Kajarijätkien matkassa

Päivää.

Kerron nyt laserintarkan raportin siitä, minkälaista oli työskennellä Virittämö -tapahtumassa Seinäjoella Tangomarkkinoiden aikaan. Työetiikka vaatii, että en mainitse, enkä kommentoi siellä esiintyneitä artisteja tai heidän crewtaan lainkaan.

Teen nyt aluksi viiltävän syväanalyysin työtovereistani.
Jormanainen: FOH -miksaajajätkä. Eräänlainen esimieheni. Harrastuksina äänentoisto, tupakointi ja aito suomalainen elämä.
Pääkkönen: Monitoripään kova kulkija. Harrastuksina vintage-autot ja pannuhuoneessa käynti.
Saari: Valomies. Harrastuksina hiusten hidas kasvattaminen ja He-Man tietous.
Kimmo: Provinssiblogista tuttu mies, joka toimi työparinani. Harrastuksina nukkuminen ja kysymys "Onko mulla naamassa jotain?"

Lisäksi täytyy mainita Virittämön pomo Ulla ja host-nainen Saana, nuo nykyajan tapparattomat Xenat.

Kun aloitimme keskiviikkona Kimmon kanssa työnteon, niin siellähän nuo kolme ääni- ja valotekniikan ihmelasta olivat jo paikan päällä. He olivat edellisenä päivänä rakentaneet PA:n ja valojutut, joille annan kouluarvosanaksi 8-
Otimme Kimmo-pojan kanssa auton alle ja haimme Rytmikseltä raisereita, sohvia, vp-aitaa ja sälää.
Kasasimme raiserit, jotta sitten meillä oli miellyttävä ilo pyörittää eri esiintyjien rumpusetit ja keyboard-kioskit kätevästi vaihtojen aikana paikoilleen. Me olimme siis kuulkaa ihmiset Kimmon kanssa stagehand-työtehtävissä. Tulimme Jormiksen kanssa siihen tulokseen, että emme tarvitse mitään stagemanageria, niin minä sitten yritin siinä sitäkin asiaa.

Kaikkien meidän isopomo ja äänitekniikan keisari, grand master of mixing K.Ahola saapui jo ensimmäisenä päivänä meitä morjenstamaan. Kaikki me kumarsimme kolmasti suorin ylävartaloin, polvistuimme hänen eteensä ja suutelimme hänen vihkisormustaan. K.Ahola otti esiin suitsukkeet sekä mirhamin ja siunasi meidät latinaksi; juuri sillä nimenomaisella hetkellä taivaista osui meihin valonsäde, valaisten kaikki kultaisiksi kajarisotureiksi. Jumala on olemassa ja hänen nimensä on K.Ahola.

Viime vuosista viisastuneena otin mukaani pelikortit, koska työpäiviin kuuluu paljon odottelua myöskin. Jumaliste miten verisiä Ristiseiska-matseja työporukkamme pelasikaan. Kyllä siinä useita satoja "vittusaatanaa" ja "voinyjumalautajätkäpihtaakutosta" pääsi naamoistamme olevista rei-istä, joita suiksi kutsutaan. Pelasimme myös välillä Turkkia/Arabialaista ja Virittämön DJ:kin oli peliseurueessamme silloin tällöin.

Keskiviikkona oli heti tilanne päällä, kun olisin halunnut purkaa erään orkesterin rummut, mutta minua kehoitettiinkin purkamaan koskettimet. Sydämeni äänet perustuvat kuitenkin rytmille eikä melodialle. Että se oli vähän järkytys.
Saari sai kaksi lempinimeä: Boy Saari tai Boy Island, sillä tuo mies on 80-luvun kundeja ja aikalailla Boy Georgen oloinen rento oman tiensä kulkija. Minua voisi kutsua lempinimellä Pro-Toni, jos olisin fyysikko tai edes jollain tapaa jossain asiassa vähänkin ammattilainen, mutta ei; hyvä kun nykyään tiedän mitenpäin vessanpytylle mennään. Nimim.Epäonnistunut niskapaskantaja.
Meillä oli heti ensimmäisenä iltana Jormiksen kanssa kiire Karma -yökerhoon. Muuta en muista tuon päivän työtehtävistä. Orkesterit saapuivat, soittivat ja poistuivat ja tavaroita siirreltiin ja piuhoja käsiteltiin.

