Provinssirock 2013 osa 2

Niinhän siinä pääsi käymään, että vietimme sitten illalla Joakimin syntymäpäiväjuhlaa paikallisessa ravitsemusliikkeessä. Sen päätteeksi kävelimme romanttisesti kahdestaan tukikohtaamme eli Marttilaan. Koko matkan ajan Joakim tietenkin soitti epävireistä mandoliinia.
Aamulla oli vaikea nousta, mutta Hietsu haki meidät töihin ja tilanne näytti olevan ihan OK. Mutta sitten jumalat jälleen minut ilkikurisuuspäissään hylkäsivät. Olin ottanut varastolla noin neljä askelta, kun annoin ylen voimallisella tavalla. Sinne jäätyneen Äiti Maan päälle tulvahti aamiaiseni ja kaikki energiavarastoni. Kuurouttava hiljaisuus täytti sieluni; olin yhtä epätoivon, tyhjyyden ja häpeän kanssa. Kaikki tuntui olevan lopussa. Otteeni elämästä oli kuolettavan hauras.
Pizza ja cokis eheyttivät minuuteni ja taas mentiin.
Jarkko liittyi seuraamme varastohommissa. Hänellä oli yllään keltaiset potkuhousut, silmälasit ja tupakka. Hän kääri lippusiimaa ja oli yllättävän onnellinen ulkoilman raikkaudesta. Viimeksi näin tuon vanhan miehen samanlaisena kun Aleksis Kivi tarjosi hänelle pitkän oluen kiitoksena MIDI-kiipparin lainasta.
Puhuimme Hietsun kanssa sarjakuvista ja kannoimme tavaraa oikeisiin paikkoihin. Joakim päästeli trukilla. Pikkulinnut ajelivat taivaalla ja juna meni ohi. Hermanni tuli käymään iltapäivällä ihanaan ruskeaan ulko-oloasuunsa sonnustautuneena. Hietsu löysi kadonneen rautakangen. Saimme kaiken puutavaran setvittyä. Sveitsin virallinen valuutta on Sveitsin frangi.

-Nevis-

Jurassic Rock - the final chapter & Provinssiraksa 2013

Jurassis Rock - the final chapter

Niinhän siinä taas kävi, että meidän piti myös purkaa rakentamamme festivaali. Se sujui omalla painollaan ja purkkien avulla. Mitään erityisen mainittavaa ei tapahtunut; paitsi se nauratti, kun katselimme Jaken kanssa lapsuuskuviamme. Näytin kuvan, missä olen Raatteen tiellä soppajonossa ja minulla on jäänyt kuulkaas julppi auki. Siinä kaukopartiomiehet naureskelevat ympärilläni natiaisen ajattelemattomuudelle. Jarkko näytti kuvan, missä on hän oikein Amerikoissa asti. Siellä Jakke vetelee Klondiken kultakaivoksilla tablettihaitarilla eloisaa laulua työmiesten iloksi. Kuvasta tekee hauskan se, että Jarkolla on yllään farkkuliivi, johon on itse kirjoittanut tussilla "Megadeath". Kaikkihan tietävät, että Megadeth kirjoitetaan ilman A:ta. Voi miten hassu poika!
Festivaalin purku sujui siis rutiinilla; mitä nyt Siekkinen sai itsensä imaistua aikapyörteeseen ja vietti 22 vuotta tanskalaisten Viikinkien parissa. Hän oli tosin poissa meidän ajastamme vain 2,16 minuuttia. Siekkinen on lähes toipunut koettelemuksestaan; paitsi ettei vieläkään ole tottunut syömään aterimilla.


Provinssirock 2013

Tänään lähti, saakuri. Provinssirockin varasto oli kesän jäljiltä vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun. Niinpä asialle piti tehdä jotain ja varastokökkä oli se kaunis ratkaisu.
Paikalla olivat Hietsu ja minä ja myöhemmin myös ystävämme Joakim liittyi mukaan ja yksi poika. Päivä alkoi heti hyvin, kun olin ensimmäistä kertaa tällä syyskaudella laittanut oikein pipon päähäni. Välittömästi Rytmikselle päästyäni tiputin piponi teekuppini päälle. Seuraus: Teet lentelivät lintujen lailla pois kupista ja kastelivat piponi. Kylmä oli päähän sitten koko päivän.
Jakke, tuo riemumies, oli jostain skitsofreenisestä syystä ajanut kuuluisan partansa pois. En meinannut tunnistaa häntä. Toki hän on edelleen charmantin komea, mutta jokin oli vialla. Jarkko oli kuin Michael Jackson ilman Moonwalkia, kuin John Lennon ilman Yoko Onoa.
Kaikki maailman jumaluudet olivat meitä vastaan, sillä ilma oli todella inhottava. Satoi räntää ja tuuli. Paitsi silloin kun olimme kahvitauolla sisällä.
Hietsu kaatoi yhden levykasan ja sulki itsensä Manitou- merkkisen trukin ulkopuolelle hetkeksi. Minä sylkäisin omaan turvakenkääni. Ihan peruskamaa siis. Laittelimme puutavaraa ja käytimme trukin lisäksi jakoavainta ja rautakankea. Se rautakanki on nyt toistaiseksi hukassa.
Huomenna jatketaan tisupallerot.

-Nevis-

Jurassic rock osa 3

Niin. Koko A1- ryhmähän päivysti koko fantastisen Jurassic Rock 2012 - nimisen festivaalin ajan. Paitsi Siekkinen, tuo Savon vapaaherra, joka toimi suoraselkäisenä järjestyksenvalvojana. Opastimme nuorta Siekkistä, että missään nimessä ei saa sitten vaikeitakaan asiakkaita vetää samantien pataan, vaan ensin täytyy käskyin ja kehoituksin yrittää ottaa tilanne haltuun. Eli käytännössä huutaa "Homo!" ja vasta sitten tykittää nyrkillä naamaan. Tällä tavoin järjestyksenvalvonta saa lain voiman ja oikeutuksen.

Meille tuli perjantaina vahvistukseksi Pikku-Pekka, joka on jo tottunut A1-mies ja ylinäyttelijä. Samana päivänä vieraaksemme saapuivat myös entiset A1-soturit eli Ilkkuri ja Pystytukka-Jonne. Töiden suhteen perjantai pysyi mukavasti hallinnassa omasta mielestämme muistaakseni kai ehkä epäilemättä ja joo. Taidettiin jotain aitoja käydä ruuvailemassa auki ja sitten taas kiinni.
Satoi aina välillä ja meidän Jaken kanssa olikin hyvä vertailla sadetakkejamme; että miten hyvät ovat vanhojen miesten varusteet. Täytyy myöntää, että minun sadetakkini, jonka otin Sommen taistelussa kaatuneelta ranskalaiselta sotilaalta herran vuonna 1916, oli huonompi kuin Jaken. Sen on kuitenkin Jaken issee ihan itse ommellut Pteranodon- lentoliskon siivistä liitukaudella.
Perjantain viimeisimpinä tunteina A1 -ryhmä antautui maagisille yön hengille ja tanssi anniskeluravintolassa PMMP:n tahtiin niin kauniisti ja tehokkaasti. Voi miten ihanasti!!
Yö sujui vanhaan tuttuun tapaamme.

