The day of all days

Heippa vaan kaikki!

Tänään on yksi tärkeimpiä päiviä ihmiskunnan historiassa. Tänään on syntymäpäiväni. Sieluni on vaeltanut jo geologisen aikamääreen universumista universumiin. Olen siis noin 290 000 000 vuotta vanha. Ihan kaikkia kynttilöitä ei kakkuun kannata tunkea. Ei sitä kyllä yritetäkkään.

-Nevis-

Hyvää Joulua Suomi

Tänään on siis jouluaatto. Vietän sen täällä Kristiinankaupungissa vanhempieni seurassa. Menimme tänä aamuna perinteisesti mummulaan. Siellä oli myös serkkuni. Hänellä oli jostain jumalattomasta syystä mukanaan veljensä bulldog, joka on ilmeisesti kasvatettu huonosti ja lepsulla otteella. Nimittäin; heti kun tuo epäpyhä koira oli päässyt mummuni asuntoon, aloitti se valtavan munaravin. Se ei totellut käskyjä. Seurauksena oli se, että tuo paskiais-koira kaatoi mummuni lattialla olevan tonttupatsaan ja sen pää meni irtipoikki. Mummuni katsoi tuota mestattua koristettaan, sitten bulldogia ja korotti sitten ääntään: "Mitä te tuotte tommosia tänne, kun tiätte etten tykkää!". Nolouden tunteen lävistämänä serkkuni vei bulldogin pois ja otti myös tontun mukaansa kotona liimattavaksi.

Kävin myös ystävieni Petri ja Jari Siilin luona. He katsoivat joulu-aiheista elokuvaa nimeltä "Isku Mogadishuun".

Tulimme äskettäin kirkosta. Minä käyn joka joulu-aatto Lapväärtin kirkossa (Suomen toiseksi suurin kirkko) ja syynä on syvä huoli kuolemattomasta sielustani sekä kyseisen kirkon arkkitehtuurin vaikuttavuus.

Näin eilen lehdessä mainoksen, jossa kehotettiin antamaan lapselle päihteetön joulu. Isäni epäonnistui täydellisesti tässä, sillä hän otti yhden Heinekenin kyytipojaksi takkahuoneen lämmittämisprojektiin. Hän tarjosi myös minulle yhden. Se on jääkaapissa kylmenemässä.

Huomenna perinteisesti iskeydyn Kristiinankaupungin yöhön: Täällä on kovat bileet silloin. Kuulen myös humalaisesti äännettyä ruotsinkieltä pitkästä aikaa.

Odotan malttamattomasti joulu-ateriaa. Pidän kovasti kinkusta.

-Nevis-

Yksi yö jouluun

Terve terve.

Tänään ajoin henkilö-autollani. Tulin suojatien kohdille ja näin lähestyvän pyöräilijän. Jarrutin. Samoin teki myös tuo pyöräilijä. Viestin hänelle käsieleillä ja liioitelluilla äänettömillä suuliikkeillä, että "mee vaan, hei." Samoin teki tuo pyörämies. Vedin kierroksia koneeseen, ajoin hänen ohitseen ja näytin samalla käsimerkillä, että "kiitti, hei". Tuo mies oli afro-suomalainen eli ihonväriltään hyvin tumma ja hänen pyöränsä oli väriltään vaaleanvihreä.

Eilen näin kauppajonossa miehen, jolla oli suurin nenä, mitä olen koskaan nähnyt elämässäni. Tuijotin kyseistä klyyvaria herkeämättä. Tuo luonnonoikku katkaisi mukavasti arkeni.

Minulla ei ole joulumieltä. Ajattelin katsoa youtubesta Whamin "Last Christmas" neljä kertaa putkeen. Toivon sen auttavan.

-Nevis-

No nyt pääsi käymään

Hej mina damer och herrar!

Tänään napsahti. Nimittäin; parturoin tänään taas kivekseni. Oli kiire ja terä lipsahti. Tuli pieni haava. Sattui jonkun verran, mutta kaikki on ihan OK. Ainoastaan ylpeyteni on niin loukkaantunut, että se makaa tällä hetkellä leprasairaalassa. Vaikka haava oli minimaalinen, eikä siitä aiheutunut onneksi minkäänlaista kosmeettista haittaakaan, verta tuli kuin Carrie- elokuvassa.
Olen tottunut intiimialueiden parturi, mutta näin siis sitten osui kylmä kohtalo kohdalle. Itseluottamukseni koitui tuhokseni. Tarinan opetus: Aina pitää olla varovainen, kun on kivekset toisessa kädessä ja jotakin terävää toisessa.

Seuraavaksi englanninkielinen referaatti tapahtumista: Nevanpää was in a hurry. While performing a laser-precision cosmetic operation on his beatifully formed testicles, he made a horrible mistake of apocalyptic proportions. Oh God, there was blood. Nevanpää survived, but will he ever be the same man that he was before this unholy act? Why did he lose control? Is this the end of all life in the universe?

Palataan taas.
-Nevis-

Joululahjoista

Hepsunheijaa piltit ja pumperot.

Tärkeintä joulussa ovat lahjat. Usein herää kysymys: "Mitä ostaisin, kun en keksi mitään järkevää?". Tällä kertaa keskitymme joululahjaideoihin, kun kohteena on kaikkien tuntema ystävämme Marko Kivelä. Niille muutamille teistä raukoista, jotka ette tunne Markoa, seuraa nyt referaatti tuon miehen uroteoista: Hän on soittanut rumpuja muutaman Suomen tunnetuimman orkesterin riveissä, hän toimii monitorimiksaajana, hän vaikuttaa vahvasti kulttuurin kentällä erilaisissa projekteissa, hän on pätevä ravintola-alan ihminen, solidaarinen all-around esimies sekä tärkeimpänä mainittakoon se, että hän pitää Wrestlingistä. Hän on niitä harvoja miehiä, joista ei kuule pahaa sanaa sanottavan missään piireissä.

Tässä joululahjaideat Kivelälle Top 5:
1. Itseruskettava voide (kosmetiikka)
2. Lahjakortti Solariumiin (harrastukset)
3. Aurinko - elämän antaja (faktakirjallisuus)
4. Lumimiehen jäljillä (fiktiokirjallisuus)
5. Kolme väriä: Valkoinen (taide-elokuvat)

Näin.
-Nevis-

p.s. Tämä blogimerkintä SAATTOI sisältää sisäpiirin tekstiä runsaanpuoleisesti, eikä siksi soveltunut kaikille. Ensi kerralla taas yleismaailmallista avautumista.

Jouluripittäytyminen

Hei pyhimykset ja syntiset!

Joulu sijoittuu vuoden loppuun ja tuohon koko kristikunnan juhlaan kuuluu olennaisesti myös kilttinä oleminen. Niinpä onkin vitun loogista, että minunkin on aika katsoa taaksepäin mennyttä vuotta ja asettautua retrospektiseen tilaan hyvinkin rehellisesti. Myönnän, etten taaskaan ollut mikään mukava ihminen, vaan lähinnä putosin jälleen tuohon tuttuun "raskas ja rasittava jätkä" -osastoon. Olin läheisilleni, tutuille, työkavereille ja kaupan kassoille tarpeettoman töykeä, itsekäs, inhottava, rasittava, ylimielinen ja kertakaikkisen epäprofessionaali. Pyydän vilpittömästi anteeksi kaikilta. Vakaa aikomukseni on olla joskus ihan OK jätkä. Ehkä onnistun tulevina vuosina tässä.

Mikä siis avuksi kaltaisilleni kusipäägeenin omaaville?
Budjettini ei salli sitä, että lentäisin Japaniin kuukaudeksi ja meditoisin jossain temppelissä ja harjoittelisin ninjutsun alkeita saaden näin lisää nöyryyttä ja itsehillintää. Myöskään Muukalaislegioona ei tule kysymykseen, koska hikoilen helposti ja viidakoissa sotiminen olisi pahaksi iholleni.
Eristäytyminen omiin oloihini ei sekään ole hyvä ajatus, koska olen tosi herkkä-itkuinen kundi ja silmäni tulehtuisivat runsaista itkukohtauksista; olen kuitenkin (käyttäytymiseeni nähden paradoksaalisesti) sosiaalinen mies ja tarvitsen ihmisten kanssa tapahtuvaa vuorovaikutusta.

Entäpä jokin uusi harrastus, missä puuhataan tiimissä kaikenlaista? Ei pysty, minä sanon, ei pysty. Nimittäin salibandyt sun muut koripallot ovat tarkoitettu ihmisille, joita todellakin kiinnostaa, että kuka teki maalin ja jotka huutelevat "Nyt se Vesku taas syötti hyvin! Vesku on eläin!" ja "Paina Keijo! Paina maalille!" -tyyppisiä juttuja. Minua ei kiinnosta, ei sitten yhtään.

Taitaa olla vain parasta, että yritän olla enemmän hiljaa. En minä muutakaan keksi.
Nähdään taas.
-Nevis-

Joulumietelmiä osa 2

Hei vaan!

Englanti on siitä hassu kieli, että lähes mikä tahansa kuulostaa tuolla lingvistisellä merkki- ja symbolijärjestelmällä esitettynä hyvältä. Suomeksi on vaikeampaa. Annan esimerkkejä kuuluisien musiikkikappaleiden muodossa.
Radioheadin "Karma Police" on suomeksi "Karman järkkäri", Iron Maidenin "Number of the beast" on "Pedon puhelinnumero", The Scorpionsin "Rock you like a hurricane" on "Kivitän sua niinku hurrikaanit tekee" ja Pink Floydin "Another brick in the wall" on "Vain yksi mulkku seinässä".

En pidä hevosista. Olen ratsastanutkin sellaisella, sekä joutunut viettämään joskus niiden kanssa aikaa (liian pitkä juttu tässä kerrottavaksi). Hevoset pelkäävät aivan kaikkea, joka johtaa arvaamattomaan käytökseen ja joskus myös agressiiviseen vikurointiin. Mutta miniponit on cool, miniponit on tosi jees ja söpö juttu. Jos eläisin keski-ajalla tai villissä lännessä, joutuisin liikkumaan miniponilla. Minulle naurettaisiin, mutta toisaalta minulle nauretaan jo nyt; miniponi tai ei.
Näin. Nähdään taas.
-Nevis-

Hartaita joulumietelmiä

Morjesta pannut ja kattilat!

Minä pidän zombieista. Ne saavat minut aina hyvälle mielelle. Ai miksikö? No siksi, että jos esim. katsoo jotain elokuvaa, jossa ammutaan ihminen, niin kyllähän siinä tulee välillä moraalisesti huono olo. Mutta zombieiden tappaminen on vain hyvästä ja ehdottoman tarpeellista. Olisikin hyvä, jos maapalloamme uhkaisi zombie-epidemia: Ihmiset unohtaisivat typerät riitansa ja erimielisyytensä ja liittäisivät voimansa yhteistä vihollista vastaan; elävät vs. kuolleet. Tietenkin zombieiden pitäisi olla hitaita ja rumia, jotta ei tulisi liian vaarallisia tilanteita zombie-metsällä sitten.

Ruotsinkanavat eivät enää näy, joka on minulle tragedia. Olen aina viime viikkoon saakka pystynyt seuraamaan tasokkaita sarjoja ruotsinkielisellä tekstityksellä ohittamalla digiboksin, mutta nyt ei signaalia tule enää ei. Olen jo menettänyt kykyni keskustella sujuvasti ruotsiksi. Tajuan vielä kuuntelijan ominaisuudessa kyseistä kieltä sekä varsinkin luetun ymmärtäminen on vielä hyvällä tasolla. Mitä minulle tapahtuu viiden vuoden kuluttua? Olenko silloin yksikielinen juntti? Pelaanko Kivelän kanssa autopelejä Pleikkarilla ja keskustelen traktoreista? Pelottaa..
Lisäksi minulla on ollut aina vaikeuksia nukahtaa öisin ja ruotsin TV4 tarjosi joka arki-ilta seuraavanlaisen televisiosarja-kuningasvärisuoran (tässä järjestyksessä): Crossing Jordan, Numbers, The Practice, King of Queens, South Park (x2!), Deadwood ja lopuksi vielä tasokas väridokumentti toisesta maailmansodasta. Ohjelmaa tuli aamuseiskaan asti; viimeistään silloin väsytti aina. Kyllä meillä on ruotsalaisilta opittavaa paljon.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Niin myös vaginalla. Ongelmaksi muodostuu usein tuosta elimestä puhuttaessa. että millä nimellä kutsua sitä? Ettei vaan loukkaa naisia? Että olisi söpön kuuloista? En käy tässä läpi normaaleja "rumia" nimityksiä vaginasta ja tavalliset nimitykset kuten mirri, tussu, viiksi, pimppa, pimpero, pimppi, urheiluruutu, lohenpunainen, hunajapurkki, pempuliini ja mehukolmio ovat liian tavallisia. Ehdotankin vaginan uuden kutsumanimen olevan seuraava: Tuspi! Tuspi on mielestäni mainio ja kuvaava nimi.
Tuspi oli kaverini perheen kissa ala-asteella...Miettikää sitä.

