Provinssirock 2013 - Loppu tuli

Hei hei pallerot.
Tänään oli herätessä ihan eri tunnelma kuin eilen. Minua ja Jarkkoa hymyilytti, koska tiesimme, että tänään viimein loppuu Provinssirock 2013. Aloitimme työnteon maailman toiseksi pienimmän päätoimittajan eli Syviksen kokoiset eturauhasemme viheltäen. Saimme ihanan nopeasti ja hirveän kivasti lastattua esineitä, asioita ja rikkoutuneita unelmia rullakoihin ja sitten vanhat ukot muovittivat kauniisti. Ripeä oli askeleemme, varma otteemme. Sanoimme toisillemme upeita motivoivia lauseita kuten "Katto ny mua, katto ny mua miten minä osaan, saatana!" ja "Kyllä on vanhalla miehellä vatsa sekaisin".

Hietsu ja Joakim tulivat hieman myöhemmin paikalle, koskapa olivat yötä myöden pörränneet trukeillaan kuin humalaiset kimalaisen muotoiset robotit. Kävimme kaikki neljä romanttisesti syömässä. Jumala laittoi ruokailumme taustoitukseksi yllemme mustia pilviä ja salamoita ja kovaa ääntä ja sadetta.

Syömisen jälkeen se tapahtui; iski väsymys ja oli taas vaikeaa. Teki mieli vain istua. Porkkanat eivät kuitenkaan kuori itseään, eivätkä rinnat hyväile itseään nöpöttäviksi, joten toimeen oli vain tartuttava. Tai kuten heimomme johtaja Urrrgh totesi meille jurakaudella: "Aurrgh mugh tuuk toku toku" eli suomeksi "Paloinahan se Diplodocuskin syödään." Eli pikku hiljaa yksi tavara kerrallaan etenimme. Hommaa oli enemmän kuin tajusimmekaan, mutta Old Bumpy Man 2000 -merkkisten katetriemme kestokykyä uhmaten selvisimme tilanteesta. Oli uskomatonta tajuta, että kohta se olisi ohi. Viimeksi olimme näin helpottuneita, kun vuonna 1625 minä ja Jarkko tapailimme Seilin saaren leprasiirtolassa työskenteleviä kuumia hoitsuja ja neniimme ilmestyneet kuhmut paljastuivatkin vain kuivuneiksi banaanijogurtti-klönteiksi. Tosi juttu.
Vähän neljän jälkeen saimme Provinssirock 2013 -festivaalin pakettiin. Oli jo aikakin, saatana.

Kiitos kaikille työtovereilleni jälleen sinnikkyydestä ja kaikista fantastisista jutskajutskista. Kaikki tietävät keitä te olette. Erityiskiitokset itselleni, että jaksoin kaikki pitkät päivät ilman, että kukaan nainen teki minulle iltaisin voikkuleipiä. Voi vittu sitäkin tilannetta. Aion siis nyt leikata seksikkään terroristipartani, mennä huomenna itse asiakkaaksi festivaaleille, nukkua niin saatanan tavalla, uida, vähentää hirveästi tupakointia ja yrittää etsiä itselleni tyttöystävän. Ilmoitus tulevaisuuden naiselleni: Minun kanssani ei ole helppoa, mutta hirveän mielenkiintoista on ja hellyyttä tulee ovista ja ikkunoista.

Jos vielä teen joskus festivaalitöitä, niin raportoin niistä yksityiskohtaisesti tänne blogiini. Kiitos sinulle arvon lukija, olet kaunis ja rakastan sinua hirveän paljon. Mutta nyt on hyvästien aika: Tsau! Tässä kaikille työtovereilleni ja tulevaisuuden tyttöystävälleni: http://www.youtube.com/watch?v=unI3tU6gr9k

-Nevis-

Provinssirock 2013 - "Tartu minuun ystävä"

Nonni.
Kyllä alkaa olla jaksamisen kannalta mittari täynnä, merkkarit syötynä, tikat heiteltyinä, Erotiikan Maailmat luettuina ja elämän viestikapula tippuneena omiin rattaisiin. Univelka, kuumuus ja pitkät päivät väsyttävät meitä nyt kovasti - onneksi ollaan loppusuoralla.

Tänään oli Jarkon vuoro nukkua pommiin. Miten ihana juttu. Meitä oli enää rivissä Neljä Seinäruusua eli Jarkko, Hietsu, Joakim ja minä. Hietsu ja Jokke ottivat tehtäväkseen kasata väärin asetellut barrikadit uudestaan ja jos joku ei tiedä paljonko kaksimetrinen barrikadi painaa, niin hän on tehnyt täysin oikean ammatinvalinnan elämässään. Siinä oli heill´ rantahurreill´sankartyö, oi oi kun minulla aukesi tänäänkin monasti vyö.

Minä ja Jarkko, vanhat Muistiryhmän hikipingot, otimme vastuullemme Rytmiksen sisätilojen kauniiksi saattamisen. Eli leikimme HahkaWayn poikia (terkkuja vaan mussukkatussukat) ja kasasimme tavaraa rullakoihin ja veimme niitä ala-kerran varastoihin. On oksettavan hirveän kamalahirveää, että tavaraa oli ja on yhä jäljellä mielisairaan homopaljon ja Rytmiksen hissiin mahtuu vain yksi rullakko kerrallaan. Minä olin todella väsynyt ja vartalokoneeni kävin ihan sieluni bensatankin viimeisillä enkelihöyryillä ja kyllä epätoivon musta permanent-tussi oli myös Jarkon kasvoille mutrusuun piirtänyt.
Olin välillä täysin zombie-kunnossa ja Jarkko yritti minua piristää vaihtamalla Pena Lady Ultra UrineDiaper for Menini minun puolestani ja leipomalla sisäreisiini hunajantuoksuista perusrasvaa. Se auttoi hetkeksi.

Jarkon ja minun kauhistuttava tehtävä oli myös viedä kaksi (2) suurehkoa telttaa Lapualle. Ei paljoa naurattanut; itse asiassa vain kerran päästimme sen reissun aikana sellaisen äänen suustamme, joka voitaisiin löyhästi tulkita kevyehköksi naurahdukseksi. Jouduimme nimittäin käsipelin eli täysin manuaalisesti purkamaan ne kaksi telttaa maahan. Yhteensä niissä oli osia noin sata (100) kappaletta. Ei muuten mitään hätää, mutta väsytti.

Palasimme Rytmikselle ja kannoimme siellä hyvinkin raskaita asioita kuten festivaaleilla tarvittavia esineitä, minun lohduttomia sydänsurujani ja Jarkon muistoja keikoilla tekemistään sormitusvirheistä mustilla koskettimilla.

Jarkko totesi ruokatauolla minulle säälivä katse silmissään: "Ei ne naiset sullekaan varmaan sitten ole koko kesänä mitään leipiä tehneet." Oikeassahan tuo vanha kilipukki oli. Yksin pitää minun kantaa itseni päivästä toiseen.

Ei Hietsulla ja Jokellakaan ollut mitenkään hymypoika-päivä. Kaikilla oli vaikeaa. Viimeksi on ollut yhtä vaikeaa kaikilla, kun Jarkolla oli maha sekaisin Ardennien taistelussa vuonna 1944 ja hän teki sen virheen, että luuli pimeässä soppatykkiä upseerien vesiklosetiksi. Onneksi itse olin juuri silloin kihartamassa hiuksiani vaihtotuliasemassa.

Meillä oli tarkoituksena Jarkon kanssa tehdä tänään pitkä päivä, jottei huomenna tarvitsisi niin sitten mennä paljoakaan töihin. Meiltä kuitenkin loppui voima ja asenne ja avanteistamme tilavuus. Huomenna pitää vielä sitten jaksaa: http://www.youtube.com/watch?v=MwPb7g_BlXQ

Nähdään vielä.
-Nevis-

Provinssirock 2013 - Pelkoa ja patjoja Kaustisella

Hipsistä hups.
Meidän oli tarkoitus tänään kokoontua klo 08.00 Rytmiksellä, juoda aamukahvit/teet ja lähteä sitten ajamaan kohti Kaustista palauttamaan patjoja klo 08.30. Heräsin kätevästi klo 08.20 Hietsun puhelinsoittoon. Pommiinhan minä perkele nukuin. Samoin naapurin nuori herra Joakim. Hienosti me Marttilan pojat osaamme.

Meillä oli fantastinen autosaattue. Yhdessä mustassa kuorma-autossa olimme me vanhukset Jarkko ja minä: Koodinimi Musta Svante. Toisessa valkoisessa ajoneuvossa olivat Rasputin-Siekkinen ja Joakim: Koodinimi Valkoinen nuoriso. Sitten oli vielä Manni, jossa matkustivat Emppu ja Hietsu: Koodinimi Empun koti. Koodinimet olivat elintärkeitä, koska meillä oli radiopuhelimet, joilla kommunikoimme eli pidimme tietovisailua autokuntien kesken. Voi miten ihanan enkelinvaaleanpunaisen tuplavauvasöpöä meiltä. 

Teimme pit-stopin Lapualla ja joo. Enempää en siitä asiasta voi kertoa, vaan joudun sensuroimaan ensi kertaa itseäni, koska tätä lukee tuotantopäällikön avovaimo silloin tällöin ja kaikki naiset ja ihan maailman kaikki. Hirveitä ovelia lurjuksia osa meistä on. Siinä kaikki mitä voin sanoa.

