Provinssi osa 19: "Otetaan taas vähän glukoosia"

Kösme.

Eilen oli viimeinen päivä Törnävällä.
Se sujui miten arvata saattaa: Valtavia määriä tavaroita etsittiin, pakattiin, lastattiin ja kuljetettiin. Minä olin Jaakon apukuskina, Kari ajoi perna punaisena kurottajalla ja muut tekivät sekalaisia purkutehtäviä.

Päätin aamulla, että mielenkiinnosta lasken montako reissua ajamme Jaakon kanssa tavaraa. Laskin kaikilla sormilla, varpailla ja käytin jopa kiveksiänikin helmitaulun tavoin pysyäkseni laskuissa. En pysynyt. Kilometrit ja esineet kietoutuivat toisiinsa ilkeäksi purkupyörteeksi, jonka käsittämiseen ei ihmismieli kyennyt. Eli tavaraa oli uskomaton määrä. Paljon kelvottomaksi mennyttä materiaalia heitettiin poiskin; roskalavat tursusivat tavaraa kuten 70-luvun Itä-Saksalaisten naisten kainaloiden karvat painonnostokisoissa.

Tapahtui niin, että ryhmämme jäsenille oltiin ilkeitä tiettyjen tahojen suunnalta. Ammattietiikka estää kertomasta asiasta enempää, mutta siitä tuli paha mieli, jota väsymys korosti.
Itse en pidä pahasta mielestä. Minulla oli ensimmäisen kerran paha mieli, kun Taivaassa jaettiin hiuksia ja minulle annettiin nämä enkelinkiharat. Kysyin Jeesukselta, että olenko minä nyt Enkeli, kun minulla on tällaiset hiuksetkin. Jeesus sanoi:"Ei, olet pillunkarvat."

Jaakon kanssa selvisimme glukoosipastilleilla, jotka olin vanhan mielen suunnittelutaidolla ostanut jo aiemmin. Vain niillä selvisimme hengissä.

Tajusin eräässä vaiheessa työpäivää, että työhousuni pysyvät kasassa enää yhdellä langalla ja että savukkeeni ovat loppu. Menimme hakemaan matkalla minulle tupakkaa samasta paikasta mistä koko tämän Provinssin aikana. Siellä myytiin vielä vanhalla hinnalla, mutta eilen; eilen oli savukerasian hinta noussut! Mitä helvettiä Jumala! Näinkö on? Näinkö lihallista luomustasi rankaiset antamasi vapaan tahdon katkerista hedelmistä?

Yksi kamalimpia asioita lastata ja purkaa ovat suuret maalatut taidekannot. Ne ovat painavia ja painopisteeltään yksiä hirvityksiä ja vitunperkeleitä. Niiden oksat ovat kannettaessa ihmisen kehossa ja onkaloissa kiinni. Ne repivät rikki ihon ja sielun. Ne ovat Saatanan suurenmoinen salainen ase. Mielestäni niitä ei tarvittaisi. Törnävällä kun on valtavasti puita ihan luonnonvärisenä ja kauniisti omilla paikoillaan.

Johanna käski minun kirjoittaa hänestä enemmän ja koska pelkään häntä, niin kerron faktoja: Johanna saa kohta vanhan sukunimensä takaisin, Johanna ei päästä säärikarvojaan rehottamaan ja Johanna toi upealla tavalla eilen minulle ja Jaakolle ja Varasto-Jaakolle ja Varasto-Kallelle pizzat. Ed.main. varastopojjat ovat painaneet myös kovaa työtä.

Eilen oli sitten karonkka, jossa työporukka sekoili alkoholituotteiden ja kuumien keskusteluiden parissa. Hyvä niin. Sinne jäi vielä yöllä Ilja ja Linnansaari ja ilmeisesti Jaakkokin tykittämään. Tänään Ilja on ollut vielä töissä solmimassa kaikki Provinssi 2019 Festivaalin juonenpätkät umpisolmulle.

