Provinssirock 2013 - Vitospäivä

Morjens, miten menee?
Aamulla tilanne meni siten,että Duracell-Hietsu ja Budo-Kari jäivät pellihallille trukkien kanssa leikkimään decepticoneja ja me muut lähdimme kolmella kuorma-autolla Kaustiselle hakemaan 740:tä patjaa.
Autokolonnamme muodostui Jarkon ja Hermannin etummaisena menevästä autosta, jonka koodinimeksi tuli loogisesti JohtoKotka. Lemmentohtori-Siekkisen ja minun autoni koodinimi oli Klafäärin Kolibri, viitaten rantahurritaustaani. Tähän asti kaikki oli hyvin. Sitten kun Joakimin piti nimetä hänen ja Empun auto,niin vituiksi meni ja lujaa. Täysin vastoin lintuteemaa ja Mannin väritystä, nuori Alfred antoi heidän koodinimekseen Keltaisen Napaketun. Se oli ilmeisesti sitä trendikästä nuorisohuumoria sitten.

Otimme mukaan radiopuhelimet, jotta autokolonnamme pystyi ylläpitämään keskinäistä tietokilpailua. Kysymykset olivat hienoja ja vaihtelivat isäni puukengistä Jarkon ensimmäiseen autoon ja Hermannin sukupuuttoon. Ilma oli kaunis ja jossain metsikössä juoksenteli aivan varmasti jänis. Voi Rakkaus!

Saavuimme Kaustiselle. Patjoja tuli luovuttamaan mieshenkilö, jolla oli keltaisimmat ja kiharimmat hiukset ikinä. Siis minun hiusteni arveluttavuustaso ei ole mitään verrattuna siihen kaveriin. Aivan käsittämätöntä. Ei tekisi oikein mistään muusta puhuakaan nyt enää tai koskaan. Jumalauta.

Haimme ensimmäiset 325 patjaa entisestä mielisairaalasta. Paikka oli ahdistava ja taas tuli mieleen, että minä haluaisin jo sinne taivaan kotiin mennä. Kannoin silti patjoja muina miehinä.
Seuraavat patjat haimme Vetelin koulukeskuksesta. Patjat olivat rakennuksen ylimmässä kerroksessa ja välissä oli useita portaita. Koska olemme luonteeltamme peruslaiskoja ja siksi festivaalihommiin täysin soveltuvia, menimme sieltä mistä aita oli matalin, eli heittelimme patjat alas ikkunasta. Minä vanhana miehenä kiipesin korkealle katon rajaan ja tiputtelin patjoja sieltä pojille ns.hollille. Voi Pyhän Lehmän utareliivien hakaset, kun oli kuuma siellä korkealla! Viimeksi oli yhtä kuuma El Alameinin taistelussa, jossa Jarkon kanssa olimme pesemässä panssarivaunuja ja keittämässä murukahvia upseereille.

Menimme syömään paikalliseen Pelimanni-ravintolaan. Sinne tuli myös naispuolinen ystäväni Pekola. Hän on kiva ja entinen työkaverini.

Paluumatka ei sujunut kommelluksitta. Emppu oli unohtanut tankata Mannin ja sinne se saatananperkele sammui Lapuan tietämille. Jarkko sen joutui hinaamaan sieltä sitten. Hienoa Mika taas. Upea juttu. Nice going.

Toivotan hyvää viikonloppua musiikkiesityksellä. Syitä tähän valintaan on neljä: 1. Minun hiukseni näyttävät samalta aamuisin kuin laulajan hiukset. 2. Kitaristi näyttää Hermannilta. 3. Kappale on meille kaikille sinkuille sopiva sanomaltaan. 4. 80-luvulla kaikki oli vielä hyvin. Tästä: http://www.youtube.com/watch?v=EOtlTrh809g

Huomennakin on työpäivä, mutta lähden silti kohta terassille. Nähdään siellä!
-Nevis-

Provinssirock 2013 - Päivä numero neljä

Hei taas.
Aamu lähti käyntiin rutiinilla. Söimme hieman ja laitoimme aurinkorasvaa. Hermanni oli se kohtalon kylmän sormen osoittama henkipatto, joka joutui levittämään suojaavan voidekerroksen selkääni. PysyväParisuhde-Siekkinen lähti taas hitsailemaan ja Joakim, Hermanni ja Budo-Kari saivat tehtäväkseen lastata sellaisen todella hirveän ison rekkaperävaunullisen LVI-kamaa. Kari on elementissään kun saa ajaa trukkia; hänen kasvoilleen kohoaa aina itsevarma ja karismaattinen hymy ihmiskehon liittyessä komentajaksi koneen voimalliseen syleilyyn. Karin lempieläin on robotti.

