Jurassic Rock 2013 - Esityön kuuma kutsu

Voi jeesus ja taas mennään.
Jurassic Rock, tuo hulppean kiva elävää musiikkia avoimessa ilmassa tarjoava festivaali, käynnistyy parin viikon kuluttua Mikkelissä. Sinne minä menen taas työsuhteeseen sitten. Sen tähden tänään piti etsiä ja laittaa esineitä järjestykseen. Esittelen nopeasti tämän päivän henkilöstön, jotka ovat meidän kaikkien rakastamat vanhat tutut eli Kode, Hietsu, RakkaudenPostitorvi-Siekkinen ja minä. Petteri, tuo osittain ymmärrettävää Oulun murretta viskova kundi, toimi esimiehen asemassa.

Petteri oli heti aamusta ilkeä ja antoi meille listan hirveän kivoista tavaroista, jotka meidän tulisi etsiä ja lastata erilaisiin suurehkoihin moottoriajoneuvoihin. Rakkauden voima on suuri ja energiaa antava, sillä Supersydän-Siekkinen oli meistä ainoa, joka hymyili ja oli hyvällä tuulella. Olipa tuo Savon ihmismansikka leikannut partansakin tosi tosi siistiksi. Minä, Kode ja Hietsu vedimme aamupäivän aivan selkäytimestä ja rutiinilla ilman sen suurempia naureskeluja; yksinäisillä sinkkumiehillä ei nyt oikein lähtenyt tämä homma. Tästä esimerkkinä seuraava keskustelu; Minä: "Pystykkö ottamaan ihan vittuun tuon päällimmäisen lavan?" Hietsu: "Mjoo." Kunnostauduin kuitenkin minuutteja myöhemmin kirjoittamalla tavaralistaan asiantuntevan aikuismaisen merkinnän ja huomautuksen: "4x8= pippeli rikki".

Kävimme Mondeolla syömässä. Ruokana oli muussia, lihakastiketta ja tonnikalalasagnea. Kode otti liikaa, eikä jaksanut syödä kaikkea. Minä sen sijaan otin jälkiruokaakin, joka oli jotain marjakiisseliä. Ihmisen pitää syödä marjoja, kuulkaas.

Jatkoimme lounaan jälkeen valitsemallamme surkuhupaisalla tiellä eli pemostimme perkuli aivan kaikki teltat käsin ja laskimme ja pakkasimme ne ihanan fantastisesti sellaisille lavoille. Välillä resitoin hiljaa mielessäni virttä numero 409 eli "Voi pelastaja Jeesus, ota minut jo tykösi sinne taivaan kotiin - ja hirveän äkkiä." Luonto Äiti osoitti jälleen ruman puolensa ja lähetti sateen luoksemme. Sateessa työskentely ilman asiaankuuluvaa vettä hylkivää tekstiilikokonaisuutta on mieltä ylentävää ja antaa ihmiselle niin kovin paljon.

Kävimme kauniin ja sydämiemme tämänhetkistä ahdistustilaa kuvaavan työkeskustelun Koden kanssa; Kode: "Näin ei saisi kyllä ikinä tehdä. Mutta teen silti." Minä: "Ymmärräksä saatana missä kusessa me ollaan sitten Mikkelissä, kun yritetään purkaa näitä tavaroita?". Kode: "Joo. Niin ollaan." Minä: "Hyvä. Tehdään vaan nyt sitten näin."

Kode lähti meitä aikaisemmin, joten jäin Hietsun ja Hurmuri-Siekkisen kanssa kolmistaan koskettelemaan alumiinistä esineistöä. Loppupäivä meni omalla kirotulla painollaan. Mitä nyt jouduin ikärasismin kohteeksi taas. Minun ja nuoren Siekkisen välillä on tuota sukupolvien välistä kuilua; tuo Savolainen on nuori modernia heviä kuunteleva "I don´t give a fuck if you hate me"- tyyppinen kaveri. Itse olen taas enemmän "Show me your tits, honey" - asenteella varustettu laiskan rento paskiainen. Siekkisen puolella on hänen nuoruuden energiansa, minun puolellani elämänkokemuksen tuoma taipumus mennä sieltä missä aita on matalin. Opin tosin tämän elämänasenteen jo silloin, kun olin Mick Jaggerin lapsenvahtina; jumalauta, siinä oli vilkas kakara.
Hän piilotti usein papiljottinikin.

Tästä balladi sateeseen: http://www.youtube.com/watch?v=s3clvkzmOXA
Huomiseen kanssaihmiset.
-Nevis-