Matkalla siis pidimme tietovisailua. Kysymykset vaihtelivat minun ja Jarkon erotiikasta naisen lantioon ja myrkyllisistä eläimistä BMX-pyöräilyn kautta Hietsun lapsuuteen. Minä ja Jarkko olimme huonoimpia. Meidän iässämme pitää keskittyä katsos siihen, että aamulla muistaa juoda ananasmehua, jotta katetrin ja kannettavan dialyysikoneen säiliön vaihto on aromin raikantamisen takia helpompaa. Emmekä me tiedä ketään BMX- pyöräilijää nimeltä, saatana. Ei meidän iässämme ollut aikaa ajella pyörillä pitkin metsiköitä; kyllä siinä olisi tullut venäläisen kuula ja kumin puhkaissut. Aivan kuten kävi Jarkon tasanko-gnuun muotoisille ilmapalloille, kun juhlimme hänen 14-v syntymäpäiväänsä Syvärin etulinjan vallihaudassa. Kakku oli ihan hyvää, mutta ilman ilmapalloja jäi juhlista hieman paha maku suuhun. Vieläkin saatana puistattaa.

Kun pääsimme Kaustiselle meitä oli taas vastassa se mies, jolla on kiharemmat kiharat kuin minulla. Tällä kertaa hänen hiustensa väri oli muuttunut vihreäksi. Hän meitä opasti paikasta toiseen, kun palauttelimme 740:tä patjaa.

Veimme eräälle pikkukoululle patjoja ja ovia oli avaamassa varttunut naishenkilö. Hänen mielestään kasaamamme patjat olivat hieman vinossa ja hän ripitti meitä siitä vahvasti useiden vuosien nalkuttamis-kokemuksella. Hietsulta paloi osittain nakki ja meillä muillakin kävi sydän kierroksilla, mutta saimme ilmaistua itsemme pelkästään sivistyneesti.

Pitkin päivää tiputtelimme patjoja pitkin pelimannien Pyhää Maata. Aikataulumme kärsi jatkuvasta edestakaisin ajelusta ja voivoi meitä äidin pikku kultamussukkarassukoita.

Ruokailun jälkeen ajoimme takaisin Seinäjoelle ja haimme vielä lisää patjoja Kärjen koululta. Ilmeistä päätellen patjojen loputon demonimeri oli musertanut joidenkin meidän tahdonvoiman ja halun elää. Tilanne oli yhtä vaikea kuin suunsa polttaneella kädettömällä miehellä vuotuisessa Rintaliivien aukaisu -kilpailussa.

Huomenna me taas sitten jatketaan. Tässä piristykseksi ainakin Hietsulle upea Ibiza-biisi, jonka nimi kertoo energiatasostamme kaiken: http://www.youtube.com/watch?v=XKowjp6K0hU

-Nevis-

Provinssirock 2013 - Juhannuksen jälkeinen tosi kiva maanantai

Jepsistä heips.
Jumalauta, että meillä oli räjähtävä lähtö tänä aamuna. Meitä oli rivissä tänään enää Tuomiopäivän Nyrkki eli Jarkko, Hietsu, Joakim, Emppu ja minä. Ilmassa oli käsittämätöntä pirteyttä ja kaikki tuntui niin kovin helpolta ja hirveän kivalta. Kukaan ei ollut väsynyt ja upeasti vain meni.

Aloitimme Empun kanssa hakemalla vielä Manni-kuormallisen esineistöä Törnävän saarelta. Oli huippukivaa taas käsitellä hirviaitoja, koska on todella upeaa, kun niiden piikit pistävät omaan ihmislihaan käsittämättömän hienon tuntuisia reikiä. Pidin kovasti myös siitä, että löysimme vielä useita tavaroita luonnosta, jotka meillä oli uskomaton etuoikeus ottaa kyytiin. Hiekkakenttä haisi niin maukkaalta festivaalin jälkeen, että päätin uhrata aamupalani Äiti Maalle ja oksensin oikein kunnolla. Oli niin fantastisen herkkä hetki, että minulta valui oikein kyyneleet silmistäni tämän iloisen tapahtuman jälkeen. Emppu totesi minulle rauhallisesti superihanaa ylenantamistani katsellessaan: "Mä voin kelkkoa nämä tavarat Manniin, niin saat rauhassa oksentaa." Sitten hän nauroi minulle. Se oli mahtavaa, koska tykkään antaa iloa ihmisille. Hei jess!

Emppu päätti ajaa meidät kaksi kertaa täysin harhaan. Hienoa Mika. Ei meillä ollutkaan tänään ollenkaan kiire.

Muut pojjat laittelivat Rytmiksen päässä asioita paikoilleen. On rajattoman kaunista ja mainiota, että koko Rytmiksen sali on aivan täynnä tavaraa. Meille tulee ylimahtavia hetkiä tällä viikolla, kun saamme niitä laittaa kaikkiin mukaviin paikkoihin. Voi vitsit mä en kestä!

Veimme tänään myös rullakoita todella hienon määrän ja kannoimme sohvia, eikä meillä jääneet sormet mihinkään väliin. Eikä törmätty yhtään mihinkään.

Kylläpäs oli sitten myös jepsistä jeps-juttu, kun saimme lastata 740 patjaa kolmeen kuorma-autoon. Patjathan eivät paina mitään, vaan ovat höyhenkevyitä. Minusta oli erityisen ultramainiota, että Jarkko ei päässyt kantamaan patjoja aluksi ollenkaan ja saimme oikein nelistään siirtää niitä pehmeitä unelmajutskia. Lisäksi koimme suuria onnellisuuden hetkiä, kun odottelimme kauan ihmisiä, jotka tulivat avaamaan meille ovia. Oli kaunista sekin, että emme löytäneet kaikkia patjoja ollenkaan heti. Lauloimme työskennellessämme kaikkien tuntemaa perinteistä espanjalaista työlaulua "Ai ai ai Dolorés (penissimus ý vagina)". Ai että miten superia!

Tämän päivän uskomattomasta sujuvuudesta tuli mieleen se, kun olimme Jarkon kanssa Intiassa vuonna 1857 sepoykapinan aikana. Jäimme siellä kiinni siitä, että laitoimme Turun punaista sinappia Eversti Simon C. Ockringin rottweilerin peräaukkoon. Olemme eläinrakkaita ja hyviä ihmisiä Jarkon kanssa, mutta se kirottu piski ansaitsi sen, koskapa söi Jarkon eebenpuisesta nokkahuilusta suukappaleen. Vaikeaa on, jos ei soitto soi.

Huomiseksi synnymme uudestaan kuin Feenix-linnut ja meillä on edessämme ekskursio-tyyppinen työtehtävä.
Näin vaan: http://www.youtube.com/watch?v=pmMne02n5Cw

Tsaukki huomiseen.
-Nevis-

Provinssirock 2013 - Sydämeni on suuri

Hei te lapset ja aikuiset.
Tänään mentiin ja meinattiin. Työnkuvamme koostui siitä, että lastasimme käsin ja erilaisten piikeillä varustettujen motorisoitujen ajoneuvojen avulla painavia esineitä kuljetuskalustoon ja sitten purkasimme sen Rytmikselle ja peltihallille. Minä ja Hermanni otimme taas Jumperin ja kannoimme vartaloidemme suorituskykyä uhmaten asioita ja jutskia. Minulla aukesi vyö päivän aikana ainakin vittu sata kertaa; se on tämä vanhan miehen eturauhanen, kun se on Elefanttimiehen mopokypärän kokoinen, niin pullauttaahan se auki ihan mitä vaan. 

Ruokatauolla muistelin Karille sitä, kun olin noin 230 jKr. muutaman kuukauden Kentaurina. Se oli hirveän vaikeaa aikaa. Piti nukkua puuta vasten ja koska olen aina pitänyt ihmisnaisista, niin jouduin sen aikaiselle Treffipalstalle eli marmoritaululle hakkaamaan seuraavanlaisen ilmoituksen: "Jännittävän näköinen miesolento etsii huumorintajuista naista. p.s. Osaathan kengittää?" Sain vain kolme vastausta. En suosittele Kentaurina olemista kenellekään.

Tänään meni Hietsulla herne nenään, saatana. Hän söi hernekeittoa ja nauroi samaan aikaan tai jotain. Sinne sieraimeen asti eksyi keitetty vihreä lämmin kasvi.

Raksaperheemme nuorimmaiset alkoivat näyttää voimakkaita väsymyksen merkkejä iltapäivällä. Mr.LoveFinland-Siekkinen oli välillä aivan horroksessa ja nuoren hoikan ystäväni Hermannin ajolinjat vetivät oikealle niin perkeleellisellä tavalla, että minä astuin rattiin. Siis kyllähän minua ja Jarkkoakin väsytti, mutta buurisodan käyneinä miehinä selvisimme ihan OK. Budo-Karilla ei ollut mikään; siellä hän vain hymyili ja ajoi useita tonneja painavalla robotin näköisellä piikkikoneperkeleellä. Kari on kuitenkin ollut valmistamassa Kristuksen Viimeiselle ehtoolliselle jälkiruokaa, joten hän ei pienistä hätkähdä. Koittakaa saatana itse valmistaa valkosuklaa-pannacottaa ilman jääkaappia, niin tiedätte mitä tarkoittaa sana "ongelma".

Jouduin illalla laittamaan talkkia taas Jarkon peppuun, kun se vanha jäärä ajoi koko päivän trukkia ja persehän siinä mossahti huonoon kuntoon. Aikuiselle miehelle talkin laittaminen takapuoleen on kuulkaa laseritarkkaa hommaa; siinä kun possauttaa talkkia sentin vinoon niin ollaan jo "ei sinne ennen papin aamenta"- alueella. Onneksi minulla on jo kertynyt kokemusta vuosien varrella talkitsemisesta ja Jarkon vartalon salaisen pyöreistä muodoista.

