Turun muna - Åbos kikkel

Jawohl der schuztcshzenbauer!

Kun olin aikanaan lastentarhassa, meillä oli joka päivä pari tuntia "vapaata aikaa", joka käytettiin lähes aina piirtämiseen. Minulla ja kolmella kaverillani oli kova ritarivaihe päällä ja niinpä piirsimme joka kerta ritarilinnoja ja niissä tapahtuvia eeppisiä taisteluita. Siihen ei kyllästynyt millään, sillä yritimme joka päivä ylittää edellisen piirroksemme. Kaikki oli ihanasti. Sitten eräänä päivänä meillä alkoi esikouluopetus (en rehellisyyden nimessä pysty muistamaan montako kertaa viikossa se oli) ja siellähän opeteltiin kellonaikoja ja tutustuttiin jo numeroihin ja kirjaimiin.

Olin täysin tyrmistynyt; lapsuuden viattomat leikit oli nyt leikitty ja oli aika opetella ihmiselle tarpeellisia perustaitoja. Vihasin sitä. Useimmat lastentarhatoverini olivat innoissaan siitä, että saivat jo varaslähdön koulumaailmaan ja yhteiskunnan symbolimäärityksiin. Minä olisin vain halunnut piirrellä ritarilinnoja, mutta toverini hyppäsivät innoissaan jo silloin yhteiskunnan oravanpyörään ja aikuisten kylmään maailmaan. Halveksin salaa tovereitani, enkä saattanut ymmärtää, että kirjaimet tulivat ritarilinnojen edelle; kyllähän erilaisten asioiden opettelu tulisi sitten koulussa viimeistään pakollisena vastaan. Nyt nuo lastentarhatoverini ovat menestyviä, taloudellisesti hyvin toimeentulevia ja korkeilla paikoilla yhteiskunnan rattaissa.
Minä en. Syytän sielunmaisemaani, joka niin varhain tuli korruptoiduksi ritarilinnoja kohtaan tuntemani palavan kiinnostuksen kautta.

Toinen asia; älkää hyvät ihmiset puhuko pahaa toisista ihmisistä heidän selkänsä takana. Se on raukkamaista. Olen itsekin syyllistynyt tähän ja häpeän sitä. Yritän elää niin, että voin sanoa ihmisille kasvotusten ne samat asiat, jotka puhun heidän ollessa poissa kuuloetäisyydeltä. Ei kukaan ole parempi toista, eikä kukaan ole niin kova jätkä, että pystyisi toista arvostelemaan ilman itseenkin kohdistuvaa vakavaa kritiikkiä. Murhamiehet ja väkivallan tekijät ovat sitten erikseen. Ei muuta.
-Nevis-

Pommikoirien sytkäleikit

Jeipsistä jei naaraat ja urokset.

Olin keskiviikkona Varttibaarissa. Siellä oli myös sympaattinen ystäväni ja paikallinen muusikkokuuluisuus Tuppu Virkavallasta. Hän pyytämällä pyysi, että hän saisi joskus palstatilaa edes jossain ja lupasin hänet nyt sitten mainita blogissani. Tuppu on herkkä kaveri ja epäilimmekin, että hänen bänditoverinsa eivät näe Tupun suvereenisten punkbassotaitojen takaa sitä oikeaa ihmistä, sitä lempeää ihmisjättiläistä mikä hän sielussaan on. Tupun siittiöt myös uivat hyvin, koskapa hän on kaksi lasta maailmaan siittänyt. You go Tuppu!

Sain niin kovan krapulan aikaiseksi, että jouduin pahasti luistamaan roskaruokadieetistäni ja niinpä tuli vedettyä koko päivä pizzaa, jäätelöä, hampurilaista ja karamelliä. Olen huono ja selkärangaton paskiainen ja olen nyt päättänyt ryhdistäytyä ja vähentää olennaisesti baarireissujani.

Sen olen huomannut, että minulla on elämäni aikana ollut varpaista enemmän haittaa kuin hyötyä. Olen ne usein lyönyt kipeästi vaikka mihinkä pintoihin, mutta harvemmin tarttunut niillä yhtään mihinkään.

Tämä oli tässä.
-Nevis-

Yrittäminen on ensimmäinen askel epäonnistumiseen

Jaha naperot ja piltit.