Lauantai oli melko normi päivä. Hepo oli muutaman muun avustuksella rakentanut viikolla rampin päälavan eteen. Siihen eräs orkesteri halusi ajaa auton. Sinne se meni ja poiskin tuli. Jännitti kovasti silti.
Eräs toinen soitinyhtye oli saanut idean, joka tuli meidän toteutettavaksemme. Läheisestä vahakabinetista piti meidän puolisalaa hakea Pertti "Spede" Pasasen patsas, rakentaa sille teline, jotta se pysyy pystyssä ja kuljettaa se päälavalle. Haimme siis Speden vahakabinetista, jossa me pelkäsimme niin kovin; kauhistuttavia ovat hiljaiset patsaat yön pimeydessä...
Ongelmia ilmeni, kun meidän piti saattaa maamme eturivin koomikko pakettiautoon; Pertti oli hauras, niin kovin hauras...Kannoimme hänet arvokkaasti kuin hautajais-saatossa. Menimme Koden kanssa pakettiautoon pitelemään Pasasen kättä ja päätä, etteivät arvokkaat osat lähde irti arvokkaan miehen arvokkaasta patsaasta. Kaikkihan tietävät, että olin yläaste-ikäisenä innokas okkultismin harrastaja ja päätin vanhoja taitojani hyväksikäyttäen ihan piruuttani yrittää kutsua Pertin hengen Pertin patsaaseen. Käytin muinaisia ja unohdettuja maagisia sanoja: "Kom här du ande av Pertti! Jap jap."
Samassa seurasi valonvälähdys ja yhtäkkiä Pertin patsas puhui koristen: "Miksi kutsuit minut ikuisesta levosta tänne? Saat yhden kysymyksen, sitten palaan takaisin kuolleiden valoon."
Tajusin, että nyt minulla on ihmiskunnan historiassa ainutlaatuinen mahdollisuus esittää kysymys, joka antaa tärkeää tietoa kuoleman jälkeisestä elämästä. Minä voisin kysymykselläni raottaa kuoleman suuren mysteerin verhoa ja tarjota lohtua koko kristikunnalle. Niinpä kysyinkin: "Oliko Härski-Hartikainen mielestäsi paras roolisi?" Speden henki vastasi: "Ei", ja katosi sen jälkeen suuren huokauksen saattelemana. Yritin voimakkaasti elvyttää Pertin patsasta, mutta Pertti oli poissa. "Tämmöistä tämä on aina sun kanssas", mutisi Kode.
Spede saatiin ehjänä lavalle ja ehjänä takaisin kabinettiin. Sellaista se oli. Yöllä nautimme purkkeja ja vitsailimme keskenämme. Jurassic Rock 2012 oli saatettu päätökseen.

..Saattaa jatkua...

-Nevis-

Jurassic Rock osa 2

Heräsimme maanantaina Jaken kanssa hieman väsyneinä. Vanhat miehet venyttelivät paperimaisella iholla varustettuja jäseniään. Ei muuta kuin katetrit irti ja töihin.
Aurinko muistaakseni paistoi ja taisimme poikain kanssa autot tyhjätä, jotain telttoja pystytellä ja löin minä yhden kiilankin maahan.
Päivän tärkein hetki koitti, kun me kaikkien jumalien hylkäämät ihmirauniot pääsimme samaan mökkiin; eli tämän vuoden Camp Purkissa asuva A1-ryhmä oli siis Jakke, minä, Kode, Siekkinen, Emppu, Joakim ja esimiehemme Petteri-Mies. Eero, Hepo ja tytöt olivat sitten viisaasti toisessa mökissä.
A1-ryhmämme lähti illalla äärimmäisen elintärkeälle asialle eli purkkia haimme niin saakurin tavalla joka mies. Purkin sisältämä juoma oli se pyhä nektari, joka kehomme intoutti fantastisiin työsuorituksiin pitkin viikkoa. Maanantai-ilta meni samoissa merkeissä kuin kaikki iltamme Mikkelissä. Eli purkkia mökissä, sitten saunaan ja uimaan ja sitten makkuria paistamaan nuotiolle. Siellä me yön pimeydessä höpisimme omiamme.
Menin Jaken kanssa samaan huoneeseen nukkumaan, koskapa kukaan muu ei olisi kestänyt tuon karhumaisen miehen kuorsaamis-soundia; kuin ahma, joka syö Predatoria, jolla on suussaan konekivääri ja pierutyyny.

Tiistaina laitoimme kai jotain lippukoppeja ja jonkun teltan jonnekin. Samana päivänä paikalle pamahtivat myös Kivelä ja minun naapurin tyttö eli Emma-Lotta. Kyllä siinä kyydissä joku muukin tuli, mutten muista oliko se Anu vai mikä se oli. Illalla pelasimme rantalentopallo -nimistä peliä. Mainitsemisen arvoinen asia on myöskin se, että Siekkisestä paljastui oikea bile-eläin; hän on rauhallinen mies, mutta tilkankin tiukkaa viinaa saatuaan heittäytyy suoraan valokeilaan ja on jokaisen ihmisyhteisön keskipiste.

Keskiviikkona taisi tulla vettä. Osasin odottaa sitä. Nimittäin olimme Jarkon kanssa Raatteen tiellä taksvärkkipäivänä kantamassa ammuksia ja venäläisen piru ampui lapasestani etusormen irti. Tästä johtuu paljolti se, että aistin tänäkin päivänä sateen tulon sormellani tarkasti. Olimme myöhemmin Talvisodassa viihdytysjoukoissa. Jakke sai Mannerheimin ristin siitä, kun soitti etulinjan korsussa polkuharmonilla Black Sabbathin "Spiral Architectin."
Keskiviikkona Jakke otti minut oppipojakseen putkihommiin. Siinä sitten kaksi seniorikansalaista laittoi nippaan putkiteippiä, että soi. Kyllä minä lapiohommiakin tein. Ravintolapäällikkö Saku saapui myös samana iltana.

Torstaina Joakim ja Emppu, nuo hyvännäköiset lapsisotilaamme, menivät lavan pystytyshommiin. Siekkinen, tuon Savon käärimätön lahja, meni toisen lavan rakennukseen Johannan ja Merjan kanssa. En minä muista mitä me muut teimme.
Torstai oli historiallinen päivä. Nimittäin Johanna kysyi minulta: "Onko sulla Nevis heittää tupakkaa?" Heitin tuolle tytölle savukkeen ja sitten soitin äidilleni ja kerroin mitä oli tapahtunut. Nimittäin kuuteentoista vuoteen ei kukaan nainen ole minulle vapaaehtoisesti puhunut. Äitini kutsui suvun koolle ja leipoi suuren suuren pähkinäkakun juhlan kunniaksi.
Ylipäällikköjen kenraaliluutnantti Harri nakitti minut radiohaastatteluun kertomaan Jurassic Rockista ja festivaalityöstä yleensä. Valehtelin ja keksin päästäni kaikenlaista, koskapa en tästäkään aiheesta mitään tiedä. Teimme paljon ravintolahommia ja Välimaa, Anna ja Mari saapuivat iloksemme illansuussa mökkiimme .

Perjantaina heräsimme kaikki yhteen tahtiin kuuntelemaan antamaani haastattelua. Se oli kivaa. Sitten teimme kaikenlaisia työtä muistuttavia toimenpiteitä.

Jatkuu ...

-Nevis-

Jurassic Rock 2012 kattava rakennuspäiväkirja osa 1

No niin ja hei. Kauan se kesti, mutta viimeinkin se on tässä. Laserintarkka raportti tämän vuoden Jurassic Rockista. Ja hep.

