Kajarijätkien matkassa

Päivää.

Kerron nyt laserintarkan raportin siitä, minkälaista oli työskennellä Virittämö -tapahtumassa Seinäjoella Tangomarkkinoiden aikaan. Työetiikka vaatii, että en mainitse, enkä kommentoi siellä esiintyneitä artisteja tai heidän crewtaan lainkaan.

Teen nyt aluksi viiltävän syväanalyysin työtovereistani.
Jormanainen: FOH -miksaajajätkä. Eräänlainen esimieheni. Harrastuksina äänentoisto, tupakointi ja aito suomalainen elämä.
Pääkkönen: Monitoripään kova kulkija. Harrastuksina vintage-autot ja pannuhuoneessa käynti.
Saari: Valomies. Harrastuksina hiusten hidas kasvattaminen ja He-Man tietous.
Kimmo: Provinssiblogista tuttu mies, joka toimi työparinani. Harrastuksina nukkuminen ja kysymys "Onko mulla naamassa jotain?"

Lisäksi täytyy mainita Virittämön pomo Ulla ja host-nainen Saana, nuo nykyajan tapparattomat Xenat.

Kun aloitimme keskiviikkona Kimmon kanssa työnteon, niin siellähän nuo kolme ääni- ja valotekniikan ihmelasta olivat jo paikan päällä. He olivat edellisenä päivänä rakentaneet PA:n ja valojutut, joille annan kouluarvosanaksi 8-
Otimme Kimmo-pojan kanssa auton alle ja haimme Rytmikseltä raisereita, sohvia, vp-aitaa ja sälää.
Kasasimme raiserit, jotta sitten meillä oli miellyttävä ilo pyörittää eri esiintyjien rumpusetit ja keyboard-kioskit kätevästi vaihtojen aikana paikoilleen. Me olimme siis kuulkaa ihmiset Kimmon kanssa stagehand-työtehtävissä. Tulimme Jormiksen kanssa siihen tulokseen, että emme tarvitse mitään stagemanageria, niin minä sitten yritin siinä sitäkin asiaa.

Kaikkien meidän isopomo ja äänitekniikan keisari, grand master of mixing K.Ahola saapui jo ensimmäisenä päivänä meitä morjenstamaan. Kaikki me kumarsimme kolmasti suorin ylävartaloin, polvistuimme hänen eteensä ja suutelimme hänen vihkisormustaan. K.Ahola otti esiin suitsukkeet sekä mirhamin ja siunasi meidät latinaksi; juuri sillä nimenomaisella hetkellä taivaista osui meihin valonsäde, valaisten kaikki kultaisiksi kajarisotureiksi. Jumala on olemassa ja hänen nimensä on K.Ahola.

Viime vuosista viisastuneena otin mukaani pelikortit, koska työpäiviin kuuluu paljon odottelua myöskin. Jumaliste miten verisiä Ristiseiska-matseja työporukkamme pelasikaan. Kyllä siinä useita satoja "vittusaatanaa" ja "voinyjumalautajätkäpihtaakutosta" pääsi naamoistamme olevista rei-istä, joita suiksi kutsutaan. Pelasimme myös välillä Turkkia/Arabialaista ja Virittämön DJ:kin oli peliseurueessamme silloin tällöin.

Keskiviikkona oli heti tilanne päällä, kun olisin halunnut purkaa erään orkesterin rummut, mutta minua kehoitettiinkin purkamaan koskettimet. Sydämeni äänet perustuvat kuitenkin rytmille eikä melodialle. Että se oli vähän järkytys.
Saari sai kaksi lempinimeä: Boy Saari tai Boy Island, sillä tuo mies on 80-luvun kundeja ja aikalailla Boy Georgen oloinen rento oman tiensä kulkija. Minua voisi kutsua lempinimellä Pro-Toni, jos olisin fyysikko tai edes jollain tapaa jossain asiassa vähänkin ammattilainen, mutta ei; hyvä kun nykyään tiedän mitenpäin vessanpytylle mennään. Nimim.Epäonnistunut niskapaskantaja.
Meillä oli heti ensimmäisenä iltana Jormiksen kanssa kiire Karma -yökerhoon. Muuta en muista tuon päivän työtehtävistä. Orkesterit saapuivat, soittivat ja poistuivat ja tavaroita siirreltiin ja piuhoja käsiteltiin.

Torstaina oli minulla ja Jormiksella sitten krapula, mutta päivä sujui normaaliin tapaan työn kannalta erinomaisesti. Torstaista jäi mieleen ehkä se, että Kimmo löysi repustaan 132 senttimetriä pitkän M´balo balo M´honga -nimisen voodoopapin. Kun Kimmo kysyi tuolta luunenältä, että "Mitä helvettiä sä siellä teet?", kuului vastauksena "Menin väärään raitiovaunuun."

Nyt kerron työruokailustamme. Me ruokailimme Amarillo -ravintolassa kerran päivässä. Erään kerran Kimmo otti kanaa ja hän katui sitä koko loppupäivän, sillä naudanliha on maukkaampaa ja täyttävämpää ja sen tähden ravitsemuksellisesti järkevämpi vaihtoehto, kun otetaan huomioon sen korrelaatio työnkuvamme fyysisiin vaatimuksiin. Kerran oli myös sellainen tapahtuma, että Saari tilasi kanaa vasten parempaa tietoa ja siitä seurasi väittely, jota jälkipolvet kutsuvat nimellä "Boy Saaren kanariita."

Perjantaina me kuuntelimme päivän aluksi musiikkia. Pääkkönen pisti tämän koko ihmiskunnan iloksi: https://www.youtube.com/watch?v=FEbC7hEU7cI. Saaren kanssa saimme Jormiksen huudatettua soittamaan 80-luvulta tämän: https://www.youtube.com/watch?v=VZ5bS3_BCDs. DJ soitti illalla tämän vanhan suosikkini: https://www.youtube.com/watch?v=keF1ph1zTAM

Perjantai sujui osittain ydinosaamisen ympärillä; raiserien pyörittelyä, mikkipiuhojen irroittelua ja peltien irtiruuvaamista. Vähän jännitti saatana sitten, kun tuli eräs orkesteri, jolla oli sellainen kiva LED-seinä ja Saari kertoi mitä ne maksavat. Näissä hommissa on se, että eivät kantamamme tavarat ole välttämättä painavia, mutta monasti sen verran kalliita, että jos Kimmon kanssa tyrimme, niin meikit naamalla ja mekko päällä saamme stripata Pattayalla koko lomasesongin likaisille Ted Nugentia kuunteleville merimiehille, että saamme maksettua yhdenkin tiputtamamme esineen.

Lauantaina sitten mentiin normaaliin tapaan ja sitten olikin edessä purku, tuo vanha saatana. Tiesimme, että on tulossa pitkä yö ja olimme huolissamme ruokailustamme. Kun selvisi, että Saana toisi meille yöpalaksi tacot, ilmaisi Pääkkönen kaikkien meidän tuntemukset sanallisesti näin kauniisti: "Voi vittu, aika saatanan hienoa."

Saimme Kimmon kanssa purettua melko nopeasti omat tavaramme ja sitten avasimme purkit aikuisten jaffaa ja tiedustelimme, että miten voisimme auttaa tekniikan poikia purussa. Jormis antoi tehtäväksemme purkaa ja pakata kaapelikourut. Se pakkaaminen meni ihan välittömästi väärin. Se kertoo aika paljon se.

Sitten pakkasimme Pääkkösen kanssa auton ja menimme varastolle. Siellä haisi pahalta kalalta.

Seuraava työtehtävämme Kimmon kanssa oli laittaa Coda airline LA 8 -kaiuttimien johdot paikoilleen.Vittu, että siinä tuli peukku kipeäksi. Onneksi keksin painaa ne perkeen johdot karatemaisesti kämmensyrjällä.

Siinä me sitten nautimme hieman hassulimsaa ja purkasimme aamuun asti. Paitsi Pääkkönen ei juonut, koska kotiseuturakkaus Päntänettä kohtaan piti hänet automiehenä. Tai sitten tuolla miehellä on traumoja, koska kysyin häneltä neljän päivän aikana 132 454 kertaa "Onko nuo mikit meidän?"

Sellainen oli se Virittämö. Kiitos kaikille.
-Nevis-

Provinssirock 2014 osa 21: "Mitä vittua tässä on etana?"

Ta-daa!

Se on täytetty. Raskas ristiretkemme on päättynyt. Ventti tuli täyteen, että pläsähti.

Minäpä kerron nyt välittömästi miten päivämme sujui. Tänään meitä oli rivissä Sirs Petteri ja Hietanen, Johanna, Kimmo, Emppu, Anna, Pekka, Joakim, Budo-Kari ja minä. Kode tuli iltapäivällä auttelemaan myös. Muut pääsivät jo eilen pahasta.

Empun kanssa kahdestaan veimme yhden kuorman Rytmikselle ja sitten Manni täyteen hiihtoaitaa, Annan otimme mukaan ja menimme purkamaan kyseiset aidat sellaiselle todella superkivalle varastolle. Siellä tapahtui raamatullinen ihme: Kaupungin työmies auttoi meitä aitojen ja niiden jalkojen kantamisessa!! Voi nunnan nännit miten järisyttävää!! Tuo nimettömäksi jäänyt mies kysyi minulta, että "Tarvitaanko mua tässä?". Vastasin kuten kaltaiseni visionäärinen diplomaatti vain osaa: "Voithan sä saatana autella, jos ei sulla nyt muutakaan ole." Hän sitten todellakin auttoi, mutta kertoi valitettavasti omasta työstään samalla ja tylsää oli teksti, perkele.
Kun lähdimme pois varastolta minun, Annan ja Empun keskustelu sai villin K-18 pohdintakäänteen ja tajusimme, että minun ja Empun peniksien yhteispituus on pienempi kuin Annan naissukupuolielinten. Annan fysiikassa ei varmastikaan ole mitään vikaa, vaan kyllä ne valitettavat poikkeavuudet ovat minulla ja Empulla. Lyhyet penikset lasketaan joka tapauksessa ominaisuuksiksi. Ainakin jossain piireissä. Toivottavasti. Rukoilen sitä.

Paha mehiläinen puri tänään Pekkaa käteen. Koska hän (Pekka, ei käsi) on näyttelijä, tuli kyypakkauksen nauttiminen kyseeseen.

Väsymys alkoi näin viimeisenä päivänä näkyä käyttäytymisen arveluttavana heiluriliikkeenä ja puhetoimintojen ennakoimattomina häiriöinä. Karilla astui järeä ase keinovalikoimaan ja hän alkoi hupsuttelemaan. Kari, tuo sankartarujen vatsatanssija, tempaisi jumaliste itsensä täysin alasti kurottajassa ja jatkoi sitten nakupellenä töitä. Sukatkin otti pois tuo mies. Kun ohi käveli kaksi lenkkeilijää, Kari heitti t-paitansa muniensa eteen ja totesi radiopuhelimeen: "Täytyy pukeutua." Hieno mies, perkele.

Emppu meinasi oikeasti menehtyä Mannin alle aivan loppupäivästä, mutta ei siitä sen enempää. Ketä tämä tarina muka kiinnostaisi? Mieshän on jumalauta hengissä.

Tänään vietiin lähes kaikki esineet pois mitä tontilta löytyi. Kyllä siinä dieseli paloi ja perseet höyrysi. Huomiselle on jotain pientä ja kyllähän sitten Sir-tason miehet ja Joakim, tuo miespuolisen Tina Turnerin näköinen lapsisotilas ja nuori varastopäällikkö, painavat menemään kaikenlaista hupsista keikkaa- osastoa vielä sitten. Mutta raksaryhmän osalta se on nyt tässä.