Saimme tänään Provinssialueen purettua tasan klo 20.13. Jos katsoo nopeasti silmällä, niin vaikuttaa siltä, että aivan kaikki esineet on saatu tuotua pois. Asia ei ole kuitenkaan ihan näin; palaan tähän asiaan maanantaina uuden blogimerkinnän myötä. Nyt seuraa ansaittu juhannustauko. Nyt voin vihdoin itkeä väsymystäni ja sitä, ettei kukaan nainen tehnyt minulle iltaisin yhtäkään voikkuleipää. Hameväki, hävetkää.
Tästä:http://www.youtube.com/watch?v=EQJUUDsfRek

Hyvää keskikesän juhlaa.
-Nevis-

Provinssirock 2013 - "Tuossa on jonkun pojan paita"

Jupsista hei.
Tänään oli kai keskiviikko laskujeni mukaan. Raksajoukkomme oli kuin kasa mutanttimuurahaisia, joilla on kääntyvät peukalot ja aivoihin integroitu ryhmän sisäinen radiopuhelinyhteys. Hirveällä sihinällä ja sähinällä asioita tapahtui. Minä ja Hermanni itseohjauduimme koko päivän ja siirtelimme tavaroita manuaalisesti Jumper- merkkiseen ilmastoituun pakettiautoon ja sieltä sitten pois. En oikein muista enää, että mitä kaikkea me kannoimme, mutta kaikenlaisia esineitä, asioita ja vipstaakeja ja hypotenuusia. Kaikenlaisia sellaisia jutskajutskia, joita tarvitaan festivaalin rakennuksessa ja sen aikana. Kuljetimme myös Niilon hampaita edestakaisin (ei, älkää kysykö). Meidän molempien isät ovat rekkamiehiä ja meitä varoittivat teini-iässä, että "et sitten saatana ala tekemään mitään fyysistä työtä, vaan menet yli-opistoon." Kuuntelimmeko me? Emme. Taidamme silti olla onnellisia näin. ...Näin ainakin joka yö sanomme itsellemme tyynynliina ja kalsarit epätoivon viiltävimmistä kyyneleistä läpimärkinä.

Kauheasti tapahtui kaikenlaista, mutta en muista kovinkaan hyvin mitään tekemiäni asioita. Muistini ei ole ollut entisellään sen jälkeen, kun Jarkko päätti hieman huvitella Normandian maihinnousussa Omaha Beachillä ja heitti minua suolasirottimella nenään. Aivastin sen seurauksena niin voimakkaasti, saatana, että kypärä tippui ja eiköhän siellä ollut joku sakemanni sitten niin vikkelänä, että ampui viillon otsaani. Aivovammahan siitä tuli. Vieläkin on arpi tuossa kulmakarvojen välissä. Onneksi kostin Jarkolle laittamalla hapankaalia ja ananasmurskaa hänen saappaaseensa Operaatio Market Gardenissa; sen verran tuo Nurmon painija hämmästyi jalkaansa ilkeästi hyväilevää kylmää nestemassaa, että kaatui perkuli ja löi sivuraivonsa panssarivaunun tykkitorniin ja aivot saivat kolhun. Eli ei se Jarkkokaan paljon mitään tästä(kään) päivästä muista.

Hermannin kanssa purkasimme lähes kahdestaan Kyrkösjärven leirintäalueen (Kastike-Kode auttoi meitä puoli tuntia). Oli kamalan kuuma ja meillä oli jo valmiiksi jano ja nälkä, joten emme ottaneet tietenkään mitään juotavaa nestettä mukaan. En suosittele kenellekään.
Autoimme myös Jarkkoa hieman purkamaan ns.putkikamaa. Jos Jarkko hydrauliominaisuuksilla varustetulla ajoneuvolla ajaessaan sanoo lauseen "O´ou!", niin silloin kannattaa varoa. Muuta en sano.

Hirveän hyvin saimme tänään aikaan, sillä aivan kaikki rakennelmat ovat nyt purettuna ja pieninä palasina lavoilla hallitusti sidottuna. Saimme myös ihan kivasti asioita kuljettua ihan pois asti.
Voi miten fantastisen superupeaa ja ylivetoa! Me olemme tällaisia: http://www.youtube.com/watch?v=2XYAwpVtYrE&noredirect=1

Huomenna taas sitten jotain.
-Nevis-

Provinssirock 2013 - Tiistai on temppuja täynnä

Ja hei taas.
Voi meitä henkipattoja. Emme päässeet vielä tänäänkään eroon kylmäkaappien ja alkoholin kantamisesta. Vyömalli-Hermannin kanssa ajelimme pakettiautolla edellä mainittuja tavara-asioita niin saatanasti sinne tänne. Voin kertoa, että ennen Juhannusta ei tee mieli yhtään alkoholia, kun sitä on viisi päivää kantanut kurkunpää hiessä. Veimme myös sammuttimia palo-asemalle; mainittakoon nyt, etteivät ne palomiehet nyt niin komeita ja vahvoja ole. Hermanni on huomattavasti paremman näköinen ja minä olen vahvempi kuin kohtaamamme palomiehet. Oli nekin kundit ihan alright, mutteivat mitään verrattuna meihin, jos meistä saisi tehtyä hybridin. Jos me tekisimme Hermannin kanssa poikalapsen, niin voi helvetin perse, miten naiset olisivat ihan hupsuhassuina sitten. Valitettavasti kun olemme Hermannin kanssa eri ihmisyksiköitä, niin meillä on näitä erottuvia fyysisiä- ja luonnevikoja hirveästi. Niin kovin hirveästi...

Tavaraa ajettiin ja asioita purettiin muun ryhmän toimesta. Jarkko keksi sunnuntaina älykkään peruutuksen ja sitä käytimme Hermannin kanssa aina kun jaksoimme. Eli kaksi kertaa.
Harmittaa kovin, ettemme ole tänä vuonna ehtineet nähdä yhtään pikkuväkeä. (Onhan meillä tuo Leprakauni-Kimmo, muttei se ole sama asia.) Kuten muistatte, niin viime vuonna meihin iski maahis-depressiivisyys, kun koko ajan oli sädekeijut ja puutontut tiellä. Sieltä ne puskista huutelivat ja laulelivat meille. Näimme toki oravan ruoka-tauolla, ja kuten kaikki tietävät ilman pienintäkään epäilystä, niin oravat ovat kääpiö-maahisten ratsuja. Yritin katsoa, josko pitkähännän selässä olisi ollut pikkuväen edustajia, mutta kurre oli liian vikkelä. Niin kovin vikkelä...

Minä ja Hermanni autoimme myös Kulturakasmurusokeribeibe-Siekkistä tavaroiden kuljetuksessa. Minun maailmani särkyi tänään totaalisesti, kun Siekkinen ilmoitti, että hän oli päästänyt suolistokaasua. Mitä helvettiä?!! Minä luulin, että presidentit, missit ja maailman täydellisin rakastaja eli Siekkinen eivät ole inhimillisten tarpeiden orjia, mutta olin väärässä; niin kovin väärässä...

Minä vielä Etevä-Empun kanssa vein tynnyreitä työpäivän päätteeksi. Pidän tynnyreistä. Ne ovat pyöreitä. Niin kovin pyöreitä...

Huomenna sitten taas.
-Nevis-

Provinssirock 2013 - Zombiet tulevat

No niin ja taas.
Ensin kerron teille muutamia edellisistä blogimerkinnöistä unohtamiani timantinkovia faktoja festivaaliviikonlopulta.
1. Me söimme Jarkon kanssa suklaamoussea niin saatanasti koko ajan. Vanhojen miesten parrat olivat suklaasta kankeina.
2. Harvoin enää nykyään näkee, että vanhat pulleat ukot tanssivat aamulla Madonnan ihanaa "Holiday" -hittiä, mutta tänä aamuna niin kävi, kun repäisimme Jarkon kanssa. Pelottavan seksikäs "Mulla on nännit, peukalot, mutrusuu ja narut" - tanssimme oli fantastinen näky koko luomakunnalle. Viimeksi olimme Jarkon kanssa näin seksikkäitä, kun vuonna 1912 dokasimme Rasputinin ja palvelustyttöjen kanssa tsaari Nikolai II:sen makuuhuoneessa.
3. En ehtinyt nähdä Down -orkesteria.
4. Minun päähäni kaatui baaritiski. Koin hyvin epämiellyttävää fyysistä tuskaa.
5. Jarkko kelmutti hyvin mielellään asioita.