Eilen lipesi ratti käsistä. Piti käydä parilla. Siinähän kävi niin, että olin jatkoilla aamukuuteen ja aivan päissäni kekkuloin. Tänään sitten muuttamaan hyvää ystävääni Jussi Jokipiitä ja avopuolisoaan Terhiä. Minulla oli todella huono olo ja on itseasiassa vieläkin - Tutankhamonin palatsi sentään, kun ei meinaa krapula taittua pois millään. Olin itseasiassa vielä jokseenkin humalassa, kun aloitin fyysiset muuttotoimenpiteet. Sitten kun selvisin siitä, niin krapula iski kaikilla taajuuksilla kuin saksalaisten panssarikolonna Puolaan - He-manin hauikset sentään mikä päänsärky ja pahoinvointi. Sain suoriuduttua jotenkin muuttoprosessin aikana, mutta sitten piti oikein oksentamaan mennä; kauhealla paineella tuli syöty ja juotu materiaali ulos kehostani ja kyyneleetkin tulivat silmistä kärsimykseni merkiksi - Pinokkion reikäiset nenäliinat sentään, kun oli kamalaa hommaa. Että tälläinen tarina.

Blogikirjailija Marko Kivelä on tällä hetkellä seikkailumatkalla Manner-Euroopassa kahden kaljun ja isomunaisen miehen kanssa. Siinä reissussa tulvii viinaa, huumeita, ruokaa ja pikkutuhmia herkän elostelevia homoseksikokemuksia ikkunoista ja ovista. Predatorin silmäsuojukset sentään, kun siellä varmaan on pojilla mukavaa.

Palataan asiaan taas sitten.
-Nevis-

This is how I roll

No ni. Moro.

Pelasimme maanantaina Jussi Jokipiin kanssa klo 20.00-02.30 eli 6,5 tuntia kyseisen miehen ostamaa lautapeliä nimeltä Tide of Iron. Välillä mies keitti teet meille, mutta muuten aika putkeen tykitettiin. Kyseessä on siis toiseen maailmansotaan sijoittuva eeppinen sotapeli, josta ei strategiaa tahi taktikointia puutu. Kyseinen peli painaa viisi (5!) kiloa, joten ymmärrätte, että tavaraa on vähän toiseen tyyliin. Pitkä peliaika selittyy osaltaan myös sillä, että kyseessä oli ensimmäinen peli, ja valtavien sääntökirjojen plaraaminen vei kosolti hiekkaa tiimalasista. Tälle pelille Kiveläkään ei pääse ilkkumaan, koska kyseessä on pelkkä simulatiivinen sotapeli ilman mitään yliluonnollisia aineksia.

Tämä merkintä ei kiinnosta juuri ketään, mutta saatte kuvan miten minä elän. Eli harvoin nykyään tapahtuu.
-Nevis-

Kansa on puhunut

En saanut yhtäkään ystävänpäivätoivotusta, zero, nada, ei mitään, nolla.
Toisaalta, jos olisin joku muu kuin minä, en todellakaan toivottaisi Nevanpään Tonille mitään muuta kuin yhdensuuntaista matkaa helvettiin.

Kuitenkin; hyvä ystäväni Sami muassaan vaimonsa Kati, olivat kylässä. Kivaa oli. Kiitos. Palataan.

-Nevis-

Rajoitettu ydinsota Kälviällä

Muutama lista tulee nyt.


Parhaimmat pukeutujat Top 5:

1. Batman (kiiltävä nahka ja pakkomielteet)
2. Indiana Jones (ruoska ja hattu)
3. Faarao Ramses II (päähineet ja kulta)
4. John Rambo (vartalon näkyvyys ja pukeutumiseen käytettävän ajan vähyys)
5. Ville Walhroos (väriuskollisuus ja tinkimätön genretietoisuus)


Sormet Top 3:

1. Etusormi
2. Keskisormi
3. Peukalo


Säälittävimmät ruman sinkkumiehen elämänlaatuparannusyritykset Top 5:

1. Omien kylkiluiden poisto, jotta saa otettua itseltään suihin
2. Lemmikkien nimeäminen käyttämällä sekaisin pornotähtien ja Marvelin hahmojen nimiä; esim. Jenna Galactus Jameson
3. "Meitsi on äijä" -tyylisten pipojen pito sisällä
4. Kaljamahan peittäminen liiveillä
5. Guitar Hero

Toni Nevanpään fyysiset viat Top 5:

1. Hiukset (kaaoksen fyysinen ilmentymä)
2. Naama (robottimainen geometrisyys)
3. Perse (iso; vaatii rakennusluvan, kun pukee kalsarit päälle)
4. Keskivartalo (anti-estetiikka)
5. Jalkapohjat (ei vaan toimi)

-Nevis-

Omakotitalon syöntiopas

No niin, terve terve.

