Provinssi 2015 kolmas festivaalipäivä: Kesken menon syntyi lapsi

Nonni taas.

Aamulla oli vaikea herätä 4h yöunien jälkeen. Kari ei sen pirteämpi ollut, kun hän tuttuun tapaansa käveli autolleni raskaasti löntystäen kuin hirttopuulle menevä autisti. Siinä kaksi vanhaa miestä nuokkui ja tuhisi koko matkan Törnävälle. Mansikat eivät kuitenkaan syö itseään, joten toimeen piti tarttua.
Päivystysryhmäämme liittyivät Kimmo, Matti, Mikko ja Johanna. Kode, Säilä, Emppu, Teemu, Jaakko ja Hietsu heittäytyivät täysin leikkisiksi ja olivat tänään vapaalla. Nuori Joakimkin vaihtoi illemmalle festivaali-elämänsä työvaihteen pois silmästä. Jos eläisimme keskiajalla, olisi Joakimin nimi Sir Alfred Toinenetuhammaspuuttuu.

Aamu lähti käyntiin kuin juustosuikero nenään. Haravoimme ja lapioimme tontille isoilla autoilla paikalle kuljetettua haketta liejuisiin kohtiin, että ihmisen olisi hyvä olla ja elää Provinssissa. Pekko siellä oli myös kovasti tohinassa mukanaan mönkijä peräkärryineen ja lapio. Hän on vaihtelevan tasoinen pukeutuja, mutta hyvä lapiomies. Saatana.
Kari ajoi kurottajalla, jossa oli kauha kiinni (tämä on tärkeä muistaa ja omaksua), haketta kivoiksi keoiksi ja me levitimme ne työkaluillamme. Johannalla oli krapula, joten hänen eleitään ja ilmeitään oli kiva seurata; tuo nainen oli kuin kidukseton kultakala tylsässä akvaariossa.
Vesku tällä välin siirteli vessoja kurottajalla. Ilja ja Matti kävivät ilmeisesti narikassa fiilistelemässä jotain törröttäviä ruuveja pois.. Mikosta en tiedä, mutta yhtäkkiä hän ilmestyi kanssamme haravoimaan. Sitten vielä korjasin Kimmon avustuksella yhden ravintolan yhden jutun ja jeps vaan ja hepsankuikkaa; alue oli valmis avattavaksi.

Päivystehtäviä tältä päivältä: Possuaidan muovitusta, hirviaidan tukemista ja korjaamista, VIP-ravintolan luiskan modifiointia, Kestilän ja Sakkolavan välisen aidan purku, siirto ja pystytys sekä joitain muita juttuja, jotka edellisä sanoja kirjoittaessani jo unohdin.

Polttelin tänään oikein tupakat Kivelän ja Neiti Hirvosen kanssa. Neiti Hirvosen etutittelin ei saa antaa hämätä: Jos tsekkaat liian kauan tuon naisen äässiä, vetää hänen miehensä Kivelä välittömästi kuokkaan.

Tänään ensi kertaa moneen vuoteen ehdin (tai jaksoin mennä katsomaan) yhden kokonaisen keikan alusta loppuun. Kyseessä oli mainio Raised Fist -orkesteri. Lisäksi tsekkailin Deadmau5in upeaa settiä; se ei ollut ihan Ibiza-kamaa, mutta hieno oli meno. Harmitti minua ja Johannaa, ettemme voineet olla nousuhumalassa siellä tanssimassa. Muut 120 Provinssissa esiityvistä artisteista eivät tipahda musiikkimakuni piiriin.

Ihmiset, jotka olivat tänään vapaalla ja monet muut ihanat raksassa työskennelleet lutunassut, olivat kovin pelti kiinni pitkin ja poikin aluetta. Perkeleen suureksi harmiksi ei tänä vuonna poikkeuksellisesti kukaan sammunut Raksa-Loungeemme. Emme päässeet tussittamaan jonkun naamaan innovatiivisia lauseita kuten "Homo", "Olen Natsimies" ja "Minulla ei ole peräsuolta." Ajat ovat muuttuneet siinä mielessä synkeämmiksi; värittömiksi.
Niin katsokaapas kun Johannan aloitteesta teimme taas 4x4 -teltasta upean ja siistin kodin meille ja laitoimme oikein pedinkin sinne. Kukkiakin on. Siellä me istumme, kun ehdimme. Siellä haisee parfyymipullolta, jonka lehmä eilen aidanraosta söi.

Olen unohtanut kertoa monia asioita. Kuten sen, että Kari teki eilen kaksi tietä Provinssialueelle. Ensimmäisen nimeksi tuli Karin työkoneiden käsittelytaitoihin viittaava "Kirurgintie" ja toinen taisi olla "Bulldog Tarzan Heipähei"- tie. Ei se tuo viimeinen oikeasti ollut sen niminen, mutta unohdin miksi Kari sen risti.
Kerroinko jo, että muovitimme Iljan ja Koden kanssa eilen sellaista herkästi kaatuvaa possuaitalinjaa ja olimme pakotettuja tukemaan sen. Kode tykitti siihen täysiä saatana sellaisen ison telttojen ankkuroimiseen tarkoitetun kiilan possunkiven anaalinahtaasta reiästä läpi. Pysyy. Onnea sille, joka sen sieltä irti ottaa.

Kimmo tänään esitti koomiseksi tarkoittamansa teatterinäytelmän, jossa nippusiteet toimivat suuna. Kylmäksi jätti yleisön se.

Niin on paljon kaikenlaista mitä ei muista tai jaksa kirjoittaa nyt yöllä enää. Tarjotkaa lonkero jossain terassilla, niin viserrän koko tarinani kuin peipponen, jolla on myös ihmisen äänihuulet. Koska muuten ei pystyisi puhumaan niitä tarinoita. Pitäisi vain kirjoittaa, kuten nyt. Ihmiselle opetetaan Suomessa kaikille luku- ja kirjoitustaito. Oletteko huomanneet?

Näin Aholan ja Jormiksenkin tänään myös. En ota kantaa heidän mahdollisiin virheisiinsä tai onnistumisiinsa. Lisäksi söin kaksi kertaa tänään jälkkäriä, johon tuli herkullista vanijakastiketta. Läskit hikoaa tykimmin.

Join tänään 4-6 Red Bullia ja neljä kuppia teetä. Ei maistu suussa kivalta nyt.

Päivän sitaatti: "Petteri hei, äiti käski sanoa kiitos, että otit mut töihin tänne."

Huomenna vielä jytisee.
 -Nevis-