Hei kansakunta!

Mitä helvettiä täällä nykyään tapahtuu? Mikä on nuorisomme tila?
Fyysinen kuritus takaisin ja henkisen kantin vahvistaminen. Jos minä en olisi saanut selkääni lapsena (aiheesta tietenkin; syyn ja seurauksen muinainen laki), olisin heikko vätys ja rypisin itsesäälissä. Miksi pitää hakea perkele huomiota, kun ei ole sitä ansainnut? En aio uhrata palstatilaa 22-vuotiaalle raukalle, joka tyri pahasti tässä pari päivää sitten. Totean vain, että menisivät saatana tuollaiset huomionkipeät paskiaiset haastamaan aseettomana riitaa johonkin prätkäbaariin, jos luulevat olevansa kovia jätkiä. Välitön palaute tulisi bikereilta käsinkosketeltavana.
Kostan tuollekin paskiaiselle vaihtamalla puheenaihetta ja keskittymällä arkeeni.
Minä pidän lautapeleistä. En katso muuta urheilua kuin mm-tason jääkiekkoa, en omista internet-yhteydellä varustettua tietokonetta enkä seuraa BB:tä tai Idolsia, joten lautapeleistä saan sen kevyen olon, jonka ihminen aika ajoin tarvitsee.
Omistan seuraavat uuden ajan lautapelit: Arkham Horror, Fury of Dracula, Tannhäuser, Last night on earth ja Return of the Heroes sekä Munchkinin. Mukaan saa tulla pelaamaan; se on hyvin rentouttavaa. Ja ei; en häpeä yhtään.
Tsekatkaa muuten youtubesta "Tiesto Privilege Opening Ibiza". Sieltä saa kalpean aavistuksen siitä, minkälaista maailman suurimmassa yökerhossa onkaan.
Palataan nassukat.
-Nevis-

Hyvä Suomi!

Hei vaan käsinuket ja kaaharit!

Olin ollut viisi päivää Suomessa ja heti maanantaiyönä oli puukotus Seinäjoella. Paikallinen poliisi minua asiasta kuulusteli, koska satuin epäonnekseni viemään roskia juuri silloin; väärä aika, väärä paikka. Un-fuckin-believable. Olin 10 päivää Ibizalla, jossa oli n.100 000 turistia viina- ja huumepäissään juhlimassa, enkä kokenut tai nähnyt väkivallan uhkaa. Ja saatana 30 000 asukkaan pikkukylässä tapahtuu tällaista. Koittakaa nyt suomalaiset mennä itseenne ja jättäkää se itsesääli ja kiukku kotiin tai kuntopolulle tahi uimahallin eteiseen. Muistkaa juhlia hyvällä fiiliksellä!! Ei muuta.
-Nevis-

Ibiza aftermath

Hei pimpulat ja pampulat!

Jos unohdin mainita, niin nyt tiedän miksi klubimusiikissa on säännöllisesti taukoja ja nostatuksia; ei sitä jaksa koko ajan tykittää (itse vedin 4h putkeen parhaimmillaan, joten tiedän mistä puhun) ja dynamiikka antaa uuden ulottuuvuuden, kun minuutin "avaruusfiilistelyn" jälkeen lähtee taas saatana vieköön kunnon basaritykitys.
Myöskin pakko mainita vielä, että suuret yökerhot Ibizalla olivat enemmänkin kuin rock-konsertteja; kaikki katsoo DJ:tä ja screenejä ja taputtaa ja huutaa silloin, kun suvantovaiheen jälkeen taas lähtee biitti vahvana. Myöskin jos screeneillä lukee jotain "mahtavaa ja ihanaa", niin tanssiyleisö tietää huutaa. Kilpailutilannehan on valtava; melkein joka ilta on samaan aikaan suuria DJ:tä esiintymässä ja joidenkin esintymispalkkiot voivat olla puolen miljoonaan euron luokkaa. Ei ihme, että on brutaalia mainontaa ja kilpailua.
Taidan toistaa itseäni pahasti. Antakaa anteeksi. Olen vielä hieman sekaisin Ibizasta. Heippa vaan.
-Nevis-

Matkalla Suomeen

Saksa on paska maa!
Olemme Dusseldorffin lentokentällä, jossa henkilökunta ei osaa kunnolla englantia ja on töykeää. Jumitamme täällä 5 tuntia odottaen lentoa isäinmaan kamaralle. LIsäksi hukkasivat Mikon Ipodin! Saatana! ...ostin silti hetken mielijohteesta penisrenkaan täältä.
-Nevis-

Viela vahan Ibizaa eli bonusosasto

Hei pallerot! Sori, tassa insertissa ei ole pisteita tiettyjen vokaalien paalla. Referoin asioita, joita tuli viela mieleen edellisen blogimerkinnan jalkeen: Ihoni kuoriutuu yltani. Privilegessa oli mahtavia savuefekteja myos. Eras huumekauppiastummaihoinen tiesi, etta olemme suomesta yhden lauseen perusteella. Kaytiin viela iltauinnilla Valimeressa. Ostin Tieston tupla-cd:n. Kylla tama on nyt nahty. Heippa vaan.
-Nevis-

last time in Ibiza

Hei tuttavat, ystävät, työkaverit ja rakkaat!!