Sateinen sunnuntai, joka kesti meillä yli 20 tuntia, oli selvästi tänään vaatinut lihalliset veronsa. Sekään tietenkään ei auta, että ruokavaliomme on koostunut viimeiset kolme päivää makeisista ja tupakasta. Hietsun silmäpussit olivat kehittäneet tajunnan; vasen sanoi minulle amerikanenglannilla "How you doin´?" ja oikea kuiskasi minulle käheällä äänellä "Please kill me..."
Kyllä suti nyt. Olimme aivan zombieina ja vain vaivoin pystyimme hienomotorisiin toimintoihin. Hermannin kanssa kuljettelimme alkoholia ja kannoimme tavallisiakin tavaroita ja järjestelimme Rytmikorjaamoa. Muut purkasivat rakenteita ja kuljettivat kaikenlaista.
Sotahistoriasta kiinnostuneena yksityishenkilönä voin kertoa, että Toisen maailmansodan loppupuolella siviiliväestö kyseli perääntyviltä saksalaissotilailta, että mitä he haluaisivat eniten ja vastaus oli: "Kunpa saisimme nukkua edes tunnin." Sama ajatus oli meillä pitkin päivää. Eli meidän toimintamme vertautui tänään sodan hävinneen paskamaan sotilaiden ahdinkoon. Minä olisin monta kertaa puhjennut itkuun, jos minulla ei olisi ollut tätä nestehukkaa.
Sen verran oli kyllä väsy (ja on yhä tätä blogia kirjoittaessani), että piti puhua koko ajan hirveän huonoja juttuja, että pystyimme pitämään itsemme käynnissä. Keksimme erilaisia iskelmä-orkestereiden nimiä:
Koko Jambo & Puolikkaat. 
Jorma Kurkku & Kultaiset suihkukaivot
Raija Lelu & Persikkabarbiet
Suvi Virsi & Pyhät vedet

Eli näin sekaisin me olimme. Nyt nukkumaan. Pitäisi saada Provinssirock 2013 vietyä pois Juhannukseksi.
P.S. SavonSeksiKone-Siekkinen

Pelkään näkeväni pahoja ja kummallisia unia, kun nyt vihdoin saan nukkua: http://www.youtube.com/watch?v=qp8zbNH24uU

Palataan.
-Nevis-

Provinssirock 2013 - Sunnuntai

No niin, no niin.
Referoin nopeasti päivän kulun, koska on kiire. Ja nyt: Aamumme lähti käyntiin siten, että Hermanni ja PuppyLove-Siekkinen lähtivät hakemaan jonkun bändin kamoja jostakin. Minä, Vesku, Säilä, Elpä ja telttamies Immu siirsimme ateenateltan paikasta A paikkaan B. Aikataulu oli tiukka, joten emme ehtineet purkaa kyseisen teltan kattoa, vaan olimme pakotettuja kantamaan sen käsivoimin armeijasillan yli. Jos joku ei tiedä minkälaista on kantaa käsin ateenateltan kattoa kyseisissä olosuhteissa, niin annan nyt siitä yksityiskohtaisen kuvauksen: Se on perseestä.
Sitten me laittelimme aitaa ja kaikenlaista söpöä.

Päivä eteni omalla painollaan ja aloitimme festivaalin purkamisen heti Yle -X teltan hiljennettyä. Kyllä kaikenlaista sitten tehtiin ja voi voi. Purkuryhmämme oli Hietsu, Jakke, Petteri, Hermanni, Kari, Elpä, Säilä, Vesku, Saku ja minä. Oli siinä myös Kråter/Välimaa ravintolahommia tekemässä.
Minä, Hermanni, Saku ja Jarkko keräsimme tavaroita ja kannoimme viinaa ja myöhemmin kylmäkaappeja, joita olikin sitten ihan mielisairaan vitun homona eli enemmän kuin ikinä ikinä koskaan ja paljon oli niitä. Koko ryhmä loppujen lopuksi liittyi kylmäkaappi-spektaakkeliin.
Klo 07 saimme tilanteen hoidettua päätökseen. Tupakkaa paloi kuin puolalaisilla vartiomiehillä vuonna 1939.
Nyt täytyy mennä takaisin töihin.

-Nevis-

Provinssirock 2013 - Lauantai

Hipsistä.
Päivä lähti käyntiin voimakkaasti. Kari ja Jarkko ajoivat kurottajalla tavaroita ja me Hermannin kanssa veimme pulla-autolla kylmäkaappeja. Hermanni peruutti puuhunkin. Siihen juuri samaan saatanan luontoesteeseen, jota päin olen itse peruuttanut vuosien varrella noin kolme kertaa. Miksi Jumala sen on siihen meidän tiellemme laittanut täysin kuolleeseen kulmaan? Hä? Kråter ja Välimaa (kalju runopoikarokkia soittava mies) siirtelivät kassoja ja alkoholia. Vesku, Elpä ja Säilä sekoilivat jotain jossain.

Edellä mainitun surkuhupaisan episodin jälkeen tippui syliimme tasaiseen tahtiin työnakkeja. Kättemme kautta muodostui erilaisia hyvinkin jännittäviä ongelmanratkaisuja. Viimeksi olemme olleet näin luovalla päällä, kun Jarkon kanssa autoimme Bachia sovittamaan Toccatan ja fuugan d-mollissa. Siinä sitä oli urku auki.

Kymmeneen vuoteen en ole kokenut festivaalipäivystyksessä sellaista työtehtävää kuin tänään oli. Minä jouduin näkemään siinä tiimellyksessä kolme pientä suomalaista penistä. En pitänyt näystä. Onhan minullakin pieni penis, mutta kun se on niin hurjan samettisen söpö, että jaksan sitä päivittäin katsella. Minut myös pakotettiin katsomaan bajamajan ammottavaan aukkoon ja raportoimaan siellä vallitsevasta tilanteesta radiopuhelimitse sitten. Hirveän vaikeaa oli.

Emppu vaihtoi vapaalle ja IkuinenRakkaus-Siekkinen tuli hänen tilalleen kuorma-autopäivystäjäksi. Emppu joi alkoholia sisältäviä juomia ja teki jälleen sen hirmuisen virheen, että tuli raksaleiriimme nukkumaan. Me raksakundit olemme herkkiä mutta hassutteluun taipuvaisia pikkupaskiaisia. Niinpä Hermannin kanssa mustaa tussia hyväksikäyttäen piirsimme nukkuvasta Empusta kivan koiran ja Kari taiteili korvat vielä siihen päälle. Niin suloinen tuli Empusta, että olisi tehnyt mieli viedä hänet kotiin ja laittaa sängynpäätyyn läähättämään ja aamulla minulle tohveleita noutamaan. Luunmuotoisia kivoja keksejä olisin Empulle syöttänyt.

Kannoin sidukkaa tyyliin paljon tänään ja sain teltankin pystyyn. Olen silti ihmisenä hieman kehno.

Huomenna sitten taas ollaan ja laitetaan kaikenlaista.
-Nevis-

Provinssirock 2013 - Perjantai

Heissulivei ihmiset.

Mistä teidän festivaaliperjantainne koostui?
Minulla se koostui siitä, että heräsin aamukasiksi ryhmäni kanssa raksailemaan ravintoloita loppuun. Ei ollut edes kovinkaan kiire. Viimeisen ravintolan aidan sain kiinnitettyä 3 minuuttia ennen porttien aukaisua.
Kävimme välillä Budo-Karin kanssa kodeissamme suihkussa ja sitten aloitimme hirveän fantastisen raksapäivystyksen.
Korjasimme Karin kanssa erilaisia "Voi jeesusmaria perkeleen perkele, tämäkin saatana nyt sitten" -tyyppisiä tilanteita. Myös Hermanni, Emppu, Säilä, Elpä, Vesku, Hietsu ja Jarkko päivystivät. Minä ja Jarkko, nuijasodan käyneet miehet, vertailimme siinä valitettavassa käsikähmässä saamiamme vammoja. Minulla esimerkiksi on keskellä pulleaa vatsaani sellainen kuoppa aivan navan kohdalla.

Välillä satoi. En pitänyt siitä. Oli kylmä kuin alilämpöisten nekrofiilien lumilinnassa pitämässä kokouksessaan.

Minun perjantaini koostui myös siitä, että minä laitoin kelmua juomalavojen ympärille noin klo 03.12 Itä-Saksalaisen naisten kuulantyöntöjoukkueen valmentajan näköisen ravintolapäällikön eli Sakun kanssa. Valitettavasti katseeni osui hänen persvakoonsa useasti kyseisen prosessin aikana. Juomat piti tietenkin peitellä sitten. Haimme pressua. Emme jaksaneet Sakun kanssa avata hänen autonsa taka-ovea, joten tungimme yhden pressun hänen Mitsubishi- merkkisen maastoautonsa siipikarjapuskuriin ja yhden erittäin märän pressun kuljetin sylissäni.

Nyt on sitten märät vaatteet ja nälkä. Söin vain suklaata, koska en jaksa muuta. Hei, nyt saatana oikeasti; voisiko joku simuloida huomenyönä tyttöystävääni ja riisua minulta märät vaatteet pois ja tehdä vihdoin sen saatanan voileivän? Ei tästä mitään tule. En minä pärjää yksin. Onhan se jo nähty. Lupaan upean illallisen siitä sitten. Goottipunkkarit älkööt vaivautuko. Nyt nukkumaan ja kympiltä ylös.

Tsippidii.
-Nevis-

Provinssirock 2013 - Missä ne mun voileivät on?

Tsaukki vaan.
Koska kellon pikkuviisari ja isoviisari ovat siten, että on myöhä ja koska olen väsynyt, niin tänään on hieman erilainen blogimerkintä. Kyllä te kaikki huomiokykyiset äidin omat pikku pussieläimet olette jo saaneet täydellisen yksityiskohtaisen kuvan siitä, minkälaista on rakentaa Provinssirockia. Siksi teemme nyt niin, että käyn tämän päivän läpi sanomalehtityyliin. Eli minä kirjoitan otsikoita ja te voitte sitten mielikuvitella uutisen siihen perään sitten. Ymmärsittekö, saatana? Ja lähtee:

"Kylmäkaapit saapuivat Provinssialueelle  - nakki paloi kymmenessä tunnissa"

"Viinalasti saapui Provinssialueelle - mitä sitten?"

"Lihapullakastikkeen seassa oli iltapäivällä pekonia - kiitos porsaille uhrilahjasta"

"Nevanpään ja Hermannin asunnot täysin siivottomia Provinssin jäljiltä - ´Onko se mikään ihme?´, kysyy Jumala ja äiti"

"Hermanni löysi tonnikalapizzan palan suihkustaan - nyt sutii Seinäjoen Kärjessä niin saatanan tavalla"

"Koden leka osui melkein Nevistä munille - toinen leka pysyi housuissa"

"Nevis kasteli Hermannin - Erotiikan Maailma ei kiinnostunut asiasta"

"Emppu alkoi seurustelemaan - meneekö taas vituiksi?"

