Provinssi 2015: Festivaalilauantai, purku ja sunnuntai

Kyllä niin on kaikenlaista sitten.

Festivaalilauantai sujui hieman maltillisemmalla temmolla kuin muut päivät. Veskun kanssa laitettiin joku aidanreikä tukkoon ja mustaa muovia porukkamme laittoi kivaksi näköesteeksi sinne tänne.
Osa porukasta tuli myöhemmin töihin, koska oli yöpurun aika ja osa meni jossain vaiheessa nukkumaan, koskapa heillä oli sunnuntaiaamuvuoro raksassa. En saakuri ala tähän erittelemään, että kuka teki mitä ja milloin; elämä on liian lyhyt erisnimien luetteloimaiseen ilmentämiseen.
Kimmo ja Tontsa korjasivat possuaitaa, ja Tontsalta tippui hänen henkilökohtaisen poransa joku osa ihmisen virtsaan. Kimmo sen sieltä nosti sitten. Nosto-operaatiossa käytetty hanska lensi oikeutetusti metsän ikuiseen syleilyyn maatumaan kirotulla tavalla.
Kävin maailmanpyörässä työ-ajalla. Ei saa siitä kertoa Petterille mitään. Onneksi ei ole mitään laillista keinoa, millä hän tämän epäeettisen ja rikollisen toimintani saisi selville.

Minä ja Kode aloitimme festivaalin purun VIP -ravintolassa, jossa salaa nurkassa joimme ns. välikaljat. Minä join lonkeron, Kode otti oluen. Sitten kaksikkomme riensi kuin pienet mieleltään sairaat eläimet purkamaan ravintoloiden hinnastoja ja etenkin niiden kehikkoja, jotka olivat pienillä liinoilla kiinni. Opimme stadilaisilta, että korrektit termit ovat "freimi" ja "sträpit"= voi nyt vittu.
Tämän jälkeen jatkoimme pakkaamalla juomia ja muovittamalla tekemämme ihanat lavat. Aloitimme operaation Pink Stagen -bäkkäriltä, jossa Baletti-Noora ja Pallo-Maiju olivat johtotehtävissä. Tämän suorituksen jälkeen Kode karkasi pora kädessä muihin hommiin. Muu porukka purkasi mm. barrikadit ja vaneriaidat sankarilliseen tapaansa.
Niin oli väsy ja vaikea olla Johannalla yöllä, että hän minulle haistatteli radiopuhelimessa. Ehdotan hänelle uraa Dominatrixina. Itse en uskaltaisi käyttää Johannan palveluita. Sen verran on itsesuojeluvaistoa.

Annan kanssa jatkoimme juomien muovittamista. Kävelimme lähekkäin, koska keskustelimme intensiivisesti. Sitten erkanimme jostain syystä pari metriä ja aivan samalla hetkellä väliimme tippui taivaalta lokin liukas ulostemassa. Pläts! Anna katseli minua ja ympäristöä todella hämmentyneenä ja sitten osoitti sormellaan tuota kuona-aineläjää ja huudahti: "Tuohon tuli paska!"

Tanssimme jossain vaiheessa yötä Petterin kanssa villisti hassutellen tehden samalla suillamme tällaisia ääniä: "Diung daung dong u-u-u uu, dii". Kode seurasi meitä sellainen "Kyllä minäkin, jos nuokin vetää" -ilmeellä ja teki hienon haarahypyn ilmassa samalla kuormalavaan nojaten. Koden uudet housut ratkesivat haaroista upealla soundilla. Tänään hän sitten tanssi kahvitauolla niin, että kivekset heiluivat silminnähden siitä reiästä. Kives-Lade lempinimi ei ole tuulesta temmattu, hemmetti soikoon.

Purku sujui muuten omalla painollaan.

Pekalla on pää paisuksissa. Hän kävi hammaslääkärillä. Kyseessä oli yksityislääkärin vastaanotto.

Tänään oli hyvin vaikea saada itsensä hereille, mutta pakkohan se perkele oli. Aitaa, narikkaa, invaluiskia telttoja ja kaikenlaista purettiin. Karin kanssa purimme aluksi ravintoloita ja lauloimme.
Ruokatauolla pohdin sitä, että saisiko starttirahaa, jos yritysidea olisi sellainen kauppa, jossa myydään pelkästään multaa ja diskettejä keräilijöille. En tiedä miten kävisi.

Hyppäsin jossain vaiheessa Pekon aisapariksi ja sitten keräilimme kaikki Helsinkiläisten ravintolatavarat ympäri aluetta pakettiautolla. Sepäs vasta touhua olikin.

Näin tänään myös vanhan ravintolapäällikkö Kaunismäen. Hän on vanhentunut useita päiviä. Hänen kanssaan verestimme vanhoja muistoja kantamalla yhdessä ruokatarvikkeita. Viimeksi kannoin hänen kanssaan ruokaa, kun ruokimme raksan omaa lemmikkialligaattoria muutama vuosi sitten. Pidimme tuota alligaattoria kytkettynä päälavan takana olevan pumppaamon oveen. Sen nimi oli Ernest Tapio Povelt. Se kuoli sitten, kun Joakim väsypäissään luuli sitä trukiksi ja tankkasi saatana dieseliä koko sen pään ihan täyteen. Ernest tämän Joakimin typeryyden seurauksena aivasti niin lujaa, että siltä halkesi peppu. Peppuun pääsi muurahainen, joka ryömi sitten koko Ernestin kehon läpi aivoihin ja se oli siinä. Peli oli pelattu.

Tänään sanoimme Veskulle, että "Heippa ja nähdään ensi vuonna." 

Sen kerron vielä, että tänään oli kyllä töistä lähtiessä kaikilla aikalailla merkkarit syötynä. Väsy oli kova. Jaksamme silti, koska olemme aika saatanan söpöä sakkia.

Jatketaan taas.
-Nevis-