Intro:
Elokuun 2. päivä nosti itsensä pystyyn kuin märkä ylipainoisen stripparin pyyhe. Olin nukkunut erinäisistä syistä johtuen edellisenä yönä vain tunnin, joten minua väsytti ja oli vaikeaa. Onneksi tutut vanhan miehen uurteiset kasvot saivat minut hereille. Nimittäin ylipäällikkö Kivelähän se siinä löi käteeni laput, joissa luki mitä pitäisi lastata Mikkeliin meneväksi.
Sitten saapui paikalle tuleva lähin esimieheni eli Petteri-Mies. Tiputellen saapuivat myös työkaverini Joakim, Siekkinen ja Emppu. Nämähän ovat tuttuja lystikkäitä hahmoja teille Provinssirockia käsittelevistäni raporteista. 
Kahdeksan tuntiahan siinä meni lastatessa; superkokoisen Tetriksen pelaaminen kun ei saakuri ole ihan sama kuin söisi salaa vesirokkoiselta lapselta Jacky-makupalan jääkaapista. Mutta saimme kuin saimmekin kaksi kuorma-autollista ja pakettiauton täyteen erilaisia esineitä, joita kuulemma tarvitaan festivaalien rakennuksessa.

Seuraavana päivänä edellä mainitsemani työkaverit + Kode - Kivelä lähtivät jo kohti Mikkeliä. Minä jäin vielä Seinäjoelle hengaamaan. Tylsyyspäissäni olin baarissa pari päivää ja sunnuntaina olikin sitten todella reipas olo. Silloin lähti toinen ratsue Mikkeliin. Sinne menivät Eero, Timo, Hepo ja naisvahvistuksina Johanna ja Merja. En minä enää muista menikö Merjakin siinä samalla vai hä, mutta siellä Mikkelissä ne olivat sitten.

Sunnuntain todelliset paukapäät olivat minä ja Jakke-setä (Provinssista tuttu vanha mies). Me vielä sitten lastasimme jotain kamaa kuorma-autoon ja otimmepa mukaan väkijuomiakin. Lapuan kautta me menimme ja haimme vielä pari isoa telttaa ja käsin ne kyytiin ja minulla oli krapula.
Matkan aikana me vanhat miehet keskustelimme villieläinten intensiteetillä ja tupakoimme rajusti. Apukuskin puoleinen ikkuna ei tietenkään toiminut, joten otimme tasaisen väliajoin tervehdyttäviä savukylpyjä. Söimme muistaakseni jossain Ähtärissä. Vertailimme Jaken kanssa mukaan ottamaamme varustusta. Minun reppuni oli aivan täynnä aivan kaikkea; kyseisen repun ostin vuonna 1659 eräältä hienolta herrasmieheltä. Harmi, että hänet poltettiin myöhemmin noitana Porissa. Jakke näytti kenkänsä, jotka hänen äitinsä osti nimipäivälahjaksi Rooman markkinoilta 12 eKr.
Pääsimme jossain vaiheessa perille Mikkeliin. Siellä meitä tervehtivät meitä ennen sinne saapuneet ystävämme. Ilta oli sen verran myöhäinen, että Jakke aloitti täsmäkänni-projektin Jaloviinalla. Minä olin kiltti poika ja siemailin hieman olutta. Kun menimme nukkumaan, olimme me vanhat  jo elämän ehtoopuolella operoivat miehet, sen verran väsyneitä, että kuorsatutti. Jakkehan on mestari tässä lajissa ja niinpä Eero, joka nukkui samassa tilassa, poistui nukkumaan kuorma-auton perälle ja muillakin oli vaikeaa. Seuraavana päivänä oli maanantai ja raksaaminen alkoi.

-Nevis-

Provinssirock varastopäiväkirja osa 3 - homma on plots

Viisi viikkoa kestänyt pitkäjaksoinen ruumiillinen työ, univelka ja henkinen piina olivat sen verran vaatineet veroaan, että viimeisenä aamuna oli vaikeaa. Väsytti ja kaikki painoi kamalasti. Porkkanat eivät kuitenkaan kuori itseään, joten urheasti astuimme työhirviön luolastoon.

Aamu alkoi bonushommalla ja kävimme pystyttämässä teltan Mallaskoskelle. Tottakai luonnon omat pikkupikku esteet ja ihmisen rakentamat jutskat olivat edessä, joten yksi osa kerrallaan kannoimme teltan afroamerikkalaisessa ketjussa nokkosten ja heinien läpi. Satoi, joten tilanne oli turvallisen tuttu.

Meidän sydämiimme ja sieluihimme lensi keskipäivällä siivouksen jumalatar Vileda-Fairyn astraalitason keijukaiset, joten olimme täynnä vaaleanpunaista halisupertyttöenergiaa. Tämä yhdistettynä heikohkon miehisyytemme ominaisuuksiin johti siihen, että saimme nopeasti Rytmiksen salin ja sisävarastot järjestettyä aivan ihanaksi.

Ulkovarasto, tuo vanha saatana, oli jo etukäteen mielessämme suuri vihainen myyrämies, joka läpsytteli mustakyntisillä kourillaan pakaramme tulipunaisiksi kuin paholaisen ruusut. Pelotti ja ahdisti. Omenat eivät kuitenkaan syö itseään, joten rohkeasti aloitimme työn.

Laulumme ja tupakanpoltosta johtuvan imemisäänen säestyksellä saimme piiskattua itsemme sellaiseen hurmioon, että aloimme nähdä valoa tunnelin päässä. Vihdoin tuntien työmyrskyn jälkeen saimme (lähes) kaiken paikoilleen ja varastoalueen niin perkeleen kauniiksi.

Se oli siinä ihmiset tämä vuosi. Plots vaan ja saakuri. Nyt kohta naama perseeseen ja saunaan. Vihdoinkin pääsemme juhlistamaan itseämme ja juomaan sitä paljon puhuttua alkoholia. Kiitos ja palataan asiaan taas kun on sen aika.

Epilogi: Mitä heille tapahtuu tämän jälkeen?

Hietsu jää ansaitulle lomalle tyttärensä kanssa ja nukkuu silmäpussinsa pois.
Jakke on lomalla. Sen nyt tietää sitten.
Joakim jatkaa tangoraksaan ja saa ehkä äänenmurroksen.
Siekkinen ostaa uuden bassonupin, puhuu savoa ja kertoilee kavereilleen miten kiva oli vanhojen miesten kanssa temppuilla.
Emppu jatkaa myös tangoraksaan ja muuttaa lähitulevaisuudessa Ilmajoelle palkitsevaan ihmissuhteeseen. Hienoa Mika.
Minä ajan parran varmaan huomenna.

-Nevis-



 

Provinssirock varastopäiväkirja osa 2

Tänä aamuna meihin iski maahis-depressiivisyys. Tajusimme nimittäin selkeästi, että emme ole nähneet pikkuväkeä koko Provinssin aikana. Ne ovat pakoilleet meidän työnteostamme lähtevää kilkattavaa soundia; siellä ne puskissa ovat meitä arasti silmäilleet. Tarvitsisimme apuun pikkuväen sielunelämään erikoistuneen Vuohineuvos Salasarin (englanniksi Goatadvisor Zalazar).

Aamulla satoi ja haimme vielä Törnävältä kahden kuorma-auton voimin hirvi-aitaa ja puupaskaa ja pimpelipom saakuri.

