Provinssirock 2013 - Päivä numero kahdeksan

Heissulivei.

Sen verran olen jo seniorikansalainen, että vanha niskavamma vaivaa ja jouduin yöllä heräämään nauttiakseni särkylääkkeitä ja laittaakseni kylmää kipukohtaan. Hirveän vähän tuli nukuttua ja sen seurauksena en ollut lainkaan terässä aamupäivällä. Jos menisin joskus naimisiin, ja minun pitäisi hoitaa asiaan liittyviä käytännön kysymyksiä samalla mentaalisella kapasiteetilla kuin mitä tänään oli minulla aamulla, niin Sub-TV saisi uuden realitysarjan: "Rakas, häämme menivät täysin vituiksi."

No niin ja taas. Annalla oli syntymäpäivät tänään ja lauloimme raksamieskuorolla hänelle onnittelulaulun. Annoin hänelle myös parhaan lahjan. Eli halin sylistäni. Because I can.
Tänään henkipattojen ryhmäämme, tähän viiden pennin likaiseen tusinaamme, liittyi myös vanha festivaalirakentajaystävämme Ilkka eli Ilksteri eli Il Sexkarismo eli Super-Ilkka eli Ilkström eli Kundiyksikön vokalisti. Mainiota.

Me lähdimme Vanha-Jarkon kanssa aamusta Tangovarastolle. Tukijoukkonamme olivat Mannissa matkustaneet lapsinuoret Emppu ja Aleksi. Muu ryhmästämme lähti aitaamaan Camp Provinssia elementtiaidalla eli possuaidalla. 
Jarkon kanssa tarinoimme taas niinkuin vanhat puliakat. Naisistahan me höpöttelemme aina. Ja tupakoinnista. Ja alkoholista. Eli elämän tärkeimmistä peruspilareista. Valitettavasti jouduimme keskustelemaan myös työasioista, sillä Tangovarasto on Hadeksen portti, epäpyhä halli, joka nielee kulkijansa sielun. Sieltä saimme kuitenkin tarvitsemamme esineet. Miksi minä olen joka vuosi siellä? Hä? Todennäköisesti siksi, että sydämeni on yhtä kylmä ja musta kuin tuon varaston sisus. Tai jäätynyt koirankakka.
Ajaessamme Gandalf-Jarkon kanssa kohti ruokatuntia, muistelimme puberteetti-ikäämme ja sitä kuinka olimme kesätöissä Julius Caesarin palatsissa. Jumalauta Julius oli kiukussa, kun Jarkko puolivitsillä heitti Octavianuksen ristivyöheitolla ruusupensaaseen. Se oli kolme taaleria palkasta pois.

Cupido-Siekkinen ja Karri hidastelivat ruokajonossa. Se oli vaikea paikka minulle ja Jarkolle. Me vanhat miehet toimimme ripeästi, sillä meillä ei ole enää montaakaan vuotta jäljellä, ennenkuin Koden näköinen mies ottaa meidät sinne taivaan kotiin.

Saatuamme ravitsemustasomme nostettua, aitasimme Joken, Hermannin, Ilkan ja Koden kanssa vähän kaikenlaista possuaidalla. Sitten tietenkin Tyranni-Hietanen käski meidät vetämään sinne tänne tuhannesti kirottua hirviaitaa. Ja alkoi tietenkin satamaankin siinä sitten. Ja kuitenkin välillä paistoi aurinko kuumasti. Perkele.

Jostain bipolaarisesta syystä, aloin hirviaita/hyttyshelvetin aikana laulamaan erästä musiikkikappaletta. Ohkainen ystäväni Huutelija-Hermanni ja esimieheni Sähköjänis-Hietsu yhtyivät tähän upean innostavaan musikaaliseen taideteokseen. Näin me lauloimme sitten: http://www.youtube.com/watch?v=iBktYJsJq-E

Huomio: Budo-Karin saa tyytyväiseksi, kun istuttaa hänet kurottajaan. Siellä hänen sielunsa kiinnittyy koneen mieleen ja tapahtuu eräänlainen kvanttimekaanisulottuvuuden astraali-yhdyntä.

Minulle tänään sanottuja asioita:
Jarkko: "Anna makeinen, koira!"
Kode: "Sinä olet kaunis Kristiinankaupunkilainen mies."
Minä itse itselleni mutisten: "Mullahan aukesi vyö taas, saatana."

Huomiseen ihmiskunta.
-Nevis-