Minä ja Emppu saimme kuljetustehtävän. Ensin veimme pari rullakkoa, polkupyörän ja Annan Törnävän saareen. Seuraa henkilöesittely: Anna on tyttö, joka huolehtii meidän ravitsemuksestamme ensi maanantaista lähtien. Annalla on silmälasit, tummat hiukset, neljä raajaa, torso, söpö pää ja erinomainen tuuri. Hän nimittäin sai istua minun ja Empun välissä Mannissa. 
Siitä me sitten Empun kanssa ajoimme Alavudelle. Haimme sieltä asioita. Siellä oli old-school työmiehiä, joiden kanssa aloitimme kohteliaan dialogin. Emppu on perusluonteeltaan mukava. Minä en; minä olen vaikea. Onneksi osaan tarvittaessa kytkeä päälle diplomatia-vaihteen. Olimme niin upeita poikia, että saimme mukaamme ylimääräistä tavaraa. Viimeksi osasin neuvotella yhtä hyvin, kun olin mukana sopimassa Pähkinänsaaren rauhaa. Osaan leperrellä paatuneille työmiehille paremmin kuin naisille. Siinäpä sitä olisi taas psykoterapeuteilla ihmettelemistä.

Sillä välin kun olimme nuoren Empun kanssa reissussa tapahtui pellihallin läheisyydessä silminnäkijöiden mukaan seuraavaa: Jokke vasaroi sormiaan ja kosti tämän samantien viattomalle kuoriaiselle polttamalla tämän elävältä. Hyi Alfredia. Tuolla pojalla on ollut viimepäivinä muutenkin väkivaltaisia taipumuksia elollisia olentoja kohtaan, mutta vielä ei ole kukaan nähnyt syytä huolestua tämän enempää.

Me söimme kaikki lounaaksi ruokaa.

Ruuan jälkeen Pussauskoppi-Siekkinen, Budo-Kari ja MC Emppu menivät Kyrkkärille iskemään seipäitä maahan, Hermanni ja Violence-Joakim alkoivat rakentaa baaritiskejä ja Hietsu otti minut mukaan "erikoistehtävään". Se oli koitua kohtaloksemme. Ajoimme Kultakurkku-Hietsun kanssa eräälle louhokselle. Yhä alas laskeuduimme spiraalimaista tietä, kunnes olimme perkeleellisen syvällä saatananmoisessa kuopassa, jossa oli ihan infernaalisen kuuma. Meidän piti saada nostettua pakettiauton kyytiin kaksi isoa rullaa paksua muovimattoa. Ensimmäisen maton saimme juuri ja juuri rautakangen avulla perille. Arvioimme nostamamme objektin painoksi noin 100 kilogrammaa. Toinen rulla oli isompi ja arviolta noin 200kg möhkäle ja perkele. Se ei sitten noussutkaan enää. Loppui voima. Otti käteen. Ihmiskehojemme rajat tulivat vastaan. Ja aurinko oli kirottu vihollisemme. Minä paloin jo eilen ja paloin tänään lisää, vaikka oli kuinka laitettu Voide-Hermannin 30-kertoimista aurinkorasvaa. Me keksimme sitten käyttää hyväksi pakettiauton hevosvoimia, liinoja, puupalkkeja ja kuormalavoja, josta rakensimme samantyylisen telineen millä Egyptissä aikoinaan minä ja Jarkko siirsimme lohkareita. Saimme artikkelin kyytiin, mutta se oli voimia verottava kokemus. Minua ja Hietsua molempia pyörrytti ja nestehukka oli yhtä paha kuin yksikiveksisellä miehellä spermapankissa. Pääsimme Rytmikselle hengissä, jossa pölyinen kehoni elpyi, kun Hietsu teki meille sokeri-suola-vesidrinkit. Minä olen nyt hirveän pahasti palanut ja sattuu ja on hassut punaiset epäsymmetriset kuviot pitkin torsoani. Voi voi voi.