Kiitän vilpittömästi kaikkia raksaryhmässä ja muitakin, joita olen blogissani maininnut. Onnea ja menestystä heille.
Kunnia sille, kelle se kuuluu. Kunnia heille. Kunnia kaikille muille paitsi heikkolahjaiselle minulle ja Iljalle. Ilja työskenteli hyvin, mutta tässä eräänä päivänä, hänen napansa näkyi liian hyvin valkoisen paidan alta. Napa oli oikein imaissut paidan itseensä. Oksensin hieman suuhuni polttavaa sappea. Se maku oli suoraan helvetistä.
Jääkää hyvästi kaikki. Hyvästit myös Tanskan trukille. Tanskan pinta-ala on 43 094 neliökilometriä ja heidän kielessään on sana "tormunjensenkakerlak", joka tarkoittaa sanatarkasti "ihmistä, jonka ison varpaankynnen alle on jäänyt maalia liikennemerkistä ja jota hänen kälynsä yrittää irroittaa Trippimehun pillillä tiistai-iltana osittain innostuneena."

Heippa.

-Nevis-

Provinssi 2019 osa 18: "Tikulla sormeen"

Kaikille hyvää iltaa.

Unohdin kertoa kaksi tärkeää asiaa eiliseltä.
1. Lauri lähti tältä vuodelta muihin höpöhöpö-hommiin. Onnea ja menestystä hänelle.
2. Kari kaatoi aitahäkin. Uskomatonta kyllä, myös KurottajaMestarin panssaroidusta kilvestä löytyi reikä, josta epäonnistumisen myrkyllinen nuoli löysi maaliinsa.

Kodellakin oli viimeinen päivä tänään joukossamme. Hän harrasti tänään hiljaisena olemista ja kurottajalla ajoa. Hänhän on polttanut kynttilää molemmista päistä ja sivuista ja keskeltä ja sisältä, sillä tuo kohtalon pikkuvanha partaveikko on käynyt omissa töissään öisin ja ollut Törnävänsaarella sekoilemassa päivisin. Onnea ja menestystä hänellekin.

Tänään taas purettiin, pakkailtiin, keräiltiin, laitettiin, sidottiin, lastattiin ja ajettiin kamalasti erilaisia esineitä. Kuormalavoja, kankaita, vesitiskejä, aluetaidejutskia, puutavaraa, velhonhihoja ja Ugandalaisen hostellin kolmannen kerroksen ovenkahvoja.
Tuukka ja Ilja kävivät hieman kiipeilemässä Leyher-telineiltä kankaita alas ihmisen luontaista korkean paikan kammoa sankarillisesti uhmaten.

Turbo-V:n ihoon piirsivät kanssatoverit tussilla upeita tatuointityylisiä taideratkaisuja. Erityisesti jäi mieleen "Fuck Die" - teksti, joka ilmentää hänen persoonansa kovaa ydintä mainiolla tavalla.

Linnansaari oli sairaana. Hän on ilmeisesti saanut tyttöbakteereja jostain. Ehkä omista pitsirintaliiveistään.

Aamulla Tontsan nenään haisi kovasti pissa. Emme kyenneet paikallistamaan löyhkän lähdettä hajuaistein emmekä okulaarisin havainnoin. Mystinen tilanne kertakaikkiaan.
Tänään oli Tontsallakin viimeinen työpäivä. Hänen ruuvinvääntimensä on nyt vaiennut, vasara laitettu takaisin kainalokoteloonsa, merkintäkynä asetettu lepäämään ansaitusti korvan taakse ja metrimitta pistetty naftaliiniin. Tontsa on heittänyt henkisen Provinssityö-Tamponinsa roskikseen ja nyt hän saa valua vapaasti miten ja minne lystää. Onnea ja menestystä kaikille elämän osa-alueille toivotamme hänelle.

Minulla meni tänään kolme kertaa iso tikku sormeen. Kaksi kertaa tuli iso haava ja verta oli kaikkialla. Millilitroittain verta! Tein Macgyver -hengessä itselleni laastarin vessapaperista ja maalarinteipistä.