Tässä sitä nyt ollaan, viimeinen päivä Ibizalla. Aika haikea olo on, mutta kyllä on aika tulla kotiinkin. On ikävä sitä, että voi juoda vettä hanasta ja kaipaan maitoa. Maitoa on kova ikävä, lasillistakaan en ole juonut koko aikana. On mukava mennä Varttiin juomaan edullista olutta ja salmaria, kuunnella kotona järkevällä volyymillä heavy-musiikkia. Tietenkin on ikävä minulle tärkeitä ihmisiä, kyllä te tiedätte keitä te olette.
Eilen aika pitkälti hengailtiin vaan ja ostin uuden paidan itselleni, kun hukkasin sen edellisen. Syötiin uudessa paikassa ja nukuttiin. Täällä väsyttää paljon, kun on niin helvetin kuuma ja kostea ilmasto. Kyllä olisi vaikea suomalaisen ihmisen tehdä täällä töitä, pakko on ollut pitkin päivää vedellä siestaa. Sitä paitsi se on mukavaa röhnöttää.
Huomattiin, että parin viimeisen päivän aikana on Ibiza pikkaisen hiljentynyt, ainakin päiväsajasta. Saattaa myös johtua siitä, että täällä on ollut parit todella isot bileet, ja ihmiset ei vaan jaksa.
Illalla juotiin parit oluet hostellilla ja iskeydyttiin viimeistä kertaa Ibizan yöelämään. Käytiin yhdessä brittipubissa, jossa on halpaa olutta ja siitä sitten 80´s –klubin kautta Play2:seen. Yö pois, one last time! Ei ollut niin hyvä DJ kuin viime kerroilla, mutta tykitettiin silti hikimäräksi. Klassisen kuuluisaa ”yö pois”-käsiliikettäni matkittiin nyt kolmatta kertaa tämän reissun aikana. En tiedä onko kyse ”look at that, that´s great, let´s do it” vai ”that´s funny and stupid” –osaston matkimisesta, mutta mitä sitte. Ja ainakin pari kertaa on tanssiliikkeitämme arvostettu todistettavasti verbaalisesti sekä elekielen kautta. Jossain vaiheessa sitten yöllä klaustrofobisen pieneen hostellihuoneeseemme ja unta. Ei siinä kummempaa. Se oli siinä. Tänään ei pysty vetämään, kun pitää huomenna matkustaa niin helvetin kauan ihan Seinäjoelle asti. Nähdään siellä.
Lopuksi keron yleisiä asioita ja huomioita. Mikko Jokipii on tanssinut täällä todella reippaasti. Ja kukapa ei olisi? Tämä on jumalauta Ibiza. Huumeita on yritetty kaupata meille enenevässä määrin (myyjät ovat olleet kaikki afroibizalaisia) ja joko kaikkien tai sitten tietyn huumeen koodinimi on ”Charlie”. Tässä eräänä yönä kieltäydyin tarjouksesta ja sain ärtyisen vastauksen :”Fuck you, man”. Ei tehnyt mieli kääntyä takaisin selvittelemään loukkauksen syytä. Mutta kyllä aika iisisti saa olla, kunhan tajuaa varoa suuria tummaihoisten hengaajien keskittymiä.
Löysimme eilen sanat kuvaamaan Ibizan yöelämää näillä kapeilla kaduilla; tämä on kuin olisi joka ilta jossain karnevaaleissa. Kulkueita, meteliä ja vilskettä riittää. Tämä on myös jollain absurdilla tavalla todella rentouttavaa, koska on niin anonyymi olo. Kukaan ei kiinnitä (sisäänheittäjiä lukuunottamatta) huomiota; täällä täytyy olla TODELLA erikoisen näköinen, että keräisi ylimääräisiä katseita. (Onneksi olen sen verran suomalaisen näköinen, että portsari muisti minut siitä silloin, kun olin kusessa Privilegessä; lukekaa edellinen blogimerkintä).
On ollut myös hämmästyttävää huomata, kuinka rentouttavaa ja hypnoottista on tanssia vaan menemään. Ajantaju katoaa täysin ja mieli lepää kaikesta ylimääräisestä. Ei tämä tällainen Seinäjoen Karmassa onnistuisi; tarvitaan hyvä DJ, äänentoisto, valot ja ihmisiä, jotka vaan tykittävät ja keskittyvät vain omaan tanssisuoritukseen. Ja se yhteenkuuluvuuden tunne; aivan kuin tanssilattialla oleva ihmismassa olisi yksi iso kollektiivisen tajunnan omaava hyönteisparvi, joka pörisee tyytyväisyyttään tasokkaan klubimusiikin hunajapurkin äärellä.
Privilegessä oli itse asiassa kolme eri tasoa tai kerrosta. Se yksi oli siinä aivan DJ-kopin vieressä, unohdin mainita edellisessä blogimerkinnässäni. Ja tanssilattia oli siellä noin Seinäjoki Areenaan kokoinen.
Imekää netistä Steve Aokin ”Dead Meat”, Arno Costin & Ariaksen ”Magenta” (Original mix) ja Tieston ”In search of sunrise”- miksauksia, niin tiedätte mitä olemme täällä ns. fiilistelleet ja tanssineet.
Varmasti on paljon asioita, joita olen unohtanut sanoa Ibizasta. Kysykää, kun näette, jos on jotain mitä haluatte tietää. Jos olette menossa lomalle ja haluatte bailata, niin tänne vaan. Ottakaa majoitus San Antoniosta; täällä on paljon pienempiä yökerhoja ja kaksi isoa, Eden ja Es Paradis, aivan kävelymatkan päässä. Ilmaiset bussit menevät Privilegeen ja Amnesiaan. Ottakaa hyvä ja iso kaveriporukka mukaan. Tänne vaan.
No niin. Ibiza vaikenee nyt meidän osalta. Todennäköisesti en koskaan palaa tänne enää. Mutta katotaan miten elämä heittelee. Ehkä sitten, kun on viidenkympin kriisi, on pakko tulla tänne todistamaan itselleen, että pystyy vielä. Heippa. Kiitos.
-Nevis-

p.s. Tsekatkaa myös salmoblog.blogspot.com ja Jokipiin Mikon Facebookista kuvat

Kuumaa Ibizaa

Hei suomalaiset tonttu-ukot!

