuisia erilaisia hahmoja

Terve naiseen.

Tänään lähti festivaalin rakennus käyntiin kuin jokin kosminen possujuna, jossa on haalistunut He-Man tarra. Hahmokokoelmamme kasvoi seuraavalla tavalla:
Anna: Vanha ystävämme. Hän on leikannut hiuksensa lyhyeksi, joka on aiheuttanut keskustelua välillämme. Ystävyyssuhteemme perustuu paljolti sanalliseen piikittelyyn, joka jättää kuulijansa kylmäksi. Niin kovin kylmäksi... Anna taitaa olla perkele seksihullu, kun hän heti ensimmäisenä työpäivänä sai reiän farkkuihinsa ja puhui siitä kaksi kertaa.
Johanna: Myös vanha tuttumme ja hirveän hyvä harjaamaan ihmisten ja mitä todennäköisimmin nukkejenkin hiuksia.
Budo-Kari: Puolikuollut legenda, joka mielellään ajelee ympäriinsä painavilla laitteilla piikit pystyssä. Robottikimalaisena hän pörrää menemään. Hän on meistä vanhin; Kari meni 6.- luokalle silloin, kun piioksidin ja metallien muodostamat yhdisteet olivat juuri rakentumassa planeetaksemme. Siihen aikaan ei ollut edes kyniä kansakoulussa. Eikä lattioita.
Niilo: Kreator-Tonttu. Kiva poika. Ennenkin ollaan nähty näissä hommissa.
Matti: Petterin oikea käsi. Hän on niin pitkä poika, että aikuisiällä hänen kasvonsa ovat nähneet edestäpäin vain lentäjät sekä laskuvarjohyppääjät ja pari lintua.
Tontsa: Porilainen nälkätaiteilija. Pukeutuu arveluttavan siististi heteroksi. En tuomitse, totean vain.
Lassi: En tunne häntä vielä. Kannoin tänään hänen kanssaan vain yhden esineen. Arvoitukselliset silmät hänellä on ja tiukka perse.
Emppu: Hän se Hip Hop -poika, joka pääsi tänään taas Mannin kyytiin. Hän nauraa samalla tavalla kuin minä rakastan eli täysiä.
Kode: Vanha holkkipolvi. Mystisen hoikka mies. Tunnetaan myös nimellä Kives-Lade.

Lisäksi tänään paikalle pamahti myös Hietsu, tuo raksapäälliköiden Komanssi-intiaani. Hän raapi takamustaan työhousujen läpi. Krahina vaan kuului.
Koko päivänä ei näkynyt henkilöitä nimeltä Purkka-Liisa Menninkäinen ja Velma Vusp-vusp-Viertola. Todennäköisesti siksi, että minä keksin heidät omasta päästäni ihan vähän aikaa sitten.

Heti aamusta Petteri, tuo partasuiden Keke Rosberg, käskytti ja jakoi meidät erilaisiin työryhmiin. Meillä oli heti tontilla myös monia talkoolaisia, jotka otimme hellään huomaamme ja työkavereiksemme. Minun ryhmässäni oli Anna sekä talkoolaiset Risto ja Teemu. Kode liittyi myöhemmin hilpeään joukkioomme.
Kaikki ryhmät lähtivät pystyttämään hirviaitaa tai possuaitaa. Kari se ajeli menemään kurottajalla ja Emppu kuskasi Iljan apuna Mannilla tavaraa. He hakivat mm. hiihtoaitaa.

Kerron nyt teille kaikille tiedonjanoisille pistolapiopäille mitä tarkoittaa laittaa pystyyn hirviaitaa ja possuaitaa.
Hirviaita: Ensi Äiti Maahan tehdään julmalla tavalla reikiä rautakangella. Sitten Äiti Maan ammottaviin haavoihin tungetaan puiset seipäät, jotka lyödään lekalla tahi paaluttajalla syvälle. Kyseessä on ikäänkuin jokin mikrokosmillinen ristiinnaulitseminen. Sitten seipäitä vasten levitetään hirviaitaverkko, joka kiristetään ja sidotaan rautalangalla kiinni. Suosittelemme ehdottomasti käytettäväksi ns. rautalangan tuplaamista.
Possuaita: Laitetaan sellaisia kiviä maahan, ja sitten kivissä oleviin reikiin aidat pystyyn ja aidat toisiinsa heloilla kiinni, jotka kiristetään työkalulla. Sipsiä ja munakasta. Kurkkusalaatti.
Sana-arvoitus: Mitkä sanat äskeisessä kappaleessa eivät liittyneet millään tavalla aitojen pystyttämiseen?

Totesimme tänään Koden kanssa jossain vaiheessa, että mikään ei oikein enää onnistu meiltä tässä iässä. Elämänterämme on kyltynyt. Saimme me sentään syötyä hyvin päivän aikana.