Olin loppupäivän apukuskina. Ympyrä sulkeutui. Pääsin takaisin ihanan kuorma-automme kohdunkaltaiseen turvaan ja hellään syleilyyn. Mutta mitä keinoja olikaan itse Saatana keksinyt ihmisen kiusaksi! Kuorma-auton vasen ovenpidike oli poissa; rikki! Jaakko ei ollut syyllinen; hänkin rakastaa tuota kuljetusvälineistä uljainta koko sydämestään. Jokin epäpyhä tapahtuma oli vienyt infernaalisen aplatiivisen kirurgian tavoin osan kuorma-auton kehoa. Rukoilkaamme yhdessä silmät kiinni, että joku sen vielä osaa jossain joskus korjata.
Kun lastasimme autoa eräässä vaiheessa, mieleeni muistui miten hyvää pakaralihastreeniä kuorma-autoon nouseminen onkaan. Tuijotin hypnoottisena Jaakon viikkojen aikana kehittyneitä erinomaisia perslihaksia kuolaten; kyllä, minun tuli kova nälkä.

Pari aluetaidetyttöä toi jäätelöä kaikille illalla; jopa minullekin. Harmi vaan, että painan tällä hetkellä 386 kilogrammaa ollen näin maailman kolmanneksi lihavin ihminen elossa. Ei minun saisi herkutella. Helvetti soikoon, vesisoppakuurille koko mies pitäisi laittaa.

Tänään oli myös viimeinen työpäivä tältä vuodelta Notre Damen kellonsoittajalle Quasimodolle. Sori Quasi, jos kiusasin sinua liikaa. Älä tykkää kyttyrää! Onnea ja menestystä vielä hänellekin.

Huomenna pitäisi saada kaikki tavarat pois Törnävänsaarelta. Uskomattoman mielisairaan paljon on vielä poiskuljetettavaa. Fyysinen ja etenkin henkinen väsy on kova. Ei enää haluaisi. Kyllä, minua pelottaa.

-Nevis-

Provinssi 2019 osa 17:"Festivaalipurun anatomia"

Jeipsistäkukkuu.

Tontsa teki aamulla tarkkanäköisen huomion siitä, että Antin shortsit tuntuvat viikko viikolta olevan lyhyempiä. Ainoa oikea looginen johtopäätelmä on tietenkin se, että viimeisenä päivänä Antilla on speedon kokoiset shortsit, huulipunaa ja letit ja hän istuskelee raksamiesten syliin hokien kimittäen "Me love you long time". Pitäähän nuoren miehen nyt kesälomarahat tienata jotenkin. Ei se pallojäätelö ilmaista ole.

Tänään itseohjauduimme taas vanhojen setien kanssa eli minä, Tontsa ja Kode purkasimme kaikkea mitä eteen tuli erikseen keneltäkään kysymättä. Never come between an old raksaman and his prey. Lossi laitettiin paloiksi, hirviaitaa pakettiin, puukehikkoja osiksi ja vedimme tekoruohomattoa maasta. Useita nauloja sai repiä irti.
Muut purkivat lähinnä possuaitoja ja keräsivät tavaraa kentälle. Purkamisen selittäminenkin on tylsää hommaa; kaikki mitä näitte olevan pystyssä Provinssissa, niin niistä pitää ottaa irti osat toisistaan, pakata ne kivasti lavoille ja liinoittaa sekä laittaa kurottajan tahi trukin otettavaksi. Monasti pitää etsiä jotain vuokra-artikkeleita kissojen ja koirien ja pienoisundulaattien kanssa, kun niitä noutamaan tullut auto on jo pihassa. Joskus esim. ruuvien irtiottaminen sitä tarkoitusta varten rakennetulla kojeella ei onnistu erinäisistä monitahoisista syistä, vaan pitää käyttää äärimmäisen väkivaltaisia keinoja turvautuen mm.lekaan ja rautakankeen. Kurottajat ja trukit lastaavat autoja ja autot ajavat dieselputki pitkällä. Samaan aikaan kaikkialla haisee pahalle ja kaikilla on kova väsy ja kyrpii. Siinäpä teille referaatti festivaalin purkamisesta.