Heräsin eilen 20 vaille 11 Mikon huuteluihin, että nyt pitää lähteä; auto on kohta alhaalla ja huone pitää luovuttaa ja nopeasti nyt. Pakkasin kiireessä, pesin hampaat ja ulos hotellista ihan pois asti vaan. Krapula oli melkoinen, jota tietenkin pahensi se, etten ollut juurikaan nukkunut. Kiireessä unohdin ilmeisesti aurinkovoiteeni ja yhden itselleni ostaman paidan hotellillemme.
Kuitenkin: Vuokra-autolla menimme uuteen hostelliimme ja kamat sinne ja sitten tien päälle. Uusi majapaikkamme on pieni ja hieman ankea, mutta onneksi on edes jääkaappi nyt. Lähdimme tykittämään Ibizaa ympäri seuraten rantaviivaa. Hienot oli näkymät; aivan kuin James Bondin arkkivihollisten salaiset tukikohdat + Asterixin maisemat.
Seurasi reissumme ainoa notkahdus. Pysähdyimme jossain ja siellä oli luola. Jokipii halusi sinne. 8 € maksoi, se oli joku entinen salakuljettajien paikka. Voi miten mielenkiintoista, uuu. Kierros tuossa tylsässä reiässä kesti n. 40 minuuttia. Voi helvetti. Minulla oli krapula ja sitten vaan ahtaaseen tilaan maan alle valtavan turistimäärän kanssa. Voi jeesus. Siellä oli laitettu valoja ja vettä keinotekoisesti, että turistit voisivat ottaa kuvia ja kyllähän ne räpsivätkin. Voi perkele. Se oli vaan jumaliste luola ja siellä me oltiin ja 8 € maksoi. Jumalauta Jokipii.
Jatkoimme roadtrippiä (kuuntelimme koko ajan tasokasta klubimusiikkia autossa) . Oli todella kuuma, joten päätimme etsiä rannan. Löysimme yhden mainion. Siellä oli niin voimakkaita ja suuria aaltoja, että ihminen pyöri täysin vesimassojen armoilla. Näin meren rannalla syntyneenä ajattelin kesyttäväni Ahdin voiman, mutta oli jälleen kerran elämässäni hyvin väärässä. Lensin voltin veden alla ja satutin hieman kylkeäni sekä nielaisin litroittain vettä. Mahtavaa oli aaltojen harjalla kömpelösti ratsastaa!! Mikko Jokipii kusi mereen ennen kuin lähdimme (olin jo poissa vedestä). Minä kävin rantabaarissa virtsalla, mutta jalasjärveläinen tykitti kanssauimareiden siitä tietämättä ureat veteen. Jokainen saa itse päättää oliko se uskalias ja ”cool”-temppu, vaiko vain maajussi-tyyppistä laiskuutta.
Kun saavuimme autolle, Mikko huomasi, että kantamani pussi oli mystisesti revennyt alhaalta; oh fuck! Tsekkasimme vauriota ja huomasimme, että autonavaimet olivat tippuneet. Nyt hei jännitti. Olimme kusessa. Nopeasti samaa reittiä takaisin ja etsimään kuumeisesti. Löysin vihdoin autonavaimet, Mikon puhelimen ja hieman rahaa rantaan huuhtoutuneen kuolleen kalan vierestä, jota olin tutkaillut lähtiessämme kiinnostuneesti; sillä oli pahan näköiset hampaat.
Ajoimme johonkin (en minä mitään nimiä enää muista) ja tankille. Sieltä etelä-rannikolle ja syömään. Teimme huomion: Ibizalla on paikkoja, jossa on muitakin kuin brittejä ja ne ovat enemmän konservatiivisia lomakohdepaikkoja; jopa koko perhe voi tulla.
Sitten ajoimme takaisin San Antonioon, palautimme auton, kauppaan ja lepäämään vähäksi aikaa. Joimme hieman olutta ja sitten kaupungille pizzalle. Sieltä menimme ostamaan liput maailmaan isoimpaan yökerhoon, Privilegeen. Meitä ei kiinnostanut mennä brittejä täynnä olevalla bussilla, joten otimme pimeän taksin. 15 € maksoi. Kuskimme kertoi faktoja Ibizan huumepolitiikasta; rannalla liikkuvat auronkolasimyyjät ovat oikeasti huumekauppiaita (olimme tajunneet tämän jo), poliisit eivät niin vällää ja heidät voi useinkin lahjoa ja jos yökerhon portsarit takavarikoivat huumeita asiakkailta, niin he myyvät itse niitä sitten ihmisille myöhemmin. Huumeilla monet ihmiset jaksavat tanssia sen 12 tuntia putkeen eikä tarvitse ostaa kallista viinaa, kun on muista aineista sekaisin. Asuipa kuskimme huumekauppiaiden kanssakin. Great. Nice.
Saavuimme Privililegen pihaan. Tuli heti festariolo. Menimme kahdesta turvatarkastuksesta läpi ja sitten sisään. Mikko Jokipii katsoi minua ja totesi: ”Voi jeesus Nevanpää.” Kyseessä oli TODELLA korkea ja suuri rakennus. Kaksi kerrosta, VIP-tilat, ulkona terasseja (joissa emme ehtineet käydä), lukuisia baaritiskejä, ilokaasumyyntipisteitä, VALTAVA screeni, vitusti valoja, second room (jossa emme ehtineet käydä), maailman yksi kovin DJ eli Tiesto soittamassa, drinkit 13 €, vesi 25cl 8€, mahtava äänentoisto, kuusi tanssityttöä lavoilla ympäri tilaa, merchandise-kauppa, uima-altaan päällä oleva valo- ja miksauskoppi, erinomainen äänentoisto, hyvä ilmastointi, mahtava meno ja kaikilla hyvä fiilis ja yhteenkuuluvuuden tunne, Mikko ja minä ja 9998 muuta ihmistä tanssimassa. Oli todella rentouttavaa tanssia; sitä jotenkin kadottaa ajantajun ja tanssii itsensä eräänlaiseen hypnoosiin, jossa ei ajattele mitään; tanssii vaan. Se auttaa asiaa, että kukaan ei arvostele tai huonolla tavalla tsekkaa muiden tanssiliikkeitä; täällä voi vaan vetää! Tykitimme todella kovaa Mikon kanssa. Olimme aivan läpimärkiä hiestä taas, ilmastoinnista huolimatta.
Sitten yritin mennä vessaan. Se oli virhe. Näin kyltin, jossa luki Toilette, joten menin siihen suuntaan. Oli vain kaksi ovea, ja molemmat auki ja molemmat johtivat ulos. Menin katsomaan, että onko täällä jotain ulkovessoja vai hä. Astuin muutaman askeleen ulos. Samassa ovi paukahti takanani kiinni, lukkoon. Tiesin heti, että nyt ollaan Nevanpää kusessa; mitään leimoja tai muuta emme saaneet, luovutimme vain lipun ovella. Näin naispuolisen työntekijän siinä vieressä ja selitin, että taisin tyriä, että ovi meni kiinni ja tulin vain etsimään vessaa ja mitäs nyt. Nainen totesi, että joo, että hän näki että olit sisällä, että sinne vaan takaisin, että mene etukautta. Menin ja selitin tilanteen ensimmäisessä tarkastuspisteessä. Pääsin läpi. Menin toiselle pisteelle ja portsarimies muistikin minut. Sitten aivan ovella minut käännytti sellaisen vittumaisen näköinen rillipää, että ei käy. Selitin, että minulla on ystävä sisällä, että hän tulee varmistamaan kertomukseni. Arvaatkaa kuuleeko Jokipii puheluni technohelvetissä? No ei tietenkään. Yritin soittaa 11 kertaa ja venailin 40 minuuttia ulkona. Se portsari, joka muisti minun menneen sisälle yritti puhua rillipäälle, mutta ei. Rillipää oli ilmeisesti joku pomo siellä, ainakin paskiainen hän oli. Vihdoin Mikko saapui; hänenkään vakuuttelunsa ei auttanut. Vasta kun sekä Mikko, se kiva portsari ja minä yhdessä kerroimme tilanteen, päästi tuo rillipäinen apinamulkku minut vastahakoisesti sisään. Fiilis oli mennyt.
Mutta noin 10 minuutin tanssimisen jälkeen olin taas vauhdissa. Tiesto oli kova jätkä. Lähdimme normaalilla taksilla kotiin, kun olimme antaneet kaikkemme.
Loppuun hieman filosofista pohdintaa. Täällä kuulee välillä todella hyviä biisejä, mutta varsinkaan isommisissa yökerhoissa ei voi oikein mennä kysymään, että mikä biisi tämä on? Sama kun kysyisi Slayerin keikalla Raining Bloodin aikana, että mikäs tämä kappaleen nimi on. En minä tästä musiikista ymmärrä vielä yhtään mitään, tämä on niin oma juttunsa ja kulttuurinsa. Mutta pystyn jo erottamaan todella hyvät DJ:t huonoista ja tiedän mistä tykkään. Miettikää nyt: Jalasjärveläinen brittipoppia ja Staminaa kuunteleva sikafarmari ja Kristiinankaupunkilainen meren katselija, jonka mielestä King Diamondin ”The Eye” ja Metallican ”Master of puppets” on maailman parhaita levyjä ,vetää täällä 10 päivää, niin huh huh. Aika erikoinen paikka.
Maailman suurin yökerho on nyt koettu. En osaa muuta sanoa asiasta.
-Nevis-