Torstaina oli minulla ja Jormiksella sitten krapula, mutta päivä sujui normaaliin tapaan työn kannalta erinomaisesti. Torstaista jäi mieleen ehkä se, että Kimmo löysi repustaan 132 senttimetriä pitkän M´balo balo M´honga -nimisen voodoopapin. Kun Kimmo kysyi tuolta luunenältä, että "Mitä helvettiä sä siellä teet?", kuului vastauksena "Menin väärään raitiovaunuun."

Nyt kerron työruokailustamme. Me ruokailimme Amarillo -ravintolassa kerran päivässä. Erään kerran Kimmo otti kanaa ja hän katui sitä koko loppupäivän, sillä naudanliha on maukkaampaa ja täyttävämpää ja sen tähden ravitsemuksellisesti järkevämpi vaihtoehto, kun otetaan huomioon sen korrelaatio työnkuvamme fyysisiin vaatimuksiin. Kerran oli myös sellainen tapahtuma, että Saari tilasi kanaa vasten parempaa tietoa ja siitä seurasi väittely, jota jälkipolvet kutsuvat nimellä "Boy Saaren kanariita."

Perjantaina me kuuntelimme päivän aluksi musiikkia. Pääkkönen pisti tämän koko ihmiskunnan iloksi: https://www.youtube.com/watch?v=FEbC7hEU7cI. Saaren kanssa saimme Jormiksen huudatettua soittamaan 80-luvulta tämän: https://www.youtube.com/watch?v=VZ5bS3_BCDs. DJ soitti illalla tämän vanhan suosikkini: https://www.youtube.com/watch?v=keF1ph1zTAM

Perjantai sujui osittain ydinosaamisen ympärillä; raiserien pyörittelyä, mikkipiuhojen irroittelua ja peltien irtiruuvaamista. Vähän jännitti saatana sitten, kun tuli eräs orkesteri, jolla oli sellainen kiva LED-seinä ja Saari kertoi mitä ne maksavat. Näissä hommissa on se, että eivät kantamamme tavarat ole välttämättä painavia, mutta monasti sen verran kalliita, että jos Kimmon kanssa tyrimme, niin meikit naamalla ja mekko päällä saamme stripata Pattayalla koko lomasesongin likaisille Ted Nugentia kuunteleville merimiehille, että saamme maksettua yhdenkin tiputtamamme esineen.

Lauantaina sitten mentiin normaaliin tapaan ja sitten olikin edessä purku, tuo vanha saatana. Tiesimme, että on tulossa pitkä yö ja olimme huolissamme ruokailustamme. Kun selvisi, että Saana toisi meille yöpalaksi tacot, ilmaisi Pääkkönen kaikkien meidän tuntemukset sanallisesti näin kauniisti: "Voi vittu, aika saatanan hienoa."

Saimme Kimmon kanssa purettua melko nopeasti omat tavaramme ja sitten avasimme purkit aikuisten jaffaa ja tiedustelimme, että miten voisimme auttaa tekniikan poikia purussa. Jormis antoi tehtäväksemme purkaa ja pakata kaapelikourut. Se pakkaaminen meni ihan välittömästi väärin. Se kertoo aika paljon se.

Sitten pakkasimme Pääkkösen kanssa auton ja menimme varastolle. Siellä haisi pahalta kalalta.

Seuraava työtehtävämme Kimmon kanssa oli laittaa Coda airline LA 8 -kaiuttimien johdot paikoilleen.Vittu, että siinä tuli peukku kipeäksi. Onneksi keksin painaa ne perkeen johdot karatemaisesti kämmensyrjällä.

Siinä me sitten nautimme hieman hassulimsaa ja purkasimme aamuun asti. Paitsi Pääkkönen ei juonut, koska kotiseuturakkaus Päntänettä kohtaan piti hänet automiehenä. Tai sitten tuolla miehellä on traumoja, koska kysyin häneltä neljän päivän aikana 132 454 kertaa "Onko nuo mikit meidän?"

