Provinssirock 2013 - "Tuossa on jonkun pojan paita"

Jupsista hei.
Tänään oli kai keskiviikko laskujeni mukaan. Raksajoukkomme oli kuin kasa mutanttimuurahaisia, joilla on kääntyvät peukalot ja aivoihin integroitu ryhmän sisäinen radiopuhelinyhteys. Hirveällä sihinällä ja sähinällä asioita tapahtui. Minä ja Hermanni itseohjauduimme koko päivän ja siirtelimme tavaroita manuaalisesti Jumper- merkkiseen ilmastoituun pakettiautoon ja sieltä sitten pois. En oikein muista enää, että mitä kaikkea me kannoimme, mutta kaikenlaisia esineitä, asioita ja vipstaakeja ja hypotenuusia. Kaikenlaisia sellaisia jutskajutskia, joita tarvitaan festivaalin rakennuksessa ja sen aikana. Kuljetimme myös Niilon hampaita edestakaisin (ei, älkää kysykö). Meidän molempien isät ovat rekkamiehiä ja meitä varoittivat teini-iässä, että "et sitten saatana ala tekemään mitään fyysistä työtä, vaan menet yli-opistoon." Kuuntelimmeko me? Emme. Taidamme silti olla onnellisia näin. ...Näin ainakin joka yö sanomme itsellemme tyynynliina ja kalsarit epätoivon viiltävimmistä kyyneleistä läpimärkinä.

Kauheasti tapahtui kaikenlaista, mutta en muista kovinkaan hyvin mitään tekemiäni asioita. Muistini ei ole ollut entisellään sen jälkeen, kun Jarkko päätti hieman huvitella Normandian maihinnousussa Omaha Beachillä ja heitti minua suolasirottimella nenään. Aivastin sen seurauksena niin voimakkaasti, saatana, että kypärä tippui ja eiköhän siellä ollut joku sakemanni sitten niin vikkelänä, että ampui viillon otsaani. Aivovammahan siitä tuli. Vieläkin on arpi tuossa kulmakarvojen välissä. Onneksi kostin Jarkolle laittamalla hapankaalia ja ananasmurskaa hänen saappaaseensa Operaatio Market Gardenissa; sen verran tuo Nurmon painija hämmästyi jalkaansa ilkeästi hyväilevää kylmää nestemassaa, että kaatui perkuli ja löi sivuraivonsa panssarivaunun tykkitorniin ja aivot saivat kolhun. Eli ei se Jarkkokaan paljon mitään tästä(kään) päivästä muista.

Hermannin kanssa purkasimme lähes kahdestaan Kyrkösjärven leirintäalueen (Kastike-Kode auttoi meitä puoli tuntia). Oli kamalan kuuma ja meillä oli jo valmiiksi jano ja nälkä, joten emme ottaneet tietenkään mitään juotavaa nestettä mukaan. En suosittele kenellekään.
Autoimme myös Jarkkoa hieman purkamaan ns.putkikamaa. Jos Jarkko hydrauliominaisuuksilla varustetulla ajoneuvolla ajaessaan sanoo lauseen "O´ou!", niin silloin kannattaa varoa. Muuta en sano.

Hirveän hyvin saimme tänään aikaan, sillä aivan kaikki rakennelmat ovat nyt purettuna ja pieninä palasina lavoilla hallitusti sidottuna. Saimme myös ihan kivasti asioita kuljettua ihan pois asti.
Voi miten fantastisen superupeaa ja ylivetoa! Me olemme tällaisia: http://www.youtube.com/watch?v=2XYAwpVtYrE&noredirect=1

Huomenna taas sitten jotain.
-Nevis-