p.s. Muistakaa myös Mikon blogi: salmoblog.blogspot.com ja hänen Facebookinsa kuvia varten.

p.s.2 Olen todella pettynyt kommenttien vähyyteen suomalaiset. Teitä varten tätä kirjoitetaan.

Ibizaa taas ja ihanasti

Bileet jatkuvat suomalaiset!

Yritän tällä kertaa lyhyesti kertoa eilisestä, sillä olen ensimmäisessä kunnon krapulassani ja nukuin hyvin vähän eilen. Söimme, joimme vettä, lepäsimme, kävin suihkussa jne. Aikomuksena oli vuokrata auto, mutta ei, joten ehdotin että menemme Slingshot- nimiseen laitteeseen!
Kyse on vähän kuin benjihypystä väärinpäin+ vitusti kieputuksia. Laite ampuu vaijeroidussa matkustamossa olevat ihmiset 50 metrin korkeuteen 160km/h ja ihmisiin kohdistuu 6 G:tä. Sitten sitä tiputaan painovoiman vaikutuksen alaisena niin helvetisti ja taas vaijerit vetävät ylös ja uudestaan ja uudestaan. Kyse ei siis ole mistään Linnanmäen Space Shot –nynnylaitteesta. Täytyy myöntää, että jännitti mennä. Pelkäsin, että kroppani pettää ja oksennan tai kakkannan housuuni tai haulikkoefektinä molemmat; että tyhjenen täysin yläilmoissa.
Maksoimme 25 € per mies, luovuimme esineistämme ja istuimme kojeeseen. Laitetta operoiva mies ohjasti: ”keep your head back the whole time”. (Jokipiin Mikko ei uskonut; nyt hänellä on niska kovasti kipeänä!) Sitten koje vetäytyi linkoutumisasentoon ja alkoi soida pahaenteinen musiikki. Ja sitten; voi helvetti!! Jouduin laittamaan silmät kiinni aina välillä, koska oli aika kovaa kyytiä. Ei se ylösmeno niin, mutta se helvetin tippuminen monta kertaa ja kiepsahdimme ympäri saatana 160km/h varmaan viisi kertaa. Mutta mahtavaa oli!! Erinomainen adrenaliinihumala! Saimme katsoa monitorista jälkeenpäin oman suorituksemme ja hauskantyhmiltä näytimme. Kommentoin ajon aikana tilannetta näin: ”Voi vittu! Oh fuck!” Nauroimme paljon.
Oli niin hyvä fiilis, että Heinekiniä kaupasta ja yöelämään. Kävimme paikoissa, jossa emme olleet ennen käyneet. Mikkoa alkoi väsyttämään jossain vaiheessa, joten hän meni nukkumaan. Minä menin yksinäni tanssimaan vielä pari biisiä Play2:seen. Sain jälleen positiivista palautetta poikkeuksellisen energisistä tanssiliikkeistä. Yritin jutella parille brittijätkälle. Sain vastaukseksi: ”Fuck off mate.” Vihaan heitä. Saisi ydinpommittaa koko saarivaltion kartalta. Tulin hotellihuoneeseen ja kiukuspäissäni aloin kiskomaan anisviinaa. Kun kävin parvekkeella, Mikko kaatoi loput anisviinasta lavuaariin. Ehkä se oli hyvä, että pääsin edes joskus nukkumaan.
Näin. Huomisen raportista tulee mielenkiintoinen….stay tuned.
-Nevis-

p.s. Muistakaa Mikon salmoblog.blogspot.com ja hänen Facebookkinsa kuvia varten

Iisi paiva Ibizalla

Jep jep jee kakkapyllyt!