Loppupäivän olimme sisävarastolla, jonka laitoimme tosi tosi kivaksi.

Jakke puki ylleen työkiltin. Kun kurkisti kiltin alle, näki ihmeellisen jutun. Siellä se pullotti - nimittäin eturauhanen. Meillä vanhoilla miehillä kun on kaikenlaisia vaivoja; milloin suihku on heikko, milloin pitää vaihtaa sulanut katetri tai ottaa nitro ruuan päälle.

Vielä yksi päivä jäljellä.

-Nevis-

Provinssirock varastopäiväkirja osa 1

Tänään taas lähti kuin sukka koiran suusta eli vaikeasti, mutta lähti kuitenkin.

Henkilöstö: Jakke, Hietsu, Emppu, Siekkinen, Joakim, minä sekä Saku ja Noora laittelivat Rytmiksen salia nätiksi.

Ensimmäinen vihollisemme tänään oli 567:stä yksilöstä koostuva pehmeä mutta letrupaska patjameri. Niitä siellä kanniskelimme ja luimme samalla lapsosten niihin kirjoittamia innoittavia kristillisiä tekstejä. Voi kunpa pääsisi kohta jo Paratiisiin.

Ruokatauko oli Mondeolla. Se meni vituiksi. Ensinnäkin kokit unohtivat tilaukseni ja kun runsaan sekä tuskaisan odottelun jälkeen olin saanut nutritiot vatsaani, odotti meitä Siekkisen kanssa supernaturaalin paska tilanne. Siekkinen oli parkkeerannut Atecon pois kaikkien tieltä P-paikan nurkkaan, mutta Teboilin rekka oli siihen eteen laitettu saatana ja kuorma-automme oli täysin nalkissa. Menin takaisin Mondeon uumeniin ja etsin käsiini Teboili-miehen; pyysin häntä siirtämään autoaan. Tuo susimulkku mies totesi vihaisena sen olevan meidän oma vikamme, että automme on sinne parkkeerattu. Pyysin häntä siirtämään säiliö-autoaan uudestaan, jotta pääsimme töihin; tähän hän totesi entistä vihaisempana, että hänelläkin on kiire töihin ja hän syö ensin. Vihaan häntä vieläkin joka solullani. Siekkinen joutui tekemään runsaita ja ylimitoitetun jännittäviä ajolinjasuorituksia ennenkuin pääsimme pois ansasta; vapaaksi.

Sitten kaksi vanhaa väsynyttä miestä eli Jakke ja minä palautimme pari isohkoa telttaa Lapualle. Suorituksestamme puuttui sulokkuus ja itsevarma tyylikkyys täysin, mutta Mannin hydrauliikkaa, puuta, olematonta lihasvoimaamme ja liinaa käyttämällä saimme tilanteen onnellisesti ohi. Sinne jäi liina Lapualle lavaan kiinni; sen tyyppisestä Macgyver-ratkaisusta oli kuitenkin kyse.

Olen tänä vuonna ollut rakkaassa Mannissa yhdeksän vuotta apukuskina. Romanttisesti olen pysynyt tuon uskollisen kuorma-auton villinä rakastajana, mutta kuskit ovat vaihtuneet eli jonkinlaista kevytkenkäisyyttä minulta löytyy myös.

Jakkella olivat taas housut hyvin matalalla ja hänen persvakonsa eli kuilu tuijotti minua. Kun katsoo kuiluun, kuilu katsoo takaisin. Ei ihme, etten nuku öitäni hyvin. 

Emppu on hip-hop miehiä. Keksin hänelle sopivan taiteilijanimen: Mc Kylläinen Dali. Nyt kelpaa hänen tehdä gangstarap-temppuja muiden lökäpöksyjen kanssa. 

Hietsu, Joakim ja Emppu työskentelivät ilman paitaa tänään ensimmäistä kertaa. En kokenut ylitsevuotavaa seksuaalista värinää, vaan lähinnä minulle tuli nälkä. Siankylkeä ja vaniljajäätelöä alkoi tehdä mieli.

-Nevis-

 

Provinssirock purkupäiväkirja osa 4

Kaaoksen ja Järjestyksen jumalat olivat tänään puolellamme ja heidän välinen herkkä balanssi oli täydellinen. Saimme purettua kaikki rakennelmat, pömpelit, vipstaakit, trönöt, viritelmät, kasat, teltat, kamat, aidat, punokset, juoksuhaudat, hahmotelmat ja jutskajutskat.

Toimimme yhtenä tehokkaana yksikkönä; olimme kuin suuri fallosmainen muurinmurtaja, joka tönäisi tilapäisten festivaalirakenteiden linnan kumoon. Olimme se valtava nenäliina, johon koko festivaali niistettiin limaiseksi hallittavaksi läjäksi. Olimme se hellä rakastaja, joka otti väkevästi mutta romanttisesti festivaalin piledriver-asennossa. Olimme myös se vaippa, mihin kasvoton festivaalikansa päästi kuona-aineensa. Olimme kuin tuhat Clint Eastwoodia dollari-trilogiassa.

Provinssi 2012 raksamiesten koottuja lausahduksia:

"Pena Lady - miehiseen virtsankarkailuun."
 "Rauli Pudding Somerjoki."
"Ota nyt vittu kiinni siitä!"
"Jumalauta, sähän oot ihan kuihtunut koko mies."
"Sulla on rumat housut. Ne ei sovi sulle yhtään."
"Sä teet koko ajan väärin."
"Vittu jätkä otti taas sen kevyemmän new school- kiven."
"En mä ole sulle vihainen, mutta vituttaa sun huonot ajolinjat."
"Jos olisin nainen ja seurustelisin itseni kanssa, niin en jaksaisi yhtään."
"Onneksi meidän isät ei näe meitä nyt."
"Onko tulta?"
"Kato nyt saatana. En mä osaa tätäkään."

Kiitän koko fantastista porukkaa; Hietsu, Jakke, Kode, Hermanni, Joakim, Säilä, Vesku, Hepo, Panu, Lauri, Joni, Emppu (Hienoa Mika!), Elpä, Saku, Ilkkuri, Naapurin Tero, Siekkinen, Budo-Kari, Vainikainen, Komsi, Vaasan nuorisoryhmä ja sinä, joka luit näitä reportaaseja. Olette mahtavia! Nähdään ensi vuonna.

Ai niin saatana. Provinssihommathan eivät vielä ole ohi, vaan ensi viikolla alkaa varastokausi ja ajamme loput kamat pienellä porukalla pois ja järjestelemme varaston. Ensi viikolla kerron siis siitä. Heippa vaan vähäksi aikaa.

-Nevis-

Provinssirock purkupäiväkirja osa 3

Tänään tuli taas sitä vettä taivaalta. Housuni kastuivat läpimäriksi ja vitutti. Vaihdoin shortsit ja puin vaivalloisesti sadehousut ja kumisaappaat; olin kömpelö ja jopa tavallista epäeroottisempi. Välittömästi tämän vaate-episodin jälkeen aurinko alkoi paistamaan kauhean lujaa; Jumala sai jälleen huvinsa. Olen vain Afrikan Tähden pureskeltu nappula elämän suurella shakkilaudalla.