-Nevis-

No voihan nyt vittu

Hei vaan.

Se tapahtui taas tänä vuonna! Olin 4. päivä joulukuuta kauppaan menossa; ostamaan ruokatarvikkeita sekä tietenkin suklaajoulukalenterin. Ajattelin, että on kiva syödä heti kärkeen kerralla neljä suklaanamia yhden sijasta. Mutta ei. Taas oli vedetty kalenterit pois myynnistä. Kysyn nyt tässä, että miksi? Miksi jo nyt? Miksi pitää olla näin? Miksi yhteiskunta ajattelee virheellisesti, että kaikki haluavat ostaa joulukalenterinsa ennen joulukuuta? En ole koskaan ketään tappanut, vankilassa istunut tahi patsaita turmellut. Mielestäni ansaitsisin edes joulukalenterin moraalisesta selkärankaisuudestani. Haistatan paskat kauppiaille. Joulumieli on pahasti hakusessa. Vituttaa.
-Nevis-

Joulu se tulla jollottaa, köyhät lapset vollottaa

Moro.

Joulunaika on taas täällä. Sen kunniaksi kerron muutaman jutun.

Ensinnäkin: Ajoin taas kerran intiimialueen karvoitukseni todella hyvään kuntoon. Kivekset ja peniksen ympäristö on nyt nyt kuin joku ihanan romanttinen zen-puutarha. On keveämpi olo ja siistiltä näyttää. Hygienia on parantunut maksimaaliseen huippuunsa. Pitää myös muistaa, että tätä kautta saadaan myös oraalinen toiminta todennäköisemmin haltuun. Jälleen kerran esitän vertaukseni jääkiekkoon; kun pitää oman pään puhtaana, tulee varmemmin onnistumisia. Penikseni koolle en valitettavasti voi mitään, mutta ainakin se köllöttää kauniilla ja siistillä asuinalueella.

Toinen juttu: Toivoin ala-asteikäisenä muutamana vuonna lahjaksi mannertenvälistä ohjusta. Motiivinani moisen lahjan saamikseksi oli se, että olisin sitten kiristänyt YK:lta muutaman miljoonan ja näin hankkinut omat taskurahani. Kysehän oli jonkinasteisesta huumorista, mutta äitini ei koskaan edes kommentoinut mitään asiaan. Olisin toivonut jotain positiivista palautetta oman rahatilanteeni kohentamiseen tähtäävän toiminnan aktiivisuudesta ja siihen liittyvästä kekseliäisyydestä. Mutta palautetta ei tullut ei. Tämä tilanne opetti minulle kaiken elämän kylmistä faktoista.

Tällaista se joulunaika on minulle. nähdään.
-Nevis-

Kolme asiaa

Morjens kolmiot ja suunnikkaat!

Tässä kolme asiaa, jotka ovat tapahtuneet minulle viime aikoina.

1. Kivelä antoi mustasilmäistä torttuaan
- Olin eilen Kivelän residenssissä katsomassa Wrestlinkiä. Edge voitti mestaruuden ja valitettavasti Cena myös. Kivelä nosti vieraanvaraisuuspanoksia ja tarjosi hyvää joulutorttua ja glögiä. Lisäksi Neiti Hirvonen ei jaksanut syödä kuin puolet vaniljapullastaan, joten söin sitten sen toisen puolen. Hyvää oli. Myös suolapähkinöitä oli tarjolla, kun tupaan tuli oikein vieras Joupista asti. Kiitos vaan taas heille kovasti. Ensi kerralla jos saisi jäätelöä, niin hyvä tulisi.
2. Löin pääni peilikaappiin
-Sattui ja nolostutti.
3. Tajusin, että on pakko siivota
- Tänään se tapahtuu. Imurini imee huonosti; se tekee prosessista vaikeahkon.

-Nevis-

Ponnistan Einsteinin jalanjäljistä

Hipsistä hei nuoret ja vanhat!

Minä haluaisin olla keksijä. Minulla on paljon ideoita. Valitettavasti kädentaitoni on 2,13% sadasta ja tekniikan tuntemukseni on sitä tasoa, että hyvä kun saan autosta pyyhkimet päälle. Mutta JOS olisin kovempi jätkä edellä mainituilla aloilla, tekisin mm. seuraavanlaisia keksintöjä:

1. Eric Clap-On
Kuvaus: Lamppu nuottitelineeseen, jonka singer-songwriter voi aktivoida lyömällä bootsin kannalla lavan pintaan.
2. Eric Clip-On
Kuvaus: Solmio, jonka klipsien avulla voi vain kyseisen pukimen napsauttaa kiinni kaulaan. Sisältää napin, jota painamalla solmio soittaa 5 sekunnin pätkän "Laylaa".
3. Eric Clit-On
Kuvaus: Naisille. Asetetaan klitorikseen. Aktivoidaan hyräilemällä "A sunshine of your loven" intro. Hieroo klitorista karhean seksikkään miesäänen taajuudella.
4. Eric Climb-On
Kuvaus: Pakaroita ja välilihan aluetta hierova satula naisille. Myös joillekin miehille.
5. Eric Comb-On
Kuvaus: Valmiiksi kammattu peruukki "turkkinsa" menettäneille herrasmiehille. Varma myyntihitti Selmu Ry:n pikkujouluissa...
6. Drive it, then eat it.
Kuvaus: Syötävä henkilöauto. Kun auton kilometrit ovat täynnä, saa siitä vielä viikoiksi muonaa koko perheelle. Makuina Pepperoni-kinkku, Aurajuusto-ananas ja Mondeon makkaraperunat.

Näin.
-Nevis-

Mietelmä

Ihminen on sitä mitä se syö. Ennemmin olen sika kuin kasvi.

-Nevis-

Näin sitä elämää eletään

Minulla on WC:n ovessa Rambo 3:sen juliste.

-Nevis-

Filosofiaa kansalle

Jepsistä taas mönkiäiset ja pönkiäiset!

Top 10 Epätoivoisimmat yritykseni

1. Kun minut heitettiin pihalle Botton- nimisestä yökerhosta (olin kertonut jotain "nerokasta" "asiaa" järjestyksenvalvojille) ja menin heti uudestaan sisälle ja väitin olevani itseni kaksoisveli, Timo Nevanpää (kerroin kuinka vittumainen kaksoisveljeni Toni Nevanpää onkaan ja miten hän pilaa hyvän maineeni). Minut heitettiin taas pihalle; tällä kertaa hyvin agressiivisesti. Sain myös porttikiellon.
2. Ylä-asteella sanoin äidilleni eräänä lauantai-aamuna, että minun huoneeni lattialla oleva puolikas Kossupullo ja tupakka-aski eivät itseasiassa olekaan minun ja enkä ole ollut edes kännissä edellisenä yönä.
3. Kun yritin soittaa rumpuja studiossa hyvin.
4. Kun yritin soittaa rumpuja livenä hyvin.
5. Kun yritin saada penikseni kasvamaan ajatuksenvoimalla murrosiässä.
6. Katselin Samantha Foxin pehmopornovideota ja yritin tajuta mikä kehonosa on mikäkin ja kelle se oikein kuuluu. (Vikaa on myös videossa; kyseisen teoksen tulkintaan "tarvittaisiin anatomian professorin tutkinto"= erään lääkäriystäväni vilpitön kommentti).
7. Yritin tehdä lapsena itselleni ninjahupun = fiasko.
8. Yritin hitsata itselleni ylä-asteella makkaratikun = katastrofi.
9. Yritin olla vuosina 2000-2005 tosi cool jätkä.
10. Yleensäkin ymmärrettävästi puhuminen.

Top 5 Tekstiehdotukset hautakiveen

1. Paree näin
2. Vihdoinkin
3. Palaan pian
4. Näin kävi
5. Visa Electron ei käy täällä

Jep jep, nähdään.
-Nevis-

Visio

Heipsunhei kykloopit ja kaksisilmät!

Jos minulla olisi paljon rahaa, tekisin suomenkielisen soololevyn. Tavoitteena olisi lyriikan saralla saada terävä puremakohta suomalaisten sielunelämään. Musiikki olisi tanssittavaa ja energistä, jossa Ibizan rytmit kohtaavat heavy metallin ja Stevie Wonderin. Levyn äänittäisi ja miksaisi Sami Jormanainen, mutta ainoastaan kännissä tai hirveässä humalassa; näin saataisiin aito ja konstailematon äänimaisema. Levyn nimi olisi "Haistakaa ihmiset paska" ja kannessa olisin minä vittuuntuneen näköisenä kaivamassa ojaa syyssateessa Nurmon Prisman vieressä ja taka-alalla näkyisi rumansininen Lada, joka olisi juuri hetki sitten ruiskuttanut kuravedet päälleni.

"Haistakaa ihmiset paska" biisilista:

1. Ledin paluu - erään valomiehen onnenpäivä (featuring Vode)
2. Voi hitsi, se on mestitsi
3. Missä mun toinen sukka on?
4 . Hei, mähän syön sun ongelmat aamupalaksi
5. Suksiboksissa Tansaniaan
6. Euroopan paras ihminen
7. Tiskaamisen kun voisi pieni ihminen lopettaa
8. Mokkatakkinen Komisario
9. Suuri laulu pienestä peniksestä (featuring Kivelä)
10. Reipas on askel, reipas on suu
11. Demoni nimeltä Martti Alaluusua (featuring Nicole)
12. Trigattu virveli
13. Kaljun vasikan paluu
14. Lapsena kun todistin suloisen varsan piereskelevän, niin silloin loppui eläinten glorifiointi

Näin.
-Nevis-

Listojen paluu

Heipsunkeikkaa mörrit ja mötikät.

Tässä hieman listoja.

Top 10 kivuliaimmat asiat elämässäni

1. Kun jouduin ruokamyrkytyksen vuoksi sairaalaan (brutaali vatsakipu ja oksentelu)
2. Kun jouduin toisen kerran sairaalaan samasta syystä
3. Kun tajusin, ettei penikseni enää kasvakkaan tämän isommaksi
4. Kun ylä-asteella Kasinon pihassa luokkatoverini Auli potkaisi kiveksilleni polvella (ei ollut minun vikani; Auli oli vain niin vitun kännissä ja pahalla tuulella)
5. Kun tipuin armeija-aikanani perseelleni jäiseen maahan ollessani Tela-auton vetämässä suksimuodostelmassa
6. Kun en saanutkaan "The last ninja"-tietokonepeliä joululahjaksi
7. Kun naapurin Jani katkaisi puusta veistämäni täydellisen leikkikonekiväärin
8. Kun hukkasin mustavalko Conanini, tuon mahtavan sarjakuvan, ensimmäiset numerot
9. Kun huomasin, etten uskaltanutkaan hypätä skeittilaudallani paikallisen K-marketin lastauslaiturilta
10. Kun palava tulitikku lensi penikseni varteen (oma vika)

Top 5 Asiat, joita en ymmärrä

1. Guitar Hero
2. Big Brother
3. Autopelit
4. Miten ihmiset voivat syödä punajuuria
5. Swahili

Top 5 Viikonpäivät

1. Launtai
2. Perjantai
3. Sunnuntai
4. Keskiviikko
5. Torstai

Bubblin´under: Tiistai

Top 5 Syytä syödä sianlihaa

1. Jos siat olisivat suurempia ja älykkäämpiä, ne metsästäisivät meitä ihmisiä kuin karjaa ja söisivät 2/3 populaatiosta
2. Se on hyvää
3. Sen avulla jaksaa tehdä töitä
4. Sitä saa kaupasta
5. Useita erilaisia reseptimahdollisuuksia

Top 5 Toni Nevanpään viat

1. Raskaita juttuja
2. Liian iso perse
3. Typerä nojausasento
4. Ei meinaa tajuta oikein mistään mitään
5. Kuluneet kengät

Näin. Nähdään taas.
-Nevis-

Lapsi-Nevis vaaran vyöhykkeellä

Heippa vaan kurkumat ja mantelit.

Olen kotoisin Kristiinankaupungista eli siis ruotsinkieliseltä rannikolta. Siellä on eriskummallisia perinteitä ja tapoja. Yksi niistä on se, että pikkujouluisin (ajankohtana taisi olla joko marraskuun loppu tai joulukuun alku) lapset kiertävät taloissa heittelemässä pikkujoulukortteja ja talojen asukit eli aikuiset yrittävät ottaa kortinheittelijöitä kiinni. Kiinnijääneet joutuvat pöydän alle laulamaan=noloa.