Statistiikkaa tämän vuoden Provinssirockin raksasta: Minulla meni kolmet aurinkolasit rikki, pisin työpäivämme oli 18,5h ja löin Mauno Koiviston lentopallon kokoisen eturauhaseni seitsemän kertaa erilaisiin kannettaviin objekteihin.

Tässä vielä muistukseksi lyhyt läpileikkaus raksaryhmästämme:
Sir Petteri. Vahvuudet: Katatoniamainen rauhallisuus. Heikkoudet: Oululainen pipomies.
Sir Hietanen. Vahvuudet: Moniosaaja keksijä vauhtipupu. Heikkoudet: Ottaa lällärin suuhunsa kuten Traci Lords peniksen elokuvassa "Open up Traci".
Joakim. Vahvuudet: Moniosaaja varastonero. Heikkoudet: Pää on kuin konekivääri; rastat heiluvat kuin panosvyö ja suu papattaa sarjatulimaisesti.
Kode. Vahvuudet: Kova ja pikkutarkka työmies. Heikkoudet: Kova ja pikkutarkka työmies.
Siekkinen. Vahvuudet: Ajaa valittamatta. Heikkoudet: Suussa 13 kiloa pumpulia.
Emppu. Vahvuudet: Ajaa hyvin Mannia. Heikkoudet: On Emppu.
Johanna. Vahvuudet: Tekee töitä kuin mies. Heikkoudet: Lyö kuin naiset.
Anna. Vahvuudet: Tekee töitä kuin mies. Heikkoudet: Viinijuoppo.
Panu. Vahvuudet: Ajaa hyvin koneita. Heikkoudet: Kaikki muu toiminta.
Damski. Vahvuudet: Ajaa koneita. Heikkoudet: On Itä-Suomesta.
Kimmo. Vahvuudet: Osaa kaikenlaista ja on leppoisa. Heikkoudet: Sahaa mielellään ihmislihaa, ei puuta.
Lauri. Vahvuudet: Yleispätevä työmies. Heikkoudet: Nuoruuden harkitsemattomuus ja liian samettimaiset pikkuviikset.
Budo-Kari. Vahvuudet: Ei minkäänlaisia heikkouksia. Heikkoudet:  Ei koskaan päässyt nauttimaan Bruce Leen kanssa konjakkia.
Pekka. Vahvuudet: Osaa kaikenlaista. Heikkoudet: Ylinäyttelijä deluxe.
Teemu. Vahvuudet: Rento työmies. Heikkoudet: Soittaa hääkeikkoja.
Atte. Vahvuudet: Tekee kuin miehet. Heikkoudet: Käy huonolla parturilla.
Aleksi. Vahvuudet: Innokas ja pätevä apukuski. Heikkoudet: Näyttää hip hopparilta.
Minä: Vahvuudet: Ei lainkaan vahvuuksia. Heikkoudet: Minotaurus minut ikuisuudeksi isoperseiseksi kirosi, kun kävin hänen labyrintissaan 500 eKr. humalapäissäni ja virtsasin vahingossa hänen eväskoriinsa. Siinä meni härkämiehen treffit pilalle. Kylläpä se vanha sarvipää oli pahana, kun jäi Zeus -merkkiset Bull Size -kondomit lompakon taskuun, saatana. Oikein sieraimet höyrysivät.

Kiitän sydämeni kammioista ja laskimoista yllämainittuja henkilöitä sekä Maria, Vainikaista, Kråteria, Välimaata, Pekkoa ja Vesaa tästä vuodesta. Kiitos ja jeps.

Jos joskus näitä hommia vielä teen, niin raportoin sitten. Nyt on kiire saatana saunailtaan. Muut jo siellä ovat. Todennäköisesti pelti kiinni jo. Äkkiä sinne.

Tässä tunnelmia: https://www.youtube.com/watch?v=xO1DxsFCgtY ja
 https://www.youtube.com/watch?v=Rrr0rk6LEtI

Näkemiin nassunassut.
-Nevis-

Provinssirock osa 20: Kylmän sateen lapset kävelevät kuin nakupellet

Jeeppi!

Ennenkuin käymme yhdessä läpi tämän päivän kutkuttavan jännittävät tapahtumat, kerron eiliseltä muiston: Purkasin erästä aitaa, johon Anna ja Mari, nuo naismaailman Minni ja Iines, olivat laittaneet muovia näköesteeksi kiinni. Kun napsaisin auki ensimmäisen nippusiteen, niin hirviaidan pala napsahti saatana suoraan skreboille. Oh fuck! Uuu! The horror! The pain! Oikeaan kivekseen mossahti isku ja kipu, perkele. Epäilen, että kyseessä oli pitkälle viety ja pirullisen ovelasti suunniteltu kostoisku.

Tänään kuulkaa satoi. Satoi koko ajan vilkkaasti ja oli kylmä. Minulla on asianmukaiset varusteet kyllä, mutta muistin sitten järkytyksekseni astuessani lätäkköön, että oikeassa saappaassani on kaksi dildon mentävää reikää. Kyllä litisi kuulkaa oikeassa jalassani kylmä vesi. Hirveän kivaa se on myös siksi, että minulla on ollut kuumetta nyt kolme päivää tässä. Kerroin äskeisen faktan vain sen takia, että kerjään häpeilemättömästi sääliä ihan kaikilta. Yksin en pärjää. Nähtyhän se saatana on.

Purkasimme Kimmon, Koden ja Annan kanssa Camp Provinssin elementtiaidat. Lauloimme samalla paljon. Viimeisin sen työtehtävän aikana tulkitsemamme laulu oli nimeltään "Talindomilapsilla on koukkukädet, hah hah haa."

Jäimme jossain vaiheessa sitten Annan kanssa kahdestaan purkamaan hirviaitoja, jotka ovat aitaperheen vittusaatanoita. Minä siinä miehisyyden tunnossani revin seipäitä rajusti maasti irti ja eräs seipäistä katkesi ja koko voimalla suoraan päähäni. Kävi kipeää. Tuli otsaani iso kuhmu. Sille Anna nauroi sadistisesti. Samoin Kimmo. Kode oli vaan, että "jaa". Tilanteen absurdiuden origopiste oli se, että Anna löysi välittömästi otsaonnettomuuteni jälkeen nelilehtisen apilan. Kun kumarruin katsomaan sitä, puusta tippui suuri määrä vettä suoraan peräaukkooni, tuonne kaikkein pyhimpääni - salatemppeliini.
Jotta maailmankaikkeuden mielettömyys ja oma debiili- tasoinen älykkyysosamääräni tulisivat varmasti selville, kerron teille, että noin tuntia myöhemmin toistin saman tempun ja koko voimalla tartuin seipäästä ja se katkesi otsaani. Kops! vaan kuului. Otti kipeää. Edellisen kuhmun viereen kasvoi toinen kuhmu. Arvaatkaapas nauroiko Anna, tuo seksuaalisadisti? Ei tarvita saatana enää kuin kyttyräselkä, niin olen ihan Notre Damen kellonsoittajan näköinen.

Kaikki asiat saimme alas purettua ja paloiksi ja osiin. Purkasimme Annan ja Koden kanssa jopa kusimutkan poikkeuksellisesti tänä vuonna.

Tuotantoportaan kivikasvo Pekko purki myös hirviaitoja itsenäisesti. Hänen lakkihabituksensa toi mieleen kodittomien pursiseuran.

Tiedättekö, että ryhmästämme myös Pekka on isä? Hänen siittiönsä uivat siis ensiluokkaisella tavalla. Minun siittiöni todennäköisesti joivat itsensä turhautuneisuuspäissään alkoholimyrkytyksen tuolle puolen jo vuosia sitten ja siellä kepeksissä ne nyt kelluvat reporankana. 

Raksaryhmämme purkasi eri esinekokonaisuuksia ja siirsi niitä ihan pois asti festivaalialueelta. Tänään meni ihan kivasti, mutta huomiseksi on vielä kovasti niitä tavaroita poisvietäväksi. Muistinko mainita, että tänään satoi koko päivän ja oli kylmä? https://www.youtube.com/watch?v=V5fuP3teihg&list=RDV5fuP3teihg#t=0

Vielä yksi päivä.
-Nevis-

Provinssirock 2014 osa 19: Kolmen euron muukalainen

Game on, bitches.

Tänään sattui ja tapahtui, perkele.
Aamut ovat minulle hirveän vaikeita senkin takia, että minulla on molemmissa akillesjänteissä pienoinen tulehdus. Ensimmäiset askeleet näyttävät siltä kuin sokea mies puujaloilla yrittäisi nousta kipeän ja vanhan lasinaisen päältä herättämättä häntä. Onneksi on enää pari päivää jäljellä. 
Aloitin työaamuni Koden ja Annan kanssa. Pari telttaa purimme ja tavaroita järjestelimme kuljetuskuntoon. Siinä meitä oli kolme kivaa tyttöä, joista kaksi on armottomia lautoja. Anna ei ole yksi niistä.

Karilla kihahti tänään oikein kunnolla kusi pannuun, kun hän teki jälleen kerran muutaman uskomattoman kurottajasuorituksen ja sen jälkeen radioliikenteessä ilmoitti kaikille kuuluvasti, että häntä tulee tästä lähin kutsua nimellä "Kirurgi". Näin myös tapahtui. On Kari kuitenkin niin kova kundi näissä hommissa ja hänen elämänkokemuksensakin on päätähuimaavaa: Karin ensimmäinen kesätyö oli myydä hammastikkuja Sapelihammastiikereille kenotsooiesella kaudella; yhtään tikkuja ei myyty, mutta juoksukunto ja suolen toiminta paranivat oleellisesti sinä kesänä.

Siekkinen, tuo partainen Savon saatana, kiukustui totaalisesti siirtäessään tanskan tiskiä (sellaista kivaa mustaa baaritiskiä) kuljetusajoneuvoonsa. Tanskan tiski lava oli hyökännyt Siekkisen kimppuun ja Siekkinen oli pahana, perkele. Myös Rytmikorjaamon päässä oli kyseinen artikkelilava heittäytynyt erittäin hankalaksi ja Siekkinen oli siellä sitten taistellut elämästään. Itse on nähnyt, mutta varmana tietona kuulin. 
Pekka oli Siekkisen apuskuskina. Kun heidät sisältävä kuorma-auto ajoi ohitse, tuli aivoista välittömästi ajatus tajuntaan: "Jumalauta, Tupla-Kekkoset siinä menee." Kyllä kalju kiilsi Kojakeilla, kautta Yul Brynnerin Lex Luthor-julisteen!

Kimmolla oli kamalan näköinen finni alavatsansa seutuvilla, aivan kyrpäryijyn yläpuolella. On se makaaberia, minkälaisia groteskeja yksityiskohtia ihmiskeho saattaakin kätkeä itseensä. Kimmo näytti muuten mukavan lupsakalta pojalta.

Sir Hietasen radiopuhelinääni on musertavaa kuunneltavaa. Aivan kuin hän pitäisi sitä paksusuolessa kertoessaan meille asioita.

Empun kasvot arpeutuvat hienoon "gangsta mothafucka´s can´t kill me" -tyyliin.

Tajusin tänään, että muurahaiset ovat kovia jätkiä. Ne vetävät neljä kertaa oman painonsa verran tavaraa pesäänsä, eivätkä kertaakaan edes laula innostavia negrospirituaaleja oman työsuoritteensa moraaliseksi kannustimeksi. Tänään olin poistamassa lastin ureaa metsässä, kun tajusin lorottavani perkuli muurahaisen päälle, joka raahasi jotain neulasta intopiukeana. Muurahainen se vain oli että "meitsi tässä vaan tyyliin vetää tätä neulasta ja ei haittaa vaikka sataa virtsaa päälle". Jos minun päälleni kustaisiin, kun kannan jotain possunkiveä, niin kantaminen loppuisi välittömästi.