Eilen heräsimme kipeinä. Itse olin heikkona, mutta Mikko oli aivan valkoinen ja kipeän näköinen. Todella mahtavaa tulla Ibizalle sairastamaan. Päätimme ottaa aivan selkeän lepopäivän, että jaksaisimme sitten vetää loppulomasta täysillä. Aamiaiseksi Mikko otti kanakeiton ja minä hampurilaisen, joka ei ollut kovinkaan hyvää. Nukkumaan takaisin ja sitten lähdin yksin kiertelemään kauppoja tuliaisten toivossa.
Ostin DJ-lehden, koska siinä oli Ibizan salaisista bileistä juttuja. Täällähän on tänä vuonna tullut voimaan laki, jonka mukaan yökerhot saavat olla auki vain kuuteen ja vain muutamilla paikoilla on lupa pitää afterpartyja kuudesta eteenpäin. Onhan täällä sitten mahdollisuus mennä myös parinsadan hengen veneisiin pre- ja afterpartyihin. Vielä viime vuonna täällä on ollut bileitä kaikkialla melkein mihin kellonaikaan vaan. Öiset ulkoilmabileet ovat kiellettyjä, mutta niitäkin järjestetään sekä salaisia bileitä, joihin ilmeisesti kutsutaan, jos on oikeassa paikassa oikeaan aikaan oikean ihmisen lähellä.
Eilen ei tapahtunut oikein mitään, kunhan vaan oltiin ja kierreltiin pikkasen. Ostin valtavan 8 litran vesipönikän, kun kyllästyin hakemaan koko ajan litran vesipulloja; tuosta klöntistä on vaikea kaataa hammasharjan päälle luiden pesun jälkeen. Se on haaste fysiikalle, mutta selviän silti melko vaivatta, koska olen tajuttoman kova jätkä. Tänään beachille ja katotaan mitä illalla keksitään. Maailman suurin yökerhokin on näkemättä, sinne mahtuu ilmeisesti ainakin 10 000 ihmista. Heips.
-Nevis-

p.s. Kuten aina, tsekatkaa slamoblog.blogspot.com ja Mikko Jokipiin Facebookista kuvia

Pieni Ibiza asia

Hei te kaikki ravintolatyontekijat Suomessa. Taalla on kova pula baarihenkilokunnasta ja sisaanheittajista. Tanne vaan. Taalla on lammin ja rusketusta ja biittia.
Meidan hotellin alakerrassa sijaitsevassa ruokaravintolassa on niin tyly tarjoilija, etta se naurattaa. Miten kukaan voi olla noin epakohtelias? Nainen suorastaan heittaa atrimet poydalle kiukkuisena jne. No ni, palataan huomenna asiaan.
-Nevis-

Taas tapahtuu Ibizalla!

Heippa murueskimot!
Eilen heräsimme jälleen myöhään. Tunsin itseni myös hieman flunssaiseksi ja kurkku oli omituinen, joten lainasin Mikolta pari lääketablettia. Siitä sitten aamiaiselle alakertaan; söimme english breakfastin sen edullisuuden takia; pavut ovat pahoja ja englantilainen makkara on kamalaa. Sinappi on täällä todella hirveätä, mutta ketsuppi on ihan ok-osastoa.
Takaisin lepäämään suuntasimme. Olo oli vähän heikko ja se oli huono, koska meillähän oli liput Edeniin, tuohon yhteen suurimmista Ibizan yökerhoista. Alun perin tarkoitus oli mennä lautalla Cala Basaan, tuohon suureen rantaan, mutta olomme takia päätimme jäädä lähibeachille makoilemaan.
Voitelin kehoni Mikon 45-kertoimiselle aurinkorasvalla ja eikun makaamaan. Täällä kiertelee rannoilla ihmisiä myymässä juomista ja heidän myyntipuheensa on seuraavanlainen: ”Haloo, Fanta, Cola, Sprite, Water, Bier.” Aika aggressiivisesti täällä myydään myös esim. aurinkolaseja ja ananaksenpaloja. Eräänkin myyjägentlemannin myyntijuomat takavarikoitiin paikallisen virkavallan toimesta. Iltaisin täällä on myös ihan selvästi tarjolla huumeita, mutta minulle on vain kaksi kertaa afroibizalainen tullut saatanallista einestään kaupittelemaan.
Tulimme hotellille, jossa hissin edessä notkui todella iso kaappi mieheksi; hän poltti tupakkaa, joi viskiä suoraan pullosta ja murahteli agressiivisesti. Menimme portaita.
Taas levättiin ja sen jälkeen haimme puuhajuomat iltaa varten. Vedimme herkullisen spaghetin vatsalaukkuun suun kautta ja sitten aloitimme synkronisoidun valmistautumisen yökerhoa varten. Aloittelun piti olla tiedettä, että jaksaisimme.
Katsoimme Mikon koneelta Young Guns 2:sen ja joimme Heinekeniä. Mikko yllätti pirteydellään oluen juomisen suhteen!
Pukeuduimme valkoiseen ja sitten kohti Edeniä. Yö pois! Jännitti, että pääsemmekö sisään dress coden takia, mutta helpostihan sinne kaksi suomalaista pörrötukkaa livahti. Saimmepa vielä ilmaiset drinkit.
Miten kuvailisin Edeniä? No tuota…Se oli ISO ja megalomaaninen joka tavalla. Siellä oli esitanssijoita puujaloilla ja ilmassa oli trapetsitaidetta jne. Eden koostuu kolmesta eri paikasta ja esim. pieni Second Room oli isompi kuin Seinäjoen Karma. Tajusimme nopeasti hintatason brutaalit syömähampaat: olut TODELLAKIN maksoi 10€, drinkit 12€ ja ylöspäin ja pieni vesipullo taisi olla 7€. Repikää siitä.
No mutta kuitenkin; pari olutta naamaan ja tanssilattialle! Valtavan hyvä tunnelma ja yhteenkuuluvuuden tunne täytti meidät ja me näytimme parasta osaamistamme noin yksi ja puoli tuntia putkeen. Totean taas: Täällä tämä musiikki on ihan vitun hyvää ja mahtavilla soundeilla. Tosin se tulee LUJAA!!!!! Tässä teille truemetalpellet, radio nova-nynnyt ja suomirock-juntit evästä elämään: Ibizan klubimusiikki on mainiota, kun oikein avoinmielisesti suhtautuu. Ei tämä mitään saatanan Hausmyllyä tai Aikakonetta ole. Itsehän pidän kovasti heavy-musiikista, mutta tämä on kovaa kamaa.
Sitten aloitti settinsä Pete Tong, tuo kuuro DJ, joka pitää jalkojaan kajareiden päällä, että tuntee biitin. Hänellä oli avustaja, joka käynnisti homman ja hoiti melodiaosastoa. Pete Tong hieman innostui ja setin alkupuoli oli kuin klubimusiikin Meshuggah; rytmiä tuli niin saatanasti, mutta melodiapuolella oli hiljaista. Kun hänen avustajansa astui kunnolla remmiin, niin sitten lähti ilo irti. Kuulimme myös version Snapin ”Rhythm is a dancerista”, joka oli hyvin mielenkiintoinen. Tanssimme pari tuntia, mutta tanssilattia oli niin täynnä ja minä olin aivan läpimärkä hiestä (onneksi olin laittanut ekstrakerroksen dödöä), joten menimme Hotellille.
Referoin loppuun asioita: Eden oli vähän kuin rock-festari, jossa oli eri esiintymispaikkoja ja tiukat esiintymisajat; täällä soitti myös live-bändi jotain helvetin electroa tai jotain. Hyvä tunnelma! Olimme parempia tanssijoita kuin useimmat britit, olihan täällä sitten itsestäänselvästi muutama ihan pro-osaston tyyppikin. Saimme taas ”all right, you guys are cool”-tyyppistä palautetta tanssiliikkeistämme. Yökerhot ovat normaalisti auki kuuteen, mutta pari isoa yökerhoa pitää afterpartyja, jotka ovat about klo 06.00-11.00. Britit heittelevät pulloja ja roskia Välimereen=vituttaa. Baareissa on vapaa kaato, joka riippuu nähtävästi asiakkaan pärstästä ja myyjän fiiliksestä; itse olen saanut melko tujuja jutskajutskia. Näin.
-Nevis-

