Virittämö osa 2: Saari juo lonkeroa

No voi voi.

Hirveän lähellä oli, että olisi jäänyt tämä blogini päivitys kirjoittamatta. Nimittäin asuintaloni alaoven lukko oli mennyt mystisesti paskaksi päivän aikana; avaimeni ei uponnut tuttuun lukkopesään kuin noin kaksi milliä. Yritin 15 minuuttia erilaisia konsteja ja mustaa magiaa, mutta ei; en päässyt sisään. Tottakai nokkelana pulleana herrasmiehenä soitin Talonmiehelle apuja. Hän ei vastannut. Sitten otin puhelun naapurin kolohampaiselle Joakimille, että jos pääsisin yöksi. Hänkään ei vastannut. Epätoivo hiipi sieluuni ja kyrpi koko miestä. Onneksi Talonmies viimein vastasi ja avusti minut sitten sisälle kotiini, internet-yhteyden luo. Tässä ollaan.

Asiaan nyt nopeasti sitten: Unohdin mainita, että eilen kantelimme Kimmon kanssa sellaisia kalliita ja aivan liian pitkiä valosysteemejä eräällä orkesterille. Jännitti, että jos ne lipeävät käsistämme, niin maksamme Kimmon kanssa erittäin köyhinä miehinä velkamme orkesterille ensimmäisillä poikalapsillamme, vasemmilla munuaisillamme ja silmäripsillämme. Meillä on Kimmon kanssa aivan ihanat silmäripset nimittäin. Silmäniskumme on aivan jotain erilaista.

Tänään kävimme välittömästi työmaalle tultuamme syömässä. 33 minuuttia meni ruuan saamisessa. Saari ei ollut mukanamme. Söin Big Burgerin. Aholan kanssa olimme yhtä mieltä siitä, että ihmisen tulee syödä asioita, joilla on ollut joskus kasvot. Ja mielellään lapsen antama nimi. Esim. "Mansikki" tai "Meatcarrier turbo 76".

Ruokailumme jälkeen äänentoiston pääministeri Aholaa väsytti hirveästi. Hän meni ns.casen päälle makuuasentoon lepäämään. Siinä oli hän sorkat ja älypuhelimet ojossa.
Yritin ehdottaa kahvia ratkaisuksi, mutta hän kuulemma yrittää vähentää. Sitten ehdotin energiajuomaa. Viimein tuo mies tarttui asiaan ja joi yhden ED- juoman. Se piristi. Samalla Aholalle selkeni räjähdyksenomaisena ymmärtämyksenä, että ED -juoman nimi tulee sanoista Energy Drink. Että se ei tarkoita esim. Episkopaalista Duumaa tai Epistäsaatana Dinksdonks.

Itsehän joudun tykittelemään kehooni tuota energiajuomanpaskaa, koska teetä ei ole saatavilla ja kahvista en pidä millään tavalla. Koko porukkamme kiusasi minua kahvinjuomattomuudestani tänään. Olin kuin ahdistettu laktoosi-intoleranssinen rotta maitojuuston sisässä.

Ahola on reilu homidi ja niinpä hommasi meille Haribon Matador Mixin. Siinä oli 21 erilaista karamelliä. Laskin ne aivan itse ilman puhelua äidille.
Pelasimme myöskin korttia tänään. Se oli kivaa ja aivan mahtavaa.

Työiltamme sujui siten, että kannoimme Kimmon kanssa erilaisia musikaalisia instrumenttejä ja niihin liittyviä teknologisia vempaimia edestakaisin. Muut tekivät oikeita hommia. Saari, perkele, alkoi tiputtelemaan naamaansa lonkeroa jo ennen viimeistä esiintyjää, joka antoi minulle virheellisen käsityksen siitä, että menemme porukalla baariin. Näin ei käynyt, vaan vietin iltani anniskeluravintoloissa blogistani tuttujen Tontsan ja Ranisen kanssa. Nytkin juon salaa hieman olutta, kun kirjoitan tätä. Olen oikea epeli.

Ahola on ammattilainen ja hän katseli FOH:issa eli etupäässä mainiota True Detective -sarjaa luurit päässä antamatta viimeisen esiintyjän kommervenkkien haitata viihdenautintoaan. Juuri näin.

Ulla antoi reiluna ihmislapsena meille juomalippuja. Ne ovat kohta jo loppu. Vinkiksi vaan.

Olen käynyt työpisteeni vieressä sijaitsevassa Amarillon sisävessassa aina tarpeen tullen. Nyt jouduin kuitenkin yön hämärässä menemään bajamajaan tekemään suoliliikettä ja hyi perkele. Hyi, hyi hyi.

Tänään minun ja Kimmon rauhaani häiritsivät tukevahkot naiset. Ensin joku minulle tuntematon, mutta minut omasta mielestään erittäin hyvin tunteva känninainen tunkeutui bäkkärialueellemme ja väkisinhalasi minut ja kovasti tahtoi kanssani keskustella. Tönimällä ja käskyin sekä kehoituksin ajoin tuon emakon pois. Hän suuttui minulle, mutta tuon klönttipalleron nolostunut mies pyyteli anteeksi. 
Sitten, uskomatonta kyllä, jokin veltto naisvalas valahti possuaidan alta (joka on hyvin matala ja vieressä olisi ollut portti) bäkkärillemme. Kimmo meni välittömästi ajamaan tuota munasarjallista hiisiolentoa pois. Kyseessä oleva mahanaaras halasi Kimmoa ja sanoi, että "Mä tulin moikkaamaan sua!". Kimmo ajoi naisen matkoihinsa. Jännä miten Kimmoa lähestyvät vain humalaiset vieraat naiset. Paitsi äiti. Kimmon äiti soitti tänään, että hän oli leiponut leipää ja että Kimmo voisi tulla hakemaan kotiinsakin sitä leipää. Kimmo ei mennyt hakemaan leipää. Työt ensin, äidin leipä sitten.

Loppupäätelmä: Työtehtävämme sujuivat rutiinilla ja täysin riittävän hyvin koko porukalla. Hyvä Virittämö, eläköön Sven Duuba.

Vielä on kaksi päivää jäljellä.
-Nevis-

P.S. Tässä on kaikille nyt sitten: https://www.youtube.com/watch?v=7bTqnZOq4Ag