Loppupäivä meni erilaisissa palavereissa ja minä kynällä piirtelin paperille numeroita ja kirjaimia. Vanhan Jarkonkin näin siellä. Hän on ollut paljon silmieni ulottumattomissa; viimeksi näin häntä yhtä vähän, kun minuun iski hetkellinen sokeus Tali-Ihantalan taistelussa, kun aurinko heijastui silmiini Jarkon hopeisesta huuliharpusta. Kyllä, olimme vuodet 44-45 pelkästään viihdytysjoukoissa. Sinne jäi minultakin perkele basari ja rumputuoli kiireessä Viipurin metsiin.

Usein kerron, että olemme olleet pellihallilla. Tässä seuraavassa linkissä on melko tarkka kuvaus siitä, mitä me teemme siellä. Olemme vain puolialasti. Tässä: http://www.youtube.com/watch?v=LatorN4P9aA

Palataan asiaan huomenna ihmiset ja lelut.

-Nevis-

Provinssirock 2013 - 3.päivä

No niin ja hei.
Kolmas päivä tärähti käyntiin tuosta vaan. Emppu, minä ja Budo-Kari lähdimme tyhjäämään Mann-kuormaa Törnävälle. Hietsu tuli sinne myös ottaen mukaan Rakastaja-Siekkisen. Jarkko meni jonnekin tekemään jotain. Jokke ja Hermanni jäivät Rytmikselle jonkinasteisiin työtehtäviin. En minä enää muista, että mitä ne teki. Siitä on niin kauankin.

Manni tyhjättiin. Romanssi-Siekkinen jäi Budo-Karin kanssa järjestelemään raksakonttia ja me tykitimme Empun kanssa Ilmajoelle. Sieltä haimme nuoren C-korttikuskipojan kanssa lavoja, tynnyreitä, keloja, Empun entisen rikkinäisen kodin postilaatikosta sinne jääneen postin ja minulle Tokmannista tupakkaa. Fantastinen reissu. "Hienoa Mika"- hetki koitti, kun hän ajoi hyvin rennosti punaisia päin. Ei se toki minun moraalistani ole kiinni. Minä en aio laulaa tietojani jepareille.

Tänään oli ruuaksi mureketta. Pidän murekkeesta. Otin lisää mureketta. Otin myös salaattia lisää. Ja maitoa. Ja leipääkin. Perunaa en ottanut lisää.

Tajusimme Hermannin kanssa jälleen ruokasavuilla ollessamme, että Jarkolla on hyvin pinkeä maha. Siihen kun pamauttaa luunapin, saa palkaksi ja ihanaksi korvakarkiksi korkean Cis-nuotin.

Lounaan jälkeen tapahtui kaikenlaista. Aurinko paistoi ja kuulimme lintujen laulavan meille korkeuksista. Kuuma oli koko ajan ja aurinkorasva suorastaan klötsähtämällä lotisi huippuunsa viritetyille miesvartaloillemme. Jos nämä kelit jatkuvat, niin melanoomahan tässä pamahtaa päälle, mutta se on ihan hyvä tapa lähteä sinne taivaan kotiin sitten.

Olimme pellihallilla leikkimässä, kun esimieheni Hietsu ja Cismaha-Jarkko tulivat paikalle. Näin heti heidän ilmeistään, että nyt on jotain saatanallista tapahtunut. Hietsu sanoi melankolisella äänellä: "Istu Toni alas. Ota tupakka suuhun.". Tajusin, että nyt on paha. He kertoivat oksettavan huonon uutisen, joka liittyy varsinkin minun työnkuvaani tulevina viikkoina. Minun sisäinen lapseni sai sydänkohtauksen ja makaa tälläkin hetkellä astraalitason rumien lasten sairaalassa. Soitin asiasta ravintolapäällikkö Sakulle, joka sekuntien hiljaisuuden jälkeen totesi hyvin järkevästi: "Voi vittu." Pärjäämme silti, saatana.

 Rytmiksen Anna (esittely seuraa myöhemmin) antoi meille vekkuleille jäätelöt. Kyllä oli kiva.

Joakim hurjasteli ja avasi ponnarinsa. Hänen villit rastansa saivat hänet näyttämään Predatorilta ja ennenkuin totuimme näkyyn, niin muutaman kerran yritimme hätäpäissämme etsiä Fonectasta Kalifornian entisen kuvernöörin numeroa. Pusipusi-Siekkinen hitsaili ja rälläköi maski naamallaan siihen malliin, että hän näytti ihan Teksasin Moottorisahamurhien Leatherfacelta. Mitä seuraavaksi? Tappajahai?
Seukkaava-Siekkinen päästeli rälläkällä siihen tyyliin, että yksi kipinä osui Hermannia tissiin. Minua osui viikkoja sitten yksi pisara suolahappoa tissiin. Johtopäätös: Tissit.