Minä, Kode, Vainikainen, Hermanni, Petteri, Joakim ja hetkellinen vahvistuksemme Varasto-Tero purkasimme aitaa. Sitä oli niin jeesuksenlailla, että kivekseni nousivat järkytyksestä takaisin ylös. Vasta nyt suihkun jälkeen ne tippuivat turvalliselle normikorkeudelle, josta ne katselevat ihmetellen maailman irvokasta näytelmää. Muut pojat ajelivat taas niillä koneilla; voi sitä dieselin hajua: Aivan kuin Ardennien suuri panssaritaistelu oli Törnävän kenttä.

Jakkella ja Hietsulla on ollut stressin ja väsymyksen värittämät silmät. Haluaisin muuttua jääkarhun muotoiseksi kerrossängyksi, jonne heidät ottaisin ja silittäisin heidän päitään ja sanoisin: "Hys pojat, kuivatkaa kyyneleenne. Ottakaa tästä positiivisen jaksamisen nisää."
Ei meillä muillakaan pirteä olemus enää ole; saattaa käydä perkuli niin, että joku ampuu tai lyö meitä jollain esineellä päähän, koska luulee zombie-epidemian vihdoinkin iskeneen.

Minulla ei ole aamuksi kuivia kenkiä.

-Nevis-

Provinssirock purkupäiväkirja osa 2

Tänään kävi niin, että alkoi satamaan ja minä astuin lätäkköön ja Kodelta kastuivat pohkeet. Vesi on Sudanissa erinomainen juttu, mutta Seinäjoen Törnävänsaaressa pirun keksintö.

Söin kolme jäätelöä. Ne olivat kaikki maultaan erilaisia. Tiedän; olen välillä tällainen villi hulluttelija.

Pojat ajoivat koko päivän sellaisilla koneilla, joissa on polttomoottori ja hydrauliikkaa. Siellä nuo nostimilla varustetut ajoneuvot pörisivät menemään, enkä voinut olla ihailematta miten taitavasti poikamme niitä käskyttivätkään; fantastinen robottibaletti oli käynnissä Törnävän kentällä. Sain henkisen erektion tuon jumalaisen näytelmän katselemisesta. Oikeaa fyysistä erektiota kun ei tässä porukassa viitsi kehittää housujen etumukseen, se saattaa puhkaista kaverin silmän; sellaisia työasentoja joudumme välillä näissä kenttäolosuhteissa ottamaan.

Tajusimme jälleen kerran Hermannin kanssa selkeästi luonteemme massiiviset puutokset ja virheasennot. Meistä ei tullut isiemme tavoin rekkamiehiä, vaan kannamme painavia esineitä paikasta toiseen. Valitettavasti kyseisen suorituksen tuomat älylliset haasteet ovat usein liikaa. 

Olemme laulaneet paljon. Varsinkin Kode on yllättänyt laajalla ääniskaalallaan. Myös muutama virsi on kaikunut metsikössä. Sieltä Taivaasta enkelit meitä ovat katselleet hymnien tulviessa pyhään tahtiin suustamme.

Menimme tänään päivällä Koden kanssa salaiselle tauolle; otimme perstupakat ja söimme Omaria Loungessa. Jäimme heti kiinni lähimmälle esimiehellemme. Tarinan opetus: Ei saa vastata lälläriin.

Petteri liittyi työseuraamme; hän oli fressi ja ihana ja kiva ja kiltti.

Epologi: Sielujemme duurikielet ovat viritetty äärimmilleen, henkisten housujemme henkselit kiristetty ja chakramme kirkastettu lupaukselle etanolipohjaisista tuotteista. Yritämme mahdollisimman nopeasti saada koko paskan kasaan ja pois ja juhannuksen viettoon. Pari päivää vielä.

-Nevis-

Provinssirock purkupäiväkirja osa 1

Vittu että väsyttää, saatana.

-Nevis-

Yhdistetty viime torstain raksa- ja päivystyspäiväkirja

Mokkula sairasti digilepraa ja meni kyykkyyn, joten en voinut torstaina kirjoitella.
En muista torstaista oikeastaan mitään; paitsi sen, että jalkani olivat päivän päätteeksi kipeät ja Emppu kunnostautui työasioissa. Hienoa Mika.

Päivystys oli perusduunia ja sujui käyttämällä ainoastaan selkäydintä sekä selkäpuolen lihaksia. Päivystyksen aikana sattui niin, että nuori lupauksemme ja festivaalirakentamisen tulevaisuuden johtotähti eli Emppu, pääsi vapaalle, joka johti siihen, että saimme paljon riemua hänen alkoholintuoksuisesta ja täydellisesti rentoutuneesta olemuksestaan. Hienoa Dali.

Huolimatta Slayerin keikasta, paras fiilis ja meininki oli meidän raksaleirissämme eli Päivystys-Loungessa. Siellä raikui aito nauru, siellä olivat esillä miesvartalon kaikkein pyhimmät kohoumat ja ulokkeet. Siellä oli koti meille miehille ja pojille, joiden varsi on heikko, mutta sydän puhdasta kultaa. Siellä oli ihmislapsen paras paikka: Loungemme oli meille se lämmin ja sykkivän turvallinen kohtu, jonne jokainen uros pyrkii alitajuisesti takaisin.

Sunnuntaiyönä siirsimme mielisairaan paljon alkoholituotteita Koffin noudettavaksi. Miesporukassa olimme siellä. Miesten kanssa olemme me miehet niin paljon pyörineet, että jos meille näyttäisi kuvan vaginasta, luulisimme sen olevan Alien 5 -elokuvan juliste tai huonon Thai-ruokapaikan ovimainos.

-Nevis-

Provinssiraksa päiväkirja 10. osa

Suomi-Neidon maantieteellinen vartalo on täynnä inhottavia kauneusvirheitä ja puutteita. Siellä on selluliittiuurteita ja rumia näppylöitä.
Tämän koimme tänään ensikohtaisesti, kun maaston kuopat ja mäet aiheuttivat saatana sen, että kaksi suurta kuormaa alkoholijuomia lensi mukkelimakkelis hupsheijakkaa perkuli maahan. Onneksi reaalitappiot olivat todella pieniä, mutta ylimääräinen työ ja häpeä söivät sielujamme.

En nähnyt Jakkea paljoakaan koko päivänä; kaipaan hänen rollaattoristaan lähtöisin olevaa tasaista hurinaa. Muita poikia näinkin sitten paljon lähietäisyydeltä.

Emppu vei Mannin huoltoon, kun lifti taas vuotaa. Hienoa Mika.
Hietsu käveli kauniisti pari kertaa; pylly heilui iloisesti.

Pakarani ovat hiertyneet ja jaloissani on rakkoja. Lisäksi en osaa ommella tai hitsata. Onneksi minulla on ruma ja kova ääni, eikä mitään asiaa koskaan. Balanssi on täydellinen.

Tärkeä huomio meistä vanhemmista raksamiehistä; meitä ei tarvitse pelätä. Raiskauspillit voi jättää lenkkivaatteiden taskuun ja meitä voi pyytää ottamaan syliin, jos on paha olla tai on muuten vain sellainen pirun hellä fiilis.

Tänään liikuteltiin mm. alkoholituotteita ja Vepe-aitoja. Jos jonkun aidan kanssa voisi mennä naimisiin, olisi se Vepe-aita.

-Nevis-

Provinssiraksa päiväkirja 9. näytös

Flunssa lähes selätetty. Vielä aamuisin on kehollani käynnistymisongelmia, mutta kyllä se tästä.