Seuraava muistelmani liittyy edellä mainittuihin oletusarvoihin. Eräänä vuonna naapurustoomme oli muuttanut suomenruotsalainen PI (En paljasta oikeaa nimeä -Nevis huom.), joka oli meidän ystäväpiiriämme vuoden nuorempi. Hän joutui kunnioituksemme voittaakseen tekemään kaikenlaista (lue: kaikkea, mitä emme itse uskaltaneet tehdä). Niin myös eräänä pikkujouluna.
Kaikkien äidit olivat varoittaneet eräästä talosta, että "älkää sinne menkö kortteja heittelemään, se on kamala juoppo se mies, joka siellä asuu, ei tiedä mitä se tekee, jos jäätte kiinni". Sinne siis.

Haimme ensin tuntumaa muutamalla rutiinikorttienheittokeikalla, kunnes oli aika siirtyä juopon talolle (englanniksi "The Evil house of the Devil´s drunken servant).
Laitoimme tottakai PIn etulinjaan ja menoksi. Juopon talon piha oli suuri ja koostui myös isosta perunamaasta. Hiivimme kohti taloa ja neuvottelimme kuiskutellen pakosuunnitelmasta (siltä varalta jos juoppo lähtisi peräämme).
PI meinasi jänistää, mutta pakotimme hänet olemaan juuri se (englanniksi "The Chosen One"), joka kortin tuon talon epäpyhiin sisuksiin heittäisi. Etenimme hiljaa sydän pamppaillen PI etunenässä. Epäonneksemme talossa oli eteinen eli jouduimme kohtaamaan kaksi ovea ja niistä aiheutuvat paljastavat äänet.

PI avasi ensimmäisen oven ja tottakai kauhea vinkuva ääni seurasi tuota avaamisproseduuria; jähmetyimme kauhuissamme kuuntelemaan merkkejä siitä, että olimmeko mahdollisesti paljastuneet. Parin minuutin painostavan hiljaisuuden jälkeen PI avasi tupaan johtavan oven ja heitti kortin. PI esitti suustaan seuraavan informaatiopitoisen lausekokonaisuuden: "Hyvää pikkujou...AAhhh...Sillä on haulikko!!...jätkät sillä on haulikko!!!!!". Jumalauta, että juoksimme; en ole ennen sitä tai sen jälkeen juossut niin kovaa.
Painoimme täysiä kohti tietä, mutta se oli niin kaukana; niin kovin kaukana...Kuulimme takaamme ääniä, kun juoppo tuli perässämme. Joku meistä sai aivomyrskyn ja huusi kaikille: "Jätkät! Maahan! Muuten se osuu meihin jos se ampuu!!"
Syöksyimme jäiseen perunamaahan. Hengitykseni tuntui raskaalta, kun katselin talosta tulevaa valoa vasten piirtyvää juopon hahmoa, joka raskain, kömpelöin askelin käveli meitä kohti. Onneksi oli pimeää, eikä hän nähnyt meitä. Nimittäin: Hänellä oli kuin olikin kädessään jokin pitkä esine, joka olisi voinut hyvinkin olla haulikko. Juoppo huusi meille kännisellä äänellä: "Tulkaa pojat tänne! Saatte pikkujoululahjoja!". Emme menneet. Olimme hiljaa ja liikkumatta. Lähdimme hiipimään pelokkaina takaperin. Jollakin meistä oli "varmaa tietoa" haulikon kantomatkasta ja kun olimme hiipineet hetken aikaa, nousimme ylös ja juoksimme täysiä tielle; pois kirotulta maalta.
Kun vedimme henkeä ja ajatustyömme selkeni, ymmärsimme, että juopon kädessään pitämä pitkä esine ei todellakaan välttämättä ollut mikään haulikko. Saattoihan se olla vaikka harja. Mutta sama se; adrenaliinipläjäys tuntui todella hyvältä ja tunsin itseni todella onnelliseksi. Tuntui hyvältä olla (ainakin omasta mielestään) vaarassa ja sitten selvitä siitä.
...Olen miettinyt erään 33-vuotiaan lääkäriystäväni kanssa, että menisimme heittämään näin aikuisiällä pikkujoulukortteja; siinä olisi niin korkeat nolous-panokset, että olisi hyvin tärkeää ja jännää, että emme jäisi kiinni. Unelmana se on todella kaunis.

PIsta sen verran, että todistin ala-asteiässä, kun hän harrasti seksiä ystäväni Samin ison oranssin leikkinallen kanssa; se oli brutaalin näköistä ja jätti minuun jälkensä; ymmärrätte minua ehkä nyt paremmin.
Tarinoita lapsuudesta olisi vaikka kuinka monta: Esim. siitä, kuinka Tero räjäytti kiinalaisella pommilla huulensa, kuinka lavastimme murhan pelotellaksemme nuorempia, miten etsimme kuolleen miehen jälkiä joen varresta jne.
Mutta tällaista tällä kertaa. Nähdään.
-Nevis-

No jaha

Hei vaan aateliset ja rupusakki.

Tajusin juuri, ettei minulla ole lainkaan taitoja tai kykyjä. Yritin kyllä nuorenpana opetella kaikenlaista mutten onnistunut. Tiedot ja taidot valuvat kehostani ja mielestäni (sekä näiden kahden elintärkeästä yhteiskordinaatiosta) kuin vesi Norpan selästä.

Ihan pelkällä tuurilla olen tähän asti pärjännyt. Sanoohan sen nyt järkikin, ettei tämä voi näin jatkua. Tuuri loppuu joskus. Saattaa olla, että parin vuoden päästä minut on kärrätty tervassa ja höyhenissä Jalasjärvelle, jossa asun Jalas-tehtaan roskiksessa. Jos tuotte sinne kuumaa kaakaota ja pullaa, niin lupaan kertoa elävästi epäonnistumisteni koko tragikoomisen kirjon sekä seikkaperäisen aikajanan.
Mutta vielä taitaa olla pari hyvää vuotta jäljellä ennen väistämätöntä. Jos näette minut baarissa, tulkaa katsomaan, kun nauran tuomittujen ilotonta naurua.
-Nevis-

Olin jo lapsena tyhmyri

Hei kukkakepit ja ihrapossut!

Kun olin ala-asteikäinen, minä ja ystäväni Sami menimme pihalle leikkimään. Päädyimme tonkimaan Äiti Maan arkisia ihmeitä.

Meillä molemmilla oli hanskat ja kun löysimme kuolleen piisamin kusiojasta, oli meidän todistettava toisillemme ja itsellemme miehuutemme ja ottaa tuo kuollut luontokappale käsiimme ja roikottaa sitä hännästä; aivan kuin olisimme olleet muinaisia metsästäjiä, jotka kaatoivat suuren maaseutua terrorisoivan hirviön.

Etenimme ojan syleilystä metsäsektorille, jossa löysimme kuolleen linnun, joka oli maatunut niin pahoin, että siinä kuhisi matoja. Olin ottanut hanskani pois, koska ne olivat kuumat tai jotain. Haastoin hanskakätistä Samia koskettamaan linnun brutaalia raatoa, mutta hän ei lähtenyt siihen. Päätin näyttää olevani todella kova jätkä ja koskin tuohon matojen infestoimaan linnun ruumiiseen paljain sormin. Sami katsoi muistaakseni enemmän inhoten kuin ihaillen. Hetken kuluttua menimme molemmat tahoillamme koteihimme.
Ajattelin, että pesen kädet niin hyvin, että kaikki bakteerit kuolevat käsistäni ja elämä on hyvin. Vituiksi meni. Pesin toki kädet, mutta ala-aste ikäisen pojankoltiaisen käsihygienitoimenpiteet osoittautuivat täysin riittämättömiksi. Sain todella vihaisen mahataudin; oksensin melkein viikon ja maha oli erittäin kipeä.
Tarinan opetus: Minä en ole kova jätkä.

Nähdään taas ja muistakaa: Starailu pois ja turvallisuus ykkösprioriteetiksi.
-Nevis-

Aave menneisyydestä...

Hei pippendelit ja tuheroliinit!

Sain toissapäivänä tekstiviestin Mikko Jokipiiltä Uudesta-Seelannista. Hän kehotti päivittämään blogiani. Siinä ei rutina auta tahi poru; pakko on päivittää, kun toiselta puolelta maailmaa käskytetään.

Ainoa ongelma on, ettei minulle ole tapahtunut mitään minkä uskoisin kiinnostavan yhtään ketään tai sitten minulle tapahtuneet asiat ovat aivan liian noloja; tyrin kuitenkin päivittäin.

Ainoa vaihtoehto on siis tarjoilla teille tarina teini-ikäni synkistä kammioista.
Olin silloin iältäni about 13. Olin kiinnostunut yksinomaan tyttöjen vartaloista, alkoholista, tupakasta, elokuvista, heavy musiikista, sarjakuvista, lauta- ja tietokonepeleistä, Wrestlingistä ja kaikesta mystisestä. Itseasiassa tilanne on yhä sama, paitsi että pidän nykyään myös klubimusiikista. Joku voi sanoa, että olen typerän lapsellinen enkä ole kehittynyt mihinkään näinä kaikkina vuosina. Itse totean, että olen pysynyt ihailtavan uskollisena juurilleni.

No mutta kuitenkin, asiaan. Äitini, tuo maailman paras äiti, opetti minulle hieman spiritismin perusteita. En halua kertoa enempää, koska tiedän, ettei hän halua tämän tason julkisuutta.
Joka tapauksessa, siemen oli kylvetty; minä ja ystäväni saimme valtavan innostuksen kaikkeen minkä liittyi kontakteihin yliluonnollisten asioiden kanssa. Olimme todella skeptisiä, mutta päätimme yrittää kaikenlaista innostuspäissämme.

Kolusimme Kristiinankaupungin ja Lapväärtin kirjastot ja löysimme kuin löysimmekin kaikenlaisia kirjoituksia. Suurin osa oli lapsille suunnattua sensationaalista paskaa, mutta löysimme yhden kirjan, jossa oli vakavahenkisiä (?) aaveiden metsästykseen liittyviä ohjeita.
Erään ystäväni vanhempien omistamalla tontilla oli vanha talo, jonne oli menehtynyt eräs hänen sukulaisensa. Sinne siis; juuri täydellinen paikka eksperimentoida kuolemattomien sielujemme kohtaloilla.

Menimme kyseiseen taloon eräänä tuulisena yönä vähän vähän ennen puoltayötä ja ohjeiden mukaan sytytimme kynttilöitä (en enää muista kuinka monta ja missä muodostelmassa) ja asetimme old school c-kasetti nauhurin äänitykselle.
Seuraavana päivänä me pojankoltiaiset pelasimme korttia ja tupakoimme salaisessa majapaikassamme. Kuuntelimme "kummituskasettia". Kuului vain tuulen ujellus. Kunnes vähän ennen kasetin loppua nauhurista alkoi kuulua jännittävää kovaäänistä mouruntaa ja voimakasta kohinasuhinaa, jota jatkui noin 6-11 sekuntia. Sitten nauha loppui. Katsoimme toisiamme ja kelasimme nauhaa taaksepäin. Kuuntelimme toisen kerran. Katsahdimme toisiimme jälleen ja yhteen ääneen sovimme, että kyseinen ääni johtui ainoastaan c-kasetin nauhan loppumisesta aiheutuvasta luonnollisesta ääniefektistä. Mutta ei se kyllä ollut kyseisestä asiasta syntyvää aivan tavallista soundia; pitää muistaa, että tuolloin pelasimme c-kasettien kanssa useita tunteja päivittäin...Siis MELKO varmasti EMME saaneet taltioitua mitään ihmeellistä, mutta pääasia oli, että oli jännää.

Oli miten oli, kokeilimme muutaman kerran myös spiritismiä, mutta siitä en jaksa vaivautua kertomaan. Samassa koulussa olevat tytöt saivat vedettyä asianharrastuksen siihen pisteeseen, että paniikki-kauhu-itkukohtaukset vaivasivat heitä kuukausitolkulla sekä papin apuakin taidettiin tarvita jossain vaiheessa. Ei siitäkään sen enempää. Sen verran sanon, että jos kokeilette spiritismiä, niin ÄLKÄÄ kysykö kysymystä "Kuka sinä olet?" tai mitään kuolemasta.

Muistakaa pitää kiinni sieluistanne ja älkää katsoko suoraan peileihin yöllä...Nähdään taas.

-Nevis-

Tsau ihmiset!

Hei vaan kaikki aamu-uniset ja iltavirkut!

Suomen kielessä on monia sanoja, jotka ovat tosi kivoja. Niiden merkitys ei (välttämättä) ole mitenkään mahtava, mutta ne maistuvat hyvältä suussa ja niitä on mukava sanoa! Tässä teille listaa tuollaisista sanoista: Jepari, siivousväline, leikkele, siipikarjapuskuri, nahkatussu, pyllypotkuri, sipsisuu, rempseä, pimpsakka, väliliha, lipsahtaa ja tissinalushiki.
Tässä on myös muutamia virkekokonaisuuksia, joita voitte sanoa ääneen ja maistella suussanne: "Raimoo!! Syömään sieltä ja sassiin.", "Mumssista mums ja huhhuu", "Onpas liukas klitoris." ja "Metodinäyttelijän kaasunkestävä muovipuku ja ydinreaktorin läheisyyden aiheuttamat helvetilliset painajaismaisemat."
Näin. Nähdään taas.
-Nevis-

No terve!