Nyt huomio Seinäjoen gimmat. Nyt nostetaan kissa pöydälle. Raksaryhmässämme on kuitenkin viisi (5) surullista sinkkumiestä. Tämä asia tulee esiin joka päivä. Me olemme hirveän kivoja poikia. Meitä pitäisi paijata kuin pienlemmikkieläimiä. Me jaksaisimme teitä tyttöjä rakastaa ihan aina ja ikuisesti ja aina ja aina. Laittakaa noille nuoremmille pojille jotain kivoja treffiviestejä. Itse olen jo vanha mies ja rakkauden tikkani ovat heiteltyinä ohi taulun, joten minulle riittää viesti :"Olet jokseenkin mukiinmenevä." Ja voikkuleipiä meille pitäisi tehdä iltaisin. Minun omaani pitää tulla lihaa.

Ystäväni Jenni P tuli pellihallille juuri kun hakkasin lekalla puolialasti tynnyreitä. Jenni totesi: "Jokaisen ihmisen pitäisi joskus nähdä tuo näky". Aion valehdella itselleni sujuvasti useita vuosia, että kyse oli positiivisesta kommentista.

Hietsu hukkasi avaimet. Jarkon ATK-koje on edelleen paskana.

Huomenna jatketaan possuloiset.

-Nevis-

Provinssirock 2013 - Kakkospäivä

Tsaukki.
Päivä lähti käyntiin pirteästi, koskapa olin nukkunut yöllä pyöreät 4 tuntia. Menimme aamupalan jälkeen koko ryhmällä pellihallille sekoilemaan. Siellä meidän oli tarkoitus laskea erilaisia festivaalityössä käytettäviä esineitä, kasata niitä rullakoihin, tyhjätä halli ja kaikenlaista. Siekkinen, tuo Savon pirteä kevätlahja maailman työkentälle, sai erikoistehtävän hitsailla niin saatanan tavalla. Aurinko paistoi upean hienosti ja minä riisuin vanhana kokeneena miehenä välittömästi yläosattomaksi itseni. Hietsu, tuo pystysuorassa kävelevä esimieheni, sai kunnian hieroa vartalooni aurinkorasvaa. Rintakehääni hän ei sitä kuitenkaan lähtenyt levittämään. Vittu mikä jätkä.
Opastin välittömästi Siekkistä siitä, että hänenkin täytyisi paljastaa yläkroppansa, jotta siihen tulisi seksikäs rusketus. Katsokaapas kun Siekkisen parisuhde on niin herkässä kukintovaiheessa, että hän tarvitsee kaiken avun mitä saa ja yksi parhaista keinoista on seksikäs rusketus. Siekkinen noudatti neuvoani. Jos Siekkinen olisi rap-artisti olisi hänen taiteilijanimensä LL Brown S (Ladies Love Brown Siekkinen).
En ehtinyt kissaeläintä sanoa, kun jo kohta oli lähes koko muu ryhmäkin puolialasti. Erotiikan määrä oli realistisessa maksimissaan.
Mutta jokin oli vialla. Olimme nuutuneita hitaita ärsyyntyneitä paskoja. Jokainen meistä huomasi, että nyt sutii niin helvetin tavalla. Meitä ei ole rakennettu laskemaan asioita yhteen ja pyörimään osittain hallin sisällä kauniina kesäpäivänä. Jarkkokin oli suu mutrussa rikkoutuneen tietokoneensa vuoksi. Tajusimme kaikki yhtäkkiä olevamme makrokosmokselliselta näkökannalta täysin yhdentekeviä ja sen, että koko toimintamme oli merkityksetöntä universumin aikajatkumollisessa mittakaavassa. Meillä vallitsi näin surullinen tunnelma:  .http://www.youtube.com/watch?v=rYJ_4n6znMo.

Sitten kävimme syömässä ja kaikki oli hyvin. Sitäpaitsi pääsimme takaisin ydinosaamiseemme ja saimme lastattua Manniin tavaraa. Lähdimme jopa yhtä kuormaa viemään Törnävää kohti Empun ja Karin kanssa, mutta siellä oli sähkömiehiä ja kaivinkoneilla olivat he revittäneet Äiti Maahan avohaavan juuri siihen kohtaan mistä kauniin kuorma-automme olisi pitänyt mennä. Kävin kysymässä heidän aikataulujaan ja sain vastaukseksi aikuisten miesten vittuilua. En kuitenkaan luhistunut siinä tilanteessa. Kunhan olin vaan.