Työpäivä oli melko rutiinomainen ja rauhallinen. Siksi vain referoin nyt nopeasti joitain tapahtumia:
Minun päälleni tippui muurahaisia puusta ja otin lounaalla kahta erilaista salaatinkastiketta. Kode sai trukin jumiin, mutta kahdella seipäällä saimme sen irti. Pystytimme myös yhden pienen teltan. Pekka näytti enemmän Kekkoselta kuin koskaan ennen. Niilon silmät sädehtivät kuin kaksi toivomuskaivoa, jotka ovat täynnä viiden sentin kolikoita. Kode kävi kotona välillä purkauttamassa kuona-aine massaa alavartalonsa epäpyhästä onkalosta. Kimmo toi autolla meille rautalankaa. Tontsalla oli sukat ja kengät. Emppu tarjosi savukkeen. Joakimin ammottava hammasväli tuijotti minua uteliaana. Annalla ja Johannalla on munasarjat. Kari sen sijaan omaa aataminomenan. Se on herkullisen näköinen, mutta sitä ei saa syödä. Muuten käy Karille hassusti.

Huomenna sitten taas.
-Nevis-

Provinssirock 2015 - Raksa Prepro-duction day 0.3

Zip zap.

Tänään olikin sitten sellainen päivä, että Kimmo ja Pekka lähtivät pakettiautolla Helsinkiin hakemaan kaikenlaisia tavaroita ja Ilja sekä minä pyörimme Mannilla siellä täällä ympäriinsä. Nakki iski heti aamusta ja lähdimme Kurikkaan viemään barrikadia, kun siellä on ne sinkkufestarit. Ken sieltä ikuisen lemmen löytää voi, sille avioliiton kylmät ja ahdistavat kahleet soi.
Kävimme pienen pitstopin toimistolla, jossa oli tietenkin tuttuja kasvoja. Joakimilla ei ole vieläkään sitä yhtä hammasta; ässä suhisee kuin ilmapalloa puhaltava silmälasikäärme monokkelikaupassa. Siellä oli myös Pekko, tuo vanha porkkana-apina, joka söi hillopullaa suu vaahdossa ja hillopullassa.

Tämän jälkeen tykitimme Lapualle hakemaan puumateriaalia. Siellä kohtasimme pitkästä aikaa Jaken, tuon Provinssin entisen varastopäällikön ja sormisoittajan. Siellä me paksut vanhat miehet muistelimme menneitä. Mieleen kumpusi erityisesti se hetki, kun olimme vuonna 1937 yläasteelta vaihdossa Saksalaisessa tehtaassa, missä rakensimme erilaisia teippejä ja itkuhälyttimiä. Siellä oli tupakointi kielletty, joten kävimme salaa tupakalla naapuritontilla olevan zeppeliinin sisällä. Sen nimi oli Hindenburg. Kerran tuli kiire ja Jaken "Nurmon Jymy" -verkkareiden oranssi hiha hipaisi vetysäiliöiden avausmekanismia avaten ne hieman. Ajattelimme, että ei se mitään meinaa, mutta roimahtihan se sitten perkele kunnolla pari päivää myöhemmin Lakehurstin kentällä. Ei siinä mitään, mutta Jakke unohti Belmontinsa sinne Hindenburgiin. Se oli kova isku nuorelle koltiaiselle, kun tupakka oli silloinkin hyvin kallista yläasteikäisille runkkareille kuten me.

Söimme sitten.

Petteri, tuo vanha partakojootti, oli yhteydessä työasioissa kanssani puhelimitse. Hän oli lähtenyt Ouluun, missä haisee aina ulostemassa ja ihmiset puhuvat miten sattuu.
Otin matkapuhelinyhteyden päivällä Kimmoon, jotta saisin tietää mitä kuuluu hänelle ja Pekalle, tuolle musikaalien epävireiselle ruoskalle. Symbolisena eleenä länsimaiselle rappiolle Kimmo ja Pekka olivat ajaneet ohi yhdestä liittymästä. Hyi saatana. Hyi saatana, sanon minä.
Lisäksi Kimmon aamulla suorittama datanomikoe oli mennyt perseelleen. "Mikä häntä oikein vaivaa?", kuulen teidän huokailevan tuskastuneena.

Ilja ja minä veimme vielä pakettiautollisen patjoja lukiolle. Sitten jouduin lopettamaan päiväni, sillä muut hommat kutsuvat nyt. Se on taas toinen tarina sitten. Ilja, tuo vahvat transsylvaanialaiset kulmakarvat omistava poika, jatkoi ja jatkaa tälläkin hetkellä vielä kaikkia hommia sitten pakettiautolla.

Nyt pitää lopettaa, että ehdin pukea kauluspaidan päälle ja soittaa Entisten nuorten sävellahjaan. Hyvää viikonloppua ja onnea ja menestystä Teille.
-Nevis-