Provinssirock 2013 - Pelkoa ja patjoja Kaustisella

Hipsistä hups.
Meidän oli tarkoitus tänään kokoontua klo 08.00 Rytmiksellä, juoda aamukahvit/teet ja lähteä sitten ajamaan kohti Kaustista palauttamaan patjoja klo 08.30. Heräsin kätevästi klo 08.20 Hietsun puhelinsoittoon. Pommiinhan minä perkele nukuin. Samoin naapurin nuori herra Joakim. Hienosti me Marttilan pojat osaamme.

Meillä oli fantastinen autosaattue. Yhdessä mustassa kuorma-autossa olimme me vanhukset Jarkko ja minä: Koodinimi Musta Svante. Toisessa valkoisessa ajoneuvossa olivat Rasputin-Siekkinen ja Joakim: Koodinimi Valkoinen nuoriso. Sitten oli vielä Manni, jossa matkustivat Emppu ja Hietsu: Koodinimi Empun koti. Koodinimet olivat elintärkeitä, koska meillä oli radiopuhelimet, joilla kommunikoimme eli pidimme tietovisailua autokuntien kesken. Voi miten ihanan enkelinvaaleanpunaisen tuplavauvasöpöä meiltä. 

Teimme pit-stopin Lapualla ja joo. Enempää en siitä asiasta voi kertoa, vaan joudun sensuroimaan ensi kertaa itseäni, koska tätä lukee tuotantopäällikön avovaimo silloin tällöin ja kaikki naiset ja ihan maailman kaikki. Hirveitä ovelia lurjuksia osa meistä on. Siinä kaikki mitä voin sanoa.

Matkalla siis pidimme tietovisailua. Kysymykset vaihtelivat minun ja Jarkon erotiikasta naisen lantioon ja myrkyllisistä eläimistä BMX-pyöräilyn kautta Hietsun lapsuuteen. Minä ja Jarkko olimme huonoimpia. Meidän iässämme pitää keskittyä katsos siihen, että aamulla muistaa juoda ananasmehua, jotta katetrin ja kannettavan dialyysikoneen säiliön vaihto on aromin raikantamisen takia helpompaa. Emmekä me tiedä ketään BMX- pyöräilijää nimeltä, saatana. Ei meidän iässämme ollut aikaa ajella pyörillä pitkin metsiköitä; kyllä siinä olisi tullut venäläisen kuula ja kumin puhkaissut. Aivan kuten kävi Jarkon tasanko-gnuun muotoisille ilmapalloille, kun juhlimme hänen 14-v syntymäpäiväänsä Syvärin etulinjan vallihaudassa. Kakku oli ihan hyvää, mutta ilman ilmapalloja jäi juhlista hieman paha maku suuhun. Vieläkin saatana puistattaa.

Kun pääsimme Kaustiselle meitä oli taas vastassa se mies, jolla on kiharemmat kiharat kuin minulla. Tällä kertaa hänen hiustensa väri oli muuttunut vihreäksi. Hän meitä opasti paikasta toiseen, kun palauttelimme 740:tä patjaa.

Veimme eräälle pikkukoululle patjoja ja ovia oli avaamassa varttunut naishenkilö. Hänen mielestään kasaamamme patjat olivat hieman vinossa ja hän ripitti meitä siitä vahvasti useiden vuosien nalkuttamis-kokemuksella. Hietsulta paloi osittain nakki ja meillä muillakin kävi sydän kierroksilla, mutta saimme ilmaistua itsemme pelkästään sivistyneesti.

Pitkin päivää tiputtelimme patjoja pitkin pelimannien Pyhää Maata. Aikataulumme kärsi jatkuvasta edestakaisin ajelusta ja voivoi meitä äidin pikku kultamussukkarassukoita.

Ruokailun jälkeen ajoimme takaisin Seinäjoelle ja haimme vielä lisää patjoja Kärjen koululta. Ilmeistä päätellen patjojen loputon demonimeri oli musertanut joidenkin meidän tahdonvoiman ja halun elää. Tilanne oli yhtä vaikea kuin suunsa polttaneella kädettömällä miehellä vuotuisessa Rintaliivien aukaisu -kilpailussa.

Huomenna me taas sitten jatketaan. Tässä piristykseksi ainakin Hietsulle upea Ibiza-biisi, jonka nimi kertoo energiatasostamme kaiken: http://www.youtube.com/watch?v=XKowjp6K0hU

-Nevis-