Samaan aikaan Rytmiksellä Nuori Herra Alfred eli Joakim eli Jokke päätti hieman huvitella niittipyssyllä ja ampui Hermannia alaselkään. Hyi olkoon Alfred! Hermannilla on jo muutenkin ollut tarpeeksi kova elämä rekkamiesisänsä juttujen varjossa; on Karman lakien vastaista, että hän joutuu todennäköisesti käymään loppuelämänsä kuukausittaisessa dialyysihoidossa, koskapa syvällä munuaisessa jöpöttää festarikankaisiin tarkoitettu niitti.

Sitten siinä niin vaan oltiin loppupäivästä ja roudattiin pelottavaa "Uimiksen" kamaa ja tynnyreitä ja jeps. Kuuma oli koko ajan niinkuin toppatakkinsa vetoketjun rikkoneella itsestäänpaljastajalla Martta-kerhon saunassa.

Huomenna taas höpönassukat.

-Nevis-

Provinssirock 2013 - Raksapäivä numero 1

Heps ja tsau.
Tämän vuoden ensimmäinen raksapäivä lähti minulla käyntiin hienosti nukutun 3,5h yöunen jälkeen. Rytmikorjaamon aulassa minua odotti ryhmä ihmisiä, joita en pääse millään seuraavaan kuukauteen pakoon. Muistin virkistykseksi vanhoille lukijoille ja opiksi uusille tuttavuuksille, seuraa nyt esittely tämän vuoden Provinssin rakennusryhmästä.

Dramatis personae:

Hietsu: Raksapäällikkö, grunge-vokalisti, hyväkroppainen paitsi että rintalihaksia saisi kyllä perkele harjoittaa, sähköjänismäinen rantahurri, sinkku, yli kolmekymppinen iskä.
Jarkko eli Jakke: Varastopäällikkö, palomiestaitoinen, polkuharmonisti, tupakoitseva urkuri, naimisissa, lapsia vähän toiseen tyyliin, vanha mies jo.
Joakim eli Jokke: Rastapäinen pärinäpoika, hirveän nuori, rantahurri, söpö kuin tytön saunanpuhdas tissi, sinkku, naapurin poikia.
Siekkinen: C-kortillinen hahmo Savosta, hassu, aika nuori, parisuhde herkässä nuppu-vaiheessa..paljoa muuta emme tiedä hänestä, koska emme ymmärrä juurikaan hänen murrettaan.
Emppu: Etunimi Mika, C-kortillinen, rento hip-hop nuori, sinkku (kyllä, viime vuonna alkanut palkitseva parisuhde pamahti vituiksi).
Hermanni: Nuorehko komeanpuoleinen mies; rutiköyhän naisen Jared Leto, isänsä rekkamies ja äitinsä lasten parissa työskennellyt (minulla sama tausta, joten koen tuon klopin kanssa merkillistä ykseyttä), sinkku.
Budo-Kari: Kung-Fu -taidot hallussa, naurava baarimikko, omistaa orastavan parisuhteen, asuu naapurissa, meistä kaikista vanhin; muistaa miten hirveän kuuma oli silloin, kun maa oli vielä sulaa laavaa.

Minä, teidän tarinankertojanne ja yksityiskohtainen kenttäreportterinne, olen kiharapäinen vanhempi rantahurri. Ja sinkku. Eikä kyllä ole ihme se, saatana.
Ensi viikolla tulee lisää ihmisiä töihin ja esittelen heidät sitten niin. Virallisestihan kutsumme tätä ensimmäistä viikkoa meidän raksapiireissämme nolla-viikoksi eli me kahdeksan olemme zero week heroes. Hirveän hassua se. Keski-ikämme muuten tällä porukalla on 153 vuotta.

Tänään alkoi minun kymmenes vuoteni, kun olen mukana rakentamassa Provinssirockia. Olen istunut legendaarisen MANN-kuorma-auton apukuskin paikalla ja nähnyt kaikenlaista. Kuskit ovat vaihtuneet, minä en. Tietynlaista henkistä kevytkenkäisyyttä on siis työperäisen luonteeni esanssissa.