Hienosti raksaryhmämme teki tänään ja palkitsi itsensä sitten pullokaljoilla päivän päätteeksi.

Purkasimme tavaroita kaikenlaisia pois festivaalialueelta ja pikkuhiljaa alkaa näyttää tyhjemmältä. https://www.youtube.com/watch?v=dG6yQZ1QIRs&list=RDdG6yQZ1QIRs#t=0

Huomennako on keskiviikko?
-Nevis-

Provinssirock osat 15, 16, 17 ja 18: "Voi jumalauta, että mua väsyttää"

Hiimspi! Jök!

No niin, saatana. On aikaa muistella menneitä, kääntää katse taaksepäin, reflektoida, avata menneisyyden kirja ja raportoida viime päivistä. Onko valmista? Onko?

Ensin käydään läpi Provinssiperjantai:
Kiiruhan siinä taas tuli, jumaliste kuulkaa. Olutraksailimme Pääanniskelun kondikseen ajan vääjäämättömyyttä vastaan taistellen. Sen kun saimme tehtyä, niin välittömästi Koden kanssa siivosimme pääkentältä sekalaisia sinne festivaalin aikana täysin kuulumattomia esineitä pois. Pakkohan se oli tietenkin kantaa vielä pari kylmäkaappia ja Karin kanssa jakaa alkoholituotteitakin.
Siitä sitten The Prodigy -nimiselle tietokonemusiikkiorkesterille väkersimme näkösuoja-aidan ja sitten minä kävin suihkussa kotona. Veden lämpötilan pidin melko kuumana.
Seuraava ohjelmanumero oli päivystys. Siellä meitä oli Sir Hietanen, Sir Petteri, Joakim the Afred, minä, Emppu ja Johanna. Aivan mahtavaa oli saada naisvahvistus päivystykseen, sillä tuo hiusjumalatar laittoi minulle ja esimiehistölle aivan upeat letit. Voi jumalauta minä olin kaunis! Olisittepa nähneet miten paras ja ihanin olin silloin letteineni.
Muu ryhmästämme vaihtoi vapaalle ja senhän nyt sitten tietää. Panu sammui raksaloungemme sohvalle ja minä hänet hitleröin punahilkaksi. Minä söin perjantaina kaksi kertaa suklaamoussea.

Provinssilauantai meni näin:
Heräsin perkele ja sitten menin kantamaan aivan mielisairaasti alkoholia ja limskatuotteita. Kodekin, tuo kohtalon heinäseiväs, tuli auttamaan vaikka oli hieman krapulassa. Operaation muut osallistujat olivat Vesa, Välimaa, minä ja Kråter, joka on tälläkin hetkellä uskomattoman raskaana.
Päivystykseen tuli iltapäivällä Kimmo, tuo köyhän miehen ilmakitara, ja muistaakseni Pekkakin, tuo teatterimaailman vonkuva sumutorvi. Emppu vaihtoi vapaalle (katastrofaalisin seurauksin) ja hänen tilalleen C-korttipäivystäjäksi tuli Siekkinen, tuo elämän ajoneuvon mansikanhajuinen Wunderbaumi. Päivystys meni omalla klassisella painollaan. Emppua ei tarvinnut tänä vuonna hitleröidä, sillä hän humalapäissään tyri itsensä rotkoon ja sitten tuli naamaan rupia ja pipi. Onneksi ei käynyt saatanan saatana pahemmin. Vanha mies saa olla sydän syrjällään nuorten takia. Söin kahdesti suklaamousseja ja kahdesti valkosuklaamoussea.

Aloimme välittömästi purkamaan yöllä. Tykitimme niin kauan kuin jaksoimme. Nauratti kovasti kaikki ja minä löysin Koden kanssa hassut silmäklasit, jonka pakkauksessa luvattiin niiden hohtavan pimeässä pyöreät kuusi (6) tuntia.

Sunnuntaina jatkoimme festivaalin purkutoimenpiteitä. Voi jumalauta, että me olimme väsyneitä ainakin Koden kanssa. Ei koskaan ole tainnut olla noin vaikeaa. Kylmäkaappeja kannettiin ja kaikkea. Laurin nuoruudeninto ampui meitä omaan nilkkaan ja trukki jäi jumiin kriittisellä hetkellä. Onneksi se päivä on ohi.

Tänään saimme nähdäkseni koko ryhmän kanssa hirveän hyvin aikaan asioita. Pari apukättäkin oli, Jussi ja Sussu. Paras hetki tästä päivästä koettiin ihan loppumetreillä, kun Kode löysi maasta Sammakkoihmisten liuskekivestä hiotun terätyökalun! Kuten kaikki oikein hyvin tietävät, Sammakkoihmiset elivät noin 12 000 vuotta ennen Homo Sapiensia. Sammakkoihmiset hämmästyttivät työkalukäyttötaidoillaan koko sen aikaisen maapallon elinlajiston. Voi jumalauta, että ne Sammakkoihmiset sai naisia!

Huomisiin.
-Nevis-

Provinssirock 2014 osa maksu: Kiitos, kun annoit sen nippusiteen sen aidan toiselta puolelta minulle sidottavaksi

Banaani!

Kun on työtunteja takana 18, niin ihmisellä ei ole paljoakaan asiaa. Siksi nyt pikareferaatti päivän huippuhetkistä:

Anna ja Mari lauloivat törkeitä saksalaisia lauluja epävireisesti; C-nuotti ei soinut kunnolla.

Kimmo rikkoi toiset shortsinsa. Reisi näkyi kuin uunissa olevalla perverssillä kabaree albiino-kananpojalla, jolla on epilepsiakohtaus.
Laurikin hajotti housunsa pimppinsä kohdilta.
Turkanen, tässähän menee kuteet.

Otin vastaan alkoholijuomatuotteita mielipuolisen paljon: Niitä oli enemmän kuin häpykarvoitusta erittäin karvaisella saksalaisnaiselle klassisessa aikuisviihde-elokuvassa nimeltä "Die orgasmulektion sind die puskapussy jawohl! German Deutsche undulaatti."

Poltin otsani auringossa. Yöllä oli kuitenkin kylmä työskennellä. Ymmärtäisin tämän säätilan dualismin, jos olisin beduiini Saharan autiomaassa. Seinäjoen Törnävänsaaressa tällaista asiaa ei saisi tulla eteenkohdatuksi

Kimmo pisti saatana pilkkihaalarit yöllä jalkaan, kun oli kylmä. Hänen takamuksensa näytti paremmalta niissä kuin muissa housuratkaisuissa. Epäilen, että haalareiden paksu materiaali komplimentoi tarkasti tuon datanomin anaaliposkia.

Työskentelin useita tunteja itseni kanssa yksin ilman ihmiskosketusta. Aika hiljaiseksi veti.

Väsyttää ja on vielä huomenna paljon tehtävää. Jos en selviä hengissä huomisesta, niin normaaliin tapaan kostakaa kuolemani tulella ja verellä sekä tarvittaessa mustalla magialla.

Tällainen tunnelma: https://www.youtube.com/watch?v=-feTEOFcpws

-Nevis-

Provinssirock osa 13: Taikatemput paljastuvat

Voi jehna.

Yritän nyt muistella kuumeisesti miten tämä työpäivä sai alkunsa. Se kesti noin 14 tuntia ja söin lounaalla muistaakseni makkaraa. Päivällisellä oli lihakastiketta. Nämä asiat kumpuavat päällimmäisenä mieleen. Antakaas nyt hieman tilaa, kun oikein muistelemalla muistelen. Olkaa saakuri kärsivällisiä..Hei kamoon, tarviin tyyliin sekunniksi omaa speissii, silloin ei ahdista tän kundin feissii, venatkaa nyt oikeesti sekka, silloin kerron kaiken, eikä ignoraa mua työkaveri Pekka.
Ja näin runosuoni aukesi ja laulan nyt välittömästi kaikki muistamani tiedot tästä työpäivästä älykkäästi referoiden:

Tänään olutraksailemaan tulivat vanhat tutut Vainikainen ja Kråter sekä OG Mannimies Ilksteri. Siinä sitten Kode heti nappasi kultakalojen tavoin Ilkkurin mukaansa pääanniskelun saatananmoisia aitoja vahvistamaan. Me muut sitten (HulluTyttöDuo Anna&Mari mukaanlukien) pistelimme pojjat kuulkaas muita ja monia aitoja pystyyn ravintoloihin hirveän kivasti.
Sitten, ikäänkuin jonkin jumallisen väliintulon saattelemana, tontille pamahti skitsofreenisen paljon alkoholijuomia ja me niitä laittelimme Karin ja hänen loistavan piikkikone-liikehdintänsä avulla oikeille paikoilleen. Kari ohjastaa ja käskyttää erilaisia kurottajia sellaiselle itsevarmuudella ja taidolla, että minulla ainakin pyörivät stringit ja tampoonit jalassa silkasta ihastuksesta. Siihen ei eläin pysty.
Tässä juomapurkuvaiheessa muuten Kode oli jo karannut olutraksa-rivistämme sanaakaan sanomatta johonkin omiin projekteihinsa. Vittu mikä jätkä.

Välihuomautus-asiaa: Festivaalialueella on jo maantaista lähtien pyörinyt sellaisia sähkömiehiä. On kaksi Anttia ainakin ja yksi Tuomas, joka on minun lempi-ihmisiäni, sillä hän se perkele joka vuosi tuo pyörällä jätskiä. Totta on se!
Näytti siltä, että tänään Ranisella olisi ollut käsissään saha ja pora. Uskon vakaasti, että näin väärin. Raninen se vain tykkää kävellä sinne tänne, edes ja takaisin, ylös ja alas ja sivullekin.

Kovin ylpeä olin raksasta tänäänkin ja kerron sen nyt lyhyesti omin sanoin: Siellä kuulkaa lapset Pekka ja Johanna laittelivat vaneri-aitaa pystyyn, Siekkinen ja Atte kantoivat vitusti sohvia, Emppu ja Aleksi ajoivat jotain jonnekin, Kari tykitti sillä kurottajalla, Kode ja Ilkka rakensivat puusta, Olutraksa-ryhmä teki mitä pystyi, Damski ajoi esineitä ja purki myös väkijuomia, Hietsu söi tukevan lounaan, Petteri puhui murteella työasioita sekä Kimmo ja Teemu menivät pusikkoon pussailemaan ja tekivät lapsen. Sen nimeksi tuli Sipuli-Pasi.

Tänään sanottiin ääneen useita seksuaalisia asioita. Kerron ne nyt teille täysin irrotettuina asiayhteydestään.
Karin kanssa opastimme Annaa isällisen ystävällisellä äänellä: "Älä Anna sinne tiukkaan reikään. Ei se onnistu, jos laitat koko ajan sinne tiukkaan reikään."
Anna totesi minulle lakonisesti myöhemmin: "Hoida sä se alakerta." ja "Ota sieltä mun perseestä."
Johanna totesi Pekalle: "Karilla on isompi vehje."
Emppu kertoi minulle ihaillen: "Ai vittu tuo Kari on kätevä tuon vehkeensä kanssa."
Minä: "Äkkiä kotiin, että pääsee pistämään lihaa piiloon."

