Provinssirock 2015 - Raksa Prepro-duction day 0.3

Zip zap.

Tänään olikin sitten sellainen päivä, että Kimmo ja Pekka lähtivät pakettiautolla Helsinkiin hakemaan kaikenlaisia tavaroita ja Ilja sekä minä pyörimme Mannilla siellä täällä ympäriinsä. Nakki iski heti aamusta ja lähdimme Kurikkaan viemään barrikadia, kun siellä on ne sinkkufestarit. Ken sieltä ikuisen lemmen löytää voi, sille avioliiton kylmät ja ahdistavat kahleet soi.
Kävimme pienen pitstopin toimistolla, jossa oli tietenkin tuttuja kasvoja. Joakimilla ei ole vieläkään sitä yhtä hammasta; ässä suhisee kuin ilmapalloa puhaltava silmälasikäärme monokkelikaupassa. Siellä oli myös Pekko, tuo vanha porkkana-apina, joka söi hillopullaa suu vaahdossa ja hillopullassa.

Tämän jälkeen tykitimme Lapualle hakemaan puumateriaalia. Siellä kohtasimme pitkästä aikaa Jaken, tuon Provinssin entisen varastopäällikön ja sormisoittajan. Siellä me paksut vanhat miehet muistelimme menneitä. Mieleen kumpusi erityisesti se hetki, kun olimme vuonna 1937 yläasteelta vaihdossa Saksalaisessa tehtaassa, missä rakensimme erilaisia teippejä ja itkuhälyttimiä. Siellä oli tupakointi kielletty, joten kävimme salaa tupakalla naapuritontilla olevan zeppeliinin sisällä. Sen nimi oli Hindenburg. Kerran tuli kiire ja Jaken "Nurmon Jymy" -verkkareiden oranssi hiha hipaisi vetysäiliöiden avausmekanismia avaten ne hieman. Ajattelimme, että ei se mitään meinaa, mutta roimahtihan se sitten perkele kunnolla pari päivää myöhemmin Lakehurstin kentällä. Ei siinä mitään, mutta Jakke unohti Belmontinsa sinne Hindenburgiin. Se oli kova isku nuorelle koltiaiselle, kun tupakka oli silloinkin hyvin kallista yläasteikäisille runkkareille kuten me.

Söimme sitten.

Petteri, tuo vanha partakojootti, oli yhteydessä työasioissa kanssani puhelimitse. Hän oli lähtenyt Ouluun, missä haisee aina ulostemassa ja ihmiset puhuvat miten sattuu.
Otin matkapuhelinyhteyden päivällä Kimmoon, jotta saisin tietää mitä kuuluu hänelle ja Pekalle, tuolle musikaalien epävireiselle ruoskalle. Symbolisena eleenä länsimaiselle rappiolle Kimmo ja Pekka olivat ajaneet ohi yhdestä liittymästä. Hyi saatana. Hyi saatana, sanon minä.
Lisäksi Kimmon aamulla suorittama datanomikoe oli mennyt perseelleen. "Mikä häntä oikein vaivaa?", kuulen teidän huokailevan tuskastuneena.

Ilja ja minä veimme vielä pakettiautollisen patjoja lukiolle. Sitten jouduin lopettamaan päiväni, sillä muut hommat kutsuvat nyt. Se on taas toinen tarina sitten. Ilja, tuo vahvat transsylvaanialaiset kulmakarvat omistava poika, jatkoi ja jatkaa tälläkin hetkellä vielä kaikkia hommia sitten pakettiautolla.

Nyt pitää lopettaa, että ehdin pukea kauluspaidan päälle ja soittaa Entisten nuorten sävellahjaan. Hyvää viikonloppua ja onnea ja menestystä Teille.
-Nevis-