Heippa vaan taas ihmispolot ja kinkkupyllyt.

Haluan keskittyä tässä merkinnässäni omaan itseeni. Liian usein tässä kylmässä, hullussa ja aivan liian nopeasti pyörivässä maailmassa on aikaa kunnolla kääntyä katsomaan omaa minuuttaan alastomana ja persoonallisena sieluyksikkönä. Minä teen nyt rohkeasti niin.

Vietin lapsuuteni pääasiassa hurjalla 80-luvulla ja tuon mahtavan vuosikymmenen viime vuosina olin tarpeeksi vanha (tai luulin olevani) kokeilemaan erilaisia synnillisiä nautintoaineita ja tekoja. Kasvoin ympäristössä, jossa naisilla oli suuret tukat ja liikaa meikkiä, miehillä(kin) oli kirkkaita vaatteita, eikä silti kukaan kiinnittänyt mitään negatiivista huomiota toisten habitukseen. Hävetkää te 90-luvulla ja myöhemmin kasvaneet ihmiset, jotka arvostelette toisten pukeutumista/elämäntyyliä!! Ei kukaan ole parempi toista... niin saatana.
Kasvoin optimistisessa maailmassa, jossa pääosin eskapistisissa elokuvissa oli kaikki suurta ja myös erilaiset konsertitkin olivat näyttäviä. Sitten tuli grunge ja minimalistinen 90-luku. Rumpalit riisuivat tom-tomejaan setistään ja kaikkien piti olla ahdistuneita, että olisivat "cool". Hyi saatana minä sanon, hyi saatana.

Minä haluan maksimaalista! Minä haluan paeta usein arkielämän harmautta ja/tai uskomatonta julmuutta taiteen ja harrastusten keinoin. Sielunmaisemani on suoraan jostakin 80-luvun kauhukomediasta, jossa on mystiikkaa, jännittäviä tilanteita, saa nauraa paljon ja jossa "hyvät" tyypit eivät kuitenkaan kuole, vaan saavat korkeintaan kätensä ja vaatteensa veriseksi.
Siksi minä pelaan lautapelejä, kuuntelen mm. King Diamondia, tanssin yötä poissa mm. Ibizalla ja olen muutenkin saatana päivät pitkät seikkailemassa omassa mielessäni 80-luvun maisemissa. Ei minua kiinnosta politiikka lainkaan (en usko, että rikas vähemmistö pystyy koskaan päättämään oikeudenmukaisesti köyhän enemmistön asioista), vihaan remonttiohjelmia, en tarvitse kesämökkiä tai hienoa autoa enkä halua puhua siitä "miten hieno ja mahtava keksintö facebook onkaan, voi iik".
...Tämä blogi-merkintä oli lähinnä tunnustus: Tällainen minä olen, näin minä ajattelen. Ei tarvitse enää feikata. Jos ei kiinnosta hengata kanssani, niin ei sitten. Kyllä minä hei pärjään.
Kiitos. Ensi kerralla lupaan raportoida jotain aidosti mielenkiintoista.
-Nevis-

p.s. Seinäjoella on tasan kaksi julkkista; Jormanainen ja Kivelä. Pääsin Kivelän blogiin! (mokamake.blogspot.com)

Hei kansakunta!

Mitä helvettiä täällä nykyään tapahtuu? Mikä on nuorisomme tila?
Fyysinen kuritus takaisin ja henkisen kantin vahvistaminen. Jos minä en olisi saanut selkääni lapsena (aiheesta tietenkin; syyn ja seurauksen muinainen laki), olisin heikko vätys ja rypisin itsesäälissä. Miksi pitää hakea perkele huomiota, kun ei ole sitä ansainnut? En aio uhrata palstatilaa 22-vuotiaalle raukalle, joka tyri pahasti tässä pari päivää sitten. Totean vain, että menisivät saatana tuollaiset huomionkipeät paskiaiset haastamaan aseettomana riitaa johonkin prätkäbaariin, jos luulevat olevansa kovia jätkiä. Välitön palaute tulisi bikereilta käsinkosketeltavana.
Kostan tuollekin paskiaiselle vaihtamalla puheenaihetta ja keskittymällä arkeeni.
Minä pidän lautapeleistä. En katso muuta urheilua kuin mm-tason jääkiekkoa, en omista internet-yhteydellä varustettua tietokonetta enkä seuraa BB:tä tai Idolsia, joten lautapeleistä saan sen kevyen olon, jonka ihminen aika ajoin tarvitsee.
Omistan seuraavat uuden ajan lautapelit: Arkham Horror, Fury of Dracula, Tannhäuser, Last night on earth ja Return of the Heroes sekä Munchkinin. Mukaan saa tulla pelaamaan; se on hyvin rentouttavaa. Ja ei; en häpeä yhtään.
Tsekatkaa muuten youtubesta "Tiesto Privilege Opening Ibiza". Sieltä saa kalpean aavistuksen siitä, minkälaista maailman suurimmassa yökerhossa onkaan.
Palataan nassukat.
-Nevis-

Hyvä Suomi!

Hei vaan käsinuket ja kaaharit!

Olin ollut viisi päivää Suomessa ja heti maanantaiyönä oli puukotus Seinäjoella. Paikallinen poliisi minua asiasta kuulusteli, koska satuin epäonnekseni viemään roskia juuri silloin; väärä aika, väärä paikka. Un-fuckin-believable. Olin 10 päivää Ibizalla, jossa oli n.100 000 turistia viina- ja huumepäissään juhlimassa, enkä kokenut tai nähnyt väkivallan uhkaa. Ja saatana 30 000 asukkaan pikkukylässä tapahtuu tällaista. Koittakaa nyt suomalaiset mennä itseenne ja jättäkää se itsesääli ja kiukku kotiin tai kuntopolulle tahi uimahallin eteiseen. Muistkaa juhlia hyvällä fiiliksellä!! Ei muuta.
-Nevis-

Ibiza aftermath

Hei pimpulat ja pampulat!

Jos unohdin mainita, niin nyt tiedän miksi klubimusiikissa on säännöllisesti taukoja ja nostatuksia; ei sitä jaksa koko ajan tykittää (itse vedin 4h putkeen parhaimmillaan, joten tiedän mistä puhun) ja dynamiikka antaa uuden ulottuuvuuden, kun minuutin "avaruusfiilistelyn" jälkeen lähtee taas saatana vieköön kunnon basaritykitys.
Myöskin pakko mainita vielä, että suuret yökerhot Ibizalla olivat enemmänkin kuin rock-konsertteja; kaikki katsoo DJ:tä ja screenejä ja taputtaa ja huutaa silloin, kun suvantovaiheen jälkeen taas lähtee biitti vahvana. Myöskin jos screeneillä lukee jotain "mahtavaa ja ihanaa", niin tanssiyleisö tietää huutaa. Kilpailutilannehan on valtava; melkein joka ilta on samaan aikaan suuria DJ:tä esiintymässä ja joidenkin esintymispalkkiot voivat olla puolen miljoonaan euron luokkaa. Ei ihme, että on brutaalia mainontaa ja kilpailua.
Taidan toistaa itseäni pahasti. Antakaa anteeksi. Olen vielä hieman sekaisin Ibizasta. Heippa vaan.
-Nevis-

Matkalla Suomeen

Saksa on paska maa!
Olemme Dusseldorffin lentokentällä, jossa henkilökunta ei osaa kunnolla englantia ja on töykeää. Jumitamme täällä 5 tuntia odottaen lentoa isäinmaan kamaralle. LIsäksi hukkasivat Mikon Ipodin! Saatana! ...ostin silti hetken mielijohteesta penisrenkaan täältä.
-Nevis-

Viela vahan Ibizaa eli bonusosasto

Hei pallerot! Sori, tassa insertissa ei ole pisteita tiettyjen vokaalien paalla. Referoin asioita, joita tuli viela mieleen edellisen blogimerkinnan jalkeen: Ihoni kuoriutuu yltani. Privilegessa oli mahtavia savuefekteja myos. Eras huumekauppiastummaihoinen tiesi, etta olemme suomesta yhden lauseen perusteella. Kaytiin viela iltauinnilla Valimeressa. Ostin Tieston tupla-cd:n. Kylla tama on nyt nahty. Heippa vaan.
-Nevis-

last time in Ibiza

Hei tuttavat, ystävät, työkaverit ja rakkaat!!

Tässä sitä nyt ollaan, viimeinen päivä Ibizalla. Aika haikea olo on, mutta kyllä on aika tulla kotiinkin. On ikävä sitä, että voi juoda vettä hanasta ja kaipaan maitoa. Maitoa on kova ikävä, lasillistakaan en ole juonut koko aikana. On mukava mennä Varttiin juomaan edullista olutta ja salmaria, kuunnella kotona järkevällä volyymillä heavy-musiikkia. Tietenkin on ikävä minulle tärkeitä ihmisiä, kyllä te tiedätte keitä te olette.
Eilen aika pitkälti hengailtiin vaan ja ostin uuden paidan itselleni, kun hukkasin sen edellisen. Syötiin uudessa paikassa ja nukuttiin. Täällä väsyttää paljon, kun on niin helvetin kuuma ja kostea ilmasto. Kyllä olisi vaikea suomalaisen ihmisen tehdä täällä töitä, pakko on ollut pitkin päivää vedellä siestaa. Sitä paitsi se on mukavaa röhnöttää.
Huomattiin, että parin viimeisen päivän aikana on Ibiza pikkaisen hiljentynyt, ainakin päiväsajasta. Saattaa myös johtua siitä, että täällä on ollut parit todella isot bileet, ja ihmiset ei vaan jaksa.
Illalla juotiin parit oluet hostellilla ja iskeydyttiin viimeistä kertaa Ibizan yöelämään. Käytiin yhdessä brittipubissa, jossa on halpaa olutta ja siitä sitten 80´s –klubin kautta Play2:seen. Yö pois, one last time! Ei ollut niin hyvä DJ kuin viime kerroilla, mutta tykitettiin silti hikimäräksi. Klassisen kuuluisaa ”yö pois”-käsiliikettäni matkittiin nyt kolmatta kertaa tämän reissun aikana. En tiedä onko kyse ”look at that, that´s great, let´s do it” vai ”that´s funny and stupid” –osaston matkimisesta, mutta mitä sitte. Ja ainakin pari kertaa on tanssiliikkeitämme arvostettu todistettavasti verbaalisesti sekä elekielen kautta. Jossain vaiheessa sitten yöllä klaustrofobisen pieneen hostellihuoneeseemme ja unta. Ei siinä kummempaa. Se oli siinä. Tänään ei pysty vetämään, kun pitää huomenna matkustaa niin helvetin kauan ihan Seinäjoelle asti. Nähdään siellä.
Lopuksi keron yleisiä asioita ja huomioita. Mikko Jokipii on tanssinut täällä todella reippaasti. Ja kukapa ei olisi? Tämä on jumalauta Ibiza. Huumeita on yritetty kaupata meille enenevässä määrin (myyjät ovat olleet kaikki afroibizalaisia) ja joko kaikkien tai sitten tietyn huumeen koodinimi on ”Charlie”. Tässä eräänä yönä kieltäydyin tarjouksesta ja sain ärtyisen vastauksen :”Fuck you, man”. Ei tehnyt mieli kääntyä takaisin selvittelemään loukkauksen syytä. Mutta kyllä aika iisisti saa olla, kunhan tajuaa varoa suuria tummaihoisten hengaajien keskittymiä.
Löysimme eilen sanat kuvaamaan Ibizan yöelämää näillä kapeilla kaduilla; tämä on kuin olisi joka ilta jossain karnevaaleissa. Kulkueita, meteliä ja vilskettä riittää. Tämä on myös jollain absurdilla tavalla todella rentouttavaa, koska on niin anonyymi olo. Kukaan ei kiinnitä (sisäänheittäjiä lukuunottamatta) huomiota; täällä täytyy olla TODELLA erikoisen näköinen, että keräisi ylimääräisiä katseita. (Onneksi olen sen verran suomalaisen näköinen, että portsari muisti minut siitä silloin, kun olin kusessa Privilegessä; lukekaa edellinen blogimerkintä).
On ollut myös hämmästyttävää huomata, kuinka rentouttavaa ja hypnoottista on tanssia vaan menemään. Ajantaju katoaa täysin ja mieli lepää kaikesta ylimääräisestä. Ei tämä tällainen Seinäjoen Karmassa onnistuisi; tarvitaan hyvä DJ, äänentoisto, valot ja ihmisiä, jotka vaan tykittävät ja keskittyvät vain omaan tanssisuoritukseen. Ja se yhteenkuuluvuuden tunne; aivan kuin tanssilattialla oleva ihmismassa olisi yksi iso kollektiivisen tajunnan omaava hyönteisparvi, joka pörisee tyytyväisyyttään tasokkaan klubimusiikin hunajapurkin äärellä.
Privilegessä oli itse asiassa kolme eri tasoa tai kerrosta. Se yksi oli siinä aivan DJ-kopin vieressä, unohdin mainita edellisessä blogimerkinnässäni. Ja tanssilattia oli siellä noin Seinäjoki Areenaan kokoinen.
Imekää netistä Steve Aokin ”Dead Meat”, Arno Costin & Ariaksen ”Magenta” (Original mix) ja Tieston ”In search of sunrise”- miksauksia, niin tiedätte mitä olemme täällä ns. fiilistelleet ja tanssineet.
Varmasti on paljon asioita, joita olen unohtanut sanoa Ibizasta. Kysykää, kun näette, jos on jotain mitä haluatte tietää. Jos olette menossa lomalle ja haluatte bailata, niin tänne vaan. Ottakaa majoitus San Antoniosta; täällä on paljon pienempiä yökerhoja ja kaksi isoa, Eden ja Es Paradis, aivan kävelymatkan päässä. Ilmaiset bussit menevät Privilegeen ja Amnesiaan. Ottakaa hyvä ja iso kaveriporukka mukaan. Tänne vaan.
No niin. Ibiza vaikenee nyt meidän osalta. Todennäköisesti en koskaan palaa tänne enää. Mutta katotaan miten elämä heittelee. Ehkä sitten, kun on viidenkympin kriisi, on pakko tulla tänne todistamaan itselleen, että pystyy vielä. Heippa. Kiitos.
-Nevis-

p.s. Tsekatkaa myös salmoblog.blogspot.com ja Jokipiin Mikon Facebookista kuvat

Kuumaa Ibizaa

Hei suomalaiset tonttu-ukot!