"Säilä lähes mestasi Sakun kurottajan piikeillä - sitä se on"

"Siekkinen ajoi Atecolla väsyksissä - viekö hellä Savolainen tuplakonsonanttilepertely kaiken energian apinamieheltämme?"

"Koden parrasta löytyi hiuksi, joka näytti olevan Neviksen kihara - voi jeesus, tähänkö tämä on mennyt yksinäisillä miehillä?"

"Jos Miles Davis olisi ollut eurooppalainen, olisiko hänen nimensä ollut Kilometres Davis?"


Yritän jossain vaiheessa raportoida tarkemmin viikonlopun kulusta. Oikein hyvää Provinssirockia kaikille.
http://www.youtube.com/watch?v=V5fuP3teihg

-Nevis-

Provinssirock 2013 - Keskiviikko

No niin ja hei.
Päivä lähti käyntiin lupaavasti aamupalalla. Linnut sirkuttivat ja säksättivät puissa, jossain hyppelehti pieni muurahainen iloisena, yksisarviset lauloivat marjapensaissa ja aamupuuro oli maukasta. Tämän jälkeen homma tussahtikin sitten käsille.
Olin mielessäni kuvitellut ja päässäni laskeskellut erilaisten olutraksaan liittyvien työsuoritteiden sujuvuutta ja aikamäärettä. Tuo unelmani koki väkivaltaisen menehtymisen, kun tajusin, että erään isohkon työtehtävän eteneminen oli täysin estynyt meistä riippumattomista syistä. Sinne yhden työpisteemme maantieteelliseen keskiöön oli joku laskenut dimensiot täysin väärin ja käsittämättömän virheellisessä paikassa oli se yksi jutska. Silmästäni valui yksinäinen kyynel poskelleni, josta sen pieni perhosen näköinen enkeli nouti surujen taivaaseen.

Porkkanat eivät kuitenkaan syö - tai edes kuori - itseään, joten rohkeasti kävimme toimeen. Olutraksaryhmämme aloitti sellaisten kivojen baaritiskien kasaamisen ja aitaa laitettiin ja muovia ja heloja ja kylläpä vain. Muu raksaryhmämme teki ilmeisesti jotain myös. Otan/rennosti/koska/olen/hieman/renttu-Emppu haki minulle teltan Rytmikseltä. Hymyilen/koska/minua/rakastetaan-Siekkinen taisi ajella tavaroita kanssa. Ei/tämä/ole/takussa/tämä/on/kaikki/rastaa-Joakim ja Minäpäs/osaan/kungfua-Kari auttelivat meitä välillä ravintoloiden kasauksessa. Lähin työparini oli koko päivän Ei/minua/kukaan/rakasta/paitsi/Nevis/platonisesti-Kode. Ravintolapäällikkö Näytän/siltä/että/olisin/saksalainen/vartiomies-Saku pyöri kanssani siellä täällä asioita miettimässä.

Homma alkoi taas sujua ja voi jettä. Sitten jonkun ajan jälkeen Saku oli minuun yhteydessä puhelimitse ja vieläpä omin sanoin. Hän ilmoitti minulle jälleen järkyttävän huonon uutisen. Miten ilkeä mies.
Siinä vaiheessa aivoni löivät tyhjää jonkun aikaa. Onneksi kuulin kahvitauolla, että myös Minä/haisen/painimatolta-Jarkolla ja Lommoposki-Hermannilla oli sutinut niin saatanasti päivän mittaan. Onneksi meillä kaikilla on luolamiesten vaistot ja kykenemme toimimaan osittain myös täysin ilman aivokapasiteettia.
Taas mentiin. Voidaan siis turvallisesti todeta, että päivä eteni sykleissä.

Erehdyin tänään sanomaan Budo-Karin vieressä lauseen: "Minä olen vain tällainen vanha mies". Karin katseesta luin virkkeen: "Saatana, kun minä olin nuori, niin meillä oli vielä häntä, että pysyimme pystyssä sulan laavan keskellä." Häpesin. Kari on meistä vanhin ja viisain.

Tontille pamahti jossain vaiheessa Miikka, tuo pienen päätoimittaja Syviksen henkisillä korkokengillä kivaksi piiskaama toimittajapoika. Miikka videokuvasi minua ja Sakua. En tiedä mihin julkaisuun. Melko luultavasti ensi helmikuun Playgirl - the ugly edition tv-sarjaan.

Minä/osaan/jo/pukea/itse-Kimmo sanoi minulle tänään, että jos hän olisi nainen, niin hän halaisi minua ja oikein puskisi tissinsä minua vasten. Tuli parempi mieli. Kiitos Kimmo, olet 12% ajasta yliveto!

Kävin myös tänään rasvaamassa Jarkon pepun. Kun ei se saatana enää muista, että inkontinenssivaipat tulisi vaihtaa edes kerran viikossa. Hirveän punainen oli vanhan miehen pylly. Onneksi hänen ihonsa on minun laillani vielä terveen harmaa ja paperinen. Pitää lopettaa raportointi nyt. Minulla se Muistiryhmä alkaa kohta. 

Huomenna on torstai. Anteeksi työtoverit, että olin tänään epäjohdonmukainen: http://www.youtube.com/watch?v=lai233gCLPE
-Nevis-

Provinssirock 2013 - Kylläpäs on nyt sitten

Heippistä heps.
Tänään lähti oikein mukavasti, koskapa päätin ottaa aivoni mukaan töihin. Minulla oli jopa positiivisia tunteita kuolleessa sydämessäni.
Aamulla tutkivaa asennejournalismia ja kultaisella leikkauksella varustettua henkilövalokuvausta tuli paikalle harrastamaan maailman toiseksi pienin päätoimittaja Syvis. Kuten kaikki tietävät, maailman pienin päätoimittaja on Sambialaisen Makawi Ubasusu bo´bo -lehden N´bolo Naxnax Bwana. Hän harrastaa keramiikkaa.

Ravintoloiden rakentaminen eli tuttavallisemmin olutraksailu pääsi viimein kunnolla lentoon kuin vastasyntynyt gaselli. Delegoin Kråterille ja Vainikaiselle pari juttuja ja Koden päästin ajelemaan trukilla niin jumalautsi hienosti. Itse menin Jarkon kanssa Tangovarastolle eli palasin synkkään epätoivon labyrinttiin, jossa minua odotti jälleen Minotaurus nimeltä tangopöydät. Sinne tulivat myös raksanuoremme Emppu ja Aleksi. Selvisimme Tangovarastolta hyväksyttävin miestappioin.

Keskustelimme Jarkon kanssa siitä, että nyt on meillä paljon parempi päivä. Että nyt on niin lutuisen ihanasti ajatukset kohdillaan. Että nyt pystymme tekemään järkevästi ja miettimään rauhassa erilaisia työtilanteita tupangit suussa ja asioita tapahtuu järkevästi ja oikein. Viimeksi olimme näin iloisia, kun löysimme Tutankhamonin haudan Carterin ja lordi Carnarvon kanssa 1922. Ihan näin meidän kesken on pakko sanoa, että Jarkko varasti jallupäissään lordi Carnarvon hellekypärän ja syytti siitä Abu Sassim - nimistä kantajaa. Abu sai kuokkaansa oikein kunnolla ja Jarkko vain nauroi teltassaan. No, Jarkko oli toki huvinsa ansainnut, koskapa häneltä jäi viisi vuotta aiemmin Passchendaelen taistelussa isoisältä lahjaksi saatu tablettihaitari liejuun. Sinne se saatana upposi. Plup plup vaan.

Olenko unohtanut mainita, että myös Hepo on ollut töissä jo monta päivää? Hän on meidän ryhmämme Simo Häyhä. Myös Vaasasta rekrytoimani nuoret olivat tontilla ja monia muita ihmisiä.
Minä, Kode, Kråter, Vainikainen ja Budo-Kari laittelimme koko päivän ravintoloita kuntoon. Suosittelen kaikkia 18 vuotta täyttäneitä käyttämään Provinssirockin anniskelutarjontaa hyväkseen. Ravintolat ovat niin viihtyisiä, että voi vitsi mä en kestä ja kohta kuolen.
Muut raksaryhmäläiset ajelivat tavaroita ja laittoivat jotain invaramppeja pystyyn ja jotain. Sähköjä on vedelty ilmeisesti ja jotain vesiä. Kai siellä jotain telttojakin on jo ja osa päälavasta. Mistä minä tiedän; en minä mikään saatanan telepaatti ole. Amorpoika-Siekkisen näin välillä siellä täällä.

Ei muuta. Huomiseen lukijakunta.
-Nevis-

Provinssirock 2013 - Pidän sipulista

Heps hups.
Tänään oli vaikeaa. Aivoni eivät lainkaan heränneet koko päivänä. Tuntui kuin olisin ollut Serlapaperiin menehtynyt siittiö. Sain tehtyä kolme (3) päätöstä.
Koden kanssa minä menin laittelemaan ravintoloita hienoksi ja ihanaksi. Sen verran riemuidiootilta ilmeisesti näytin, että jopa ex-avovaimoni, tuo useita vuosia kylmiä faktoja minulle ladellut naishahmo, antoi halin työasioista keskustellessamme.
Onneksi pääsimme välillä Koden kanssa rehellisen perusduuniin pariin ja saimme käyttää rautakankea ja lekaa, saatana.
Jarkko tuli jossain vaiheessa piipahtamaan meitä tapaamassa ja yhtäkkiä, kuin arkeologian suojelusenkelten johdattamana, näimme maassa esihistoriallisen penisluun! Aivan uskomatonta! Mikä löytö! Tai sitten se oli hassu keppi. Emme voi olla ilman hiilikokeita 100% varmoja.