Tänään tein viimeisimpiä työtehtäviäni Empun kanssa. Kävelimme tyttöjoukon ohi, joka oli jo leiriytynyt odottamaan Robinia ja Isaac Newtonia. Tytöt kysyivät, että mitä teemme. Vastasin, että olemme töissä. Yksi tytöistä (noin 13 -vuotias) huusi: "Tulkaa tänne naisiin välillä." Poistuimme nopeasti sanaakaan sanomatta. Uskon, että Emppua luultiin Robinin Batmäniksi.

Huomenna on päivä uusi, talvella puetaan joulukuusi.

-Nevis-

Provinssirock osa 12: Tiistai on murekepäivä

Hii! Män!

Aamu alkoi tänään - yllätys yllätys, abracadabra, fuck the poor - kylmäkaappien parissa. Sinne minä kiipesin rekan peräkärryyn ja pumppukärryillä aloin itsensä paholaisen kaappeja siirtelemään Koden ajaessa trukkia ja Annan ollessa 83% söpö. Siihen yhtäkkiä pamahti meitä morjestamaan Jakke, tuo lupsakka entinen varastopäällikkömme ja vanha mies. Siinä Jaken kanssa muistelimme miten ensi kosketuksemme pumppukärryihin oli, kun olimme vuonna 1931 Iku-Turso -nimisellä sukellusveneellä kesätöissä. Jumalauta oli ahdasta raahata pumppukärryillä torpedoja ja maksamakkaralavoja sen perkeleen veneen käytäviä pitkin. Ei ollut yksi tai kaksi kertaa kun jäi molemmilla sormet väliin.

Tänään tosiaan laitoimme loput kylmäkaapit paikoilleen. Suosimme Koden kanssa niiden helvetinkoneiden kantamisessa edelleen ns.ruumisarkku-tekniikkaa, vaikka se tehokkaasti lonkan ja kylkiluut säpäleiksi hajottaakin.
Otimme myös ensikosketuksemme Pääanniskelun aitojen rakentamiseen ja tajusimme valtavaksi tyrmistykseksemme, että käytettävissä oleva aitamateriaali on mukavuustasoltaan Super-Asshole Turbo 1A -luokkaa. Erittäin aikaa vievää on sen kanssa puuhastelu ja sielu tuntui sen parissa kuolleelta. Kylmältä ja kuolleelta. Satoi myös kovasti välillä tänään.

Mari tuli taas keskipäivällä ryhmämme tueksi ja Annan kaveriksi ja voi sitä girl poweria ja jepulis jeps jeps. Tytöt kiusasivat minua nimittelemällä isoperseiseksi esi-isäksi. Miten he saattoivat? Kuka tekee jotain tuollaista? Itse kutsuin heitä vain leikkisästi rotiksi. Katsokaapas kun Annalla ja Marilla on ns.sähäkät nenät. Söpöjen jyrsijöiden tavoin he mikroelein neniänsä liikuttavat. Annalla oli kuulemma tänään hyvä maitorauhaspäivä.

Mitään käsitystä minulla ei oikein ole muiden raksalaisten liikehdinnästä. Kimmon näin syövän pullaa. Siitä se datanomi tykkää. Raninenkin oli tontilla tänään. Hän käveli edestakaisin. Emppu kuljetti pari kylmäkaappia puolestani. Hietanen ja Petteri olivat esimiehekkäitä, Pekka ja Johanna maalasivat erään elefantin kermatoffeenväriseksi sukillaan, juoksivat puolikas ananas päässään ja rakensivat mekaanisen kantomuurahaisen -eräänlaisen automatonin. Muuta en tiedä tästä päivästä oikein sanoa.

Huomiseen.
-Nevis-

Provinssirock osa 11: Satan´s sex slaves

Hei vaan possupäät.

Tänään käynnistimme täysillä yskivän moottorin nimeltä olutraksailu. Kodehan siinä tuttuun tapaan oli vierustoverina ja myös ystävämme Anna, joka on nainen. Anna kuulemma haisi omien sanojensa mukaan pahalta ja niin kyllä minäkin, sillä juhannus leijui vielä vahvasti yllämme kuin liimapintainen jätelepakko.
Anna valitteli maitorauhastensa asentoa, koska sporttiliivit olivat jotenkin huonosti. Tätä asiaa en kuulemma missään nimessä saanut blogissani mainita, joten jätän sen nyt sitten kirjoittamatta herrasmiesmäisesti.

Päivämme alkoi välittömästi todellisella taistelulla, sillä tontille oli pamahtanut 66 kylmäkaappia. Kyllä, Jumalan ruoska oli jälleen sivaltanut meitä syntisiä oikein hemmetillisellä tavalla. Kylmäkaapit, nuo Belsebupin tunteettomat selän- ja tahdonrikkojat, eivät antaneet armoa, mutta emme perkele mekään, joten kannoimme niitä täysin mukisematta ja kokemuksella.
Apuna tässä epäpyhässä prosessissa oli kunniakkaasti ja onneksi myös talkoolaisia sekä Kimmo, Lauri ja yksi Atte stadista. Myös Sir Hietanen näytti henkisen purukalustonsa terävyyden kantamalla yhden kylmäkaapin; You Go Girl!

Keskipäivällä olutraksaryhmäämme liittyi Mari Härmästä. Hänellä oli omat työhanskat, vesipullo ja luojan kiitos ikiomat savukkeet. Kun kerroin tuolle blondille ensimmäisen työtehtävänsä yksityiskohdat, hän katsoi minua sellaisella pahan pierun haisteluilmeellä. Kyllä se siitä sitten lähti ja upea työpari on hän Annalle, joka katsoo minua ihan aina ja koko ajan sellaisella "Ootko vittu jätkä tosissasi?" -ilmeellä. Hyvin tytöt vetivät kyllä; he tasapainottivat kylmäkaappeja, laittoivat possuaitaa pystyyn, helottivat niitä, kantoivat sisustuselementtejä, laittoivat hiihtoaitaa ja teippailivat perkele teipillä. En muista teimmekö Koden kanssa mitään tärkeää. Tuskin.


Vesa, tuo kalastava ravintolapäällikkö, pääsi hänkin viimein tänään tontille. Kylläpäs oli.

Tänään päälava aloitti kiihottavan nousunsa. Se on kuin koko festivaalialueen erektiivinen penis, jonka parissa työskentevät ihmislapset ovat kuin harkitsevia kivoja siittiöitä.

Siekkinen taipui konsonanttien edessä ja teki L-paloja tänään. Emppu sai apupojaksi Aleksin ja heidän välillään kukkii nytkin yhteisymmärryksen ja parikantamisen ihana syreeni. Petteri piirsi keltaisella merkkejä Äiti Maahan, tähän pyhään planeettaamme. Onneksi keltainen on lämmin väri. Hietanen se päristeli mönkijällä sinne tänne, edes ja takaisin, ylös ja alas. Se oli perkeleen kovaa rallittelua!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Kimmon shortsit repesivät törkeästi ja jos oikein tarkkaan osasi katsoa, näkyin rei-istä surullinen kives poikineen. Kutsun häntä nyt tässä ja tänään Skreba-Kimmoksi. Johannalla on tänään synttärit ja hän vietti sen hirveän kivalla tavalla eli auttoi meitä hiihtoaidan parissa. Teemu palasi Nummirock -velvoitteista myös joukkoomme. Kävin tänään työskeskustelun Nooran kanssa. Noora vastaa mm. WC -asioista. Hän pääsi asemaansa koska osaa jo vetää vesivessan aivan itse. Kai sitä jotain muutakin tapahtui päivän aikana muille ja minullekin, mutta kun vanhan miehen muisti on mitä on. Kyllä minä perkuli vie muistan miten oli vaikea 21. kesäkuuta 1944 Syvärillä virittää viihdytysjoukoissa lattiatomia tykistökeskityksen aikana, mutten esimerkiksi muista enää, että mihin jätin sytkärini äsken. Missä se on? Kuka tietää? Kuka sen kertoa minulle omin sanoin voisi?

Kode-poika se lauleskeli taas tänään korppikotkan äänellään työnteon lomassa. Ei siinä muuten mitään, mutta läheiseltä hautausmaalta alkoi kuulua aavemaisia käheitä kysymyksiä: "Onko jo aika? Oliko se ääni Tuomiopäivän pasuuna? Nytkö me noustaan täältä? Hä?"

Huomenna lisää kylmäkaappeja kannetaan oikein olan takaa. Valtavalla taisteluasenteella kun mennään vain, niin hyvä tulee. https://www.youtube.com/watch?v=zJQYS5tdY68

-Nevis-

Provinssirock osa 10: "Ei sitten ole ihme, että sitä näkee kaikenlaisia homounia"

Jeps.

Nyt on juhannusperjantai. Tavalliset ihmiset ovat aloittaneet viimeistään tänään keskikesän juhlan vieton. Siellä sitä ollaan saatana mökeillä ja festivaaleilla sekoilemassa nännit paljaana. Ilakointi ja rennon vapaa-ajan riemu on käsinkosketeltavan ihana.
Yksi pieni urhea joukko kuitenkin tänään taisteli sateessa ja kylmässä tuulessa, arjen kammottavissa askareissa koko ihmiskunnan puolesta. Tuo ryhmä on: Sir Nilkkuri-Hietanen, Näänää-Petteri, Huuto-Panu, Vanhenemiskriisi-Johanna, Kaktuspää-Joakim, Hiphopläski-Emppu, Ylinäyttely-Pexi, Täysi-ikä-Lauri, Sahausvirhe-Kimmo, Ohut-Kode, Murhamiestenkuningas-Siekkinen, Nauhavoimistelu-Kari ja viimeisimpänä ja vähäisimpänä minä eli Laatikkonaama-Nevis.

Tänään on kuljetettu esineitä, tehty loppuun terassia, laitettu teltan lattioita, telttoja pystyyn, teltoille painoja, suihkuja rakennettu ja sellaista. Enempää ei jaksa näistä työasioista näin keskikesän juhlan aattona kertoa. Referoin vain päivän kuriositeetit nopeasti:
Siekkinen otti ja meni ja tippui pukilta hänkin kuten Kimmo aikoinaan. Tosin Siekkisellä oli sirkkeli mukana kaatumisprosessissa, että siinä mentiin aika hardcore-linjoilla.
Tajusin tänään, että kun minä ja Emppu käytämme pumppukärryä, on näky suoraan kuin aivovammasta ja suuruudenhulluudesta kärsivien lihavien hylkeiden missikisoista.
Välihuomio: Emppua on hirveän mukava huudattaa, koskapa menettäessään malttinsa hänen äänensä muuttuu progressiivisen kasvavasti kimeämmäksi ja hän kuulostaa nuhaiselta Justin Timberlakelta.
Emppu flirttaili tänäänkin aivan saatanasti ruokailustamme huolehtiville tytöille. Vittu mikä jätkä.
Kylmän ja hämmentävän päivän lopuksi grillasimme ja nautimme maltilliset määrät pullokaljaa ja pullolonkeroa.

Hyvää juhannusta nyt sitten vaan kakarat joka puolella Suomea. Muistavatko kaikki mistä juhannus on saanut alkunsa? Onko yleistieto hallussa? Minäpä kerron faktat pöytään: Juhannuksen keksi vuonna 1908 Dagsmarkissa Franz Edmund Tupla-Kalevi Juhannuz tiputtuaan hevosen selästä Johan Nus -nimisen naapurin juopon ulosteläjään naama edellä. Tällöin Franz huudahti vittuuntuneena: "Johannuus! Saatana! Nyt äkkiä viinaa ja Jimi Hendrix soimaan!" Että siitä se keskikesän auringon juhla sitten lähti.
https://www.youtube.com/watch?v=PcIswv1gnkg

Maanantaina jatketaan pierupöksyt. 