Sellainen oli se Virittämö. Kiitos kaikille.
-Nevis-

Provinssirock 2014 osa 21: "Mitä vittua tässä on etana?"

Ta-daa!

Se on täytetty. Raskas ristiretkemme on päättynyt. Ventti tuli täyteen, että pläsähti.

Minäpä kerron nyt välittömästi miten päivämme sujui. Tänään meitä oli rivissä Sirs Petteri ja Hietanen, Johanna, Kimmo, Emppu, Anna, Pekka, Joakim, Budo-Kari ja minä. Kode tuli iltapäivällä auttelemaan myös. Muut pääsivät jo eilen pahasta.

Empun kanssa kahdestaan veimme yhden kuorman Rytmikselle ja sitten Manni täyteen hiihtoaitaa, Annan otimme mukaan ja menimme purkamaan kyseiset aidat sellaiselle todella superkivalle varastolle. Siellä tapahtui raamatullinen ihme: Kaupungin työmies auttoi meitä aitojen ja niiden jalkojen kantamisessa!! Voi nunnan nännit miten järisyttävää!! Tuo nimettömäksi jäänyt mies kysyi minulta, että "Tarvitaanko mua tässä?". Vastasin kuten kaltaiseni visionäärinen diplomaatti vain osaa: "Voithan sä saatana autella, jos ei sulla nyt muutakaan ole." Hän sitten todellakin auttoi, mutta kertoi valitettavasti omasta työstään samalla ja tylsää oli teksti, perkele.
Kun lähdimme pois varastolta minun, Annan ja Empun keskustelu sai villin K-18 pohdintakäänteen ja tajusimme, että minun ja Empun peniksien yhteispituus on pienempi kuin Annan naissukupuolielinten. Annan fysiikassa ei varmastikaan ole mitään vikaa, vaan kyllä ne valitettavat poikkeavuudet ovat minulla ja Empulla. Lyhyet penikset lasketaan joka tapauksessa ominaisuuksiksi. Ainakin jossain piireissä. Toivottavasti. Rukoilen sitä.

Paha mehiläinen puri tänään Pekkaa käteen. Koska hän (Pekka, ei käsi) on näyttelijä, tuli kyypakkauksen nauttiminen kyseeseen.

Väsymys alkoi näin viimeisenä päivänä näkyä käyttäytymisen arveluttavana heiluriliikkeenä ja puhetoimintojen ennakoimattomina häiriöinä. Karilla astui järeä ase keinovalikoimaan ja hän alkoi hupsuttelemaan. Kari, tuo sankartarujen vatsatanssija, tempaisi jumaliste itsensä täysin alasti kurottajassa ja jatkoi sitten nakupellenä töitä. Sukatkin otti pois tuo mies. Kun ohi käveli kaksi lenkkeilijää, Kari heitti t-paitansa muniensa eteen ja totesi radiopuhelimeen: "Täytyy pukeutua." Hieno mies, perkele.

Emppu meinasi oikeasti menehtyä Mannin alle aivan loppupäivästä, mutta ei siitä sen enempää. Ketä tämä tarina muka kiinnostaisi? Mieshän on jumalauta hengissä.

Tänään vietiin lähes kaikki esineet pois mitä tontilta löytyi. Kyllä siinä dieseli paloi ja perseet höyrysi. Huomiselle on jotain pientä ja kyllähän sitten Sir-tason miehet ja Joakim, tuo miespuolisen Tina Turnerin näköinen lapsisotilas ja nuori varastopäällikkö, painavat menemään kaikenlaista hupsista keikkaa- osastoa vielä sitten. Mutta raksaryhmän osalta se on nyt tässä.

Statistiikkaa tämän vuoden Provinssirockin raksasta: Minulla meni kolmet aurinkolasit rikki, pisin työpäivämme oli 18,5h ja löin Mauno Koiviston lentopallon kokoisen eturauhaseni seitsemän kertaa erilaisiin kannettaviin objekteihin.