Heräsin eilen 20 vaille 11 Mikon huuteluihin, että nyt pitää lähteä; auto on kohta alhaalla ja huone pitää luovuttaa ja nopeasti nyt. Pakkasin kiireessä, pesin hampaat ja ulos hotellista ihan pois asti vaan. Krapula oli melkoinen, jota tietenkin pahensi se, etten ollut juurikaan nukkunut. Kiireessä unohdin ilmeisesti aurinkovoiteeni ja yhden itselleni ostaman paidan hotellillemme.
Kuitenkin: Vuokra-autolla menimme uuteen hostelliimme ja kamat sinne ja sitten tien päälle. Uusi majapaikkamme on pieni ja hieman ankea, mutta onneksi on edes jääkaappi nyt. Lähdimme tykittämään Ibizaa ympäri seuraten rantaviivaa. Hienot oli näkymät; aivan kuin James Bondin arkkivihollisten salaiset tukikohdat + Asterixin maisemat.
Seurasi reissumme ainoa notkahdus. Pysähdyimme jossain ja siellä oli luola. Jokipii halusi sinne. 8 € maksoi, se oli joku entinen salakuljettajien paikka. Voi miten mielenkiintoista, uuu. Kierros tuossa tylsässä reiässä kesti n. 40 minuuttia. Voi helvetti. Minulla oli krapula ja sitten vaan ahtaaseen tilaan maan alle valtavan turistimäärän kanssa. Voi jeesus. Siellä oli laitettu valoja ja vettä keinotekoisesti, että turistit voisivat ottaa kuvia ja kyllähän ne räpsivätkin. Voi perkele. Se oli vaan jumaliste luola ja siellä me oltiin ja 8 € maksoi. Jumalauta Jokipii.
Jatkoimme roadtrippiä (kuuntelimme koko ajan tasokasta klubimusiikkia autossa) . Oli todella kuuma, joten päätimme etsiä rannan. Löysimme yhden mainion. Siellä oli niin voimakkaita ja suuria aaltoja, että ihminen pyöri täysin vesimassojen armoilla. Näin meren rannalla syntyneenä ajattelin kesyttäväni Ahdin voiman, mutta oli jälleen kerran elämässäni hyvin väärässä. Lensin voltin veden alla ja satutin hieman kylkeäni sekä nielaisin litroittain vettä. Mahtavaa oli aaltojen harjalla kömpelösti ratsastaa!! Mikko Jokipii kusi mereen ennen kuin lähdimme (olin jo poissa vedestä). Minä kävin rantabaarissa virtsalla, mutta jalasjärveläinen tykitti kanssauimareiden siitä tietämättä ureat veteen. Jokainen saa itse päättää oliko se uskalias ja ”cool”-temppu, vaiko vain maajussi-tyyppistä laiskuutta.
Kun saavuimme autolle, Mikko huomasi, että kantamani pussi oli mystisesti revennyt alhaalta; oh fuck! Tsekkasimme vauriota ja huomasimme, että autonavaimet olivat tippuneet. Nyt hei jännitti. Olimme kusessa. Nopeasti samaa reittiä takaisin ja etsimään kuumeisesti. Löysin vihdoin autonavaimet, Mikon puhelimen ja hieman rahaa rantaan huuhtoutuneen kuolleen kalan vierestä, jota olin tutkaillut lähtiessämme kiinnostuneesti; sillä oli pahan näköiset hampaat.
Ajoimme johonkin (en minä mitään nimiä enää muista) ja tankille. Sieltä etelä-rannikolle ja syömään. Teimme huomion: Ibizalla on paikkoja, jossa on muitakin kuin brittejä ja ne ovat enemmän konservatiivisia lomakohdepaikkoja; jopa koko perhe voi tulla.
Sitten ajoimme takaisin San Antonioon, palautimme auton, kauppaan ja lepäämään vähäksi aikaa. Joimme hieman olutta ja sitten kaupungille pizzalle. Sieltä menimme ostamaan liput maailmaan isoimpaan yökerhoon, Privilegeen. Meitä ei kiinnostanut mennä brittejä täynnä olevalla bussilla, joten otimme pimeän taksin. 15 € maksoi. Kuskimme kertoi faktoja Ibizan huumepolitiikasta; rannalla liikkuvat auronkolasimyyjät ovat oikeasti huumekauppiaita (olimme tajunneet tämän jo), poliisit eivät niin vällää ja heidät voi useinkin lahjoa ja jos yökerhon portsarit takavarikoivat huumeita asiakkailta, niin he myyvät itse niitä sitten ihmisille myöhemmin. Huumeilla monet ihmiset jaksavat tanssia sen 12 tuntia putkeen eikä tarvitse ostaa kallista viinaa, kun on muista aineista sekaisin. Asuipa kuskimme huumekauppiaiden kanssakin. Great. Nice.
Saavuimme Privililegen pihaan. Tuli heti festariolo. Menimme kahdesta turvatarkastuksesta läpi ja sitten sisään. Mikko Jokipii katsoi minua ja totesi: ”Voi jeesus Nevanpää.” Kyseessä oli TODELLA korkea ja suuri rakennus. Kaksi kerrosta, VIP-tilat, ulkona terasseja (joissa emme ehtineet käydä), lukuisia baaritiskejä, ilokaasumyyntipisteitä, VALTAVA screeni, vitusti valoja, second room (jossa emme ehtineet käydä), maailman yksi kovin DJ eli Tiesto soittamassa, drinkit 13 €, vesi 25cl 8€, mahtava äänentoisto, kuusi tanssityttöä lavoilla ympäri tilaa, merchandise-kauppa, uima-altaan päällä oleva valo- ja miksauskoppi, erinomainen äänentoisto, hyvä ilmastointi, mahtava meno ja kaikilla hyvä fiilis ja yhteenkuuluvuuden tunne, Mikko ja minä ja 9998 muuta ihmistä tanssimassa. Oli todella rentouttavaa tanssia; sitä jotenkin kadottaa ajantajun ja tanssii itsensä eräänlaiseen hypnoosiin, jossa ei ajattele mitään; tanssii vaan. Se auttaa asiaa, että kukaan ei arvostele tai huonolla tavalla tsekkaa muiden tanssiliikkeitä; täällä voi vaan vetää! Tykitimme todella kovaa Mikon kanssa. Olimme aivan läpimärkiä hiestä taas, ilmastoinnista huolimatta.
Sitten yritin mennä vessaan. Se oli virhe. Näin kyltin, jossa luki Toilette, joten menin siihen suuntaan. Oli vain kaksi ovea, ja molemmat auki ja molemmat johtivat ulos. Menin katsomaan, että onko täällä jotain ulkovessoja vai hä. Astuin muutaman askeleen ulos. Samassa ovi paukahti takanani kiinni, lukkoon. Tiesin heti, että nyt ollaan Nevanpää kusessa; mitään leimoja tai muuta emme saaneet, luovutimme vain lipun ovella. Näin naispuolisen työntekijän siinä vieressä ja selitin, että taisin tyriä, että ovi meni kiinni ja tulin vain etsimään vessaa ja mitäs nyt. Nainen totesi, että joo, että hän näki että olit sisällä, että sinne vaan takaisin, että mene etukautta. Menin ja selitin tilanteen ensimmäisessä tarkastuspisteessä. Pääsin läpi. Menin toiselle pisteelle ja portsarimies muistikin minut. Sitten aivan ovella minut käännytti sellaisen vittumaisen näköinen rillipää, että ei käy. Selitin, että minulla on ystävä sisällä, että hän tulee varmistamaan kertomukseni. Arvaatkaa kuuleeko Jokipii puheluni technohelvetissä? No ei tietenkään. Yritin soittaa 11 kertaa ja venailin 40 minuuttia ulkona. Se portsari, joka muisti minun menneen sisälle yritti puhua rillipäälle, mutta ei. Rillipää oli ilmeisesti joku pomo siellä, ainakin paskiainen hän oli. Vihdoin Mikko saapui; hänenkään vakuuttelunsa ei auttanut. Vasta kun sekä Mikko, se kiva portsari ja minä yhdessä kerroimme tilanteen, päästi tuo rillipäinen apinamulkku minut vastahakoisesti sisään. Fiilis oli mennyt.
Mutta noin 10 minuutin tanssimisen jälkeen olin taas vauhdissa. Tiesto oli kova jätkä. Lähdimme normaalilla taksilla kotiin, kun olimme antaneet kaikkemme.
Loppuun hieman filosofista pohdintaa. Täällä kuulee välillä todella hyviä biisejä, mutta varsinkaan isommisissa yökerhoissa ei voi oikein mennä kysymään, että mikä biisi tämä on? Sama kun kysyisi Slayerin keikalla Raining Bloodin aikana, että mikäs tämä kappaleen nimi on. En minä tästä musiikista ymmärrä vielä yhtään mitään, tämä on niin oma juttunsa ja kulttuurinsa. Mutta pystyn jo erottamaan todella hyvät DJ:t huonoista ja tiedän mistä tykkään. Miettikää nyt: Jalasjärveläinen brittipoppia ja Staminaa kuunteleva sikafarmari ja Kristiinankaupunkilainen meren katselija, jonka mielestä King Diamondin ”The Eye” ja Metallican ”Master of puppets” on maailman parhaita levyjä ,vetää täällä 10 päivää, niin huh huh. Aika erikoinen paikka.
Maailman suurin yökerho on nyt koettu. En osaa muuta sanoa asiasta.
-Nevis-

p.s. Muistakaa myös Mikon blogi: salmoblog.blogspot.com ja hänen Facebookinsa kuvia varten.

p.s.2 Olen todella pettynyt kommenttien vähyyteen suomalaiset. Teitä varten tätä kirjoitetaan.

Ibizaa taas ja ihanasti

Bileet jatkuvat suomalaiset!