-Nevis-

Provinssirock osa 9: "Älkää ainakaan koskaan antako Kimmolle moottorisahaa"

Terve.

Pitää esitellä jälleen eräs työntekijäystävämme. Hän on Panu. Panu käsittelee nostureita ja piikkikoneita ja nauraa niin kovaa, että lounastauoilla meinaa mennä pelästyksestä nakit keuhkoihin.

Kuljetimme taas koko päivän Empun kanssa tavaroita, joten en tiedä paljoakaan kanssaraksaajieni saavutuksista tänään. Mitä heitä tunnen, niin heidän päivänsä koostui onnistumisista, lapsellisista virheistä ja tupakoinnista.
Sen tiedän, että Kimmo onnistui sahaamaan itseään kaksi kertaa polveen ja haavoja tuli ja verta lensi ja shortsit paskana. Syynä oli hajamielisyyksissä otettu täysin virheellinen työasento. Se fakta, että Kimmo sahasi kahdesti polveensa, maalaa synkkää kuvaa hänen hoksottimistaan.
Polvisaha-Kimmo, Juonto-Pekka ja Tukka-Johanna rakensivat erääseen anniskeluravintolaan Törnävänjoen päälle upeaa terassia. Budo-Kari ajoi kai koneita, Sibelius-Siekkinen ja Rakkaudestamoottoreihin-Lauri sahasivat ja hitsasivat ainakin, Pullaasuussa-Petteri ja Hurri-Hietanen hengasivat kai jossain kynät taskussaan, Mattokudepää-Joakim ajoi ainakin trukilla ja Apuaolenjeesus-Kode auttoi minua ja Criminal-Emppua.

Veimme tänään Empun kanssa seuraavanlaisia tavaroita: Telttoja, baaritiskejä, telttapainoja, kaapelisuojia, vesitiskejä, vaneria, loisteputkia, jotain helvetin keltaisia putkia (Jokke tietää), yhden ison sähkökelan ja yhden kepin.
Tajusin tänään, etten ole koskaan nähnyt Empun pippeliä. Hän ei ole koskaan käynyt meidän kanssamme saunassa herkkään ihoonsa vedoten. Tosin en ole nähnyt omaanikaan vuosiin, koska periaatteesta en ole erään syytteenluvun jälkeen käyttänyt kiikaria ollessani alasti.
Tänään minä ja Emppu pissasimme jatkuvasti kuin ravihevoset. Emppu väittää, että se johtuu kaikesta juomastamme vedestä, mutta epäilen Empulla myöhäisteini-iän diabetesta. Minun syyni on ilmiselvä; vanhan miehen eturauhaseni on iso kuin kansakoulun karttapallo, jossa Myanmarin nimi on vielä Burma.

Eräässä vaiheessa päivää Siekkinen tuijotti Koden sääriä ja kuiskasi minulle: "Kato nyt Koden sääriä. Kyllä on suonet pinnassa." Jouduin kertomaan Suuauki-Siekkiselle, että eivät ne ole suonet, ne ovat tikit. Paljastin, että Kode on kasattu kuolleiden nälkiintyneiden pikajuoksijoiden ruumiinosista ja hän syntyi laboratoriossa ukkosenilmalla. Ei siitä sen enempää.
Itse tuijotin tänään taas Sir Hietasen miltei täydellisiä pohkeita. Auringonsäteet heijastuivat silmiini noista jumalaisista lihasmuodostelmista. Vielä kun se mies saisi rintakehäänsä enemmän poforttia, niin kyllä naaraspuoliset eläimetkin mouruaisivat Hietasen parvekkeen alla. Rumimpia saisi kivittää. Ei tästä sen enempää.
Petteri näyttää ihan keskikokoiselta (midsize) Harald Hirmuiselta.

Jos Suomessa saisi kädellisen ottaa lemmikiksi, ottaisin Koden. Sillä karvaturrilla kun on samanlainen ruokavalio kuin minulla: Tupakka, keskikalja ja jäätelö. Ei tarvitsisi käydä Pet Shopeissa ruokaostoksilla.

Huomennakin on meillä työpäivä. Nähdään silloin. Tämä on Kimmolle: https://www.youtube.com/watch?v=CduA0TULnow&list=RDCduA0TULnow#t=0
ja tämä: https://www.youtube.com/watch?v=81EJMe3SmiI

-Nevis-

Provinssirock 2014 osa 8: Tango Asshole Challenge

Jupsista jii.

Tänään raksatyöryhmäämme liittyi taas uusi ihminen. Hän on Pekka alias Pexi alias Pikku-Pekka alias Löpö-Pekka alias Näytelmä-Pekka. Hän puhuu paljon, mutta tietää silti miten possuaita laitetaan oikeinpäin. Vanha tuttumme festivaalirakennushommista.

Empun kanssa taas mentiin Mannilla, saatana kuulkaas. Haimme esineitä Cramolta ja peltihallilta. Tällä välin Kimmo, Johanna, Pekka ja Kari pistivät nivustyrät rytkyen possuaitaa pystyyn Camp Provinssiin. Sir Hietanen purkasi yhden kuorman semi-taitavasti trukilla. Mitään muuta en tiedä muiden osallistujien tämän päivän saavutuksista. Todistin toki Petterin intensiivisesti keskittyvän jälleen pipon päässä pitämiseen kesällä.

Siekkisen ja Laurin näin aamulla. Koden vilaukselta iltapäivällä. Hyi kamalaa, kun ei ole aikaa kaikkien kanssa edes kielareita vaihtaa, kun on niin mukamas kova kiire kaikilla eri suuntiin.
Eri ilmansuuntia ovat Pohjoinen, Itä, Etelä ja Länsi. Bonus-ilmansuunnat ovat nimeltään Koillinen, Kaakko, Lounas ja Luode. Täysi-ikäinen gnu voi saavuttaa jopa 120 cm säkäkorkeuden.

Ruuan jälkeen Emppu meni poliisiasemalle kiistämään ja minulla oli ravintolapalaveri. Sen jälkeen oli vuorossa Tangovarastolle meno. Tuo erisnimi saa jokaisen Seinäjokisen festivaalirakentajan pallit nousemaan yläkeuhkoihin...

...Oi kuule kuolevainen varoituksen sanat Tangovarastosta. Moni sinne mennyt ei ole koskaan palannut tai viettää nyt loppuelämänsä mielisairaalaan suljetulla osastolla. Tangovarasto on synkkä katakombi, jonne auringon säteet eivät koskaan yllä. Se on pelottava paikka, josta lihavat poliisitkin puhuvat leiritulillaan vain hiljaa kuiskaten. Se on koti monelle jo sukupuuttoon kuolleeksi luullulle vaaralliselle olennolle. Siellä on kärpäsiä, yöperhosia, maahisia, velociraptoreita ja Kylli-Täti. Se on labyrintti, jonka tavoitellut rikkaudet ovat hyvin vittumaisesti kaikkien ihmislihaa raatelevien esteiden takana. Siellä haisee madäntyneiltä Weekend Snackseilta ja pyllykakalta.
Oli todella yllättävän kivuton reissu tänä vuonna. Joakim, tuo Predator-missi, tuli meitä trukilla auttamaan. Erilaisia esineitä taltioimme sieltä kyytiin. Ainoastaan suuren suuri ja iso sähkökela aiheutti mielipahaa, kun oli vaikea keksiä miten saisimme sen ehjänä kyydistä Provinssialueella. Hietsu, tuo balettisääri, osoitti jälleen miksi on raksa-esimies ja omasta rantaruotsalaisesta päästään keksi ratkaisun. Käytännössä se toteutti Budo-Kari, tuo mies joka paistoi ensimmäisen kananmunansa, kun maa oli vielä sulaa laavaa.

Sir Hietanen piti työpäivän päätteeksi loppupalaverin, jossa kehotti "menemään kotiin ja kullit pystyyn." Johanna tasa-arvoisena ja työryhmään erinomaisesti istuvana naishenkilönä asetti ranteen paksuisen henkisen falloksensa välittömästi teräksenkovaan tanaan. Voi mikä meisseli!

Tänään Tangottiin, huomenna torstaillaan. https://www.youtube.com/watch?v=5xMMyE2iVjY&list=RD5xMMyE2iVjY#t=12

-Nevis-

Provinssirock 2014 osa 7: Kylmä kesäpäivä ja olkihattujen jakotilaisuus

Miau.

Tänään iloiseen joukkoomme liittyi lisää ihmisiä. Esittely seuraa välittömästi:

OMD eli Damski: Jostain Itä-Suomesta kotoisin. Ajelee koneilla, joilla voi nostaa painavia esineitä.
Budo-Kari: Elävä legenda festivaalirakennuksen salatuissa seuroissa. Tekee kaikkia asioita, mutta on yhtä polttomoottorin ja hydrauliikkaa sisältävien koneiden kanssa.

Minusta oli kivaa, että Budo-Kari tuli tontille, sillä nyt en ole enää ryhmän iäkkäin ja voin kuunnella, miten minua vanhempi ja huomattavasti viisaampi hahmo muistelee mielenkiintoisia tarinoita. Kari oli kuitenkin ensimmäisiä ihmisiä, joilla tippuivat kidukset. Alkuun oli kuulemma hirveän outoa alkaa hengittää keuhkoilla. Ja yleensäkin pysyä perkele pystyssä: mahalleen olisi tehnyt mieli mennä koko ajan.

Empun kanssa haimme Mannilla pystypöytiä ja baaritiskejä ja kaikkea sellaista kivaa olutraksa tavaraa. Sir Hietanen suuressä myötunnossaan antoi meidän tehdä niin. Haimme toki tuon vanhan lapsitähti näyttelijän mieliksi myös kumimattoja armeijasiltaan.
Niin, Puolustusvoimaimme sankarit tulivat tänään kutomaan kohtalon jykevää seittiään eli asentamaan siltaa sinne jokeen sitten. Siekkinen, tuo Suonenjoen villi cowboy, katseli mielestäni ruokatauolla erästäkin vääpeliä mansikan kiilto silmissään.
Ruokatauolla Sir Hietanen, taiteen ystävä ja hominidi, jakoi meille kaikille raksalaisille tyylikkäät ja auringonpistoksia hyvin tehokkasti estävät olkihatut. Näytimme Brasilialaisilta farmareilta, joilta puuttuu muutama kromosomi. Varsinkin Kimmo, joka oli kuin lobotomialeikkauksessa käynyt menninkäisen, bulldogin ja down-lapsen risteytys.
Kimmo pilkkasi minua viitaten siihen, että minulla on liian iso pää. Miten hän saattoi toisesta ihmisestä sanoa jotain tuollaista? Miten joku voi olla noin kylmä tunteeton psykopaatti? Kamalaa.

Otimme tänään käyttöömme radiopuhelimet työnteon tehostamiseksi. Minun ja Empun kutsumanimi on "Leppäkerttu" ja Budo-Karin "Pupuli".

Tänään oli aamulla pirun kylmä ja rakeitakin tuli. Iltapäivällä aurinko taas paistoi. Oivalsin uskomattomaksi järkytyksekseni, että Empulla ja Petterillä oli pipot päässä. Kesällä! Ymmärrän jotenkin Emppua, koska hän on nuori hip-hop gangsta rap mies ja entinen kelmi, mutta Petteri on yli kolmikymppinen folk-muusikko. Se perkeleen hullu saa vielä lämpöhalvauksen! Kuka antaa suusta-suuhun tekohengitystä sitten? Petteri on niin partainen, että minulla menisi ensimmäiset kriittiset minuutit parran trimmaamiseen ja viimeisimmän muodin mukaiseen muotoiluun.

