Provinssirock 2014 - Suunnittelua mielen syvissä sopukoissa

Terve Homo Sapiensit.

Olin mukana viime viikolla sellaisessa raksapalaverissa, missä oli mukana myös Jokke, Hietsu ja Petteri. En raportoinut siitä mitään tänne, koska en jaksanut.
Tänään meillä oli Vesan (Provinssin ravintolapäällikkö) ja Annan (Provinssin hassunaama, joka myy teille viinaa ja kantaa alkoholituotteita) kanssa festivaalimme ravintola-asioiden parissa tapahtuvaa pohdintaa. Pohtiminen, kuten kaikenlainen muukin ihmisen ajattelu- ja aivotoiminta, perustuu sähköimpulssin etenemiseen hermosoluissa. Näin saatana on tämä asia.
Pohdimme ja suunnittelimme kovasti sitä, että minkälaisia esineitä ja montako niitä tarvitaan Provinssirock 2014 -vuosimallin anniskeluravintoloihin, että kenestäkään ei tunnu pahalta, vaan päinvastoin tuntuu hyvältä kaikki siellä sitten.
Nopea katsaus tämän päiväiseen hiusmuotiin: Vesalla oli hiukset, kuten tavallista, tyylikkäästi paikoillaan. Minulla ja Annalla oli vähän huono tukkapäivä ja toisella meistä hiukset näyttivät kuin roskiksessa asuneen villi-ihmisen hikisiltä kainalokarvoilta, johon 2- vuotias sokea lapsi on levittänyt jogurttilusikalla Eri Keeper- liimaa. Perkele sitäkin.
Piirtelimme välillä erilaisia kuvioita ja länsimaisia kirjaimia paperiin ja mietimme ja laskimme matematiikan yhteen- ja vähennyslaskuperiaatteiden mukaisesti asioita. Tilanne alkoi hahmottua mielissämme.
Nopea katsaus tämän päiväiseen puhemuotiin: Vesa puhui, kuten tavallista, karismaattisella äänellään. Minulla ja Annalla oli aika huono puhepäivä. Minä kuulostin siltä kuin vanha mykkä nainen synnyttäisi pitkäkarvaisia nyrkkeileviä vampyyrikaksosia virtsaputkestaan ja Anna kuulosti siltä kuin yrittäisi syödä kumisaapasta nenällään; saatananmoista mongerrusta oli välillä.
Saimme kuin saimmekin tehtyä suunnitelmia ja juonipuntaroitua asiat ihan hyvälle tolalle, saakuri.
Kävin siinä vielä päivän päätteeksi morjestamassa Joken, Hietsun ja Petterin muodostamaa raksapohdintatriumviraattia. Heilläkin oli paperit täynnä kirjoitusta. Kylläpäs olikin.
Enää viikko tässä välissä ja sitten taas alkaa Provinssiraksa uskomattomien hahmojen kanssa. Jänskättää. Viimeksi jännitti näin paljon, kun olin Ilmalaiva Hinderburgilla taksvärkkipäivänä tiskaajana vuonna 1937 ja polttelin salaa ikkunasta. Yritin heittää savuketta pois, niin se se perkeleen natsa lensi tuulen mukana takaisin sisälle ja syttyi ihan pienen pieni liekki zeppeliinin rakenteisiin. Ei siitä sen enempää.
Palataan asiaan, kun rakentaminen alkaa.

-Nevis-