Tässä vielä muistukseksi lyhyt läpileikkaus raksaryhmästämme:
Sir Petteri. Vahvuudet: Katatoniamainen rauhallisuus. Heikkoudet: Oululainen pipomies.
Sir Hietanen. Vahvuudet: Moniosaaja keksijä vauhtipupu. Heikkoudet: Ottaa lällärin suuhunsa kuten Traci Lords peniksen elokuvassa "Open up Traci".
Joakim. Vahvuudet: Moniosaaja varastonero. Heikkoudet: Pää on kuin konekivääri; rastat heiluvat kuin panosvyö ja suu papattaa sarjatulimaisesti.
Kode. Vahvuudet: Kova ja pikkutarkka työmies. Heikkoudet: Kova ja pikkutarkka työmies.
Siekkinen. Vahvuudet: Ajaa valittamatta. Heikkoudet: Suussa 13 kiloa pumpulia.
Emppu. Vahvuudet: Ajaa hyvin Mannia. Heikkoudet: On Emppu.
Johanna. Vahvuudet: Tekee töitä kuin mies. Heikkoudet: Lyö kuin naiset.
Anna. Vahvuudet: Tekee töitä kuin mies. Heikkoudet: Viinijuoppo.
Panu. Vahvuudet: Ajaa hyvin koneita. Heikkoudet: Kaikki muu toiminta.
Damski. Vahvuudet: Ajaa koneita. Heikkoudet: On Itä-Suomesta.
Kimmo. Vahvuudet: Osaa kaikenlaista ja on leppoisa. Heikkoudet: Sahaa mielellään ihmislihaa, ei puuta.
Lauri. Vahvuudet: Yleispätevä työmies. Heikkoudet: Nuoruuden harkitsemattomuus ja liian samettimaiset pikkuviikset.
Budo-Kari. Vahvuudet: Ei minkäänlaisia heikkouksia. Heikkoudet:  Ei koskaan päässyt nauttimaan Bruce Leen kanssa konjakkia.
Pekka. Vahvuudet: Osaa kaikenlaista. Heikkoudet: Ylinäyttelijä deluxe.
Teemu. Vahvuudet: Rento työmies. Heikkoudet: Soittaa hääkeikkoja.
Atte. Vahvuudet: Tekee kuin miehet. Heikkoudet: Käy huonolla parturilla.
Aleksi. Vahvuudet: Innokas ja pätevä apukuski. Heikkoudet: Näyttää hip hopparilta.
Minä: Vahvuudet: Ei lainkaan vahvuuksia. Heikkoudet: Minotaurus minut ikuisuudeksi isoperseiseksi kirosi, kun kävin hänen labyrintissaan 500 eKr. humalapäissäni ja virtsasin vahingossa hänen eväskoriinsa. Siinä meni härkämiehen treffit pilalle. Kylläpä se vanha sarvipää oli pahana, kun jäi Zeus -merkkiset Bull Size -kondomit lompakon taskuun, saatana. Oikein sieraimet höyrysivät.

Kiitän sydämeni kammioista ja laskimoista yllämainittuja henkilöitä sekä Maria, Vainikaista, Kråteria, Välimaata, Pekkoa ja Vesaa tästä vuodesta. Kiitos ja jeps.

Jos joskus näitä hommia vielä teen, niin raportoin sitten. Nyt on kiire saatana saunailtaan. Muut jo siellä ovat. Todennäköisesti pelti kiinni jo. Äkkiä sinne.

Tässä tunnelmia: https://www.youtube.com/watch?v=xO1DxsFCgtY ja
 https://www.youtube.com/watch?v=Rrr0rk6LEtI

Näkemiin nassunassut.
-Nevis-

Provinssirock osa 20: Kylmän sateen lapset kävelevät kuin nakupellet

Jeeppi!