Palataanpa meidän vanhojen miesten triumviraatin tämänpäiväisiin edesottamuksiin. Olimme itseohjautuva autonominen purkuyksikkö. Pari kertaa meille tarjottiin talkoolaisia avuksi, mutta kieltäydyimme, koska ei Seinäjoki Festivalsilla olisi ollut varaa maksaa useita intensiivijaksoja psykoterapiaa. Kuten Nietzsche kirjoitti: "Kuilu tuijottaa takaisin."
Kode oli eilen juro ja hiljainen. Myös tänä aamuna hän oli tuppisuu. Sitten eräälle työpisteellemme tuli hetkeksi joku kiva tyttö. Koden käytös muuttui sekunnissa. Hän kiristi henkisen kravattinsa ja alkoi höpisemään levottomasti yrittäen tehdä hyvän vaikutelman vastakkaisen sukupuolen edustajaan. Sinkkumiehen vaistot ottivat vallan. Ei siinä muuten mitään, mutta se saattoi mennä liian pitkälle, kun Kode teki vatsalihaksia alasti huutaen samalla: "Katto mitä mä osaan tehdä. Onko hyvä? Onko hyvä?" Hän luotti miesketteryyteensä ja valkaistun peräaukkonsa bestiaaliseen magnetismiin.

Kari oli tänään surullinen, koska molemmat kurottajat menivät ainakin osittain rikki. Kurottajatohtorille soitettiin, mutta tilanne oli sama kuin Seinäjoen Terveyskeskuksen päivystyksessä: diagnoosin teossa meni liian kauan ja tilanne eskaloitui vakavaksi. Kurottajat olivat pipinä, eikä mikään määrä maailman laastaria ja Karin kaikenvoittavaa rakkautta saanut kurottajia ennalleen. Kari yritti tapansa mukaan iltapäivä-imettää kurottajille silkkisen nestemäistä maitorakkauttaan miesnännistään, mutta ne eivät reagoineet. Tilanne oli ja on siis vakava. Toivotaan, että huomenna asiat selviävät. Muuten tulee hidaaaaaaas purku.

Tiputin tänään naulan kädestäni haarojeni väliin. Kun yritin nostaa sitä, valtava lihava mahani osui päähäni lyöden minut pompulla tajuttomaksi. Kun kaaduin, peräpukamani sotkeutuivat hämmästyttävällä tavalla kiveksiini vetäen niitä taaksepäin. Tästä seurasi se, että katetrini irtosi ja irvokkaan pieni penikseni oli kuin suihkulähde. Sydämentahdistajani kastui siinä rytäkässä ja alkoi hakata nopeaa techno-biittiä saaden rujon ruumiini heilumaan. Siinähän kävi sitten niin, että tekolonkkani irtosi tekoripsistäni puhumattakaan. Tekohampaani tippuivat suusta ja majavat veivät sen padonrakennusmateriaaliksi. Makasin siinä liikkumattomana ja kaiken elintahtoni menettäneenä. Kylmä sade ei pystynyt huuhtomaan tilanteeni häpeää pois. Paikalle laskeutui kuikka, joka teki pesän korvaani. Ajattelin mielessäni: "Kun nyt vaan lasisilmälleni ei sattuisi mitään." Samassa paikalle askelsi muurahainen silmäillen lasisilmääni silminnähden silmittömän innoissaan. Laskin mielessäni matemaattisia kaavoja ja huokaisin: Ei tuon kokoinen muurahainen pystyisi nyppäämään lasisilmääni pois kuopastaan. Se paskiainen oli kuitenkin minua ovelampi ja kaivoi denimliivinsä taskusta imukuppinuolen; sen se pikku perkele ampui lasisilmääni. Kuului samanlainen ääni kuin joku maiskuttaisi ja niin vaan oli Nevanpään lasisilmä muurahaisen kotiinvietävänä. Kyllä harmitti. Nyt silmäni on mitä todennäköisimmin jonkun muurahaiskeon sisätemppelin Pyhä Palvontapallo. Itkin, mutta kyyneleeni hukkuivat sateeseen saaden minut näyttämään joltain mielipuolelta, joka nauraa psykopaattisen näköisenä.
Kunpa purku olisi jo ohi.