p.s. Muistakaa salmoblog.blogspot.com ja Jokipiin Mikon Facebook (suomeksi naamakirja).

Tylsa paiva Ibizalla

No terve.
Eilinen alkoi osaltani siten, että heräsin anisviinakrapulassa yksin (yöllä tuli vielä hotellihuoneessa tykitettyä kyseistä kiukulla nieluun). Mikko palasi jossain vaiheessa; oli tuo kahviaddikti ollut hakemassa epäpyhän annoksen myrkynmustaa huumettaan.
Vedimme suuhun todella myöhäisen aamiaisen, jolloin näin Mikon voivan huonosti ja tämän hän minulle ilmaisi myös verbaalisesti. Takaisin huoneeseemme, jossa otimme pitkät tirsat. Heräsin ja huomasin, että olen Ibizalla ja jumalauta nyt on pakko käydä edes jossain. Mikon olo oli edelleen from the ass, joten menin etsimään apteekkia. Ostin sieltä Panadolia. Blondi myyjätär kysyi minulta yllättäen: ”Are you finnish?” No totta helvetissä olen ja hän huomasi sen kuulemma aksentista. Kysyipä tuo farmaseutti vielä, että osaanko ruotsia. No vittu vähän osaan, mutten alkanut sitä puhumaan. Taisi olla myyjätär skandinaviassa siitetty ja pohjoismaisen koulujärjestelmän läpi käynyt.
Mikko ilahtui tuomisistani. Pelailimme vähän aikaa erilaisia pelejä ja sitten pizzalle ja jätskille, joka on täällä todella hyvää, suorastaan erinomaisen makoisaa. Kummallakin oli melko heikko olo sekä fyysisesti että taloudellisesti, joten teimme vain kävelyretken ja sitten hotellille katsomaan pari elokuvaa Mikon koneelta.
Pari huomiota: Täällä saa polttaa lähes joka paikassa, joka tuntuu oudolta näin suomalaiseen lakiin tottuneena. Päiväbudjetti olisi hyvä olla yli 100 €, ettei tarvitse jännittää. Pizzat ovat parempia kuin Suomessa. Mikko Jokipii näytti eilen penistä parvekkeelta. Espanjankielinen CSI ei oikein toimi.
-Nevis-

p.s. Tsekatkaa myös salmoblog.blogspot.com ja Mikko Jokipiin facebookista kuvia

Ibiza jatkuu taas.

Hei vaan valkoiset suomalaiset!