Yritän tällä kertaa lyhyesti kertoa eilisestä, sillä olen ensimmäisessä kunnon krapulassani ja nukuin hyvin vähän eilen. Söimme, joimme vettä, lepäsimme, kävin suihkussa jne. Aikomuksena oli vuokrata auto, mutta ei, joten ehdotin että menemme Slingshot- nimiseen laitteeseen!
Kyse on vähän kuin benjihypystä väärinpäin+ vitusti kieputuksia. Laite ampuu vaijeroidussa matkustamossa olevat ihmiset 50 metrin korkeuteen 160km/h ja ihmisiin kohdistuu 6 G:tä. Sitten sitä tiputaan painovoiman vaikutuksen alaisena niin helvetisti ja taas vaijerit vetävät ylös ja uudestaan ja uudestaan. Kyse ei siis ole mistään Linnanmäen Space Shot –nynnylaitteesta. Täytyy myöntää, että jännitti mennä. Pelkäsin, että kroppani pettää ja oksennan tai kakkannan housuuni tai haulikkoefektinä molemmat; että tyhjenen täysin yläilmoissa.
Maksoimme 25 € per mies, luovuimme esineistämme ja istuimme kojeeseen. Laitetta operoiva mies ohjasti: ”keep your head back the whole time”. (Jokipiin Mikko ei uskonut; nyt hänellä on niska kovasti kipeänä!) Sitten koje vetäytyi linkoutumisasentoon ja alkoi soida pahaenteinen musiikki. Ja sitten; voi helvetti!! Jouduin laittamaan silmät kiinni aina välillä, koska oli aika kovaa kyytiä. Ei se ylösmeno niin, mutta se helvetin tippuminen monta kertaa ja kiepsahdimme ympäri saatana 160km/h varmaan viisi kertaa. Mutta mahtavaa oli!! Erinomainen adrenaliinihumala! Saimme katsoa monitorista jälkeenpäin oman suorituksemme ja hauskantyhmiltä näytimme. Kommentoin ajon aikana tilannetta näin: ”Voi vittu! Oh fuck!” Nauroimme paljon.
Oli niin hyvä fiilis, että Heinekiniä kaupasta ja yöelämään. Kävimme paikoissa, jossa emme olleet ennen käyneet. Mikkoa alkoi väsyttämään jossain vaiheessa, joten hän meni nukkumaan. Minä menin yksinäni tanssimaan vielä pari biisiä Play2:seen. Sain jälleen positiivista palautetta poikkeuksellisen energisistä tanssiliikkeistä. Yritin jutella parille brittijätkälle. Sain vastaukseksi: ”Fuck off mate.” Vihaan heitä. Saisi ydinpommittaa koko saarivaltion kartalta. Tulin hotellihuoneeseen ja kiukuspäissäni aloin kiskomaan anisviinaa. Kun kävin parvekkeella, Mikko kaatoi loput anisviinasta lavuaariin. Ehkä se oli hyvä, että pääsin edes joskus nukkumaan.
Näin. Huomisen raportista tulee mielenkiintoinen….stay tuned.
-Nevis-

p.s. Muistakaa Mikon salmoblog.blogspot.com ja hänen Facebookkinsa kuvia varten

Iisi paiva Ibizalla

Jep jep jee kakkapyllyt!

Eilen heräsimme kipeinä. Itse olin heikkona, mutta Mikko oli aivan valkoinen ja kipeän näköinen. Todella mahtavaa tulla Ibizalle sairastamaan. Päätimme ottaa aivan selkeän lepopäivän, että jaksaisimme sitten vetää loppulomasta täysillä. Aamiaiseksi Mikko otti kanakeiton ja minä hampurilaisen, joka ei ollut kovinkaan hyvää. Nukkumaan takaisin ja sitten lähdin yksin kiertelemään kauppoja tuliaisten toivossa.
Ostin DJ-lehden, koska siinä oli Ibizan salaisista bileistä juttuja. Täällähän on tänä vuonna tullut voimaan laki, jonka mukaan yökerhot saavat olla auki vain kuuteen ja vain muutamilla paikoilla on lupa pitää afterpartyja kuudesta eteenpäin. Onhan täällä sitten mahdollisuus mennä myös parinsadan hengen veneisiin pre- ja afterpartyihin. Vielä viime vuonna täällä on ollut bileitä kaikkialla melkein mihin kellonaikaan vaan. Öiset ulkoilmabileet ovat kiellettyjä, mutta niitäkin järjestetään sekä salaisia bileitä, joihin ilmeisesti kutsutaan, jos on oikeassa paikassa oikeaan aikaan oikean ihmisen lähellä.
Eilen ei tapahtunut oikein mitään, kunhan vaan oltiin ja kierreltiin pikkasen. Ostin valtavan 8 litran vesipönikän, kun kyllästyin hakemaan koko ajan litran vesipulloja; tuosta klöntistä on vaikea kaataa hammasharjan päälle luiden pesun jälkeen. Se on haaste fysiikalle, mutta selviän silti melko vaivatta, koska olen tajuttoman kova jätkä. Tänään beachille ja katotaan mitä illalla keksitään. Maailman suurin yökerhokin on näkemättä, sinne mahtuu ilmeisesti ainakin 10 000 ihmista. Heips.
-Nevis-

p.s. Kuten aina, tsekatkaa slamoblog.blogspot.com ja Mikko Jokipiin Facebookista kuvia

Pieni Ibiza asia

Hei te kaikki ravintolatyontekijat Suomessa. Taalla on kova pula baarihenkilokunnasta ja sisaanheittajista. Tanne vaan. Taalla on lammin ja rusketusta ja biittia.
Meidan hotellin alakerrassa sijaitsevassa ruokaravintolassa on niin tyly tarjoilija, etta se naurattaa. Miten kukaan voi olla noin epakohtelias? Nainen suorastaan heittaa atrimet poydalle kiukkuisena jne. No ni, palataan huomenna asiaan.
-Nevis-

Taas tapahtuu Ibizalla!

Heippa murueskimot!
Eilen heräsimme jälleen myöhään. Tunsin itseni myös hieman flunssaiseksi ja kurkku oli omituinen, joten lainasin Mikolta pari lääketablettia. Siitä sitten aamiaiselle alakertaan; söimme english breakfastin sen edullisuuden takia; pavut ovat pahoja ja englantilainen makkara on kamalaa. Sinappi on täällä todella hirveätä, mutta ketsuppi on ihan ok-osastoa.
Takaisin lepäämään suuntasimme. Olo oli vähän heikko ja se oli huono, koska meillähän oli liput Edeniin, tuohon yhteen suurimmista Ibizan yökerhoista. Alun perin tarkoitus oli mennä lautalla Cala Basaan, tuohon suureen rantaan, mutta olomme takia päätimme jäädä lähibeachille makoilemaan.
Voitelin kehoni Mikon 45-kertoimiselle aurinkorasvalla ja eikun makaamaan. Täällä kiertelee rannoilla ihmisiä myymässä juomista ja heidän myyntipuheensa on seuraavanlainen: ”Haloo, Fanta, Cola, Sprite, Water, Bier.” Aika aggressiivisesti täällä myydään myös esim. aurinkolaseja ja ananaksenpaloja. Eräänkin myyjägentlemannin myyntijuomat takavarikoitiin paikallisen virkavallan toimesta. Iltaisin täällä on myös ihan selvästi tarjolla huumeita, mutta minulle on vain kaksi kertaa afroibizalainen tullut saatanallista einestään kaupittelemaan.
Tulimme hotellille, jossa hissin edessä notkui todella iso kaappi mieheksi; hän poltti tupakkaa, joi viskiä suoraan pullosta ja murahteli agressiivisesti. Menimme portaita.
Taas levättiin ja sen jälkeen haimme puuhajuomat iltaa varten. Vedimme herkullisen spaghetin vatsalaukkuun suun kautta ja sitten aloitimme synkronisoidun valmistautumisen yökerhoa varten. Aloittelun piti olla tiedettä, että jaksaisimme.
Katsoimme Mikon koneelta Young Guns 2:sen ja joimme Heinekeniä. Mikko yllätti pirteydellään oluen juomisen suhteen!
Pukeuduimme valkoiseen ja sitten kohti Edeniä. Yö pois! Jännitti, että pääsemmekö sisään dress coden takia, mutta helpostihan sinne kaksi suomalaista pörrötukkaa livahti. Saimmepa vielä ilmaiset drinkit.
Miten kuvailisin Edeniä? No tuota…Se oli ISO ja megalomaaninen joka tavalla. Siellä oli esitanssijoita puujaloilla ja ilmassa oli trapetsitaidetta jne. Eden koostuu kolmesta eri paikasta ja esim. pieni Second Room oli isompi kuin Seinäjoen Karma. Tajusimme nopeasti hintatason brutaalit syömähampaat: olut TODELLAKIN maksoi 10€, drinkit 12€ ja ylöspäin ja pieni vesipullo taisi olla 7€. Repikää siitä.
No mutta kuitenkin; pari olutta naamaan ja tanssilattialle! Valtavan hyvä tunnelma ja yhteenkuuluvuuden tunne täytti meidät ja me näytimme parasta osaamistamme noin yksi ja puoli tuntia putkeen. Totean taas: Täällä tämä musiikki on ihan vitun hyvää ja mahtavilla soundeilla. Tosin se tulee LUJAA!!!!! Tässä teille truemetalpellet, radio nova-nynnyt ja suomirock-juntit evästä elämään: Ibizan klubimusiikki on mainiota, kun oikein avoinmielisesti suhtautuu. Ei tämä mitään saatanan Hausmyllyä tai Aikakonetta ole. Itsehän pidän kovasti heavy-musiikista, mutta tämä on kovaa kamaa.
Sitten aloitti settinsä Pete Tong, tuo kuuro DJ, joka pitää jalkojaan kajareiden päällä, että tuntee biitin. Hänellä oli avustaja, joka käynnisti homman ja hoiti melodiaosastoa. Pete Tong hieman innostui ja setin alkupuoli oli kuin klubimusiikin Meshuggah; rytmiä tuli niin saatanasti, mutta melodiapuolella oli hiljaista. Kun hänen avustajansa astui kunnolla remmiin, niin sitten lähti ilo irti. Kuulimme myös version Snapin ”Rhythm is a dancerista”, joka oli hyvin mielenkiintoinen. Tanssimme pari tuntia, mutta tanssilattia oli niin täynnä ja minä olin aivan läpimärkä hiestä (onneksi olin laittanut ekstrakerroksen dödöä), joten menimme Hotellille.
Referoin loppuun asioita: Eden oli vähän kuin rock-festari, jossa oli eri esiintymispaikkoja ja tiukat esiintymisajat; täällä soitti myös live-bändi jotain helvetin electroa tai jotain. Hyvä tunnelma! Olimme parempia tanssijoita kuin useimmat britit, olihan täällä sitten itsestäänselvästi muutama ihan pro-osaston tyyppikin. Saimme taas ”all right, you guys are cool”-tyyppistä palautetta tanssiliikkeistämme. Yökerhot ovat normaalisti auki kuuteen, mutta pari isoa yökerhoa pitää afterpartyja, jotka ovat about klo 06.00-11.00. Britit heittelevät pulloja ja roskia Välimereen=vituttaa. Baareissa on vapaa kaato, joka riippuu nähtävästi asiakkaan pärstästä ja myyjän fiiliksestä; itse olen saanut melko tujuja jutskajutskia. Näin.
-Nevis-

p.s. Muistakaa salmoblog.blogspot.com ja Jokipiin Mikon Facebook (suomeksi naamakirja).

Tylsa paiva Ibizalla

No terve.
Eilinen alkoi osaltani siten, että heräsin anisviinakrapulassa yksin (yöllä tuli vielä hotellihuoneessa tykitettyä kyseistä kiukulla nieluun). Mikko palasi jossain vaiheessa; oli tuo kahviaddikti ollut hakemassa epäpyhän annoksen myrkynmustaa huumettaan.
Vedimme suuhun todella myöhäisen aamiaisen, jolloin näin Mikon voivan huonosti ja tämän hän minulle ilmaisi myös verbaalisesti. Takaisin huoneeseemme, jossa otimme pitkät tirsat. Heräsin ja huomasin, että olen Ibizalla ja jumalauta nyt on pakko käydä edes jossain. Mikon olo oli edelleen from the ass, joten menin etsimään apteekkia. Ostin sieltä Panadolia. Blondi myyjätär kysyi minulta yllättäen: ”Are you finnish?” No totta helvetissä olen ja hän huomasi sen kuulemma aksentista. Kysyipä tuo farmaseutti vielä, että osaanko ruotsia. No vittu vähän osaan, mutten alkanut sitä puhumaan. Taisi olla myyjätär skandinaviassa siitetty ja pohjoismaisen koulujärjestelmän läpi käynyt.
Mikko ilahtui tuomisistani. Pelailimme vähän aikaa erilaisia pelejä ja sitten pizzalle ja jätskille, joka on täällä todella hyvää, suorastaan erinomaisen makoisaa. Kummallakin oli melko heikko olo sekä fyysisesti että taloudellisesti, joten teimme vain kävelyretken ja sitten hotellille katsomaan pari elokuvaa Mikon koneelta.
Pari huomiota: Täällä saa polttaa lähes joka paikassa, joka tuntuu oudolta näin suomalaiseen lakiin tottuneena. Päiväbudjetti olisi hyvä olla yli 100 €, ettei tarvitse jännittää. Pizzat ovat parempia kuin Suomessa. Mikko Jokipii näytti eilen penistä parvekkeelta. Espanjankielinen CSI ei oikein toimi.
-Nevis-

p.s. Tsekatkaa myös salmoblog.blogspot.com ja Mikko Jokipiin facebookista kuvia

Ibiza jatkuu taas.

Hei vaan valkoiset suomalaiset!