Huomionarvoisia asioita: Hävisin haasteeni Marko Kivelälle (katsokaa aikaisemmat blogimerkinnät tarkempia tietoja varten). Tuo mies on päättänyt, että joudun pelaamaan jalkapalloa konsolimuodossa hänen kanssaan. Odottelen kauhulla, että koska tuo Ylistarolainen kovis minut pakottaa tuohon epäpyhään toimintaan. Veikkaan, että aina kun hän tekee maalin, hän ilkkuu ja nauraa minulle niin paljon, että sipsit pursuavat suusta ja kaffipullat nenästä. Sellainen on Marko olennaisimmillaan.

Olen ajatellut rajoittaa vahvasti alkoholinkäyttöäni. Syynä se, että ei ole enää niin kivaa Seinäjoen yössä. En ole päässyt pitkääään aikaan tanssimaan yötä pois ja pelkkä humalassa jutustelu ei täytä enää hauskanpidon kriteereitä. Tarvitaan aktiviteetteja, toimintaa, sekoilua, seurapelejä, joukkuekilpailuja, teemailtoja, naamiaisia, tanssia, säpinää! Lähden seuraavan kerran juhlimaan vasta kun tiedän, että edellämainittuja toimintoja on varmasti tarjolla. Olen menossa seuraavan kerran yöelämään tämän viikon perjantaina. Nähdään silloin.

Appelsiini on edelleen hedelmien kuningas ja kurkku vihannesten herttua. Jäätelö hallitsee rautaisella nyrkillä herkkujen maassa.

Palataan taas. Jos sattuisin menehtymään ennen seuraavaa blogimerkintääni, niin kostakaa kuolemani tulella ja teräksellä. Myös maagiset keinot ovat sallittuja.
-Nevis-

Huomioita

Jeps.

Olin ystäväni Marko Kivelän luona maanantaina katsomassa Wrestlingiä, tuota jumalten omaa lajia. Marko osoitti kyntensä vieraanvaraisuuden suhteen ja toi oma-aloitteisesti vaniljajäätelöä pöytään. Olin ja olen kiitollinen. Mutta jos jotain kritiikin paikkaa löytyy, on se tämä; jäätelöannoksen presentaatio ontui hieman. Siihen olisi voinut jotain nonparelleja laittaa päälle ja jos ei niitä löydy, niin vaikkapa jotain hedelmää, marjaa tai edes lusikallinen kaakaojauhetta siihen pinnalle kun olisi ripoteltu, niin jäätelö olisi saanut ansaitsemansa "meikkauksen ja puuteroinnin". Esim. pari viipaletta banskua eli banaania ja siihen vähän kaakaota väriksi, niin täydellinen olisi ollut. Ehkä joskus sitten.

Kun olin lapsi 80-luvulla, mediassa visioitiin ja melkein jopa lupailtiin teknologian olevan uskomattomalla tasolla 2000-luvulla. Vituiksi meni. Vaikka on internettiä ja Ipodia ja matkapuhelinta, niin hyvin kauaksi ollaan jääty todellisista teknologisista edistysaskelista. Missä jumalauta on rakettiselkäreppuni? Entä lentäväni henkilöautoni? Tai lääke syöpään, flunssaan ja pienimunaisuuteen? Vihaksi pistää.

Tätä seuraavaa olen aikaisemminkin ihmetellyt. Nykyään kukaan ei enää kyläile toistensa luona spontaanisti. Ei voi mennä kenenkään luo soittamatta tai vähintään tekstaamatta, että "Voiko tulla käymään, hä?" Ja silloinkin kun soitat ja kysyt, niin useinmiten on vastaus joko "En mä ehdi, kun pitää sitä ja tätä" tai "Vaimo ei halua, että tuut tänään, kun meillä on väkisin tänään romanttinen ilta, kun on niin vähän aikaa yhdessä" tai jopa "Et sä voi tulla, kun mun pitää olla nyt yksin, kun on niin stressiä töissä, että mun tarvii nyt ihan yksin olla vaan ja pelata Guitar Herouta ja kattoo sitte Big Brotheria." Voi jeesus, sanon minä. Mitäköhän tapahtuisi jos menisin vaan yhtäkkiä jonkun ovelle ja sanoisin, että "mä tulin nyt, mitäs kivaa sitä keksittäisiin?" Saatana, tulisi varmaan pataan tai vähintään poliisi soitettaisiin hakemaan Nevanpää etuovelta kotirauhaa häiritsemästä.

