Provinssi 2015 purkutiistai: "Vittu mä kyllä saatana!"

Päivää.

Tänään satoi ja ukkostikin välillä. Luonto iski meitä märällä ratsupiiskallaan kehoihimme ja henkiseen jaksamiskeskukseemme.

Kuten saatatte jo arvata, Kari ja Damski ajoivat kurottajilla paljon hyvin painavia esinekokonaisuuksia ja pakkailivat suuria autoja. Kodekin siirteli trukilla kaikenlaisia lavoja, joissa oli tavaroita. Kode myös viluissaan puki päähänsä pipon. Se saa hänet näyttämään epäonnistuneelta eksyneiden urosoravien raiskaajalta. Toki en tuomitse kenenkään seksuaalisia fetissejä.
Mielestäni Kimmo ja Johanna purkasivat Camp Provinssin suihkukylää aamusta. Tontsa ja Pekka laittoivat läjään VIP -ravintolan Lonkeromyyntipisteen, joka on rakennettu puusta. Ilja ja Aleksi veivät runsaasti tavaraa pois Mannilla kimmoisat pippelinsä pystyssä. Matti ja Atte keräilivät yhteen kasaan monenlaisia objekteja, joiden dimensiot olivat verrattain pienet.
Petteri puhui puhelimessa ja oli partainen.
Palvelupäällikkö Pekko laski henkiset housunsa tasollemme ja purkasi myös erilaisia pientavarapisteitä sieltä täältä. Samoin teki Anna, tuo seksihulluista suurin, joka yritti vietellä koko raksaporukan syömällä tauolla kutsuvasti Passion- hedelmän siemeniä, jotka toimivat symbolina miehen kivespussien sisällölle. Samalla tuo hullu nainen huomautteli minun ja Koden farkkujen haaroissa olevista ammottavista rei-istä. Hyvät vanhemmat: Lukitkaa poikanne, kun Anna on maisemissa. Sananen vielä minun ja Koden farkkujen rei-istä: Minun reiästäni mahtuisi menemään sisälle talitintti, ja Koden reiästä lenkkeilevä kääpiö, jolla on juomakypärä ja hattara.
Kimmolla oli tänään yllään sellaiset saatananmoiset haalarit, joita hän käyttää usein Ähtärissä perheensä mökin parissa työskennellessään. Hänelle sopivat haalarit, koskapa tuo mies on muutenkin hidas liikkeissään. Myös kilpikonnat ovat hitaita. Kilpikonnia tavataan kaikilla mantereilla ja valtamerillä napa-alueita kuten Etelämannerta lukuunottamatta. 

Arvatkaapa mitä minä ja Vainikainen saimme työtehtäväksemme. No tietenkin purkaa kaikki mahdolliset hirviaidat. Voi mikä kohtalo, mikä henkilökohtainen inferno. Siinä sitten sateessa tykitimme alas ja rullille kaikki hirviaidat ja seipäät ja tuet. Oli kyllä mielenkiintoista ja parasta se. Erityisen paljon pidimme ihmisvirtsan hajusta niissä. Ikäänkuin saatanallisena bonuksena onnistuin taas seivästä maasta irroittaessani lyömään itseäni otsaan sillä. Aurinkolasini menehtyivät siinä sitten. Kuolivat saatana palasiksi.

Loppuilta meni VIP:in jokiterassin purussa, jonne minä ja Vainikainen menimme auttamaan Kodea, Kimmoa ja Johannaa. Iloinen vasaranpauke kaikui Törnävänsaarella ja tupakkia paloi toiseen tyyliin. Kode oli rohkea ja otti Kimmon saappaat ja meni kalsareissaan jokeen purkamaan alhaalta päin tuota tuhannesti kirottua hakipaskaterassia. Hän sai puljut aivan loppumetreillä; saappaat hörppäsivät vettä kuin Pekko viinaa sunnuntaina.
Lauloin siinä työlaulua, joka meni näin: "Nännilaser, nännilaser, minua ravistaa." Siihen yhtyi Kode ja jopa Kimmokin sitten, tuo renttu pyllyilijä.
Työpäivän pituudeksi tuli 12h ja Vainikaisen askelmittarin mukaan me kaksi kävelimme 17,1 kilometriä tänään.

Ihmiset haukottelevat paljon. Sekä kertoilevat huonoja vitsejä. Sen olen huomannut.

Olen unohtanut ehkä kertoa, että Hietsukin poistui iloisesta joukkiostamme oikeisiin töihin päivystyksensä jälkeen. Ei muuta kuin Bye Bye and a Happy New Year.

Huomiseen!
-Nevis-