No tota, eilen heräsimme myöhään iltapäivällä; olemmehan lomalla. Söimme englantilaisen aamiaisen, mutta pavuista en pitänyt. Sitten ostin Aloe Veraa, jota hieroimme punaisiin vartaloihimme, ettei saatana iho kuoriudu irti pois asti. Mikko rasvasi selkäni. Tämän jälkeen lähdimme tuliaisostoksille, joka oli kallista mutta nyt on pelit ja pensselit ja vehkeet.
Tämän jälkeen hotelliin makoilemaan ja pelaamaan pelejä. Sitten taas syömään; spagettia! Oli hyvää ja sai makoisaa juustoa päälle.
Vakaana aikomuksenamme oli juoda kaksi kaljaa ja mennä nukkumaan (syynä raukkamaiseen ajatusmaailmaan vakava huoli budjetin riittämättömyydestä ja sisäelinten toleranssista alkoholiin). Vituiksi meni. Lähti paikat hampaista, sormikkaat käsistä. Mutta hei, tämä on Ibiza. Jos olisitte täällä, niin ymmärtäisitte.
Menimme hieman kävelylle. Kävimme hienostuneessa Bay Barissa yhdellä kaljalla. Mutta kuten täällä on tapana: ”you get a free shot if you come to our bar”. Se oli lopun alkua. No, shotithan ovat täällä halpamaista omenalikööriä, eikä mitään Vartin salmaria, mutta kyllä sekin vaikuttaa. Ostimme myös samalla matkalla pääsyliput perjantaille kuuluisaan yökerho Edeniin, jossa esiintyy kuuluisa kuuro dj Pete Tong!!! Ja vielä: !!! Hänestä on tehty myös elokuva, jonka voi varmasti lainata Mikko Jokipiiltä, jos hänet tuntee. Liput maksoivat 47 € ja paikkaan on dresscode, joten siihen iltaan panostamme.
Täällä muuten musiikki soi joka paikassa TOSI kovalla ja joka vitun venevuokraamossakin raikaa trancetechno.
Menimme sitten ihan vaan San Antonion keskustaan ja heti meille tarjottiin taas ”you get 2 shots if you come in”. No sinne sitten vaan. Siellä soi Michael Jackson, Lionel Richie ja iki-ihana klassikko Paul Simonin ”You can call me Al”. Tanssivaistomme heräsi kuin nälkäinen peto nuorten gasellien lähellä. Menimme kadun toiselle puolelle. Otimme yhdet oluet ja katsoimme elokuvaa (täällä siis baareissa pyörii leffat taustalla ja joo), kun Mikko Jokipii, tuo yksinkertainen sikafarmari Jalasjärveltä, sanoi lauseen: ”Mennään tanssimaan. Mua huvittaa nyt”. Siis tämä kaveri otti ohjakset käsiinsä!! Ja minä eli Toni Nevanpää, vajaaälyinen meren katselija Kristiinankaupungista, lähdin tottakai mukaan. Musiikki oli jotain hip hoppia ja r&b:tä eli halusin pois sieltä aika pian. Sitä paitsi kyseisessä baarissa oli kolme lihavaa ihmistä ja se oli liikaa ottaen huomion Ibizan yleisen hoikkavartaloisuus-aspektin.
Seuraavaksi menimme Play2- nimiseen yökerhoon ja se oli mahtava paikka, voi jukoliste sentään. Jos tulette tänne, niin käykää ehdottomasti siellä. Se oli Seinäjoen Karman kokoinen tilarakennelma, mutta paikan tunnelma, DJ ja valot olivat todella kovaa kamaa!!! Katossa oli enemmän liikkuvia, mitä Vode ja Jussi Koivu ovat yhteensä samassa paikassa nähneet. Aivan vitun hyvää musiikkia! Kuulette niistä biiseistä Suomessa noin 5-6 vuoden kuluttua sellaiset kolmen minuutin versiot, joista tehdään Eric Prydzin ”Call on men” tapaan seksivideo ja josta tulee hitti. Näin se menee; Ibiza on maailman klubimusiikin keskus ja täältä kaikki tulee sinne kylmään Fennoskandinaviaankin sitten joskus vesitettynä versiona. Tanssimme Mikon kanssa neljä(4!!!) tuntia putkeen. Olin hikinen, hiukseni valuivat hikeä seksikkäästi ja halusin itseäni.
Olin todella ylpeä Mikosta! Hän tanssi kauan ja energisesti. Näytin tanssilattialla koko repertuaarini ja imin vaikutteita myös kanssatanssijoilta. Myös Mikko Jokipii keksi yhden vitun hyvän liikkeen, jota aion myös itse käyttää tulevissa koitoksissa. Emme todellakaan olleet huonoja tanssijoita verrattuna yleiseen tasoon ja saimme high fivejä brittijätkiltä ja liikkeitämme jopa matkittiin!! En valehtele, näin kävi. Olimme aivan vitun kovia tanssikundeja, jee.
Menimme ”kotiin” neljän aikoihin, mutta yökerhothan ovat auki kuuteen yleensä. Ensi sunnuntaina täällä on eräs yökerho auki 22 tuntia putkeen, klo 04.30 aukeaa. Ja on täällä yökerho Manumission, jossa on liveseksiesityksiä jne. Sellasta.
Nyt lopetan, on nälkä. Ostin yhden cd:n, ysibiisi on ihan vitun hyvä.
-Nevis-
p.s. Tsekatkaa Jokipiin blogi ja Facebookista kuvat

Ibizaa taas

Morjens!

Eilen heräsimme virkeinä todella myöhään, mutta mitä sitte. Metsästimme aamupalan ja hieman kortteja. Päädyimme rannalle, koskapa oli ihanan lämmin. Pohdin ääneen aurinkorasvan käyttöä, johon Mikko Jokipii: ”Jos me laitetaan aurinkorasvaa, niin me ei saada kunnon rusketusta.” Jokiipin propaganda meni läpi ja ajattelin laittaa aurinkorasvaa ”sitten vähä myöhemmin”; mehän kävimme kolme kertaa uimassakin, eihän siinä välissä nyt aurinko ehdi polttaa. Laitoimme jossain vaiheessa rasvaa hieman kasvoille, mutta siinä se sitten valitettavasti olikin. Kun saavuimme hotelliimme, huomasimme olevamme brutaalin punaisia; siis oho, miten tämä nyt näin, eihän me kauaa oltu auringossa? Julma totuus paljasti rumat kasvonsa täydellisesti siinä vaiheessa, kun riisuin alasti: siis aivan käsittämättömät rajat!! Myös fyysinen tuska alkoi hiipiä palaneisiin alueisiin. Samalla kuitenkin jostain syystä nauratti. Jokipii ei ollut yhtä pahasti palanut kuin minä, mutta ikään kuin vastapainoksi hänen yläselkänsä oli vaaleanpunainen kuin lastenelokuvien piirretyllä possulla.
Emme antaneet tämä nujertaa vaan kävimme pizzalla (minä söin salamipizzan, Mikko jotain muuta) ja ostimme kaupasta sixpackit Heinekeniä. Sitten suihkuun ja aloitimme valmistautumisen Ibizan yöelämään; pelasimme erästä tätä matkaa varten ostamaani korttipeliä ja Wormsia käsitietokoneella ja joimme olutta sekä hieman anisviinaa, joka on Mikolle selvästi liian ärhäkkää stuffia. Nauratti paljon, koska olemme oikeita velikultia ja meillä on kivoja juttuja.
Lähdimme kaupungille ja menimme heti ensimmäiseen kohtaamaamme yökerhoon sisään, koska sinne ei ollut sisäänpääsymaksua. Siellä sitten vaan juotiin hieman ja sitten iskeydyimme tanssilattialle!! Rehellisesti voin sanoa, että emme olleet paskimmasta päästä petollisine länsi-suomalaisine dance-liikkeinemme. Musiikki on täällä huomattavasti parempaa kuin esim. Karmassa. Melko hypnoottista trance-osastoa ja vitun hyvä akustiikka ja soundit. Sitten jatkoimme matkaamme katua eteenpäin ja eräs mies sai houkuteltua meidät ”rock-baariin” lupaamalla ilmaiset shotit jne. Se oli tylsä paikka, jossa soi brittipoppi ja britit tanssivat ja lauloivat mukana; pthyi sanon minä. Takaisin kadulle, jossa eräs sisäänheittäjä tunnisti meidät suomalaisiksi; minä kuulemma näytän hyvin suomalaiselta ja hän päätteli myös aksentistamme, että ugreja olemme. Mies lupasi 10 € hintaan kaksi drinkkiä ja 3 shottia per mies, joten sisään vaan. Siellä sitten olimme. Mikko oli todella urheasti jaksanut koko illan, mutta nyt loppui kunto tuolta jalasjärveläiseltä järkäleeltä, hän halusi nukkumaan. Olimme hussanneet yli päiväbudjettimme, joten liityin Mikon seuraan. Grillin kautta kotiin. Tilanne jatkui vielä; Mikko puhui ja yritti kävellä unissaan, joten jouduin estelemään häntä useasti yöllä. Lisäksi minulla oli aika kovat tuskat palaneessa kehossani, joten nukahdin vasta about kasilta aamulla. Tein parvekkeelta huomion: bileet täällä ovat ylimmillään klo 04.00-06.00. Nyt lopetan, joudun rasvaamaan itseäni.
-Nevis-

p.s. Lukekaa myös Mikon blogia: salmoblog.blogspot.com ja tsekatkaa kuvia Mikko Jokipiin Facebook-galleriasta

Ibiza blogi osa 2

Hei taas te Ibizan matkasta kiinnostuneet!

Tarina jatkuu; Ibiza näyttäytyi yläilmoista jo hehkeänä technosaarena, näin ainakin aivoni sen minulle tulkitsivat. Laskeuduttuamme meitä kohtasi todella lämmin ilmasto, hiki tuli jumalauta heti. Otimme taksin ja voi helvetti miten kuumaverinen olikaan kuskimme; hän todella tykitti, kiilasi ja vittuili liikenteessä. Jännityksen jälkeen pääsimme majapaikkaamme ja nyt täytyy antaa arvostusta Jokipiin Mikolle; Hostellimme on aivan ensiluokkainen! Hän todella osasi varata meille paikan!
Katsokaas kun aivan vieressämme on SuperMarket 24h auki, ranta on kahden kivenheiton päässä, 100 metrin säteellä on varovasti arvioiden noin 20 ruokapaikkaa ja kaikenlaista kojua, useita pubeja ja ihan vitusti yökerhoja. Lähellämme on myös kaksi suurta ja tunnettua yökerhoa, Eden ja joku Ex Paradis tai joku. Sisään niihin maksaa 45-75 euroa, kalja on 8 € ja drinkit minimissään 10 €. Että näin, mutta ihan varmasti mennään ainakin parina iltana vetämään niihin yö pois, kun kerran täällä ollaan, saatana.
Takaisin eiliseen: Kävimme suihkussa saavuttuamme huoneeseemme ja ihailtuamme Miami Vice-tyylistä näköalaa parvekkeelta (in your face Kivelä!) Sitten nautimme hömpsyt Mikon mukaan ottamaa anisviinaa ja menimme Burger Kingiin syömään. Siellä jo huomasimme miten ylimielistä ja raskasta porukkaa britit ovat; lattioille syljeskeltiin jne. Ja vittu brittejä täällä helvetti vieköön riittää!! Onneksi täällä on myös espanjalaisia ja pari saksalaista ja vittu me. Melko epäuskoisena pari mukavaa brittiä (kyllä paskiaisten joukossa aina pari kivaa kaveria on) katsoi meitä, kun kerroimme olevamme suomesta.
Ja taas asiaan: Ruokailtuamme kiersimme hieman San Antonion (siis kaupunki, jossa sijaitsee majapaikkamme) keskustaa. Noin 10 minuutin aikana meitä ”yritettiin sisäänheittää” varmaan 10:neen paikkaan lupaamalla tietty määrä ilmaista alkoholia. Emme vielä langenneet, vaan päätimme odottaa. Täältä kannattaa ostaa liput suuriin yökerhoihin kadulta, koska se on halvempaa ja voi saada ilmaisia drinkkejä once inside. Matkustusväsymys painoi,mutta sain houkuteltua Mikon parille edulliselle kaljalla erääseen pubiin. Kyllä oli maailmanmatkaaja Jokipiikin hiljainen tämän musikaalisen Sodoman edessä; istuimme vain suu auki kauan ja ihmettelimme. Tätä korruptoituneen hedonismin tunnelmaa on vaikeaa selittää, mutta yritän: täällä on aivan kiinni toisissaan yökerhoja, jotka kilpailevat agressiivisesti pr-henkilöidensä kautta, täällä on runsaasti aivan pelti kiinni olevia ihmisiä huutamassa vaikka mitä ja täällä on kulkueita ja…antaa olla. Täällä kaikki on vain niin uskomattoman överiä. Nyt lopetan, palataan asiaan huomenna.

p.s. Lukekaa myös Mikon blogia: salmoblog.blogspot.com ja tsekatkaa kuvia Mikko Jokipiin Facebook-galleriasta
p.s. Mikko oli eilen vähän pöhnässä

Hei pupujussikat ja suklaapellet!!

