Provinssi 2015 osa 13: Dawn of apocalypse

No niin kuulkaa.

Aamu toi tullessaan ymmärryksen siitä, että festivaali koittaisi vain kahdeksan tunnin kuluttua. Aikaa oli lapsellisen vähän, sillä tekemistä oli paljon.
Mari, Vainikainen ja Välimaa pääsivät sukeltamaan aitamuovituksen hyiseen mereen ja minä menin Johannan, Kimmon, Koden ja Mikon kanssa tykittelemään possuaitaa pystyyn aivan sikana. Mikko on kiva alunperin Ähtäristä lähtöisin oleva hillityn komea mies. Hän pukeutuu huomattavasti paremmin kuin minä. Mutta niin kyllä melkein kaikki muutkin. Paitsi Kimmo. Hänelle toki sopii se "Kiva ja lempeä mikropizzalta haiseva sillanaluspultsari" -look.

Nyt taas siirrytään referointiin univajauksesta johtuen: Hirveällä tahdilla Kari ja Kode siirsivät erittäin lukuisia "rytöläjiä" piiloon festivaaliasiakkaiden katseilta. Minä otin ryhmäni kanssa ristiretkekseni laittaa kaikki ravintolat kuntoon. Aitaa helotettiin ja muovitettiin ja reikänauhoiteltiin ja rautalangoitettiin ja tavaroita kannettiin sinne tänne ja asioita tilkittiin. Muistimme myös käydä syömässä. Ruokana oli spagettia. Sille tarkoitettu otin oli mittasuhteiltaan väärä ja oli vaikea saada nopeasti haluttua määrää kyseistä pastaa. "Miten sä tätä spagettia otit?", kyseli äimissään oleva Välimaa tilanteessa.
Tontilla oli nyt myös Säilä ja Vesku, nuo pitkän linjan festivaalipuurtajat ja heteron näköiset iskämiehet.

Vaneriaitaa laitettiin pystyyn kuumeisesti, kylmäkaappeja siirreltiin, tavarat liikkuivat, pora lauloi mekaanista elegiaansa, erilaisia aitalinjoja muodostettiin, näköesteitä tehtiin ja jossain orava kirmasi iloisena pitkin puuta, josta oli tuleva hänen lempihengailupaikkansa. Niin nopeasti toimimme, kuin vain oli inhimillisesti mahdollista, mutta ei. Emme ihan ehtineet, saatana. Porttien aukaisua jouduttiin noin 10min myöhästyttämään. Ehkä myös muista syistä, emminä tiedä. Vanha mies tässä kertoo.
Aivan viime minuuteilla ennen laskettua aikaa, kannoimme Mikon kanssa hätäpäissämme possunkiveä kammottavan pitkän matkan - niin pitkän, että piti välillä laskea se perkeleen kivi maahan ja puuskuttaa. Tuollaista kynnettömyyttä tapahtuu äärimmäisen harvoin.
Ihmisiä virtasi sisään jo, kun vielä ajoin värikkään valkoisella pakettiautolla pois tilanteesta. En sudittanut. Tai taisin ehkä sittenkin ehkä vahingossa 1-3 kertaa sudittaa.

Festivaali oli alkanut. Ja työt jatkuivat. Kaikenlaista pientä kuolevaisten katseilta salassa tapahtuvaa puuhasteltavaa löytyi vielä ihan mukiinmenevällä tavalla. Neiti Hirvonen antoi minulle niitä isoja ja hyviä nippusiteitä ja se oli kivaa. Sillä saimme kivasti Musen näköesteaidan tuet kiinnitettyä. Minä ja Tontsa haimme tuille painoiksi kiviä yhdessä samasta maitokärryn kahvasta kiinni pitäen. Siinä on kyllä valitettavasti jotain umpihomoa atmosfääriä, kun kaksi Tonia vetelee samaa kärryä.

Sitten alkoi päivystys. Oivalsin järkytyksekseni erään järkkärin kertomana, että eräästä strategisesti merkittävästä paikasta puuttui pala aitaa. Aivan varma olen, että sinne joku ratkaisu tehtiin, mutta festivaali on kuin muurahaispesä, jossa joku saattaa jostain demonisesta syystä ottaa toisen ihmisen paikoilleen laittaman esineen pois. Kimmo ja Johanna lähtivät auttamaan minua, vaikka eivät olleet päivystämässä. Ylpeä olen siitä, että teimme ns. vintage-olutraksa ratkaisun kiireen ja materiaalipulan yllyttäminä. Saimme yhden Vepe-aidan, kolmen seipään, mustan muovin ja pöydällisen telttapressua näyttämään ja tuntumaan possuaidalta. Festivaalikävijä ei tiedä ulkoapäin tätä faktaa. Hän on vain onnellinen ja ajattelee: "Onpas perkele kivaa taas."

Raksapäivystysryhmämme koostui minusta, Kodesta, Veskusta, Karista, Pekasta, Iljasta, Hietsusta ja Ihmemaan Ozin taikurista. Toki tuo viimeksimainittu joutui lähtemään kesken kotiin, kun vaimolla paloi rusinapannukakku pohjaan.
Tietenkin mukana menossa olivat myös Petteri ja Matti. Jaakko ja Teemu, nuo varastopuolen kovat kulkijat, kävivät välillä oikein polttelemassa meidän kanssamme tupakat. Tupakointi on hyvä ja ihana asia, jota suosittelen varauksetta kaikille.
Kaikenlaista tehtävää oli. Kari ainakin ajoi kurottajalla pimppa pitkällä. Hiki tuli itsellekin, kun hänen nopeaa ja heittäytyvää toimintaansa katseli.

Päivän päätteeksi veimme Koden ja Pekan kanssa hieman aitoja eräille ruokamyyjille. Se oli tosi hyvä nakki. Ihan kirjaimellisestikin. Saimme nimittäin kiitokseksi noilta ruokamyyjiltä Croissantit, joissa oli nakki.

Kuten kaikki ovat huomanneet, on tänään satanut paljon. Jokainen pisko on liikaa. Näin alueella päivällä vanhan kantoystäväni ja ex-varastopäällikkö Jaken. Mutaisan maan näkeminen kirvoitti muistoja vuodesta 1815, kun olimme kahdestaan Waterloon taistelussa kiillottamassa tykinkuulia. Kyllä harmitti, kun hienot kuulat tulivat kamalan likaisiksi sitten. Oli siinäkin saatana kesätyö 15- kesäisille pojille, jotka eivät osanneet sanaakaan ranskaa. Varsinkin kun myöhemmin selvisi, että meidän olisi pitänyt olla ompelemassa Napoleonille uutta pukua ja keittiön verhoja. Ei ihme, että meille oltiin pahana ja huudettiin.

Huomenna festivaali jatkuu!
Hyvää yötä.
-Nevis-

P.S. Olen unohtanut mainita, että paikalla ovat myös ääniteollisuuden lapsitähdet Jormis, Pajarinen, Pääkkönen ja ylikenraali Ahola.