Ennenkuin käymme yhdessä läpi tämän päivän kutkuttavan jännittävät tapahtumat, kerron eiliseltä muiston: Purkasin erästä aitaa, johon Anna ja Mari, nuo naismaailman Minni ja Iines, olivat laittaneet muovia näköesteeksi kiinni. Kun napsaisin auki ensimmäisen nippusiteen, niin hirviaidan pala napsahti saatana suoraan skreboille. Oh fuck! Uuu! The horror! The pain! Oikeaan kivekseen mossahti isku ja kipu, perkele. Epäilen, että kyseessä oli pitkälle viety ja pirullisen ovelasti suunniteltu kostoisku.

Tänään kuulkaa satoi. Satoi koko ajan vilkkaasti ja oli kylmä. Minulla on asianmukaiset varusteet kyllä, mutta muistin sitten järkytyksekseni astuessani lätäkköön, että oikeassa saappaassani on kaksi dildon mentävää reikää. Kyllä litisi kuulkaa oikeassa jalassani kylmä vesi. Hirveän kivaa se on myös siksi, että minulla on ollut kuumetta nyt kolme päivää tässä. Kerroin äskeisen faktan vain sen takia, että kerjään häpeilemättömästi sääliä ihan kaikilta. Yksin en pärjää. Nähtyhän se saatana on.

Purkasimme Kimmon, Koden ja Annan kanssa Camp Provinssin elementtiaidat. Lauloimme samalla paljon. Viimeisin sen työtehtävän aikana tulkitsemamme laulu oli nimeltään "Talindomilapsilla on koukkukädet, hah hah haa."

Jäimme jossain vaiheessa sitten Annan kanssa kahdestaan purkamaan hirviaitoja, jotka ovat aitaperheen vittusaatanoita. Minä siinä miehisyyden tunnossani revin seipäitä rajusti maasti irti ja eräs seipäistä katkesi ja koko voimalla suoraan päähäni. Kävi kipeää. Tuli otsaani iso kuhmu. Sille Anna nauroi sadistisesti. Samoin Kimmo. Kode oli vaan, että "jaa". Tilanteen absurdiuden origopiste oli se, että Anna löysi välittömästi otsaonnettomuuteni jälkeen nelilehtisen apilan. Kun kumarruin katsomaan sitä, puusta tippui suuri määrä vettä suoraan peräaukkooni, tuonne kaikkein pyhimpääni - salatemppeliini.
Jotta maailmankaikkeuden mielettömyys ja oma debiili- tasoinen älykkyysosamääräni tulisivat varmasti selville, kerron teille, että noin tuntia myöhemmin toistin saman tempun ja koko voimalla tartuin seipäästä ja se katkesi otsaani. Kops! vaan kuului. Otti kipeää. Edellisen kuhmun viereen kasvoi toinen kuhmu. Arvaatkaapas nauroiko Anna, tuo seksuaalisadisti? Ei tarvita saatana enää kuin kyttyräselkä, niin olen ihan Notre Damen kellonsoittajan näköinen.

Kaikki asiat saimme alas purettua ja paloiksi ja osiin. Purkasimme Annan ja Koden kanssa jopa kusimutkan poikkeuksellisesti tänä vuonna.

Tuotantoportaan kivikasvo Pekko purki myös hirviaitoja itsenäisesti. Hänen lakkihabituksensa toi mieleen kodittomien pursiseuran.

Tiedättekö, että ryhmästämme myös Pekka on isä? Hänen siittiönsä uivat siis ensiluokkaisella tavalla. Minun siittiöni todennäköisesti joivat itsensä turhautuneisuuspäissään alkoholimyrkytyksen tuolle puolen jo vuosia sitten ja siellä kepeksissä ne nyt kelluvat reporankana. 

Raksaryhmämme purkasi eri esinekokonaisuuksia ja siirsi niitä ihan pois asti festivaalialueelta. Tänään meni ihan kivasti, mutta huomiseksi on vielä kovasti niitä tavaroita poisvietäväksi. Muistinko mainita, että tänään satoi koko päivän ja oli kylmä? https://www.youtube.com/watch?v=V5fuP3teihg&list=RDV5fuP3teihg#t=0

Vielä yksi päivä.
-Nevis-

Provinssirock 2014 osa 19: Kolmen euron muukalainen

Game on, bitches.