Ruuaksi oli muussia.

Puolenpäivän jälkeen karheaan ravintolaraksaryhmääni liittyi Kråter (pitkä puumanainen, basisti) ja Vainikainen (puujalkavitsaileva vokalisti). Onhan meillä ollut taas Säiläkin puuseppäilemässä siellä täällä. Jotain Jyväskyläläisiäkin tuli tänään tontille. En paljoakaan ymmärrä heidän pitkän vokaaliin murteestaan.
Pakko myös esitellä viimein tuotantopäällikkö Kivelä, joka pitää jalkapalloista ja liian tiukoista farkuista. Hänen vaimokkeensa Hirvonen on somistusvastaava ja hän tänäänkin minulle puhui aivan omin sanoin. Olihan siellä politiikko Knuuttilakin sähkötöissä ja muitakin, mutta nyt pitää pitää lyhyt kirjoitustauko, kun makkarat meinaa palaa.

Noin. Minä käänsin makkarat. Kahvitauolla Jarkko kertoi seikkaperäisesti, että hänelläkin on ollut vaikea päivä ja aivoissa on sutinut niin saatanan tavalla. Tuo vanha ystäväni ja koko Syvärin taistelun ajan sveitsiläistä pajupilliä iloisena soittanut veteraani, oli murtumispisteessä. Otin hänet syliini, mutta se ei nyt riittänyt. Onneksi Anna tuli siihen sitten ja painoi Jarkon hellästi vasenta rintaansa vasten. Koska minullakin oli vaikeaa, painoin itse itseni Annan oikeaan rintaan hyvin diskreetisti. Sillä hetkellä viimein, kaikkien näiden vuosien jälkeen, ymmärsin, miksi naisilla on rintoja parillinen määrä. Se on sen takia, että niitä vastaan pystyy itkemään suu auki kaksi vanhaa sisältä rikki olevaa rujoa miestä.

Ravintoloita rakentelimme iltapäivälläkin. Minä en tiedä melkein yhtään, että mitä muut raksalaiset ovat tehneet. Sen tiedän, että oma pikku rakkausorankimme PoikaystävienKeisari-Siekkinen ajeli kuorma-autolla.

Näin tänään festivaalialueella pojan, jolla oli mukanaan hirveä määrä erilaisia koiria; kaksi koiraa hänellä oli.

Minä en pidä tulipaloista; hirveä sotku tulee.

Näin paljon ovat aivoni olleet tänään sekaisin: http://www.youtube.com/watch?v=YvexrUE89H8

Huomenna sitten taas.
-Nevis-

Provinssirock 2013 - Kaksi kertaa viisi ja puoli

Jeipsistä huijaa.
Raksaryhmä on tehnyt niin kovasti töitä ja joudumme odottelemaan erilaisten isojen tavaroiden saapumista, että pojjilla oli tänään vapaapäivä. Paitsi tietenkin esimiestason henkilöillä eli Jarkolla, Hietsulla ja Petterillä. Myös minä ja nuori uljas Joakim olimme tänään töissä, koska jouduimme ns.jäämään laiskanläksylle.

Heti alkuun mainittakoon, että Hietsu sanoi eilen illalla seuraavanlaisen lauseen minusta puolustaakseen kunniaani naisen ivaa vastaan: "Ei tuosta leijonasta saa lammasta tekemälläkään." Olin niin otettu, että nyt onnenkyynelpäissäni vaihdan tässä virallisesti Hietasen nimen Tyranni-Hietsusta KivaPomo-Hietsuksi. Onnea! Pusuja!

Työpäivän aluksi minä ja Jarkko, vanhat pallomahaiset nyhveröt, menimme hakemaan toteemia. Sellaista hirvittävän isoa 14- metristä useissa paloissa olevaa toteemia. Niitä me sitten kanniskelimme katetrit vääränä Manniin. Joakim tuli jossain vaiheessa rastat villisti heiluen meitä auttelemaan. Toteemi toi minulle ja Jarkolle muistoja mieleen. Olimme nimittäin vaihto-oppilaina Amerikassa vuonna 1876. Tarkemmin sanottuna Little Bighornin taistelussa Istuvan Härän joukoissa poppamiesharjoittelijoina ja toteemien petsaajina. Sinne taistelukentällä jäivät Kenraali Custer, minun pensselini ja Jarkon urkuharmonin vasen poljin.

Pakotimme Syntikka-Jarkon kanssa itsemme nuoruusvuosiemme muistoista pois ja toiseen työtehtävään. Päätimme hakea pellihallilta kaikki kyltit alueelle. Ajattelimme täysin hillittömän erheellisesti, että kyseessä olisi nopea ja ihan kiva työnakki. Jumaliste sitä kylttiä olikin ihan mielisairaan homona siellä hallissa. Siinä kyllä minun sydämentahdistimeni piippasi aika voimakkaasti. Nälkäkin iski ja tässä iässä, kun verensokeri laskee, niin siinä on peli pelattu: http://www.youtube.com/watch?v=pTifdoKXoxM
Elämänhalumme oli siinä vaiheessa kuin selälleen käännetyn likinäköisen kiimassa olevan kilpikonnan räpiköinti. Onneksi meillä oli hetkisen kuluttua ruokana uunimakkaraa. Voi ihana juttu ja rakkausasioita ja hubba-bubba! Jälkkäriksi saimme oikein mansikkajätskit. Kodekin tuli vahvistukseksi sitten siinä upeine vapaasti hulmuavine Buddy Jesus- hiuksineen. Ai saakuri kuulkaa.

Minulla oli ruuan jälkeen visio siitä minkä työtehtävän tekisimme seuraavaksi. Valitettavasti tuo visio osoittautui vain Walking in the air- tyyppiseksi Nightwish-fantasiaksi. Eli vituiksi meni sataprosenttisesti. Menimme sitten siitä murtuneina Rytmikorjaamolle Jarkon osoittamiin työsuorituksiin. Eli palasimme takaisin ydinosaamisemme keskiöön ja kuljettelimme erilaisia painavia esineitä epäergonomisissa asennoissa ahtaiden labyrinttien läpi. Avuksemme tuli ihan muuten vain Hermanni, koska hänenkin elämänsä on yhtä tyhjää kuin karkkilakossa olevan nyrkkeilevän lapsen suu.

Kode sanoi minulle eilen, että kestän hyvin fyysistä kipua, koska minulla on sydämessäni jatkuvasti seuranani käsittämätön rikkoutuneen miehen tuska. Oikeassahan tuo perkele on. Koden kanssa olemme joutuneet korjaamaan useasti manuaalisesti viime päivinä kiveksiemme asentoa johtuen huonoista bokserivalinnoistamme. Ehkä siksi kivekseni tuoksuvat usein sormiltani.

Budo-Kari eli Budis oli eilen illalla Joulupukkina Still Standing- anniskeluravintolassa. Jumalauta, että minä ihailen tuota miestä täysin varauksettomasti.

Olen työskennellyt koko viikon ylläni hihaton paita, jossa on kultaisella tekstillä: "IBIZA". Bling bling, motherfuckas.

Nyt on sitten pari päivää vapaata, ennenkuin maanantaina alkaa oikein kunnon tykitys, saatana. Selviänkö ehjänä persoonana seuraavat kaksi viikkoa? Saanko nukuttua kunnolla? Sataakohan paljon ensi viikolla? Pitääkö minun laittaa taas talkkia peppuuni? Yritinköhän koskaan huijata lapsena Afrikan Tähdessä? Tässä vielä yksi tärkeä kysymys: http://www.youtube.com/watch?v=JK5zubdgf4Y

Nähdään taas juipit.
-Nevis-

Provinssirock 2013 - Bo Derek

Nå men hej!
Koska olen jo siinä iässä, että elämäni esirippu on hyvää vauhtia laskeutumassa tämän tragikomedian ylle, jota kutsutaan elämäkseni, on muistini huonohko. Siksi siis kerron aluksi tarinan eiliseltä. Sen nimi on "Paarma Execution". Se menee näin: Hermanni ja Joakim tekivät puutöitä ja menimme Kimmon kanssa heidän luokseen. Yhtäkkiä, kuin jostain saatanallisesta taikaiskusta, paarma laskeutui Hermannin kädelle ja aloitti puremistoiminnon. Herja-Hermanni salamannopeasti löi paarmaa ja tuo epäpyhä eläin tipahti tajuttomana käsisirkkelin läheisyyteen. Koska olemme pikkumaisia ihmisiä, syntyi välittömästi idea teloittaa paarma hirvittävien syntiensä vuoksi käsisirkkelin terävässä kuolonsyleilyssä. Minä olen meistä positiivisena agnostikkona hengellisin, joten resitoin Raamatusta lauseita Joakimin ja Kimmon kannustaessa Hermannia, joka kosto silmissään halkaisi paarman kahtia. Tällaisia ihmisiä me olemme.

