Virittämö 2015 osa 1: "Enää kolme päivää aikaa tyriä tämä touhu oikein kunnolla"

Ja Hyvää Iltaa.

Tässä työkuvaelmassani käsitellään sellaisia asioita, mitkä valottavat ihmiskunnalle perspektiivejä siitä, minkälaista on työskennellä siellä lavan takana, että ne bändit pääsevät soittamaan kaikkien iloksi.
Minun työparinani on näissä tulevissa episodeissa raksablogista tuttu Kimmo.
Päivämme alkoi turvallisesti. Ajoimme Kimmon kanssa Rytmikorjaamolle, jossa oli paikalla edelleen työn touhussa Provinssin varastotrio Joakim, Teemu ja Jaakko. Näimme siellä myös Kivelän, Pekon ja Annan, nuo ihanat lainsuojattomat höpönassut, jotka edelleen painivat solmussa Provinssin asioiden kanssa...kai. Kiusasin Annaa. Toivottavasti tuo upea rautakauppiaan tytär antaa minulle sen(kin) anteeksi joskus.

Yksityiskohtiin: Esiintymiseen kelpaava lavakokonaisuus ei rakenna itseään, joten otimme Kimmon kanssa kyytiin Rytmikseltä raisereita, barrikadeja, Vepe-aitoja ja jumaliste kahvinkeittimen.
Raiserit menevät Sotkamoon ja meillä oli jo valmiiksi raisereita Virittämöllä valmiina. Kuulostaako sekavalta? Palataanpa taaksepäin: Virittämö on siis Tangomarkkinoiden aikaan järjestettävä esiintymiskokonaisuus Seinäjoen sykkivässä ytimessä. Raiserit ovat niitä juttuja, jonka päällä esimerkiksi jonkun orkesterin rumputaiteilija soittaa lyömäsoitinsettiään ja näkyy ihanalla tavalla yleisölle.

Olemme Kimmon kanssa työsuhteessa alisteisina miksaajaguru Aholalle Virittämämöllä. Valomiehenä siellä häärii Seinäjoen oma Skeletor Saari. Monitoripäässä kovan linjan kulkija Jysky. Hienoa ryhmää.

Purimme Kimmon kanssa kuormamme ja aitasimme Vepe-aidoilla rauhallisen tilan miksaajalle, valomiehelle ja samalla myös valitettavasti Virittämön DJ:lle. 
Sitten kasasimme ja tasapainotimme puumateriaalilla ja teipitimme barrikadit, etteivät innokkaat fanit pääsisi repimään pikkuhousuja artistien kauluspaitojen yltä.
Seuraavaksi Ahola antoi meille epäpyhän tehtävän: Porasimme puulistoja asfalttiin esteeksi, jottei ihminen jalallaan tukehtuisi sähköjohtojen Boamaiseen hirttosilmukkaan.

Kimmo sitten käytti uskomattomia Tangoraksakytköksiään häpeilemättömästi hyväksemme ja saimme muutamia kappaleita possuaitoja, joilla suljimme lavan sivustat. Pistimme niihin näkösuojaksi mustaa Molton-kangasta ihailemiamme nippusiteitä hyväksikäyttäen.
Tokihan laitoimme lavan tarpeellisiin kohtiin varoteippiä, että pysyimme Suomen Lain oikealla puolella.

Raksablogini 1,5 seuraajalle voin kertoa, että näin tänään Tangoraksailijat Koden ja Iljan, nuo tutut ponnistajat. Kode on laihtunut entisestään ja mahtuu nykyään piiloon halkaistun Golf-mailan taakse. Ilja ei ole laihtunut. Onneksi hänellä on toistaiseksi nainen.

Emme saa unohtaa kertomuksestani myöskään Virittämön Yli-Kenraali Ullaa, jonka nimi on Ulla. Hän antoi meille ruokalippuja aivan Virittämön vieressä sijaitsevaan Amarilloon. Tänään söin siellä Pekonihampurilaisen. Kiitos Jeesus ruuasta.

Nyt hyppäämme taas aikalineaarisesti hieman taaksepäin ja kerron: Jormis, joka oli mm. viime vuonna Virittämön ääniteknillinen pomo ja Jeps-mies, ei päässyt tänä vuonna töihin seuraamme, vaan hänen synkkänä kohtalonaan on lähteä puurtamaan Sotkamoon jotain kivaa festivaalia. Hän on siitä hyvin katkera erityisesti minulle ja henkisesti piikikäs. Näin tänään Jormiksen lisäksi Aholan kuuluisalla "äänivarastolla" myös Männistön ja Pajarisen pojjat. Hekin olivat menossa Sotkamolle. Voimia, pusuja ja kiveshipellyksiä heille.

Taas meinaa unohtua. Meillä on Virittämöllä myös mainio Host-isäntä Saana. Jormis auttoi häntä tuomaan hieman kalusteita Virittämön Bäkkärille.

Ahola on visionäärinen mies. Siksi hän otti myös minua ja Kimmoa varten sellaiset kivat retkituolit Virittämölle. Yhden retkituolin tasku tuntui aivan kuin puhallettavan barbaran vaginalta. Älkää, pliis, kysykö miksi tiedän tämän asian; kyseessä on huomattavasti odotettua tylsempi selitys.

Ja taas mennään ajassa taaksepäin yhtäkkiä: Viime vuonna Jormis ja minä tulimme siihen tulokseen, että Virittämöllä on Stage-Managerin pesti täysin tarpeeton niin funktionaalisesti että finanssipoliittisesti ja asiat hoituvat ihan tekniikan, hostin ja stagehandien avulla täysin kelvollisesti ilman turhia välikäsiä. Tästä oppia monille samankokoisille operaatioille.

Jormis oli siis hyvin katkera, mutta toi silti tupakkaa minulle ja Kimmolle. Olen Jormikselle myös 5 tuoppia olutta velkaa. Onneksi en enempää, sillä muuten heräisin joku aamu hevosenpää sängyssäni ja kattotuulettimeen olisi hirtetty mitä söpöin orava, jonka vatsaan olisi kirjoitettu sen omilla sisälmyksillä (niittejä hyväksikäyttäen): "Soundguys never forget..."
Asian tekee todella vakavaksi se seikka, etten omista kattotuuletinta. Sekin pitäisi ostaa velaksi.

Emme tänään pelanneet lainkaan korttia viime vuodesta poiketen. Siitä pitkä miinus meille.
Saari joi töiden jälkeen oluen. Hänen vaimolleen siitä ei voi kertoa. Minä ja Kimmo jatkoimme yökerhoon asti. Siksi jaksoin kirjoittaa näin saatanasti.

Hei ja huomenna hepsus.
-Nevis-