Tänään sattui ja tapahtui, perkele.
Aamut ovat minulle hirveän vaikeita senkin takia, että minulla on molemmissa akillesjänteissä pienoinen tulehdus. Ensimmäiset askeleet näyttävät siltä kuin sokea mies puujaloilla yrittäisi nousta kipeän ja vanhan lasinaisen päältä herättämättä häntä. Onneksi on enää pari päivää jäljellä. 
Aloitin työaamuni Koden ja Annan kanssa. Pari telttaa purimme ja tavaroita järjestelimme kuljetuskuntoon. Siinä meitä oli kolme kivaa tyttöä, joista kaksi on armottomia lautoja. Anna ei ole yksi niistä.

Karilla kihahti tänään oikein kunnolla kusi pannuun, kun hän teki jälleen kerran muutaman uskomattoman kurottajasuorituksen ja sen jälkeen radioliikenteessä ilmoitti kaikille kuuluvasti, että häntä tulee tästä lähin kutsua nimellä "Kirurgi". Näin myös tapahtui. On Kari kuitenkin niin kova kundi näissä hommissa ja hänen elämänkokemuksensakin on päätähuimaavaa: Karin ensimmäinen kesätyö oli myydä hammastikkuja Sapelihammastiikereille kenotsooiesella kaudella; yhtään tikkuja ei myyty, mutta juoksukunto ja suolen toiminta paranivat oleellisesti sinä kesänä.

Siekkinen, tuo partainen Savon saatana, kiukustui totaalisesti siirtäessään tanskan tiskiä (sellaista kivaa mustaa baaritiskiä) kuljetusajoneuvoonsa. Tanskan tiski lava oli hyökännyt Siekkisen kimppuun ja Siekkinen oli pahana, perkele. Myös Rytmikorjaamon päässä oli kyseinen artikkelilava heittäytynyt erittäin hankalaksi ja Siekkinen oli siellä sitten taistellut elämästään. Itse on nähnyt, mutta varmana tietona kuulin. 
Pekka oli Siekkisen apuskuskina. Kun heidät sisältävä kuorma-auto ajoi ohitse, tuli aivoista välittömästi ajatus tajuntaan: "Jumalauta, Tupla-Kekkoset siinä menee." Kyllä kalju kiilsi Kojakeilla, kautta Yul Brynnerin Lex Luthor-julisteen!

Kimmolla oli kamalan näköinen finni alavatsansa seutuvilla, aivan kyrpäryijyn yläpuolella. On se makaaberia, minkälaisia groteskeja yksityiskohtia ihmiskeho saattaakin kätkeä itseensä. Kimmo näytti muuten mukavan lupsakalta pojalta.

Sir Hietasen radiopuhelinääni on musertavaa kuunneltavaa. Aivan kuin hän pitäisi sitä paksusuolessa kertoessaan meille asioita.

Empun kasvot arpeutuvat hienoon "gangsta mothafucka´s can´t kill me" -tyyliin.

Tajusin tänään, että muurahaiset ovat kovia jätkiä. Ne vetävät neljä kertaa oman painonsa verran tavaraa pesäänsä, eivätkä kertaakaan edes laula innostavia negrospirituaaleja oman työsuoritteensa moraaliseksi kannustimeksi. Tänään olin poistamassa lastin ureaa metsässä, kun tajusin lorottavani perkuli muurahaisen päälle, joka raahasi jotain neulasta intopiukeana. Muurahainen se vain oli että "meitsi tässä vaan tyyliin vetää tätä neulasta ja ei haittaa vaikka sataa virtsaa päälle". Jos minun päälleni kustaisiin, kun kannan jotain possunkiveä, niin kantaminen loppuisi välittömästi.

Hienosti raksaryhmämme teki tänään ja palkitsi itsensä sitten pullokaljoilla päivän päätteeksi.

Purkasimme tavaroita kaikenlaisia pois festivaalialueelta ja pikkuhiljaa alkaa näyttää tyhjemmältä. https://www.youtube.com/watch?v=dG6yQZ1QIRs&list=RDdG6yQZ1QIRs#t=0

Huomennako on keskiviikko?
-Nevis-