Minä, Kimmo, Kode ja Kari aloimme rakentamaan hieman ravintoloita. Se oli hirveän kivaa, koskapa olemme tuolla porukalla jo useita vuosia tehneet erilaisia festivaalinrakennustehtäviä. Kimmo ja Kode yksinäisinä sinkkumiehinä halusivat, että teen vielä treffi-ilmoitukset kaikista sinkuista tänne blogiin, joten tässä tulee.
Seinäjoki Skunks:
Kimmo: Sopii kolmasosalle naisväestöä. Kimmo on rento heppu, eikä harrasta slalomia. Pitää pienistä hippitytöistä erityisesti. Hänellä on kiva napa.
Kode: Omistaa espanjalaistyylisen rintakarvoituksen. Konstailematon oman tiensä kulkija. Ei ole kaikkiruokainen.
Hermanni: Erittäin hyvän kasvoluuston omistava hoikka mies. Hänet jaksaa kantaa pienempikin tyttö sohvalta sänkyyn. Taiteellinen uimamaisteri.
Emppu: Jos haluat rennon hip-hop biitin säestämää nuorta rakkautta, niin Emppu is the man.
Hietsu: Energinen ihmispaukkumaissi. Laulumiehiä.
Minä: Suosittelen itseäni tulevaisuuden ensisynnyttäjille, naisille jotka osaavat nauraa itselleen ja jotka pitävät liian isoista perseistä.

Näin tänään vain ohimennen SexualHealing-Siekkistä. Hän säteili sydämiä ja yksisarviset söivät kauniisti sateenkaaria hänen onnellisissa silmissään.

Ruokatunnilla esimies-ystäväni Jarkko pyysi, jos voisin hänet röyhtäyttää. Otin hänet olkapäälleni ja tein työtä käskettyä. Silloin vanhalta Jarkolta pääsi kova paukku. Se sammutti taivaalla lentäneen talitintin elämänliekin, ja tuo lintunen tippui kuolleena maahan. Kaikenlaista. Laitoin Jarkolle myös talkkia sitten.
Keskustelimme myös Jaken kanssa siitä, ettei tässä iässä pysy vyö auki millään. Polttopallon kokoiseksi paisuneet eturauhasemme painavat vyön auki koko ajan, että plompsis saatana vaan. Henkselit pitäisi ostaa.

Kimmoon on aurinko ottanut sen verran, että hänen käsivartensa alaosa on suklaan värinen, keskiosa vaniljan värinen ja olkapää mansikan värinen. Hän on siis Triojätski-Käsi.

Joakim ja Hermanni ovat niin kadehtittavan hoikkia, että jos he tekisivät lapsen, syntyisi jäätelötikku.

Kode käski minua ottamaan yhden hiuksistani pois naamaltani, koska se kuulemma häiritsi häntä. Revin sen vahingossa irti. Kuten eräskin tietää, niin aina kun minulta lähtee hiuksi päästä, kuolee pieni enkeli Taivaassa.

Hermanni soitteli Kazoo-pillillä virsiä ja me lauloimme.

Jotain töitäkin tehtiin vissiin siellä täällä. En minä tiedä niin tarkkaan noista asioista.

Tässä syy miksi jaksamme painaa juuri Sinua varten festivaalia pystyyn: http://www.youtube.com/watch?v=6yekPbggumY

Palataan asiaan tytöt, pojat ja hermafrodiitit.
-Nevis-

Provinssirock 2013 - Yhdeksäs osa

Heispa.
Olen huono ihminen ja miehenäkin kovin kehno, koska unohdin mainita eilen seuraavaa: Eilen tehtiin oikea temppu. Siinä oli mukana Aleksi ja Emppu. Myös Jarkko ja minä riensimme avuksi. Ettei palaneet nuorten poikain hermonakit savuksi. Hiki lensi, työskentelimme ilman paitaa. Kun haimme vittumaisesta paikasta pitkästä aikaa hiihtoaitaa.
Ta-daa! Abrakadabra! Hiihtoaita teki paluun vuosien tauon jälkeen Provinssirockiin.

Ja tähän päivään: LemmenSuurinSyömähammas-Siekkinen, Petteri ja Lauri lähtivät aamusta tykittämään pystyyn hirviaitaa taas, ohuet pojat eli Jokke ja Hermanni eli Dupont & Dupond menivät puutöiden pariin sekä minä, Kimmo, Ilari ja Karri (Budo-Kari auttoi mitä robottileikeiltään ehti ja Kode tuli mukaan myöhemmin) aloitimme Merch-teltan pystytyksen sekä lattioiden teon kyseiseen telttaan ja muutaman ravintolan kohtaan nurmikolle. Nyt varmasti siellä kotisohvilla ihmetellään, että mitä helvettiä? Eihän luontoon tarvitse tehdä lattiaa? Luonto on jo itsessään oman itsensä paras lattia! Kuulkaas kun niin se vain on sitten, että pitää tehdä, kun pomo käskee. Muuten se mies on pahana.

Ruokatunnilla näimme festivaalivarastotyöntekijöiden elävän legendan, alamme Muhammad Alin eli Varasto-Teron. Hän hoiti superfantastisesti Ilkan kanssa erään työtehtävän. Hei hei Tero, olet yliveto!

Jouduin tuijottamaan tänään taas useita kertoja hypnoottisesti Kimmon Lapua-tyylisiä rusketusrajoja; aivan kuin hän olisi aamulla pukenut ylleen vitivalkoisen t-paidan, jossa on nännit ja mieskarvoja mukana. Onneksi Kimmon sydän on puhtaasti seinäjokinen. Hän yrittää kyllä ottaa aurinkoa meidän muiden kanssa ja näin saada ongelman poistetuksi. Hyvät ihmiset: Kannattaa ottaa aurinkoa, sillä keho on ihmisen tärkein seksi-työkalu ja siksi sen on hyvä olla kivan värinen.

Kävin vanhojen miesten Jarkon ja Hietsun kanssa työhön liittyvää keskustelua heidän toimistossaan. Se on paikkana paljon viihtyisämpi kuin heidän ensimmäinen toimistonsa paleoliittisellä kaudella. Siellä luolassa Jarkko vain talja yllään piirteli nuolenkärjellä muistiinpanoja seinään, minä syötin nokkosmehulla 2 -vuotiasta Hietsua ja meistä vanhin eli Kari ruokki isovanhempiaan, jotka asuivat toimiston vasempaan nurkkaan louhitussa kalalammikossa.

Ehdin jo sanomaan iltapäivällä lauseen: "Mahtavaa, että välillä hommat sujuu." Sittenhän se riemu repesi ja sen mukana taivas ja vettä tuli perkele ja rakeitakin kivasti. Ukkosti ja tuli alas salamaa.

Lopuksi kerron unesta, jonka näin eilen yöllä. Menin siinä treffeille jonkun tytön kanssa. Saavuin paikkaan, jossa istui sen tuntemattomaksi jääneen naikkosen lisäksi ystäväni Hermanni ja joku tuntematon mies. Unen nainen ilmoitti minulle, että "Tuo on mun mies" osoittaen tuntematonta miestä vieressään. Tähän minä: "Mitä vittua, meillähän oli treffit?". Tähän taas Hermanni sopertaen rikkinäisellä äänellä: "Niin mullakin piti olla treffit ton naisen kanssa! Kyllä on vaikeeta taas!" Vein unen lopuksi vuolaasti itkevän Hermannin kanssani kaljalle. Siinäpä on unikirjallisuutta omistaville kotipsykologeille tekemistä taas.

Kaikesta huolimatta on tällainen olo: http://www.youtube.com/watch?v=3YjDMmjgKec
Ja se on huolestuttavaa, saakuri.

Huomiseen.
-Nevis-

Provinssirock 2013 - Päivä numero kahdeksan

Heissulivei.

Sen verran olen jo seniorikansalainen, että vanha niskavamma vaivaa ja jouduin yöllä heräämään nauttiakseni särkylääkkeitä ja laittaakseni kylmää kipukohtaan. Hirveän vähän tuli nukuttua ja sen seurauksena en ollut lainkaan terässä aamupäivällä. Jos menisin joskus naimisiin, ja minun pitäisi hoitaa asiaan liittyviä käytännön kysymyksiä samalla mentaalisella kapasiteetilla kuin mitä tänään oli minulla aamulla, niin Sub-TV saisi uuden realitysarjan: "Rakas, häämme menivät täysin vituiksi."

No niin ja taas. Annalla oli syntymäpäivät tänään ja lauloimme raksamieskuorolla hänelle onnittelulaulun. Annoin hänelle myös parhaan lahjan. Eli halin sylistäni. Because I can.
Tänään henkipattojen ryhmäämme, tähän viiden pennin likaiseen tusinaamme, liittyi myös vanha festivaalirakentajaystävämme Ilkka eli Ilksteri eli Il Sexkarismo eli Super-Ilkka eli Ilkström eli Kundiyksikön vokalisti. Mainiota.

Me lähdimme Vanha-Jarkon kanssa aamusta Tangovarastolle. Tukijoukkonamme olivat Mannissa matkustaneet lapsinuoret Emppu ja Aleksi. Muu ryhmästämme lähti aitaamaan Camp Provinssia elementtiaidalla eli possuaidalla. 
Jarkon kanssa tarinoimme taas niinkuin vanhat puliakat. Naisistahan me höpöttelemme aina. Ja tupakoinnista. Ja alkoholista. Eli elämän tärkeimmistä peruspilareista. Valitettavasti jouduimme keskustelemaan myös työasioista, sillä Tangovarasto on Hadeksen portti, epäpyhä halli, joka nielee kulkijansa sielun. Sieltä saimme kuitenkin tarvitsemamme esineet. Miksi minä olen joka vuosi siellä? Hä? Todennäköisesti siksi, että sydämeni on yhtä kylmä ja musta kuin tuon varaston sisus. Tai jäätynyt koirankakka.
Ajaessamme Gandalf-Jarkon kanssa kohti ruokatuntia, muistelimme puberteetti-ikäämme ja sitä kuinka olimme kesätöissä Julius Caesarin palatsissa. Jumalauta Julius oli kiukussa, kun Jarkko puolivitsillä heitti Octavianuksen ristivyöheitolla ruusupensaaseen. Se oli kolme taaleria palkasta pois.