No tota, eilen heräsimme myöhään iltapäivällä; olemmehan lomalla. Söimme englantilaisen aamiaisen, mutta pavuista en pitänyt. Sitten ostin Aloe Veraa, jota hieroimme punaisiin vartaloihimme, ettei saatana iho kuoriudu irti pois asti. Mikko rasvasi selkäni. Tämän jälkeen lähdimme tuliaisostoksille, joka oli kallista mutta nyt on pelit ja pensselit ja vehkeet.
Tämän jälkeen hotelliin makoilemaan ja pelaamaan pelejä. Sitten taas syömään; spagettia! Oli hyvää ja sai makoisaa juustoa päälle.
Vakaana aikomuksenamme oli juoda kaksi kaljaa ja mennä nukkumaan (syynä raukkamaiseen ajatusmaailmaan vakava huoli budjetin riittämättömyydestä ja sisäelinten toleranssista alkoholiin). Vituiksi meni. Lähti paikat hampaista, sormikkaat käsistä. Mutta hei, tämä on Ibiza. Jos olisitte täällä, niin ymmärtäisitte.
Menimme hieman kävelylle. Kävimme hienostuneessa Bay Barissa yhdellä kaljalla. Mutta kuten täällä on tapana: ”you get a free shot if you come to our bar”. Se oli lopun alkua. No, shotithan ovat täällä halpamaista omenalikööriä, eikä mitään Vartin salmaria, mutta kyllä sekin vaikuttaa. Ostimme myös samalla matkalla pääsyliput perjantaille kuuluisaan yökerho Edeniin, jossa esiintyy kuuluisa kuuro dj Pete Tong!!! Ja vielä: !!! Hänestä on tehty myös elokuva, jonka voi varmasti lainata Mikko Jokipiiltä, jos hänet tuntee. Liput maksoivat 47 € ja paikkaan on dresscode, joten siihen iltaan panostamme.
Täällä muuten musiikki soi joka paikassa TOSI kovalla ja joka vitun venevuokraamossakin raikaa trancetechno.
Menimme sitten ihan vaan San Antonion keskustaan ja heti meille tarjottiin taas ”you get 2 shots if you come in”. No sinne sitten vaan. Siellä soi Michael Jackson, Lionel Richie ja iki-ihana klassikko Paul Simonin ”You can call me Al”. Tanssivaistomme heräsi kuin nälkäinen peto nuorten gasellien lähellä. Menimme kadun toiselle puolelle. Otimme yhdet oluet ja katsoimme elokuvaa (täällä siis baareissa pyörii leffat taustalla ja joo), kun Mikko Jokipii, tuo yksinkertainen sikafarmari Jalasjärveltä, sanoi lauseen: ”Mennään tanssimaan. Mua huvittaa nyt”. Siis tämä kaveri otti ohjakset käsiinsä!! Ja minä eli Toni Nevanpää, vajaaälyinen meren katselija Kristiinankaupungista, lähdin tottakai mukaan. Musiikki oli jotain hip hoppia ja r&b:tä eli halusin pois sieltä aika pian. Sitä paitsi kyseisessä baarissa oli kolme lihavaa ihmistä ja se oli liikaa ottaen huomion Ibizan yleisen hoikkavartaloisuus-aspektin.
Seuraavaksi menimme Play2- nimiseen yökerhoon ja se oli mahtava paikka, voi jukoliste sentään. Jos tulette tänne, niin käykää ehdottomasti siellä. Se oli Seinäjoen Karman kokoinen tilarakennelma, mutta paikan tunnelma, DJ ja valot olivat todella kovaa kamaa!!! Katossa oli enemmän liikkuvia, mitä Vode ja Jussi Koivu ovat yhteensä samassa paikassa nähneet. Aivan vitun hyvää musiikkia! Kuulette niistä biiseistä Suomessa noin 5-6 vuoden kuluttua sellaiset kolmen minuutin versiot, joista tehdään Eric Prydzin ”Call on men” tapaan seksivideo ja josta tulee hitti. Näin se menee; Ibiza on maailman klubimusiikin keskus ja täältä kaikki tulee sinne kylmään Fennoskandinaviaankin sitten joskus vesitettynä versiona. Tanssimme Mikon kanssa neljä(4!!!) tuntia putkeen. Olin hikinen, hiukseni valuivat hikeä seksikkäästi ja halusin itseäni.
Olin todella ylpeä Mikosta! Hän tanssi kauan ja energisesti. Näytin tanssilattialla koko repertuaarini ja imin vaikutteita myös kanssatanssijoilta. Myös Mikko Jokipii keksi yhden vitun hyvän liikkeen, jota aion myös itse käyttää tulevissa koitoksissa. Emme todellakaan olleet huonoja tanssijoita verrattuna yleiseen tasoon ja saimme high fivejä brittijätkiltä ja liikkeitämme jopa matkittiin!! En valehtele, näin kävi. Olimme aivan vitun kovia tanssikundeja, jee.
Menimme ”kotiin” neljän aikoihin, mutta yökerhothan ovat auki kuuteen yleensä. Ensi sunnuntaina täällä on eräs yökerho auki 22 tuntia putkeen, klo 04.30 aukeaa. Ja on täällä yökerho Manumission, jossa on liveseksiesityksiä jne. Sellasta.
Nyt lopetan, on nälkä. Ostin yhden cd:n, ysibiisi on ihan vitun hyvä.
-Nevis-
p.s. Tsekatkaa Jokipiin blogi ja Facebookista kuvat

Ibizaa taas

Morjens!

Eilen heräsimme virkeinä todella myöhään, mutta mitä sitte. Metsästimme aamupalan ja hieman kortteja. Päädyimme rannalle, koskapa oli ihanan lämmin. Pohdin ääneen aurinkorasvan käyttöä, johon Mikko Jokipii: ”Jos me laitetaan aurinkorasvaa, niin me ei saada kunnon rusketusta.” Jokiipin propaganda meni läpi ja ajattelin laittaa aurinkorasvaa ”sitten vähä myöhemmin”; mehän kävimme kolme kertaa uimassakin, eihän siinä välissä nyt aurinko ehdi polttaa. Laitoimme jossain vaiheessa rasvaa hieman kasvoille, mutta siinä se sitten valitettavasti olikin. Kun saavuimme hotelliimme, huomasimme olevamme brutaalin punaisia; siis oho, miten tämä nyt näin, eihän me kauaa oltu auringossa? Julma totuus paljasti rumat kasvonsa täydellisesti siinä vaiheessa, kun riisuin alasti: siis aivan käsittämättömät rajat!! Myös fyysinen tuska alkoi hiipiä palaneisiin alueisiin. Samalla kuitenkin jostain syystä nauratti. Jokipii ei ollut yhtä pahasti palanut kuin minä, mutta ikään kuin vastapainoksi hänen yläselkänsä oli vaaleanpunainen kuin lastenelokuvien piirretyllä possulla.
Emme antaneet tämä nujertaa vaan kävimme pizzalla (minä söin salamipizzan, Mikko jotain muuta) ja ostimme kaupasta sixpackit Heinekeniä. Sitten suihkuun ja aloitimme valmistautumisen Ibizan yöelämään; pelasimme erästä tätä matkaa varten ostamaani korttipeliä ja Wormsia käsitietokoneella ja joimme olutta sekä hieman anisviinaa, joka on Mikolle selvästi liian ärhäkkää stuffia. Nauratti paljon, koska olemme oikeita velikultia ja meillä on kivoja juttuja.
Lähdimme kaupungille ja menimme heti ensimmäiseen kohtaamaamme yökerhoon sisään, koska sinne ei ollut sisäänpääsymaksua. Siellä sitten vaan juotiin hieman ja sitten iskeydyimme tanssilattialle!! Rehellisesti voin sanoa, että emme olleet paskimmasta päästä petollisine länsi-suomalaisine dance-liikkeinemme. Musiikki on täällä huomattavasti parempaa kuin esim. Karmassa. Melko hypnoottista trance-osastoa ja vitun hyvä akustiikka ja soundit. Sitten jatkoimme matkaamme katua eteenpäin ja eräs mies sai houkuteltua meidät ”rock-baariin” lupaamalla ilmaiset shotit jne. Se oli tylsä paikka, jossa soi brittipoppi ja britit tanssivat ja lauloivat mukana; pthyi sanon minä. Takaisin kadulle, jossa eräs sisäänheittäjä tunnisti meidät suomalaisiksi; minä kuulemma näytän hyvin suomalaiselta ja hän päätteli myös aksentistamme, että ugreja olemme. Mies lupasi 10 € hintaan kaksi drinkkiä ja 3 shottia per mies, joten sisään vaan. Siellä sitten olimme. Mikko oli todella urheasti jaksanut koko illan, mutta nyt loppui kunto tuolta jalasjärveläiseltä järkäleeltä, hän halusi nukkumaan. Olimme hussanneet yli päiväbudjettimme, joten liityin Mikon seuraan. Grillin kautta kotiin. Tilanne jatkui vielä; Mikko puhui ja yritti kävellä unissaan, joten jouduin estelemään häntä useasti yöllä. Lisäksi minulla oli aika kovat tuskat palaneessa kehossani, joten nukahdin vasta about kasilta aamulla. Tein parvekkeelta huomion: bileet täällä ovat ylimmillään klo 04.00-06.00. Nyt lopetan, joudun rasvaamaan itseäni.
-Nevis-