-Nevis-

Provinssi 2019 osa 16: "Tuli kova riita"

"Festivaali loppunut on,
 poissa meno levoton.
 Väsynyt on joka vegehippi,
 päättynyt LSD-narkkarin trippi,
 poissa on narsistinen VIP:pi,
 moni työntekijäkin aivan sippi.
 Purkuryhmä se vaan saatana painaa,¨
 Kuolema ei anna lainaa,
 Se viikatettaan teroittaa virnistäen,
 odottaa nimittäin meitä Lucifer pyllistäen,
 Hän nauraa: `Hahhahhaa, tervetuloa Helvetin Perseeseen.`
 Tämä kaikki juontaa juurensa yhteen menneisyyden erheeseen:
 Olemme melankolisten raksahommien kanssa hyvää pataa,
 ja voi vittu, huomenna muuten kunnolla sataa."

Tämä päivä alkoi heti riidalla Karin kanssa. Kun hän astui aamulla autooni, totesin hänelle pääosin narratiivisesti, että Herra Kurottajamestari haisee valkosipulilta voimakkaasti. Kari mutisi jotain Korealaisesta ruuasta ja laittoi purkan suuhunsa. Sitten, kun yritin eräässä vaiheessa peruuttaa, oli Karin käsi vaihdekeppini tiellä. Kun tästä verbalisoin aiheellisesti, Kari veti ns.tinttamaarika -vaiheen päälle ja kiukkasi minulle, aikuiselle miehelle. Siinä sitä oltiinkin. Karin tinttailu sorvasi sieluuni kovan jälkensä; Lapsesta asti minun Suojelusenkelinäni ollut Jim Babwe -niminen Pyhä Olento pelästyi niin kovasti, että TaivasCola- limonadit purskahtivat hänen nenästään sieluni lattialle. Kaamea sotku tuli.

Tänään purimme Koden, Laarin ja Teemun kanssa narikan 2,5 tunnissa. Sitten Kode ja minä purkasimme terassin ja muita saman alueen puupaskoja (kävin välillä sairaalassa sekoilemassa ja Kode yksikseen teki vaikka mitä). Sieltä siirryimme lossin laitureiden kimppuun, jonne seuraamme liittyi Tontsa. Sen jälkeen mikserikopin lattia ja Carlingsista ns.puunäkkärit pois. Lopuksi vielä laitoimme pakettiin hirviaitaa. Muut purkivat possuaitoja ja stressasivat kovasti Cosa Nostran vuokrakamojen löytämisen ja pakkaamisen kanssa. Onneksi olimme Koden kanssa suurimman osan päivästä väärällä radiokanavalla, joten oli aika rauhallista.

Tärkeä huomautus: Festivaalin purku on henkisesti raastavaa ja psyyke on kovilla. Taisteluväsymys maalaa mielen huoneet surunmustiksi. Emotionaalinen energia on vähissä. Kroppa kyllä kestää, mutta hermo menee huonoon kuntoon.
Johanna oli tänään pahana jostain. Emme halunneet ottaa Koden ja Tontsan kanssa selvää asiasta enempää, joten pakenimme itseohjautuvasti mahdollisimman kauas muihin purkutehtäviin.   

Jarno ajeli tänään trukilla, jossa oli ison iso heliumilmapallo kiinni. Hän oli hellelakissaan ja ed.main. ajoneuvossaan aivan kuin jokin hahmo Pikku Kakkosesta. Lapsi minussa taputti käsiään yhteen ja teki kaksi kuperkeikkaa. Kolmatta ei sovi tehdä, ettei pääse innostuspaukku pyllystä.

Karin kanssa saimme sovittua eeppisen uskonopillisiin mittoihin kasvaneen riitamme päivän lopuksi. Olimme niin iloisia, että pääsi molemmilta ilopissu housuun. Huusin Karille: "Minulla on täällä Madagascarin kuva työhousuissa!"
"Minullapa on koko Jemenin kartta!" , huusi Kari.

Huomiseen, piltit.

-Nevis-