Referointi muiden työsuorituksista: Hietsu rakensi jotain suihkuja, Petteri piti pipoa päässä kesällä, Joakim ajoi pakettiautolla, Johanna & Kimmo laittoivat hirviaitaa ja portteja, Kode auttoi Johannaa ja Kimmoa ja minua ja Emppua, Siekkinen ja Lauri kantoivat hölmöläistyyliin tavaroita ja kuljettivat niitä ja pistivät hirviaitaa vähäsen pystyyn, Lauri myös staraili autollaan nuoruuspäissään, Nikolla oli Death -orkesterin huppari, Niilo söi paljon leipää ja leivoksia, Damski ja Kari piikikkäillä koneillaan siirsivät tavaroita ja minä ja Emppu laitoimme päivän päätteeksi pariin ravintolaan baaritiskiä pystyyn.
Oli kivaa tehdä jo ravintolarakennusjuttuja; henkinen vulvani sykki sädehtien satyyrien siunausten saattelemana.

Vein päivän päätteeksi Budo-Karin kotiin. Hän asuu Vanhustentalon E -siivessä, minä B -siivessä.

Tässä teille tunnelmia tältä päivältä: https://www.youtube.com/watch?v=U5LbxkvE0Wo

Nähdään huomenna.

-Nevis-

 

Provinssirock 2014 osa 6: Västäräkki on ystävä

Jippijaijou.

Uusi viikko alkoi sillä, että tuli lisää ihmisiä töihin. Siis aivan mieletöntä. Esittelen nuo vanhat tutut nyt heti kärkeen.
Siekkinen: C-korttimies Savosta. Ajaa suu auki. Hassu poika. On nykyään sinkku; vituiksi meni edellinenkin suhde.
Lauri: Hän on kasvanut täysi-ikäiseksi tuo pärräpoika. Polttelee avoimesti jo.
Johanna K: Naisten lahja festivaalirakennukselle. Vahvin meistä. Kestävät työhousut.
Kode: Vapahtajamme näköinen festivaalirakennuksen pöpipää. Teki vielä tänään puolta päivää.

Lisäksi Rytmikorjaamon salissa on tavaroita rullakoihin pakannut viime viikolla jo
Ilkka Unborn: Hiljainen hevirumpaliuden lähettiläs.
Tänään tuli pakkauspojiksi
Niilo: Suklaasilmäinen namutollo. Häntä EI saa sanoa puutarhatontuksi. ÄLKÄÄ edes ajatelko tuota asiaa. Siis sitä, että Niilo on puutarhatontun näköinen ja oloinen. Niin ei saa ajatella.
Niko: Fuzz-pedaalimies ja Joakimin lapsipartainen kämppis. 

Tänään saimme ensimmäiseksi työtehtäväksemme Kimmon ja Empun kanssa kuljettaa Mannilla LVI-tavaroita. Putkimies Esko kertoi, että mitä ja mihin ja me pojat toimimme. Kun saimme ensimmäisen kuorman Törnävälle, tapahtui jotain uskomatonta. Erään putkilavan uumenista ampaisi lentäen esiin neljä västäräkkiä. Olimme heti, että What sorcery is this? Mitä noituutta tämä nyt sitten on? Pesähän siellä oli niillä perkele sitten ja kömpelösti nuo lintuolennot lensivät. Yksi meni Kimmon huppariin. Yksi laskeutui olkapäälleni. Pystyin jopa ottamaan sen sormelleni ja silittämään sen pörröistä mahaa, kun se taaperteli maassa. Se oli perkeleen ihanaa se. Sinne ne linnut sitten lähtivät ajelemaan taivaalle ja opettelemaan linnun elämää, johon kuuluu mm.lentäminen, syöminen, häpeämätön ulostaminen kaikkialle ja kestävän eläkesuunnitelman tekeminen.

Söimme tänäänkin lounasta.

Sen jälkeen haimme keloja Kimmon ja Empun kanssa. Hyi kauhia, kun ne pojat riitelivät tänään ja Emppu antoi verbaalisen täyslaidallisen Kimmolle. Ehkä se oli oikein, koska Kimmo haisi vanhalta viinalta.
Heittäydyimme Empun kanssa duoksi ja menimme hakemaan tynnyreitä Rytmikseltä. Kimmo ja Johanna lähtivät paaluttamaan Saarelle. Tai siis Saarta. Mutta niinku yhdessä. Muttei siis sillai. Paaluttivat..oli seiväs pystyssä ja..Perkele. Minä sanoin huonosti. Ei tästä tulee mitään. Äkkiä uuteen kappaleeseen.

Teemu ei ollut muuten tänään, kun hän rakentaa kovalla höyryllä Nummirockia. Petterin liikkeistä ei taaskaan mitään havaintoa, Kode pyöri siellä täällä takamus heiluen (joka näyttää yksipakaraisen 10 -vuotiaan huonon taikurin pepulta), Siekkinen ja Lauri hakivat jotain tavaroita ja vissiin hitsasivatkin. Joakim ja Hietsu ajelivat motorisoiduilla koneilla. Joakim lastasi autoomme trukilla ison esineen, jota Hietsu ei kyennyt kurottajan ominaisuuksista johtuen sieltä poistamaan: Decepticonit - Autobotit 1 - 0.

Loppupäivästä Emppu kertoi tarinoitaan teini-ikänsä putkareissuista ja kuuntelin siinä kiinnostuneena; samalla vaihdoin keittosuolaliuoksen tiputuspullooni. Olen jo vanha mies, enkä pärjää ilman vartin välein otettavaa suonensisäistä infuusionesteytystä. Emppu yhtäkkiä siinä melkein törmäsi Mannilla Matkaaja 6000 Eurocamp -merkkiseen asuntovaunuun. Hienoa Mika. Meinasi koko saatanan laitos tulla klasin läpi silmille ja suuhun. Siinä minä sitten vanha mies vedin nitrot naamaan ja kiukuttelin, kun kanyylini lensi hätäännykseni aiheuttaman ponnistelun tuloksena pois kehostani ja ulos kuorma-auton ikkunasta ja suoraan lähellä olevan pizzerian terassilla istuvan miehen soft-drinkkiin pystypäin. Näin, että mies aikoi siemaista jaffaansa kanyylini avulla. Huusin välittömästi Empulle, että pysäyttäisi auton ja sille miehelle ikkunasta: "Stop! Ei se ole pilli! Se on minun kanyyli! Älä juo sillä mitään." Mies huusi takaisin: "Minulla on Kokoomuksen puoluekirja ja keräilen Bosnialaisia postimerkkejä. Minä teen mitä haluan!" Minulla ei ollut kertakaikkiaan muuta vaihtoehtoa kuin pistää Emppu asialle. Kahta minuuttia ja useita kuormaliinoilla tapahtuvaa budo-lyöntiä myöhemmin Emppu toi kanyylini - ja sen miehen lasisilmän - minulle autoon. Tosi tarina.

Palataan huomenna taas.

-Nevis-






























Palataan huomenna.

-Nevis-

Provinssirock osa 5: "Millä omalla kyydillä? Saatana!"

Jii!

Aamu alkoi tänään koskettavan nostalgian merkeissä, kun kaikkien rakastama Jakke-setä, tuo helvetin vanha mies, tuli käymään ja morjestamaan meitä. Jakke muisteli kyynel silmäkulmassa vuosiaan varastopäällikkönä. Muistelimme yhdessä myös sitä kun olimme Jaken kanssa ihka ensimmäistä kertaa festivaalirakennushommissa pleistoseenikaudella. Olimme ala-asteelta taksvärkkipäivänä apuna rakentamassa Mammuttifestiä. Raksapäällikkömme oli nimeltään Gnruk ja hänellä oli hauska lannevaate, sen muistan tarkasti. Kanssamme sapelihammastiikeri-aitaa pystyttämässä oli Steiner-koulusta TET-harjoittelussa Arggr, Ggaar ja Pasi-Pasi. Ruuaksi oli mehua. Se oli kyllä eri touhua silloin.

Meillä on kuulkaa Mannissa uusi maskotti, jonka Sir Hietsu pakotti sinne ottamaan omaan asemaansa vedoten. Sen nimi on joko Basi Bätman tai Leevi Lepakkoauto. Emme ole vielä päättäneet. Tämä oli tärkeä tieto.

Arvaatkaapas kansalaiset mitä tänään olemme Kimmon ja Empun kanssa tehneet koko päivän? Pystyttäneet saatana hirviaitaa. Jälleen tuli tänään selkeästi esille, että Suomen maaperä on geologisesti hyvin rikas; kyllä on kuulkaas parasta lyödä rautakangella toistuvasti kiveen täysiä. Vieläkin tuntuu munasarjoissa asti. 
Hyi kauhia, kun olemme korottaneet toisillemme tänään ääntä ja kiusanneet kovasti. Ystävällinen eripuramme johtuu monasti siitä, että yritämme löytää kaikkiin työtehtäviin sen ehdottomasti helpoimman mahdollisen tavan. Tiedän, että tämä järkyttävä paljastus saattaa tulla jollekin teille prostestanttisen itseruoskivan työmoraalin omaaville järkytyksenä, mutta muistakaa, että laiskat ihmiset ovat keksineet pyörän, haarukan, kondomin ja vessapaperitelineen.
Kaksi Frisbee-golf harrastajaa tuli kyselemään, että "Miksi te vedätte tota aitaa?" Vastasin: "Meillä oli tylsä kesälomapäivä ja päätettiin ihan vaan laittaa joku aita pystyyn." Joka junaan on meitä ihmisiä. Ja muutama mahtuu resiinaankin.

Kode, tuo raksamiesten laiha Jeesus, tuli katsomaan meitä henkipattoja, kun taistelimme hirviaidan kimpussa. Hän toi meille karamellejä, auttoi meitä jonkun verran ja vittuili raakalaismaisesti. Hän liittyy ensi viikolla ryhmäämme.

Tänään näin Hietsua aina silloin, kun hän kävi piirtelemässä keltaisella merkkausmaalilla Äiti Maahan koukeroita, Joakimia näin aamulla, Teemun näin pari kertaa ja Petterin aivan päivän lopussa. Kyllä oli levällään jantterit, saatana.

Kimmon ja Empun kanssa ilmensimme sielujemme ying ja yang -dualismia verbaalisesti: Keskustelimme siitä miten tärkeää on naisten päätäntävalta omasta kehostaan, mutta myös siitä, mikä olisi paras nimitys vaginalle. Itse ehdotin termejä "urheiluruutu", "lohenpunainen" ja "piisami". Empun ehdotukset ovat painokelvottomia ja Kimmo vain hymyili mystisesti asialle.
Olimme melkein saaneet työpäivän päätökseen, kun Kimmo yhtäkkiä huudahti: "Näittekö kundit? Tuolla metsässä juoksi kaksi örkkiä!". "Hölmö! Ei örkkejä ole olemassa. Ne ovat taruolentoja.", kerroin Kimmolle ja syötin porkkanan Törnävän joesta juomaan tulleelle yksisarviselle.

Tänään satoi ja tuuli.

Tätä lauloimme tänään työlauluna: https://www.youtube.com/watch?v=s_JpAOtTxlA

Hyvää viikonloppua mussukat ja nussukat. Nyt avaan kylmän keskiolutlasipullon.

-Nevis-

Provinssirock 2014 osa 4: Hiihtoaita on väritykseltään punainen

Jepsistä juipit.