Jumalauta siis. Olemme Ibizalla. Voi jeesus mika paikka...Mutta aloitetaan matkakertomus alusta.
Isani oli tosi cool kundi ja vei minut ja Mikko Jokipiin Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Lahdimme klo 8 aamulla. Matka oli taynna epauskoa; "Ei jumalauta, Ibizalleko tassa mennaan?"-tyylisia ajatuksia pyori ilmoissa. Soimme Pirkanhovissa; mina ja Mikko otimme buffetin, isani joi vain kahvin. Sitten asemalle ja lensimme Berliiniin, jossa naimme Rosbergin Keken. Virtsasin saksan maaperalle; edes jonkinlainen tasoitus Lapista. Ibiza nayttaytyi jo ylailmoista melko kovana paikkana ja voi helvetti miten yli taalla on koko yokerhokulttuuri vedetty.
Jatkan myohemmin; Mikolla on nalka, joten jalkaudumme trooppiseen maisemaan.
-NEvis-

Hei pavut ja vuorenpeikot!

Sori, etten ole ehtinyt päivitellä blogiani, mutta olen ollut töissä mm. Kaustisella, Mikkelissä jne. Rokattu ja rollattu on. Ensi maanantaina lähden kymmeneksi (10) päiväksi Ibizalle. Repikää siitä juntit. Ei tätä kuitenkaan kukaan lue, niin ihan sama.
-Nevis-

Jappadappaduu ihmiset!

Hei vaan tytöt, pojat ja Meksikoon leikkaukseen menossa olevat transseksuaalit!
Provinssirock on nyt rokattu ja rollattu. Referaattini festivaalin kulusta: Välillä vitutti olla selvinpäin 25 000 ihmisen seassa. Onneksi pääsi vetämään sunnuntaina humalatilan kehoon ja tänään on olutraksan saunailta, vuu jee! Kiitos kaikille. Toivotan vielä hyvää juhannusta.
ps. Viisikko löysi kuusiokulma-avaimen seitsemän veljeksen talosta katsoessaan "Kahdeksan surmanluotia"-nimistä elokuvaa "Yhdeksäs portti"-nimisen elokuvan soundtrackin soidessa taustalla ja Agatha Christien "Kymmenen pientä neekeripoikaa" lojuessa sohvapöydällä kellon lyödessä yksitoista.
Pitäkää huolta.
-Nevis-

Tietokilpailu pilteille ja myös perheen senioreille

Hei pojanpullukat, tytöntyllykät ja hovimestarit kaikkialla maailmassa!
Tämä seuraava lyhyt mutta leikkimielinen ja erittäin faktapitoinen tietokilpailu taisi koristaa jo edesmenneen nettisivustoni (R.I.P.) ylpeää substanssia, mutta tässä se tulee nyt jokatapauksessa. Yksi allaolevista vaihtoehdoista on sellainen, joka EI ole tapahtunut minulle; arvaa oikein, ota minuun yhteyttä ja voita pusu poskelle sekä tikkunekku. (Siis vain yksi EI ole tapahtunut minulle, loput ovat täyttä totta, niin surkuhupaisaa kuin se onkin).

1. Minulta on tullut savua munista
2. Olen pompotellut palavaa kanaa käsissäni
3. Lääkäri löysi keltaisen madon korvastani
4. Palava tulitikku lensi penikseeni
5. Olen kuullut suloisen ponin pieraisevan juostessaan
6. Olen virtsannut kolmen huumeita käyttävän miehen päälle

Näin. Siitä vain arvailemaan. Nähdään.
-Nevis-

Olen ainutlaatuinen!

Hei peikot, pimut ja internet-menninkäiset!
Sanoin eilen täysin tosissani ja ilman itsetiedostamista seuraavan virkkeen: "Mä otin tosta funny clothesista nämä kalsarit ja nyt mä plankkaan sillä nämä kengät." En tajunnut virkkeeni harvinaisuutta, ennenkuin minulle kerrottiin asiasta. Aivan varmasti olen ainoa ihminen maailmassa, joka on kyseisen lausekokonaisuuden koskaan sanonut! Jos haluatte tietää mihin kyseinen virke liittyi, niin lähettäkää sähköpostia. Hei hei.
-Nevis-

Aamuisin pirut tanssivat

Morjens pojanpullukat, tytöntylleröt ja jäätelökoneiden huoltomiehet!
Jälleen on kuukausi vierähtänyt, eikä minulla oikeastaan ole muuta raportoitavaa kuin se muinainen fakta, että aamuisin on vaikeaa; väsyttää ja maailma näyttää työläältä ja harmaalta.
Tässä kuitenkin lapsellisuustesti eli kysymyksiä.
1. Pidätkö lautapeleistä?
2. Haluaisitko olla lelusuunnittelija?
3. Vihaatko yhteislaulutilaisuuksia?
4. Haisteletko omia tai muiden alushousuja?
5. Olisiko sinusta mukavaa lyödä täytekakku jonkun naamaan?
6. Haluaisitko yrittää täyttää jonkin linnun heliumilla ja katsoa kohoaako se hallitsemattomasti ylöspäin, korkeuksiin?
Jos vastasit vähintään kolmeen kysymykseen "kyllä", olet ihanan lapsellinen ja voisit hengata kanssani! Ota yhteyttä, leikitään.
-Nevis-

Mitä minä olen oppinut elämästä

Hei suomalaiset ja Kanadansuomalaiset!

Minä en ole fiksu enkä älykäs, mutta olen elänyt niin kauan kuolematta, että voin kertoa teille nuoremmille muutamia teräksenkovia huomioita. Elämä on läksyttänyt minua kovin, joten tässä tulee timantintiukkoja faktoja ihmisenä olemisesta:

1. Kaikki tilanteet, jossa olet selvinpäin kahvipöydässä itseäsi yli kymmenen vuotta vanhempien ihmisten kanssa ovat yleensä tappavan tylsiä.
2. Valehtelu kannattaa usein. Kertomattajättäminen vielä useammin.
3. Suuseksi on verrattavissa joukkue-urheilulajeihin; kun pitää oman pään puhtaana, tulee onnistumisia.
4. Olkalaukut miehillä ovat homohtavia.
5. Miehet, älkää koskaan menkö naisten kanssa eläinkauppaan katsomaan kaneja. Vittu sitä "ui ui ui kun on ihana, kato nyt sitä"-kommenttien määrää.
6. Naiset, katsokaa pornofilmejä miestenne kanssa. Saatte uusia hyviä ideoita seksitekniikkaanne.
7. Läskit eivät ole leppoisia, eivätkä rumat ihmiset syvällisen ihanaluonteisia. (Olen elävä todiste.)
8. On ihan OK halveksua ja vihata fiksumpia, menestyneempiä ja paremmannäköisiä ihmisiä kuin sinä; pakkohan sitä on mielenterveys jollain säilyttää.

-Nevis-

Elämänviisauksia

Hei ihmiset ja robottiyksiköt!
Tässä teille ohjeita tasapainoiseen elämään.
1. Pistä lefti lefti ja righti rightiin
2. Pienet sammakot, ne lystikkäitä on. Ei korvia, ei häntää laisinkaan. Ei verokorttia, ei sotua laisinkaan. Eivät maksa veroja, eivät saa ajokorttia ollenkaan.
3. Kaikki asiat, jotka haisevat pahalle ovat menneet pilalle. Paitsi väkevä sinihomejuusto ja Nevanpään Toni krapulassa.
- Nevis-

Taidan olla huono ihminen

Hei vaan ketut ja koirat ja jaffapullot. Minulla on sisälläni paljon lapsellista kiukkua. Haluan nyt kertoa joitain asioita, jotka kyrpivät minua lujasti. Tästä lähtee:
* Kaikki murteet vituttavat minua. On brutaalin surkuhupaista, että näin pienessä maassa ihmiset eivät ymmärrä toisiaan. Opetelkaa suomea! Ja vittu, kun ihmiset ovat vielä niiiin ylpeitä "omasta ainutlaatuisen arvokkaasta maailman parhaasta" murteesta. Hyi saatana.
* "Moi"-sana on täysin perseestä ja ihmisten epätoivoinen yritys olla "cool". Ainoastaan Kehä 3:sen sisäpuolella syntyneet voivat käyttää "moi"-sanaa. Kyllä hävettää muiden puolesta taas.
* Mieleeni hiipii brutaaleja silpomisfantasioita, kun kuulen aikuisten ihmisten huutavan "jess". Voi jeesus se on typerää.
* Irc-galleria on uskomatonta paskaa. Ainoastaan Pekko Hokkanen ja Marko Kivelä ovat ainoina ihmisinä koko maailmassa onnistuneet olemaan irc-galleriassa tarpeeksi itseironisella otteella. Ja Pöndellä oli ihan hyvä meininki kans muistaakseni.
* Minua hävettää, kun viitsin kirjoittaa tällaista soopaa kaikkien kahden blogiani seuraavan ihmisen vaivoiksi. Anteeksi. Ensi kerralla kerron jotain mielenkiintoista. Lupaan.

-Nevis-

Jumalat vihaavat minua, kun minulla on niin hieno kihara tukka

No hei klovnit ja männynkävyt. Kyllä on kuulkaas kohtalo heitellyt julmia silmälukuja elämän suuressa lautapelissä Nevanpään pojalle viime aikoina. Uuden vuoden jälkeen olin hieman flunssassa ja brutaalit selkä/hartiakivut jatkuivat inhottavina. Tämä oli vain alkusoitto, eräänlainen makaaberi intro tuleville harmeilleni.
Ajoin nimittäin kolarin säiliörekan kanssa. Minulla oli turmahetkelläni kyydissäni ja vastuullani eräs kuuma kissa ja yksi hoikan ruumiinrakenteen omaava ystäväni. Tämä tietenkin lisäsi henkilökohtaista mielipahaani eksponentiaalisesti. Jumaliste sitä tärskyä; lasit kilisivät paskaksi ja konepelti kuoriutui autoni yltä! Myöhästyimme tämän kauhistuttavan tapauksen johdosta Kristiinankaupungin talvimarkkinoilta, eikä kukaan kolariin osallistunut jäänyt edes kyselemään, että miten kävi. He pakenivat paikalta. Haistakaa paska sanon minä heille. Kärsimme lieviä polvi- ja hartiavammoja, jotka hierojasetä joutui kiskomaan meistä ulos. Nykyään valkoisessa autossani on mintunvihreä konepelti ja voi vittu. Jos ei tämä ollut tarpeeksi, niin rekkafirmasta soitettiin viikon jälkeen kolarista ja pyydettiin maksamaan rekan katkennut puskuri. Sanoin, ettei onnistu, etten pysty olemaan varma, että minä olisin aiheuttanut kyseisen vahingon, että mitäs lähditte pois paikalta. Mies toisessa päässä suuttui silmittömästi ja lupasi ottaa poliisiin yhteyttä. Sanoin, että senkus otat. Vittu, senttiäkään en maksa ennenkuin valtiovalta pakottaa.
Asia rupesi niin kovasti minua kyrpimään, että sain viikon kestävän riidan aikaiseksi läheisessä ihmissuhteessani. Kun tämä saatiin jotenkin ohitettua, sairastuin erittäin väkivaltaiseen flunssaan. Vieläkin on kuumetta ja olen jo viikon maannut. Lisäksi tähän tautiin on kuulunut kovat hartia-, selkä- ja olkapääsäryt. Harrastamaan ei ole päässyt ja tylsää on ja kipeyttä ja voi jumalauta sain taas kutsun kertausharjoituksiin. Toukokuussa Kersantti Nevanpää pukee jälleen ylleen univormun ja taistelee räkäpäillä suomalaisen elämäntavan puolesta. Olen katsonut taas kerran Band of Brothersin läpi, että saisin fiilistä, mutta heikkoa on sen suhteen.
Mutta loppujen lopuksi kaikki on ihan hyvin. Jos ei muuta, niin railakkaalla masturboinnilla teen taas itselleni hyvän mielen. Onneksi en asu Darfurissa, siellä on rankkaa ihan eri tavalla. Nähdään.
-Nevis-

Tammikuu on prologi tulevalle vuodelle

Hei misut, mirrit ja työmiehet!
Taas mennään. Uusi vuosi rullaa eteenpäin vääjäämättömästi mutta tylsästi. Ei tässä Nevanpäällä(kään) mitään erityistä asiaa ole. Kunhan nyt vain hengailen läpi tämän märän ja ruman kuukauden. Kyllä se tästä taas sitten muuttuu mielenkiintoisemmaksi. Jännittävintä tässä kuukaudessa on ollut se,kun ystäväni Jari Siili jäi keskiviikkona lukitun oven taakse; hän yritti mennä ikkunasta sisään mutta ei, ei mahtunut kaveri luukusta. Sen sijaan hän Reed Richardsmaisella venyvyydellä sai hamuttua ikkunaluukusta matkapuhelimensa ja pystyi kyseisellä viestimellä soittamaan ratsuväen paikalle eli avainpäivystäjän. Huh, siitäkin selvittiin vaikka hän Indiana Jonesmaiselle seikkailukekseliäisyydellä joutuikin tuon kiperän tilanteen ratkaisemaan. Minä söin aika äskettäin lihapiirakan kahdella nakilla; itse valmistin omassa mikrossani. Ei muuta. Palaan asiaan, kun on jotain jänskää tapahtunut. Kiitos. Hei.
-Nevis-