Ja asiaan: Jakauduimme aamulla erilaisiin työtehtäviin. Hermanni ja Siekkinen lähtivät sisätiloihin pyörittelemään rullakoita ja laskemaan materiaa, Joakim otti trukin ja ajeli niin saatanasti ympäriinsä, esimiestason tekijät hakivat kuolemaa uhmaten karkkilaatikoita Filmtownista sekä minä, Emppu ja Kari kannoimme 93,5 rullaa hirviaitaa - tuota paholaismaista epätoivon hämähäkkien kutomaa verkkoa. Jos joku ei tiedä mikä on hirviaita, niin hänellä on ollut hyvä elämä.

Jakke-setä se tänään kaatoi ATK-laitteistolleen Vichyt ja näin oli poissa pelistä se ainoa laite, missä oli kaikki viikkokausien kovalla työllä kalkuloitu luettelointi. Hienoa Jarkko.
Minä otin lounastauolla teeheni hunajaa - tuota mehiläisten kehräämää luonnon omaa värikaramelliä.
Joakim ajoi trukkia kalsareillaan. Hänellä on hoikka ruumiinrakenne.
Siinäpä tärkeimmät tapahtumat.

Tänä vuonna meillä on teemana jälleen se, että viemme Provinssirockin Törnävälle ja tuomme sen sitten jossain vaiheessa takaisin. Hommat ei seiso, mutta penis kyllä. Sillä fantastisella periaatteella me katsomme eteenpäin. Väsyhän meillä tulee olemaan kuin yksikätisellä kääpiö-miehellä D-kuppien kanssa. Ei se mitään.

Tässä vielä musiikkiesitys, jonka sanoma on tarkoitettu raksatovereilleni, esimiehilleni, festivaalivieraille ja jollekin naiselle: http://www.youtube.com/watch?v=LBRIYO-xBek


Huomiseen tisupalleroiset.

-Nevis-

Viisi yötä jäljellä

No niin. Ensi maanantaina mossahtaa. Aloitamme silloin Provinssirock 2013 viralliset rakennustoimenpiteet. Tässä on nyt menneinä viikkoina inventoitu, käännelty ja väännelty erilaisia elottomia objekteja. On tutkittu läpi teltat, telttakankaat, ravintolakyltit ja kertakäyttöjutskat. On käyty alueelle silmällä katsomassa ja jaloilla kävelemässä erilaisten anniskelupisteiden tarkkoja paikkoja ja niiden sisustaan lähitulevaisuudessa mahduttamamme kaluston kordinaatteja. On siirretty varaston aitaa hienosti ennakoiden. On ihmetelty pisuaareja. On pelätty. Olemme silti valmiina kohtaamaan jälleen tämän kauniin hirviön, jonka erisnimi on Provinssi Rakennus. Tämän festivaalin rakentaminen on kuin menisi suihkuun, jossa sataa seksikkäitä hauskoja vitsejä kertovia naisia ja haarukoita: On kivaa olla paikalla ja paljon saa nauraa, mutta myöhemmin pikkaisen kehossa pistelee sitten.

Huomio Seinäjoki. Jos näette seuraavan kuukauden aikana kaupungissamme likaisia kalmalta haisevia miehiä, jotka kuolaavat silmissään kuollut katse, niin älkää lyökö millään kovalla päähän. Eivät ne mitään zombeja ole; ne ovat me, Provinssin joviaalit raksamiehet. Saakuri.

Tänään olimme Jaken, tuon ystäväni ja armoitetun polkuharmonistin kanssa käymässä Vaasassa. Kävimme ABC:llä, jossa Jakke hieman neuvotteli yhden pojan kanssa ja sitten menimme hakemaan erästä moottoria. Sen meille luovutti ilmiö nimeltä Jape. Hänen hersyvä naurunsa, likaiset kätensä ja hänen tarjoamansa herkulliset pullat voittivat meidät välittömästi puolelleen. Minä sain myös mehua, Jakke otti maitokahvin.
Nyt hieman matkustusasiaa. Minä ajoin Jumperia, koskapa Jakke oli ottanut mukaansa kannettavan ATK-laitteistonsa aikomuksenaan tehdä matkalla töitä. Se suunnitelma pamahti oikein kunnolla vituiksi. Olemme sellaisia tarinatätejä, että keskustelu kävi koko ajan kuumana. Siellä me vanhat miehet puhuimme tulevista työtehtävistä, parisuhteista ja siitä, miten hirveästi yskitti silloin, kun me molemmat sairastuimme Mustaan Surmaan kun olimme vuonna 1351 luokkaretkellä Genovassa. Siinä ei Strepsilsit auttaneet, saatana.

Palataan kultamussukat maanantaina asiaan.

-Nevis-