Cupido-Siekkinen ja Karri hidastelivat ruokajonossa. Se oli vaikea paikka minulle ja Jarkolle. Me vanhat miehet toimimme ripeästi, sillä meillä ei ole enää montaakaan vuotta jäljellä, ennenkuin Koden näköinen mies ottaa meidät sinne taivaan kotiin.

Saatuamme ravitsemustasomme nostettua, aitasimme Joken, Hermannin, Ilkan ja Koden kanssa vähän kaikenlaista possuaidalla. Sitten tietenkin Tyranni-Hietanen käski meidät vetämään sinne tänne tuhannesti kirottua hirviaitaa. Ja alkoi tietenkin satamaankin siinä sitten. Ja kuitenkin välillä paistoi aurinko kuumasti. Perkele.

Jostain bipolaarisesta syystä, aloin hirviaita/hyttyshelvetin aikana laulamaan erästä musiikkikappaletta. Ohkainen ystäväni Huutelija-Hermanni ja esimieheni Sähköjänis-Hietsu yhtyivät tähän upean innostavaan musikaaliseen taideteokseen. Näin me lauloimme sitten: http://www.youtube.com/watch?v=iBktYJsJq-E

Huomio: Budo-Karin saa tyytyväiseksi, kun istuttaa hänet kurottajaan. Siellä hänen sielunsa kiinnittyy koneen mieleen ja tapahtuu eräänlainen kvanttimekaanisulottuvuuden astraali-yhdyntä.

Minulle tänään sanottuja asioita:
Jarkko: "Anna makeinen, koira!"
Kode: "Sinä olet kaunis Kristiinankaupunkilainen mies."
Minä itse itselleni mutisten: "Mullahan aukesi vyö taas, saatana."

Huomiseen ihmiskunta.
-Nevis-

Provinssirock 2013 - Seitsemän on se numero sitten

Hei hei.
Tänään lähti vähän toiseen tyyliin. Nimittäin aloitimme työt oikein kunnolla festivaalialueella ja siellä myös nautimme aamupalamme nyt ja aina ja ihan aina ja ikuisesti. Anna-tyttö siellä huoltaa ravitsemustamme superihanalla tavalla.
Tänään tuli myös uusia ihmisiä töihin. Esittelen heidät välittömästi:
Kode: Niin mystinen mies ja omaa henkilökohtaista elämäänsä varjeleva hahmo, että paljastan hänestä vain tämän: Jos Vapahtajamme Kristus olisi polttanut tupakkaa ja kuunnellut Black Sabbathia, niin hän olisi ollut aivan Koden näköinen.
Lauri: Pikkuvanha lapsisotilaamme, jolla valtava innostus polttomoottorein varustettuihin elottomiin objekteihin.
Panu R: Nosturikuskien Da Vinci. Kannattaa olla kuulosuojaimet ns.hollilla, kun hän on suuren äänensä kanssa lähistöllä.
Karri K: Äänittää ja miksaa mielellään erilaisia soundeja.
Petteri: Toinen raksapomo. Oululainen. Ymmärrämme hänen murrettaan toisinaan ihan alright.
Ilari: Ilosaarirockin vahvistus. Taitaa olla ainoa oikea työmies koko saatanan tontilla.
Kimmo: Vaatimattoman paluun kenkätehtaalta festarihommiin tehnyt leprekauni. Sinkkumies. Ihan OK-jätkä.

Heidän lisäkseen oli myös nuori Aleksi ja hirveästi telttaryhmäläisiä, mutta heistä en tohdi sanoa mitään. Immu siellä oli; hänet tunnen. Hänkin on rantahurri. Jättekiva!

Aamupalan jälkeen jakauduimme työryhmiksi: KohtaonlukkokiinniTörnävänsillassa-Siekkinen ja Hoikka-Hermanni lähtivät ajamaan tavaraa, samoin kuin Chillaus-Emppu ja Aleksi. Budo-Kari ja Babyface-Joakim ajelivat kurottajalla ja trukilla melodramaattisesti. Petteri, Lauri ja Karri alkoivat pystyttää hirviaitaa alueella. Hektinen-Hietsu ja Cismaha-Jarkko leikkivät lähinnä mönkijällä ja modernilla ATK-laitteistolla. Tietenkin minä, Ilari ja Kimmo saimme sen upeimman ja palkitsevimman työtehtävän: Kyrkösjärvi piti aidata ja luonnollisesti arkkivihollisemme hirviaita oli se käytettävä materiaali. Kode tuli hieman myöhemmin avuksemme.

Aseinamme Kyrkösjärvellä olivat rautalanka ja sivuleikkurit. Sivuleikkurit ovat kuin elämänhalu; koko ajan kadoksissa. Minä, aikuinen mies, onnistuin jumittamaan edellä mainitun työkalun taskuuni ja Kode joutui auttamaan, että saimme sen pois asti. Voi helvetinpippeli minun kanssani taas.
Kimmolla oli upea Lapua-look: Metsästyslippis ja t-paidan aiheuttamat käsirusketusraidat muuten täysin lumivalkoisessa vartalossaan. Ducato-  merkkisellä pakettiautolla siirtelimme hirviaitarullia. Väistelimme ihmisiä ja esineistöä;ajoimme tietenkin Kimmon kanssa kalapatsaan vasemmalta puolelta. Keskustelimme omalla porukallamme mm. siitä, että joku mies maailmalla oli kuollut harrastettuaan seksiä ampiaispesän kanssa. Minun mielestäni tuo kaveri oli kirottu hölmö. Kyllähän minäkin olen iltavilli, -virkku ja levoton sielu, mutta tuon tyyppisen perversio-mielihalun yllättäessä ostaisin kaksi kappaletta Maija Mehiläinen -ilmapalloja ja kuvittelisin, että ne ovat naiset rinnat, joiden välissä minä nukun kuin sylilapsi. Se minulle riittäisi.

Sää muuttui iltapäivällä. Jumala päätti kostaa kauhistuttavat syntini: Alkoi sataa ja tuulla bibliaanisissa mittasuhteissa. Valitettavasti työtoverini olivat sijaiskärsijöinä. Piti oikein mennä raksakonttiin sisätupakalle.

Ystäväni ja esimieheni Jarkko totesi iltapäivän melankolisina tunteina taas meidän olevan liian vanhoja tähän hommaan. Me olemme urologisia ihmeitä, koska tässä iässä eturauhasemme ovat toimistoroskakorin kokoisia ja näköisiä ja silti vaan jotenkin pärjäämme. Usein yhdessä muistelemme kyyneleet silmissämme kadotettua nuoruuttamme ja sitä, kuinka tienasimme ensimmäiset tupakkarahamme maalatessamme Risto Rytin kuritushuoneen kattoa.

Kesäteatterin ohjaaja marmatti Hermannille ja Joakimille. Siinäpä taas sitten oli. Joakimin eräs nimi on Alfred. Tässä Top 3 Maailman parasta Alfredia: 1. Alfred Hitchcock 2. Alfred J. Kwak 3. Nuori raksaherra Alfred ...Bubblin´under: Alfred(o) Garcian pää.

Lapsellisen naurettavat kiharani ovat taas tukkineet suihkuviemärini. Minun pitää mennä hoitamaan tuo ongelma nyt niinkuin olisi jo.

Tänään meillä soi päässämme näin: http://www.youtube.com/watch?v=lV6FCSGzZMs

Huomiseen piltit ja beibit.
-Nevis-

Provinssirock 2013 - Kuudes päivä, jep jee

Heippa pötkylät.
Tänään me sitten kannoimme patjoja ihanasti. Jarkko, tuo tulipaloja sammutteleva blues-neurootikko, oli vapaalla. Muuten oli koko ryhmä kauhean kivasti koossa. Tyhjätankki-Emppu ja Onnellisuus-Siekkinen ajoivat kuorma-autot lukiolle ja siitä sitten alkoi fantastisen mainio "Operaatio Kannaniitäpatjojasaatana."
Eräät meistä olivat antautuneet edellisenä iltana yön hengille ja keltaista jaffaa kului ja puhallutti. Eräät meistä säteilivät myös surumielisyyttä. Olemme kauhean vahvoja miehiä ja selviämme lähes mistä tahansa; meidät voi murskata ainoastaan sisältäpäin. Guinnessin ennätystenkirjassa on tarina puistonvartijasta, johon osui salama seitsemän (7) kertaa ja hän selvisi joka kerta pienillä vammoilla. Sitten kun joku nainen antoi pakit, niin kyseinen mies riisti itseltään hengen. Tästä voimme päätellä, että nainen on vahvempi kuin salama. Eli naisasiat mietityttivät taas raksaperheemme pienimpiä. Sydänkäpy-Siekkinen on joutunut toimimaan sijaiskärsijänä jo monasti; sinkkumiesten tilitys on välillä osunut harhaluotien tavoin Savon poikaamme. Onneksi hän kestää sen ikuisen ja upean rakkautensa voimalla. Hei jes! Simsalabim! Tästä biisiä: http://www.youtube.com/watch?v=UH1CMCtV4to

Budo-Kari oli hyvällä päällä tänään erityisesti. Viimeksi tuo mies oli näin hilpeä, kun hän kuusivuotiaana katseli puusta, kun Seismosaurukset parittelivat rohkeasti mutta vaikeannäköisesti heinikossa.

Kuusi päivää on takana ja jo nyt tuntuu siltä, että me pojat olemme toistemme seurassa aina ja aina ja iankaikkisesti ja ihan aina. Aiheeseen liittyen: http://www.youtube.com/watch?v=D8yvP8tp_JM

Palataan maanantaina asiaan höpsiäiset.
-Nevis-