Provinssirock 2013 - Tiistai on temppuja täynnä

Ja hei taas.
Voi meitä henkipattoja. Emme päässeet vielä tänäänkään eroon kylmäkaappien ja alkoholin kantamisesta. Vyömalli-Hermannin kanssa ajelimme pakettiautolla edellä mainittuja tavara-asioita niin saatanasti sinne tänne. Voin kertoa, että ennen Juhannusta ei tee mieli yhtään alkoholia, kun sitä on viisi päivää kantanut kurkunpää hiessä. Veimme myös sammuttimia palo-asemalle; mainittakoon nyt, etteivät ne palomiehet nyt niin komeita ja vahvoja ole. Hermanni on huomattavasti paremman näköinen ja minä olen vahvempi kuin kohtaamamme palomiehet. Oli nekin kundit ihan alright, mutteivat mitään verrattuna meihin, jos meistä saisi tehtyä hybridin. Jos me tekisimme Hermannin kanssa poikalapsen, niin voi helvetin perse, miten naiset olisivat ihan hupsuhassuina sitten. Valitettavasti kun olemme Hermannin kanssa eri ihmisyksiköitä, niin meillä on näitä erottuvia fyysisiä- ja luonnevikoja hirveästi. Niin kovin hirveästi...

Tavaraa ajettiin ja asioita purettiin muun ryhmän toimesta. Jarkko keksi sunnuntaina älykkään peruutuksen ja sitä käytimme Hermannin kanssa aina kun jaksoimme. Eli kaksi kertaa.
Harmittaa kovin, ettemme ole tänä vuonna ehtineet nähdä yhtään pikkuväkeä. (Onhan meillä tuo Leprakauni-Kimmo, muttei se ole sama asia.) Kuten muistatte, niin viime vuonna meihin iski maahis-depressiivisyys, kun koko ajan oli sädekeijut ja puutontut tiellä. Sieltä ne puskista huutelivat ja laulelivat meille. Näimme toki oravan ruoka-tauolla, ja kuten kaikki tietävät ilman pienintäkään epäilystä, niin oravat ovat kääpiö-maahisten ratsuja. Yritin katsoa, josko pitkähännän selässä olisi ollut pikkuväen edustajia, mutta kurre oli liian vikkelä. Niin kovin vikkelä...

Minä ja Hermanni autoimme myös Kulturakasmurusokeribeibe-Siekkistä tavaroiden kuljetuksessa. Minun maailmani särkyi tänään totaalisesti, kun Siekkinen ilmoitti, että hän oli päästänyt suolistokaasua. Mitä helvettiä?!! Minä luulin, että presidentit, missit ja maailman täydellisin rakastaja eli Siekkinen eivät ole inhimillisten tarpeiden orjia, mutta olin väärässä; niin kovin väärässä...

Minä vielä Etevä-Empun kanssa vein tynnyreitä työpäivän päätteeksi. Pidän tynnyreistä. Ne ovat pyöreitä. Niin kovin pyöreitä...

Huomenna sitten taas.
-Nevis-