Edelliseen liittyen Joakim on nyt saanut flunssan ikäväksi vieraakseen kehonsa syövereihin. Joakimistä vielä sen verran, että tänään telttaa pystyttäessämme, oli hän viimeinen eli hitain joka kasausosuudella. Ai saatana, tuollaisesta häpeästä on vaikea nousta. Uskon kuitenkin hänen selviävän ehjänä persoonana läpi raksaamisen.

Emppu kävi lääkärissä. Hänen kylkeensä sattui ja vihloi niin kovin paljon. Lääkäri totesi kylkiluiden olevan kunnossa, joten Emppu sensuellisti hymyillen poistui ilman sairaslomaa takaisin työmaallemme. Hienoa Mika.

Meillä oli Hermannin kanssa lyhyt mutta merkityksellinen hetki. Hänen suunsa sanoi minulle: "Kyllä säkin saatana olet kuihtunut." Hänen silmänsä sen sijaan sanoivat: "Olet hienolla tavalla hoikistunut ja nyt älyttömän komea ja charmantti mies." Minä, vanha Michelin-ukkomaisella vartalolla kirottu liian isoperseinen muistiryhmässä kulkeva mies, olin otettu.
Minua vanhempi on kuitenkin Jakke, joka mielellään kertoilee tarinoita siitä, kun haki Alkosta Kossua Mannerheimin isoveljelle. Häntä vanhempi on Budo-Kari, jonka isoisä oli kala. Silti me kolme olemme sydämessämme nuoria pojankoltiaisia ja vartemmekin taipuu vielä tanssiin jos toiseenkin.

Tänään sähköryhmässä pyöri Knuuttila ja Rakkauden Jättiläinen: Mister Raninen. Huh, siinäpä kaksikko.

Elpä pyörähti auttamassa ja samoin jälleen Ilkkuri. Tulivat molemmat omina itsenään.

Jumala on muuten nyt todistettavasti olemassa; Koden autoon jättämä Vichy oli kuuma, mutta kaljat kylmiä.

Ihmisen ohutsuoli on noin seitsemän metriä pitkä. Lihasjännityksen vuoksi se on kuitenkin käytännössä paljon lyhyempi. Se on todella mutkitteleva ja onteloinen.

Näkökentässäni häiriköivät koko päivän Kode, Vainikainen ja Saku. Kylmäkaappeja meni niin saakurin paljon joka paikkaan.

-Nevis-

Provinssiraksa päiväkirja osa 8

Flunssani on hieman hellittänyt. Jakelle se pamahti nyt päälle. Jakke hei; nämä kyyneleet ovat sinulle.

Hietsulla oli tänään väsy. Onneksi hän pääsi ajelemaan mönkijällä; jokin tuon moottorisoidun pirun hyrinässä rauhoittaa Hietsua.

Kode söi tänään 4-5 pullanpalaa. Silti hän on hoikka. Samoin on ystävämme Hermanni; jos näette hänet, antakaa hänelle kaloripitoisia ruokia ja juomia.

Joukkoomme liittyi Vainikainen ja myös osapäiväisesti vanha tuttumme Ilkkuri. Ilkka tuli paikalle pyörällä. Minä tulin Fiatilla, jossa haisevat työvaatteet ja varmaan peniskin. Loogistahan tämä on.

Kivelällä oli ponnari. Vielä viime vuonna hän rivien välistä ilkkui meitä pitkätukkia. Nyt on hänkin uudestisyntynyt; hän on kuin Feenix-lintu, joka nousi lyhyttukkaisuuden tuhkista ja lentää nyt voimallisesti tyylikkyyden taivaalla. Siellä hän liitelee unelmiemme horisontissa.

Kode sanoi tässä eräänä päivänä minun näyttävän sialta, kun syön leipää. Tänään hän tykitti täyslaidallisen brutaalia kommentointia hiuksistani. Oikeassahan tuo holkkipolvi on. Huomenna taas tuon Frankensteinin hirviön kanssa käymme yhdessä päin Provinssirakentamisen vastatuulta.

Ruokana oli ohraa. Siinäpä vasta vilja.

Savukkeeni loppuivat loppupäivästä. Panikoin. Irtaannuin ruumistani;, lensin astraalihahmossa halki dimensioiden ja kävin rauhoittumassa Tiibetissä. Myös Dalai Lama oli siellä. Hän joi rauhallisesti hörppien Nepalilaista vihreää teetä ja sanoi minulle: "Ihan hyvällä mallillahan tuo teidän rakentaminen on. Ei mitään hätää. Olette runsaasti edellä esimerkiksi Ruisrockin raksaamista. " Kiitin ja palasin Törnävänsaareen.

Olutraksa-juttuja aloiteltiin varovasti ja muut teki jotain juttuja siellä täällä.

-Nevis- 

Provinssiraksa päiväkirja luku numero 7

Flunssani oli helpottanut tasan 26,8%. Tästä huolimatta menin sovittuun aikaan sovitulle työpisteelleni.

Päivä sujui opittujen rutiinien mukaisesti. Sitten Kode päätti, että on tylsää ja teki hämmästyttävän David Copperfield -tyylisen taikatempun. Magiaa oli ilmassa, sillä Kode onnistui mahdottomassa; hän sai Manitou -merkkisen trukin takalukkoon. Kyllä; avain oli virtalukossa ja ovet turvallisesti lukossa. Kode ei suostunut kuitenkaan paljastamaan temppunsa salaisuutta.
Tarvittiin Säilän Houdini -tyyppistä lukon avaamistaituruutta ja trukki oli jälleen käyttövalmis.

Myöhemmin päivällä Hermanni staraili kovaan ääneen: "Kyllä minä nyt saatana trukkia osaan ajaa! Olen ollut varastolla töissä. Se on helppo homma." Noin kuusi (6) minuuttia myöhemmin Hermanni ajoi trukin kiveen kiinni täysin jumiin. Lähin esimiehemme Hietsu osoitti miksi hänen intiaaninimensä on Ta-Wakan-Ta-Hou (suomeksi: "Hän, joka mielessään hiljaa alaisiaan kiroten hoitaa sätkä suussa tilanteen kuin tilanteen ja jonka työhaalarissa on irstas reikä genitaalialueen kohdalla") ja veti kurottajalla saatana trukit ja Hermannit vapaaksi.

Aurinko on tehnyt tosi hyvää Empun iholle. Hienoa Mika.

Hermanni esitti erittäin hyvän kysymyksen: "Miten sokeat tietävät, koska on pyyhitty tarpeeksi vessassakäynnin jälkeen?"
Teoriani on, että sokeat pyllistävät opaskoirilleen ulostemassan purkautumisen ja pyyhkimisprosessin jälkeen, ja opaskoirat nuolaisevat kaksi kertaa kättä, jos pylly on vielä likainen ja haukkuvat iloisesti, jos pylly on putipuhdas.

Budo-Kari pääsi koko päivän ajelemaan raskailla työkoneilla. Ilo paistoi hänen silmistään; hänen katseensa oli kuin kaksi aurinkoa Olympos-vuorten yllä. Karin hymy oli se universumin origon tähti, jonka mukaan rakastavaiset suunnistavat unelmamaan säihkyville hiekkarannikoille rakastelemaan ja solmimaan kahden sydämen ihania lemmensolmuja. Kari pummasi minulta yhden savukkeen ja Joakimiltä yhden. Joakim poltaa vihreää, minä sinistä.

Tärkein työtehtävä koko viikolla nähtiin tänään, kun Hermanni arvottiin pakottamalla hakemaan kaikille iltakaljat ennenkuin kaupat menevät kiinni. Hermanni onnistui tässä tehtävässään.