Kaikki luulee, että pikkulinnut on söpöjä ja ne laulaa niin harmonisen ihanasti ja suloisen viattomasti. Täyttä sontapuhetta sanon minä. Nehän syö pihlajanmarjoja, josta ne tulee kauheeseen känniin. Jos ymmärtäisimme lintujen kieltä, kuulostaisi se lähinnä tältä: "Jumalauta meitsi on kännissä ja panettaa." Ja tältä: "Haistakaa te kaikki vittu, mä tapan teidät kaikki, saatanan runkut ja häränpaska-aivot."

Maailmassa on siis taas useita virheitä. Tässä ja nyt.
-Nevis-

Kroisos Pennonen on Roope Ankan vihollinen

Morjens.

Minulla päättyi eilen karkkilakko. Olin siis kuukauden syömättä mm. karamellia, suklaata, sipsiä, pullaa, keksejä, pizzaa, hampurilaisia, lihapiirakoita ja juomatta sokeroituja limsoja tahi mehuja.

Juhlistin sitä aloittamalla eilisen aamuni Geisha-merkkisellä suklaalla. Sitten söin aamupalakseni pizzan, johon otin täytteeksi salamin, jauhelihan, katkararavun ja ananaksen. Jälkkäriksi Daim-tuutti. Vatsa ilmoitteli hämmennystään yhtäkkisestä sokerin ja rasvan salamasotahyökkäyksestä kehooni. Jatkoin hakemalla pari munkkia Hesburgerista. Pakki oli aika sekaisin ja jouduin viettämään runsaasti aikaani wc-tilojen kammiomaisessa syleilyssä. Onneksi oli tasokkaita sarjakuvia tarjolla.

Tästä sitten jatkoin Geisha-, After Eight- ja Pandan konvehtisuklailla. Sitten taas iltapalaksi tonnikalapizza ja lopuksi vielä irtokaramellejä pussillinen Makuunista ikäänkuin elokuvakatselun kyytipojaksi.

Olin todella kalpea, väsynyt ja vatsani vihasi minua. Olin toki suunnitellut jo kauan ottavani tällaisen hedonistisen mässäilypäivän, mutta kehoni reaktiot olivat hyvin vahvoja. Nollasta sataan mentiin liian nopeasti.

Nyt on taas ihan Ok olo; syötiin Kivelän kanssa lounaaksi muussia ja kaalikääryleitä. Näin vaan.

Lopuksi vielä mainostan julkeasti erästä viihteen muotoa. Nimittäin aikuisten sarjakuvat eli graafiset novellit; ne on perkeleen kovaa kamaa!! (Aikuisten sarjakuva- nimitys viittaa tarinoiden konsepteihin, jotka ovat yleensä liian monimutkaisia lapsille; kyse ei siis ole välttämättä pornografiasta, joka toki on hyvää tavaraa sekin!)

92 prosenttisesti kirjat ja elokuvat ovat ennalta-arvattavia ja toistavat kliseisiä kaavoja. Graafisista novelleista on löydettävissä uusia kokeilevia tarinakokonaisuuksia. Mm. siksi pidän niistä niin kovin.

Seuraavaksi sarjakuvat Top 10 (ovat kääntämättöminä parhaita):

1. Sandman: Season of Mists
2. Sandman: Preludes & Nocturnes
3. Lucifer: The Divine Comedy
4. Lucifer: Gods and Monsters
5. Sandman: A game of you
6. Watchmen
7. Batman: Gothic
8. Punisher: Mother Russia
9. Necroscope
10. Preacher: Proud Americans

(Bubblin´under: Y - The Last Man, Maus + perkeleesti muita).

Tämä oli tällainen merkintä. Ensi kerralla kerron teille tärkeistä yhteiskunnallisista asioista.)
-Nevis-