Tänään oli kunnianarvoisa tehtävämme hakea Kimmon ja Empun kanssa hiihtoaitoja. Ne ovat tavallaan ihan kivoja ja näin, mutta niiden vaikea sijainti eräässä varastossa aiheuttaa monasti kovaa kiroilua. Ne ovat siis vittumaisessa paikassa; aivan kuten vaginatkin.
Esimiehemme Sir Hietanen tuli myös auttamaan hiihtoaitavarastolle, mikä oli tosi tosi ihana juttu, koska silloin saimme muodostettua parit. Kivasti meni sitten. Tai siis siihen asti, kunnes noin 45cm pitkä oranssi nuttuinen menninkäinen pamahti esiin varaston nurkasta tanssimaan ja juoksentelemaan ympäriinsä. Kimmo hakkasi sen välittömästi hengiltä hollantilais-unkarilaisella puukengällä. Kimmon kuolinisku keskeytti menninkäisen iloisen lauseen, joka kuului näin: "Saatte kolme toivomus-". Jumalauta sitä Kimmoa! Hän ei tajunnut, että kyseessä oli taikavoimia omaava ja toivomuksia toteuttava Der Äfferlun -menninkäinen, EIKÄ ihmisten munuaisia varasteleva Das shitheadmensche -menninkäinen. Sinne meni kolme toivomusta. No Kimmo on vain ihminen. On sitä ennenkin erehdytty menninkäisrodusta pimeässä varastossa.

Söimme tapamme mukaan lounaan ja palasimme hakemaan lisää hiihtoaitoja. Haimme yhteensä 130 hiihtoaitaa ja 140 jalkaa. Näin minä osasin kirjoittaa hieman lukuja.

Tänään korotimme toisillemme ääntä usein ja kiukuttelimme, mutta nauroimme samalla. Siinä on taas jollekin psykiatrille väitöskirjan aihe.

Kimmo, tuo datanomi, suoritti tänään persetanssin; kyllä siinä näyttö heilui. Emppu ärähti Kimmolle ajamiseen liittyvistä asioista. Minullakin meni luu kurkkuun; niin vakuuttavaa oli tuon nuoren OG-kuskin argumentointi. Kimmo paljasti, että omistaa Popedan kokoelmalevyn; nauroimme Empun kanssa lujasti asialle.

Näimme jopa Sir Petterin tänään. Esimiehemme kysyi, että miten voisi piristää työpäiväämme. Pyysin meille pullolonkerot mieheen, mutta hän tarjosi purkkaa. Petteri ei anna löysää, saatana.

Teemu se pakkaili koko päivän rullakoita jonkun pojan kanssa ja näin Joakimin, tuon kohtalon moottorimiehen, vetävän henkilöauto Volvollaan saatananmoisen henkilönostimen Rytmiksen saliin. Jos poliisiviranomainen kysyy tästä asiasta, niin valehtelen silmät ja suut päästäni.

Työmaan naiset laskivat jälleen henkiset housuni nilkkoihin. Toimistotyttö Noora, tuo Kannuksen lahja puhelinkäyttäytymiselle, sanoi minua läskiposkeksi. Anna perkele hymyili kivasti ja oli mielin ja kielin Empulle, mutta jätti minut täysin huomiotta. Kun lähdin depression kourissa pois tilanteesta, Anna juoksi minut kiinni ja säälistä antoi pienen halin. Nainen koski minuun...Olenko kenties voinut saada neekerisankkerin? Ja jos olen, niin meneekö se ohi ihan hyvällä perusrasvalla ja ruokasoodalla niinkuin toissavuotinen Parkinsonin tautini?

Loppupäivän minä, Kimmo ja Emppu vietimme hirviaitojen pystyttämisen parissa. Törnävällähän on vielä Frisbee-golf radat pystyssä ja joku asshole heitti Mannin kylkeen yhden kiekon. Se vitutti.

Huomenna on perjantai.

-Nevis-

Provinssirock 2014 osa 3: Pukilta tippuminen

Morjens höpöpimperot!

Tänään se alkoi toden teolla. Nimittäin toistemme kiusaaminen ja piikittely. Piikittelemme toisiamme harvoin, mutta silloin kun piikittelemme, teemme sitä usein. Se pitää raksamiehen terässä, jeesus sentään.
Työpartnereinani olivat tänään tuttuun tapaan Emppu ja sitten Kimmo kolmanneksi pyöräksi siihen tuli sohlaamaan kanssamme. 
Nyt seuraa vahingoniloisille juonipaljastuksia tästä päivästä: Kimmo tippui pukilta ja näytti siltä kuin seiskaluokkalainen olisi auto-ejakuloinut housuihinsa matalassa polviasennossa. Emppu pyllähti perseelleen nurmikolle kuin vauva, jolla on aivan liian pienet kädet. Minua nauratti. Otan ilon aiheeni sieltä mistä saan; vanhalla miehellä ei ole varaa valita.

Empun ja Kimmon kanssa veimme työkaluja ja seipäitä ja vielä pari rullaa lisää hirviaitaa Törnävän saarelle, jossa ristiretkimäinen tehtävämme oli pistää pystyyn sitä saakurin hirviaitaa. Siinäpäs sitä oltiinkin koko päivä. Hirviaidat kourivat mystisellä tavalla henkisten naisrintojemme sivukkaat pahasti mustelmille. "Aiiijj! Ei niin kovaa senkin paskasovinistit!", huusimme hirviaidoille. "Deal with it, bitches!", huusivat hirviaidat takaisin, pyyhkien samalla sadistisen toimintansa aiheuttaman kiihoituksen kovettaneita falloksiaan mentaalisen taukohuoneemme pyhäverhoihin.
Käsittelimme myös rautalankaa, lekaa, rautakankea, seipäitä ja aurinkorasvalla toistemme selkiä.
Oli kovaa kuuma ja ihomme käristyivät auringossa kuin chili-sulatejuusto makkarat grillissä, joka sijaitsee ilmiliekeissä olevassa höyrysaunassa, jonka seinän takana on krematorio ja spottivalojen testaamo.

Jokke eli Joakim eli Nuori Herra Alfred eli Seinäjoen miespuolinen Tina Turner ja Teemu eli Nummirock-Teemu pakkailivat koko päivän ilmeisesti rullakoita. Minkäänlaista ymmärrystä minulla ei ole siitä, että mitä Sir Petteri ja Sir Hietsu tekivät koko päivän. Paitsi että hei: Näin päivän lopuksi Hietsun teroittavan kirveen perkeleellisellä asenteella. Siitä tuli paha haju ilmaan. Viimeksi haistoin jotain tuollaista kun olin vuonna 73 eKr Capuan gladiaattorikoulussa vaihto-oppilaana teroittamassa Spartacuksen kirveitä ja miekkoja. Saatana, siinä oli hieno mies. Koska olin tuolloin ala-ikäinen, niin Spartacus haki minulle aina perjantaisin pari ruukkua viiniä vaatimattomalla kolmen taalerin hakupalkalla. Spartacus (ystävien kesken Sparru tai S-Cus) karkasi sitten kesken kaiken hauskuuden. Ei siitä sen enempää.

Meillä oli päivän lopuksi raksapalaveri, jossa oli koko ryhmämme. En oikein kuunnellut, kun siellä puhuttiin vain niitä työjuttuja. Sen tajusin, että meidän pitää lähiviikkojen aikana viedä tavaroita, pystyttää festivaali, purkaa festivaali ja tuoda tavarat takaisin.

Huomiseen. Tämän päivän ilmastoa ja asennetta kuvaa tämä: https://www.youtube.com/watch?v=yL3lJfpenAc

-Nevis-

Provissirock 2014 osa 2: Jättiläisrottamiesten paluu

Tsaukki!

Tänään Kimmo oli henkilökohtaisista syistä aamupäivän poissa. Myös suomalainen laulutaiteilija Armi on poissa. Armin ex-rakastaja Danny (Ilkka Johannes Lipsanen) teki viimeisimmän albuminsa vuonna 2002. Se kantaa arvoituksellista nimeä "Nainen".

Tänään sain jälleen kokea ihmiskunnan pimeän puolen ja elämän epäreilun kosketuksen, kun heti aamusta ystävämme Anna (Provinssin ravintola-ihminen ja niiskuneiti) halasi iloissaan Emppua ja silmät loistaen kertoi miten on kiva nähdä Emppua; Emppu sitä ja tätä, blaah blaah blaah. Minä olin siinä vieressä kuin ilmaa, enkä saanut ystäväni huomiota. Loukkaannuin välittömästi ja täysiä, joten lähdin pois. Anna huomasi tämän ja tuli perääni. Yritin karata saatana kuulkaas miesten vessaan, mutta tuo rillipiru naiseksi ehti kuin ehtikin saada minut kiinni ja antoi minullekin halin. Sain tyttöbakteereja...Olenko nyt raskaana?

Täytyy raportoida, että meillä on rakkaassa Manni kuorma-autossamme kaksi maskottia. Toinen on Manni-possu Minna ja toinen on Manni-Pöllö nimeltään Video. Minna voi oikein hyvin, mutta Emppu ajoi tänään sellaisella tyylillä, että Video tippui pois ketjustaan ja on nyt hukassa jossain kuorma-auton syvyyksissä.

Tänään olimme sivuprojektina pellihallilla rakentamassa uuteen lastensairaalaan sänkyjä ja leluja, teimme läpimurron syöpälääkkeen kehityksessä sekä kävimme välillä pelastamassa ylisöpöjä kissanpentuja puista. Samassa viereisen junaradan suunnalta alkoi kuulua hirvittävää murinaa ja katso! Jokavuotinen riesa eli jättiläisrottamiesten hyökkäys oli jälleen totta. Hietsu otti esiin kaksiteräisen miekkansa ja löi sillä irtipoikki Rottamiesten pomon vasemman käden. Teemu ajoi trukilla hengiltä kolme vihollisen sotilasta ja Joken moottorisaha lauloi tehokasta kuoleman lauluaan rottamiesten rivistössä. Yksi rottamies ampui selästään myrkkypiikkejä ja ne osuivat minuun ja Emppuun lähes kuolettavasti, mutta jatkoimme silti taistelua urheasti aseinamme vain turvakengät ja mielipuolinen halumme selviytyä. Petteri oli tällä välin Facebookissa älypuhelimellaan. Me voitimme, luojan kiitos.
...Anteeksi, saatoin tylsyyspäissäni liioitella hieman tuossa äsken: Petterillä EI ole älypuhelinta.

Hietsun ja Petterin liikkeistä minulla ei ole jälleen juurikaan havaintoa. Autolla he ajelivat vissiin ja varmaan olivat paljon puhelimassa ja tietokoneen näppäimistöllä kirjoittivat suomenkielisiä sanoja. Teemu roudasi työkaluja ja ajeli trukilla. Jokke ajoi punaisella Volvollaan ja mietti rastaisessa päässään varastojuttuja. Kimmo tuli iltapäivällä riviin ja kosketteli miehisesti erilaisia työkaluja. Entäs minä ja Emppu sitten? No, me pikku paviaanin perkeleet vietimme lähes koko päivän jälleen taas hirviaitojen parissa. Saimme fyysisiä vammoja; hirviaita raateli meitä kuin naarasahma, jolla on Freddy Kruegerin puukkohanska ja kuukautiskivut ja Buranat loppu ja apteekkikin on kiinni.

Hyvä uutinen on se, että kollektiivinen raksafiiliksemme on taas kerran löytynyt: https://www.youtube.com/watch?v=0u7H6Rk_59M

Palataan asiaan huomenna.

-Nevis-

Provinssirock 2014 - Raksapäivä numero 1

Hei taas pylleröt!