Työasiat menivät jonkun verran eteenpäin.

-Nevis-

Provinssirock raksapäiväkirja 6. otos

Ja kyllä; kehoni taistelee vieläkin flunssan kourissa. Menen kaikesta huolimatta luontoon, työpisteelleni.
Kuskaan heti kärkeen Panun kanssa Robotin alueelle. Onneksi Robotti ei sano mitään koko matkan aikana. En tietäisi mitä vastata sille. 

Ja sitten:
Sirkusryhmämme jakautuu lähimpien esimiestemme suomenkielisten ohjeiden mukaisesti eri toimipisteille. 
Olen ryhmässä, jonka koodinimi on "Perhonen." Kode, Budo-Kari, Hermanni. Lauri ja minä. Siinä ovat laihat, mutta lähestulkoon riittävät eväät erilaisten työsuoritteiden loppuunsaattamiseksi.

Kaikki sujuu rutiinilla. Sitten alkaa Koneiden Kapina. Edistymisemme tiellä kirjaimellisesti on Pekkaniska H 25 TP X -henkilönostin. Budo-Kari, tuo mekaanisten moottorilla varustettujen olentojen selättäjä, tarttuu manuaaliin ja alistaa koneen tahtoonsa. Onneksi Kari on meidän ihmisten puolella; muuten sisällissota koneiden kanssa olisi melko todennäköistä ja joutuisin valita puoleni...

Kahvitauolla Kode tiputtaa kinkun lattialle. Kaikki pysähtyy. Koko Törnävänsaari hiljenee. Sika, jonka kehosta kyseinen kinkunsiivu on saatu, kääntyy haudassaan. Sieltä kuuden jalan syvyydestä possu huutelee: "Miksi? Mikset syö lahjaani, jonka kehostani sinulle annoin? Lattialla on osa minua, osa ruumistani ja eläinsieluani." Kodella ja meillä ei ole aikaa tällaiselle eksistentiaaliselle pelleilylle, joten palaamme työpisteellemme.

Juksaamme hyväntahtoisesti Koden kanssa Lauria, koskapa Lauri on meistä nuorin ja minä vanhempi herrasmies, jonka suihku on jo heikko. Kode taas on muuten vaan tollanen.
Annan Laurille koko viikon tärkeimmän työtehtävän. Niinpä hän hakeekin meille kolmelle mopedillaan Snickersit ja minulle vielä pienen Cokiksen. Se oli hyvin sijoitetut 3,50€ se.

Hermanni osoittaa minulle näyn, joka auttaa uskomaan elämän kauneuteen ja sen kaikenvoittavaan substanssiin: Siellä sorsaperhe paarustaa menemään ruohikon keskellä aivan lähellämme. Siellä Sorsa-Äiti vie poikasiaan kävelylle Äiti Maan vehreän ihmepuutarhan ihanassa labyrintissa. Ilonkyyneleet valuvat minun ja Hermannin sydänten poskia pitkin. Ai että! Elämä on niin kaunis asia!
Sitten tajuan kylmästi erään seikan: Sorsaperhe on tullut alueelle, vaikka joka puolella on "TYÖMAA ALUE. ASIATON OLESKELU KIELLETTY" -kylttejä.
Sorsaperhe on vaarassa. Joka puolella on raskaita useiden tonnien painoisia työkoneita ja raavaita raksamiehiä. Lähetän välittömästi Sorsa-Äidille telepaattisen viestin: "Käänny takaisin! Olette vaarassa! Äkkiä pois työmaa-alueelta. Emme voi taata turvallisuuttanne! ...Tai hakekaa edes huomioliivit raksakontista."
Sorsaäiti ei perkele vastaa, mutta he selviytyvät silti turvaan.

Jotain portteja kai nousi pystyyn jonnekin ja joku ramppikin. Jotain aitajuttujakin taisi olla.

-Nevis-

Provinssirock raksapäiväkirja luku 5

Heräsin aamulla ja totesin kehoni valkosolut melko laiskoiksi; flunssa jatkui edelleen kaikilla taajuuksilla. Jos jollakulla on myydä minulle ylimääräisiä valkosoluja tai vaikka koko immuniteettijärjestelmän, niin rohkeasti viestiä vaan. Löysin itseni jokatapauksessa jälleen kerran työpisteeltäni.

Esimieheni Hietsu, tuo ketterä ihmisgepardi ja tupakoitsija, vei miehistönsä haistelemaan vastaleikattua nurmea.
Sen jälkeen hän ajeli mönkijälle koko päivän esitellen erilaisia Evel Knievel -tyyppisiä temppuja.

Esimieheni Jakke, tuo lihavan miehen Rob Halford, poistui aamukahvin jälkeen alueelta tärkeämpiin tehtäviin. Todennäköisesti Free Jazz-bändinsä treeneihin.

Joakim, tuo huoleton ylioppilasnuori, myöhästyi ja rankaisimme häntä hiljaisuudella. Sympatiamme kuitenkin palautuivat vahvasti Joakimin puolelle, kun hän kertoi erään häntä kohdanneen arkielämän tragedian.
Tajusin, että nyt minun vanhan miehen lohdutustaitojani tarvitaan, joten siirryin astraalitasolle Joakimin kanssa, jossa otin hänet olalleni ja röyhtäytin hänet kunnolla. Lisäksi sivelin astraaliclearasiliä hänen pahan mielen näppylöihinsä.

Budo-Kari, tuo lentokoneeton lentäjä, muuntui yhdeksi trukin kanssa ja ihastelimme hänen operointitaitojaan Koden, tuon salaperäisen muukalaisen, kanssa.

Säilällä, tuolla oranssityötakkisella miehellä, oli yllään oranssi työtakki.

Aluella piipahti myös Kivelä, tuo rutiköyhän miehen Jacques Cousteau. Nice.

Joakim ja Hermanni, tuo rekkakuskin C-kortiton poika, näkivät kuolleen linnun ja oravan. Elämän kiertokulku nosti esiin rumat, anteeksiantamattomat kasvonsa. Kuoleman läheisyys ahdisti lopullisuudellaan. Meidän kuolevaisten ihmisten tekojen merkityksellisyys ja saavutuksiin pyrkimisen mielekkyys asettuivat kyseenalaisiksi. Ruuaksi oli hernekeittoa.

Käytetyt työkoneet tänään: JLG 307 Kurottaja, MANITOU MSI 35T EVOLUTION Trukki Rytmistarralla varustettuna.

Pystytimme elementtiaitaa todennäköisesti parittoman määrän.

-Nevis-

Provinssirock raksapäiväkirja part 4

Heräsin. Flunssa piti minua kourissaan kuin helvetin liekehtivän järven paholaismustekala. Kehoni ilmoitti minulle vakavia viestejä vieraista mikrobeista elimistössäni. "Red Alert! Red Alert!!", huusivat valkosolujeni muodostaman vapaapalokunnan klaxonit. Menin kuitenkin työpisteelleni, jonka lähimmät esimieheni olivat minulle osoittaneet.

Tarkempaa kuvausta lähimmistä esimiehistäni:
Jakke, Korg-keyboardisti ja MIG-hitsaaja, on kunnostautunut palokypärän käyttäjä. Hän juoksee Cooperin testissä alle 4000 metriä. Vanhempi herrasmies; kävi samaa kansakoulua Risto Rytin kanssa.