p.s. Lukekaa myös Mikon blogia: salmoblog.blogspot.com ja tsekatkaa kuvia Mikko Jokipiin Facebook-galleriasta

Ibiza blogi osa 2

Hei taas te Ibizan matkasta kiinnostuneet!

Tarina jatkuu; Ibiza näyttäytyi yläilmoista jo hehkeänä technosaarena, näin ainakin aivoni sen minulle tulkitsivat. Laskeuduttuamme meitä kohtasi todella lämmin ilmasto, hiki tuli jumalauta heti. Otimme taksin ja voi helvetti miten kuumaverinen olikaan kuskimme; hän todella tykitti, kiilasi ja vittuili liikenteessä. Jännityksen jälkeen pääsimme majapaikkaamme ja nyt täytyy antaa arvostusta Jokipiin Mikolle; Hostellimme on aivan ensiluokkainen! Hän todella osasi varata meille paikan!
Katsokaas kun aivan vieressämme on SuperMarket 24h auki, ranta on kahden kivenheiton päässä, 100 metrin säteellä on varovasti arvioiden noin 20 ruokapaikkaa ja kaikenlaista kojua, useita pubeja ja ihan vitusti yökerhoja. Lähellämme on myös kaksi suurta ja tunnettua yökerhoa, Eden ja joku Ex Paradis tai joku. Sisään niihin maksaa 45-75 euroa, kalja on 8 € ja drinkit minimissään 10 €. Että näin, mutta ihan varmasti mennään ainakin parina iltana vetämään niihin yö pois, kun kerran täällä ollaan, saatana.
Takaisin eiliseen: Kävimme suihkussa saavuttuamme huoneeseemme ja ihailtuamme Miami Vice-tyylistä näköalaa parvekkeelta (in your face Kivelä!) Sitten nautimme hömpsyt Mikon mukaan ottamaa anisviinaa ja menimme Burger Kingiin syömään. Siellä jo huomasimme miten ylimielistä ja raskasta porukkaa britit ovat; lattioille syljeskeltiin jne. Ja vittu brittejä täällä helvetti vieköön riittää!! Onneksi täällä on myös espanjalaisia ja pari saksalaista ja vittu me. Melko epäuskoisena pari mukavaa brittiä (kyllä paskiaisten joukossa aina pari kivaa kaveria on) katsoi meitä, kun kerroimme olevamme suomesta.
Ja taas asiaan: Ruokailtuamme kiersimme hieman San Antonion (siis kaupunki, jossa sijaitsee majapaikkamme) keskustaa. Noin 10 minuutin aikana meitä ”yritettiin sisäänheittää” varmaan 10:neen paikkaan lupaamalla tietty määrä ilmaista alkoholia. Emme vielä langenneet, vaan päätimme odottaa. Täältä kannattaa ostaa liput suuriin yökerhoihin kadulta, koska se on halvempaa ja voi saada ilmaisia drinkkejä once inside. Matkustusväsymys painoi,mutta sain houkuteltua Mikon parille edulliselle kaljalla erääseen pubiin. Kyllä oli maailmanmatkaaja Jokipiikin hiljainen tämän musikaalisen Sodoman edessä; istuimme vain suu auki kauan ja ihmettelimme. Tätä korruptoituneen hedonismin tunnelmaa on vaikeaa selittää, mutta yritän: täällä on aivan kiinni toisissaan yökerhoja, jotka kilpailevat agressiivisesti pr-henkilöidensä kautta, täällä on runsaasti aivan pelti kiinni olevia ihmisiä huutamassa vaikka mitä ja täällä on kulkueita ja…antaa olla. Täällä kaikki on vain niin uskomattoman överiä. Nyt lopetan, palataan asiaan huomenna.

p.s. Lukekaa myös Mikon blogia: salmoblog.blogspot.com ja tsekatkaa kuvia Mikko Jokipiin Facebook-galleriasta
p.s. Mikko oli eilen vähän pöhnässä

Hei pupujussikat ja suklaapellet!!

Jumalauta siis. Olemme Ibizalla. Voi jeesus mika paikka...Mutta aloitetaan matkakertomus alusta.
Isani oli tosi cool kundi ja vei minut ja Mikko Jokipiin Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Lahdimme klo 8 aamulla. Matka oli taynna epauskoa; "Ei jumalauta, Ibizalleko tassa mennaan?"-tyylisia ajatuksia pyori ilmoissa. Soimme Pirkanhovissa; mina ja Mikko otimme buffetin, isani joi vain kahvin. Sitten asemalle ja lensimme Berliiniin, jossa naimme Rosbergin Keken. Virtsasin saksan maaperalle; edes jonkinlainen tasoitus Lapista. Ibiza nayttaytyi jo ylailmoista melko kovana paikkana ja voi helvetti miten yli taalla on koko yokerhokulttuuri vedetty.
Jatkan myohemmin; Mikolla on nalka, joten jalkaudumme trooppiseen maisemaan.
-NEvis-