Tänään se alkoi sitten taas. Nimittäin Provinssirockin raksa. Nyt on kyseessä ns. Nollaviikko, jolloin haemme, viemme, siirtelemme ja laittelemme tavaroita valmiiksi "varsinaista" rakentamista varten. Esittelen nyt henkilöstön eli Zero Week Heroes:

Petteri: Esimies, joka puhuu Oulua ja on mielellään folk-muusikko. Hiukset folk-ponnarilla.
Hietsu: Esimies, joka puhuu myös ruotsia. Hiukset "Damn I´m cute"-ponnarilla.
Jokke: Varastochief, joka puhuu mitä sattuu. Predator- rastat ponnarilla.
Teemu: Uusi tulokas ryhmäämme. Hiukset ja parta kivalla tyttöihin vetoavalla ponnarilla.
Emppu: Kuorma-auto kuski ja hip-hop/spraymaali henkilö. Hiukset OG -ponnarilla.
Kimmo: Juuston ystävä ja ihan kiva. Siilikalju: ponnari RIP.
Minä: Vanha mies, joka ei harrasta missään tapauksessa laskettelua. Kiharat ponnarilla, koska muuten työkaverit menehtyisivät katastrofaalisessa afro-onnettomuudessa.

Niin perkele. Minä olen meistä nyt vanhin, kun rakastettu Jakke-setämme jäi näistä hommista eläkkeelle. Tässä iässä ei uskalla enää ostaa edes vihreitä banaaneja tai uusia petivaatteita.

Asiaan. Oli vaikea aamu; ei millään meinannut henkinen kone käynnistyä. Ensimmäiset 10 vuotta näissä hommissa menivät omalla painollaan, mutta uusi vuosikymmen tuntui aluksi raskaalta aloittaa. Kyllä se siitä sitten lähti. Lastasimme aivan ensimmäiseksi MANN -kuorma-auton täyteen roskaa; kaikenlaista tavaraa maaleista vanhoihin somisteisiin. Lastaus ei ollut suorituksena ihan täydellinen ja niinpä hammeroin tyyliin decoja, että saatiin saakuri laidat kiinni autosta.

Kävimme Empun kanssa kaatopaikalla. Sitten söimme. Otin kaksi lasia maitoa ja kaksi leipää pääruuan kylkeen.

Katsoessani tänään työryhmäämme, oivalsin välähdyksenomaisesti, että näytämme saatana kuin köyhän homostelijan Village Peoplelta. Jokke on se inkkari, kun sen rastat näyttävät intiaanipäähineeltä ja minä olen se seilori, koska olen kasvanut meren äärellä. Muut on niitä muita.

Veimme Empun kanssa tuttuun tapaamme ensimmäisenä työpäivänä hirviaitoja 40 kappaletta. Kerron nyt minkälainen esine hirviaita on siirtää ja kuljettaa: Se on painajaisten hämähäkin ilkikurisesti kutoma piikikäs verkko, joka raastaa ihmislihaa joka perkeleen käänteessä. Näin on.
Ihmettelimme ääneen Empun kanssa, että miksi kyseisten aitojen parissa tuli kova hiki. Sitten tajusimme, että olemme hyvin pulleita poikia: Läskit hikoaa tykimmin (Thin men can´t sweat).

Petteri ja Hietsu tekivät paperitöitä, Kimmo ja Teemu auttoivat meitä ja Jokkea sekä laskivat työkaluesineitä ja Jokke se päästeli trukilla ja Rytmikorjaamon sisätiloissa hääräili. Sven Tuuva ei taaskaan tehnyt mitään, sillä hän kuoli luotimyrskyyn Suomen sodassa. Lisäksi hän on fiktiivinen henkilö, joten ymmärrän kaverin työpanoksen vähäisyyden.

Hietsu kysyi Empulta tänään, että mitä varusteita hän haluaisi Manniin. Pohdiskelun jälkeen pyysimme VHS- nauhuria ja jotain väritelevisiota siihen, että voisimme ajamisen aikana hieman rentoutua klassikkoelokuvien parissa kuten "Big bad tits 5" ja "Grandma does Dallas". 

Sellainen oli se päivä. Sen verran tähän loppuun tilitän, että viime vuonna blogissani pyysin, josko jotkut naiset tekisivät meille väsyneille henkipatoille työpäivän päätteeksi voileipiä ja näin helpottaisivat merkittävällä tavalla taakkaamme. Ei näkynyt leipiä. Simskatti sentään hameväki: Pitäkää voikkuleipänne ja pitsipöksynne, saatana. Tilaisuus oli ja meni. Tämän vuoden menemme tiukasti omilla voimavaroillamme, jotka kyllä usein ovat lapsellisen vähäiset. Paitsi että hei; joku mies, nainen, lapsi tai poika voisi tuoda jo nyt rakkolaastaria, ettei tarvitsisi mennä kauppaan sen takia.

Huomiseen!

-Nevis-

Provinssirock 2014 - Suunnittelua mielen syvissä sopukoissa

Terve Homo Sapiensit.

Olin mukana viime viikolla sellaisessa raksapalaverissa, missä oli mukana myös Jokke, Hietsu ja Petteri. En raportoinut siitä mitään tänne, koska en jaksanut.
Tänään meillä oli Vesan (Provinssin ravintolapäällikkö) ja Annan (Provinssin hassunaama, joka myy teille viinaa ja kantaa alkoholituotteita) kanssa festivaalimme ravintola-asioiden parissa tapahtuvaa pohdintaa. Pohtiminen, kuten kaikenlainen muukin ihmisen ajattelu- ja aivotoiminta, perustuu sähköimpulssin etenemiseen hermosoluissa. Näin saatana on tämä asia.
Pohdimme ja suunnittelimme kovasti sitä, että minkälaisia esineitä ja montako niitä tarvitaan Provinssirock 2014 -vuosimallin anniskeluravintoloihin, että kenestäkään ei tunnu pahalta, vaan päinvastoin tuntuu hyvältä kaikki siellä sitten.
Nopea katsaus tämän päiväiseen hiusmuotiin: Vesalla oli hiukset, kuten tavallista, tyylikkäästi paikoillaan. Minulla ja Annalla oli vähän huono tukkapäivä ja toisella meistä hiukset näyttivät kuin roskiksessa asuneen villi-ihmisen hikisiltä kainalokarvoilta, johon 2- vuotias sokea lapsi on levittänyt jogurttilusikalla Eri Keeper- liimaa. Perkele sitäkin.
Piirtelimme välillä erilaisia kuvioita ja länsimaisia kirjaimia paperiin ja mietimme ja laskimme matematiikan yhteen- ja vähennyslaskuperiaatteiden mukaisesti asioita. Tilanne alkoi hahmottua mielissämme.
Nopea katsaus tämän päiväiseen puhemuotiin: Vesa puhui, kuten tavallista, karismaattisella äänellään. Minulla ja Annalla oli aika huono puhepäivä. Minä kuulostin siltä kuin vanha mykkä nainen synnyttäisi pitkäkarvaisia nyrkkeileviä vampyyrikaksosia virtsaputkestaan ja Anna kuulosti siltä kuin yrittäisi syödä kumisaapasta nenällään; saatananmoista mongerrusta oli välillä.
Saimme kuin saimmekin tehtyä suunnitelmia ja juonipuntaroitua asiat ihan hyvälle tolalle, saakuri.
Kävin siinä vielä päivän päätteeksi morjestamassa Joken, Hietsun ja Petterin muodostamaa raksapohdintatriumviraattia. Heilläkin oli paperit täynnä kirjoitusta. Kylläpäs olikin.
Enää viikko tässä välissä ja sitten taas alkaa Provinssiraksa uskomattomien hahmojen kanssa. Jänskättää. Viimeksi jännitti näin paljon, kun olin Ilmalaiva Hinderburgilla taksvärkkipäivänä tiskaajana vuonna 1937 ja polttelin salaa ikkunasta. Yritin heittää savuketta pois, niin se se perkeleen natsa lensi tuulen mukana takaisin sisälle ja syttyi ihan pienen pieni liekki zeppeliinin rakenteisiin. Ei siitä sen enempää.
Palataan asiaan, kun rakentaminen alkaa.

-Nevis-

Provinssirock 2014 ennakkovalmistelutunnelmointia ja sikakärpänen

Jippijaijei ihmiset.

Tänään osallistuin ensi kertaa tulevan Provinssirock-festivaalin mietintään ja tiukkaan suunnitteluun. Eilen en päässyt kävelemään festivaalialuetta läpi, koska jalkaani on tullut pipi. Tenniksessä se saatana meni. Se jalka.
Tänään olin sitten kokouksessa paikalla omana itsenäni.
Annan nyt paikallaolijoista nimet ja lyhyen kuvauksen; Hietsu (hänellä on mainiot miespakarat ja osaa ruotsia puhua suustaan), Petteri (Oululainen partainen folk-muusikko ja käyttää yöpaitulin näköisiä torson peittäviä asusteita), Joakim (ylisöpis pusulutunaama ja nuoriherra Alfred), Pekko (pitää pyöräilystä ja on pitkä poika perusluonteeltaan) ja Vesa (pitää luonnosta ja syö mielellään ruokaa). Tarkempaa faktatietoa noista kohtalon kylmistä henkipatoista seuraa myöhemmin sitten.

Sain sellaisen käsityksen, että tänäkin vuonna festivaalialueelle tulee aitoja ja anniskeluravintoloita ja sitten niitä ihmisiä. Aitoja ja anniskeluravintoloita jaksan kantaa, mutten ihmisiä. Hyvä kun jaksan kantaa oman lohduttoman katumukseni ja lukuisten epäonnistumisteni taakat. Häpeää en ole kantanut enää tammikuun jälkeen, sillä häpeäni vietiin saunan taakse. Kuului vain "Pang!" henkisyyteni Luger-pistoolista ja häpeäni oli poissa.

Meidän poikien välillä vallitsi hirveän kiva yhteishenki ja soudimme keskustelumme viikinkilaivaa liukkaasti samaan suuntaan välttäen väittelyn karikot ja niillä asuvat erimielisyyden seireenit tosi helposti.
Kyllä tästä hyvä tulee. Siis voi jettä! Oikein aivojeni munasarjoissa asti tuntuu, kun on sitten niin sellainen kiva tunnelma. Sitäpaitsi Anna (hänellä on rillit ja silmälasit) toi meille vielä siihen pöytään kuivuneita hyviä mantelileivoksia. Olivat hyviä, mutta kuivia.

Pekko kehui partaani. Oikeassahan hän oli. Partani on mahtava.

Tässä blogissa tullaan taas sitten seuraamaan tuttujen protagonistiemme seikkailuja festivaalirakennuksen ihmeellisessä maailmassa. Lopullisen nimiluettelon kerron myöhemmin. Saamme ahmia herkullisia yksityiskohtia työnteon edistymisestä sekä imeä virkistäväksi jälkkäriksi tarkkaa tunnelmakuvausta ihanalla "Maailman vahvin Nalle"-pillillä. Henkiset vatsamme tulevat täyteen ja koemme miten kivaa on kirmata perkeleen mielenkiintoisten asioiden kanssa aivojemme poimuisilla metsästymailla.

Täytyy lopettaa nyt, kun pitää vaihtaa tuo inkontinenssivaippa. Vanhalla miehellä on kuulkaas kaikenlaisia vaivoja ja itte pitää saatana, kun minulla on viimeksi ollut henkilökohtainen avustaja vuonna 1889. Maude sai fudut, kun hukkasi minun Ptolemaiokselta lahjaksi saamani harpin. Sen jälkeen en ole niihin paskiaisiin luottanut.

Palataan taas.
-Nevis-