Hietsu, Grunge-vokalisti ja kolmen tähden puuseppä, pitää punaisista pakettiautoista ja käärii savukkeen nopeammin kuin Pecos Bill Little Big Hornin taistelussa. Kävi armeijan Dragsvikissä; osaa silti kuulemma komennot suomeksi.

Ravintolapäällikkö Sakusta en tässä uskalla enempää paljastaa, koskapa epäilen hänen harrastavan painonnostoa.

Puretaanpa päivän tapahtumat nyt.
Menimme poikain kanssa rannalle. Puhuimme siitä, kuinka tärkeää on melko nopeasti päästä käymään saniteettitiloissa hädän yllättäessä.

Joakim, tuo pikkuvanha nuori, ajeli mönkijällä niin että yksi hirviaitarulla tipahti kyydistä.
Pääsin ensimmäistä kertaa näillä festivaaleilla Koden kanssa työskentelemään lähietäisyydellä ja täytyy sanoa naiset, että aijai jai, onpa siinä kundi hyväntuoksuinen vaikka painaakin duunia tyyliin sata lasissa ja jengi on ihan että mitääh? ja mä oon vaan että ouraait ja jakke vaan tyyliin että pimpelipom.

Söimme jossakin vaiheessa. Kode otti paljon salaattia.

Olen unohtanut kertoa, että yhtenä päivänä kävin Hermannin kanssa keskustelun tyylistä, joka osoittaa meidän raksamiestenkin olevan pohjimmiltaan tuntevia ja syvällisiä olentoja. Seuraavassa transkriptio.
Minä: "Tosi siistit nuo sun uudet mustat korvikset. Mistä ostit?"
Hermanni: "En mä niitä ostanu. Äiti osti."
Minä: "Mistä?"
Hermanni: "Sepon Kullasta."
Minä: "Aha."
 
 Piipahdimme Tangovarastolla sateensuojassa ja katselimme maisemia Kyrkkärillä.

-Nevis-

Provinssirock raksapäiväkirja volume 3

Heräsin aamulla flunssaisena. Olin heikkona ja kyrpi. Menin silti työpisteelleni.

Jakke kiukutteli aamupäivästä, koskapa verensokeri oli seniorilla lipsahtanut alas. Ruuan jälkeen Jakke palautui omaksi itsekseen ja keskustelimme mm.eturauhasista; että miten riekalaina ne pikku vempeleet tässä iässä ovatkaan. Katsoin Jakkea syvälle hänen painija-hitsarin silmiinsä ja otin hänet katseellani syliini ja hyväilin ja laitoin henkisellä tasolla talkkia takapuoleen; välimme korjautuivat yhdessä maagisessa hetkessä. Fantastista, Jarkko.

Rantahurrikommentteja lenteli ruokatauolla ja niinpä kostinkin sen Hermannille, jonka jälkkäripannarin piilotin hetkiseksi. Hermanni tajusi sivistyneenä miehenä, että Passion-hedelmä on suomeksi Intohimo-hedelmä. Way to go, Hermanni. Kivelä pummi minulta, sairaalta mieheltä, yhden arvokkaan Mynthonin ruokatauon lopuksi. Nice one, Kivelä.

Unohdimme ottaa juomavettä Manniin Rytmiksellä käydessämme. Tuhannet kiitokset, Joakim.

Emppu aiheutti Törnäväntiellä ruuhkan. Hienoa Mika.

Unohdin mainita, että ensimmäisellä viikolla haimme patjoja; niissä oli kristillisen Jumalan pikkupalvelijoiden raapustuksia "Jokainen aamu on armo uus.", oli välitön hitti sieluissamme ja sydämissämme.

Tangovarastolla oli kaikki niinkuin ennenkin; otimme sieltä mukaan muutamia esineitä. Kai siellä autossa jotain muutakin meni päivän aikana meni; kuka voi muistaa? Nähdäkseni jotain pientä siellä alueellakin todennäköisesti myös tapahtui.

-Nevis-

Provinssirock raksapäiväkirja osa 2

Iloiseen joukkoomme liittyi Kode, Säilä, Hepo, Lauri, Panu ja kaikenlaisia telttaihmisiä. Söimme Saaressa.

Paikalla pyörähti myös tuotantomooses Kivelä. Hän oli ollut sekoilemassa Barcelonassa. Hänen mystinen hymynsä tuntui sanovan: "Elin synnissä Etelä-euroopassa".

Kode pummasi minulta kaksi tupakkaa ja Empulta ainakin yhden.

Jakelle ja Hietsulle tuli päähän valkoiset munakypärät; minua hymyilytti kovasti sydämessäni.

Laitoin heti ekaksi työtehtäväkseni aurinkorasvaa. Aurinko on elämänantaja, mutta liikaa nautittuna kammottava ihoa syövä syöpäläisvihollinen.

Päivä oli kuin salaperäinen ja persoonahäiriöinen Zorron tytär; välillä oli aurinkoista ja kuumaa, välillä pilvistä ja tuuli kovasti.

Uimiksen kamat saatiin haettua, hirviaitaa nousi ja joku telttakin kai siellä nyt sitten on.

-Nevis-

Provinssirock raksapäiväkirja osa 1

Heippa!

Ensimmäinen viikko Provinssirock 2012 raksaa on nyt mennyttä elämää; muistoja. Referoin nopeasti edellisen viikon.

Henkilöstö: Hietsu, Jakke "Kuka minä olen? Vai olenko?" Salo, Emppu, Jokke, Budo-Kari, Siekkinen, Timppis ja minä eli GNevis.

Viikko meni nopeasti. Otimme teemaksi pehmeän laskeutumisen ekalle viikolle.

Minulle tuli naarmuja ekana päivänä oikeaan käteeni ja naamani paloi "Pandaksi" (valkoiset silmäalustat aurinkolaseista, muuten palanut väritys). Budo-Karille tuli reikä paitaan ja pieni naarmu mahaan. Kari oli myös pois yhden päivän, koska häneltä vedettiin hammas irti. Karilla on siis nyt yksi hammas vähemmän kuin ennen.

Söimme Jakarissa. Yhtenä päivänä oli ruuaksi spagettia ja lihapullia: Oi miten ilma väreilikään "Kaunotar & Kulkuri" -tyyppistä viipyilevää romantiikkaa karskien raksamiesten pöydässä. Katselin ihaillen raksakavereideni pingottuneita lihaksia heidän tarttuessaan tuumasta toimeen: kuin vastasyntyneen jalopeuran ensimmäinen hyppy oli kollektiivisen lihaksistomme uljas laulu.

Veimme hirviaitaa ja pyörimme varastossa.

-Nevis-

Lintu lentää, kala ui, ihminen lähtee baariin

Kato! Pitkästä aikaa.

Top 5 Inhottavimmat asiat, mihin laittaa kaktus kiinni teipillä

1. Virtsaputki
2. Rumpukapula
3. Toinen kaktus
4. Johanna Tukiainen
5. Kastemato

-Nevis-

Ovatko kaikki yksisarviset monoteisteja?

Nonni.

Mikä lapsia oikein vaivaa? Heti, kun ottaa puheeksi Sartren eksistentialismin tai Nietzschen yli-ihmisteorian, ne mulkkaavat sinua sellaisella "Mitä vittua?" -katseella. Ei saa aikaan keskustelua ipanoiden kanssa ei. Kyllä on pahaksi päässyt.

- Nevis-