Provinssi 2015 osa 9: Juhannustorstai

Terkkuja kaikille.

Kuten meillä vanhuksilla on tapana, Kari tuli jälleen aamulle kyydissäni työmaalle. Kumpaakin väsytti, kun emme osaa nukkua öisin. Keksimme siinä sitten kuvitteellisen hahmon: Venäläinen iltavilli; hän tahtoisi nukkua, mutta keho haluaa bailaamaan.

Asiaan: Olen unohtanut kertoa, että armeijan pojat laittoivat jo siltansa paikalleen ja siitä on humalaisen virtsalta haisevan festivaalivieraan kiva kävellä yli sitten.
Eilen saapui sähköryhmä paikalle. Kaikkia heistä en muista/tiedä nimeltä, mutta siinä on ainakin Tuomas, joka sopii kaikkien ihmisten koteihin ja kaksi Anttia. Toinen heistä on kuuluisa paikallinen poliitikko ja entinen raksamies Antti Knuuttila. En kerro kumpi se on niistä kahdesta, että anonymiteetti säilyy.

Käyn referoiden läpi tämän päivän:
Anna kiusasi minua. Samoin Hietsu, tuo puulta haiseva anti-numismaatikko. Ilja huusi radiopuhelimeen koko ajan vittu täysiä ja korvat meni. Nuori mies sekoilee kuin nudisti pesulassa.
Kimmosta ei ole havaintoja tältä päivältä oikeastaan. Siinä on kyllä leprekaunien musta lammas; ei ole rahaa edes patoihin. Pekka puuseppäili ja pyysi jopa apua siihen hommaan. Hän näytti tänään muumin ihmisenväriseltä penikseltä=kalju pää, karvaa leuassa ja veikeän huolestunut ilme. 
Johanna oli pahana aamulla. Halasin häntä osoittaakseni tukeni. Tällä kertaa ei raiskauspilli soinut tuttua säveltään.
Damski ja Kari suorittivat vaikean meeting pointtien siirron kurottajille. Hyvä.
Kode laittoi jotain levyesteitä sillan alle. Se oli tuolle ihmispirulle oikea ympäristö. Lisäksi hän auttoi hieman meitä ja teki invakorokkeita. Sillä miehellä oli välillä jumalauta pipo päässä. Keskellä kesää! Siinä veteraanit kääntyivät haudoissaan, niin että hampaat kolisivat. Kyllä on mennyt sodissamme kaatuneiden uhrilahja aivan haaskoille; aikuiset miehet pitävät pipoja sisällä ja kesällä sekä masturboivat sisävessoissa.
Vainionpää, tuo pitkäpartainen ruumiiden ystävä, tuli tänään raksaamaan kanssamme. Ei mitään käsitystä ole hänen tekemistään työsuorituksista.
Aleksi on se poika, jonka nimen unohdin. Hän on entinen apukuski ja nykyinen raksalainen. Autoimme häntä Rantsun ja Vainikaisen kanssa laittamaan lippukoppia pystyyn. Olin aivan Aleksin lähellä. Hän tuoksui todella hyvältä ja raikkaalta. Huusin innostuneena: "Raninen! Vainikainen! Tulkaa tänne haistelemaan tätä poikaa! Hän haisee hyvälle!" Siinä sitten kolme vanhaa miestä haisteli poikaa. Aleksi oli ihailtavan vaatimaton tuossa kosmisesti merkittävässä tilanteessa. Jumala on olemassa, koska loi nenän.

Tänään tehtyjä työasioita: Hiihto-aidan purkua, kasaamista ja tukemista. Possuaidan pystytystä. Vepe-aita linjan rakentamista. 2x2 -teltan pystytys. Vaneriseinän rakennus, johon tulee sellainen teippi. Asioiden siirtelyä. Pari invakoroketta. Lippukoppien rakennus. Lonkero-baarin rakennusta. Terassin metalliosien peittämistä puulla. Ulkokultaamisen kirottua tykitystä...

Tänään oli Ranisen viimeinen päivä rivissämme tälle vuodelle. Sanomme nyt hyvästit Raniselle. Kiva kun olit, vielä kivempi kun menit.

Nyt on kuulkaa juhannus. Meillä suurimmalla osalla se menee city-juhannukseksi, kun sunnuntaina jatkamme taas festivaalin rakentamista. Kun lähdin työmaalta, jäivät Hietsu ja Lauri vielä tulittamaan VIP-terassin puuseppäilyä. Toivotan onnea heille ja jaksamista. Kyseisessä rakennelmassa on jo nyt tällä hetkellä enemmän puuta kiinni kuin Sherwoodin metsässä. Robin Hoodhan on niiltä hoodeilta kotoisin. Uskon, että hän haisi joukkioineen pahalta, koska metsässä asuessa on juokseva vesi kortilla saippuasta puhumattakaan. Ja kun pyllyn pyyhkii ulostemassan ulossurvouttamisen jälkeen koivun lehdillä, niin tulehtuu vielä pian koko takaputkisto ja tulee sitä ihottumaa sitten. Näppypyllyistä miestä on naisen vaikea rakastaa.

Hyvää juhannusta.
-Nevis-