Provinssi 2015 osa 21: Se on täytetty

Tänään toimittiin seuraavalla tavalla:

Kari ja Damski ja Kode ottivat alleen dieselillä käyvät esineiden nostamiseen valmistetut koneet, joiden höpöpippelisinä komentajina he pakkailivat autoja sekä siivoilivat alueen viimeisiä tavaraläjiä. Matti ja Atte hypähtivät pakettiautoon, jonka sisuksiin he lastasivat keskipieniä esineitä.
Minä hyppäsin rakkaaseen Manniin Iljan apukuskiksi ja sitten mentiin. Kiire oli kova, sillä ilmassa leijaili lupaus alkoholin nauttimisesta raksaryhmän kesken illalla.
Iljahan on alkanut seurustelemaan. Toivottavasti ei nyt ihan heti menisi vituiksi sekin suhde.
Petteri lähinnä luistatti kytkintä aivoissaan koko päivän.
Muu ryhmä meni Rytmikorjaamolle varastoihmisten avuksi, sillä tavaramäärä ja sen aiheuttama kaaos on siellä lohduttoman uskomaton.

Söimme Rytmiksellä, missä Anne ja Vesa, nuo Rytmiksen ohkaiset klovnit, olivat ruokatarvikkeita tyrkyttämässä ihanasti. Kanavartaat sujahtivat suihimme kuin porsaanliha.

Kovaa on ollut koko päivän kuuma ja aurinkorasvaa on mennyt. Kari rasvasi selkäni. Hänen kämmenensä olivat karheat mutta itsevarmat. Niillä käsillä on tehty muutakin, kuin vain ronklattu terveen pehmeitä tissejä.

Veimme tänään kolme Mannillista tavaraa lähinnä Rytmikselle. Ilja laski, että purun aikana hän on noin 30 kertaa tykitellyt Mannilla Törnävältä asioita pois. On siinäkin juttu. Leipä vissiin!

Kun kaikki keksinnöt oli saatu pois festivaalialueelta, menimme hakemaan patjoja. Kode hyppäsi Manniin väliimme istumaan. Matti ja Atte tulivat pakulla avuksi. Patjat ovat kivoja nukkumiseen, mutta niiden kantaminen on sama asia, kuin olisi vankina kumiasuisen jättiläisen pakaroiden välissä= melko perseestä. Patjat eivät ihan heti nimittäin lopu; sitä letrua kakkaa kun lähtee oikein kantamaan, niin niitä tulee sitten yhtenä kyrpänä oikein.
Pohdimme Koden kanssa, että jos jäisimme Manniin asumaan jo ensi vuotta varten, että turha sitä nyt on välillä tulla pois sieltä. Eläisimme sadevedellä ja siemennesteellä. Jostain syystä hylkäsimme kuitenkin tuon melko energiataloudellisen idean. 

Kun saavuimme patjakuorminemme Rytmikselle, oli ilmiselvää, että sen pään ryhmä oli myös suorittanut aikalailla työtehtäviä. Se kiteytyi, kun Kimmo näki kuormamme ja totesi allapäin: "Voi jumalan pillu! Täällä on näitä patjojakin!"

Raksa painoi menemään. Rullakko liikkui ja patjat ja katokset ja kaikki. Ihanasti saimme sitten viimein tehtyä siihen pisteeseen, jossa Anna ja Johanna kaatoivat meille kuohuviinilasilliset, Petteri piti puheen mongertaen höpöhöpömurrettaan ja kippistelimme. Se oli perkele siinä. Eikä hetkeäkään liian aikaisin.

Jakke, tuo vanha mies, oli myös Rytmiksellä valmistelemassa rippijuhlia. Silloin kun me pääsimme Jaken kanssa ripille oli joulukuu vuonna 1249. Birger-Jaarli, perkele vie, tuli ristiretkensä kanssa Suomeen ja ripille oli mentävä tai olisi tullut miekasta. Hetki ei olisi voinut olla pahempi, sillä olimme juuri ristiretkiläisten saapuessa puumajassamme harrastamassa. Sinne jäi ristiseiskapeli ässää vaille kesken, Anttilan kuvaston alusvaatesivut lukematta ja omenatorttu uuniin. Kari ratsasti siitä samaanaikaan ohi itsetekemällään seepralla ja pudisteli päätään että "On tuokin saatana touhua." Hän oli menossa Kelaan selvittämään vanhuuseläkepapereissaan ilmennyttä ongelmaa. Siihen aikaan piti mennä virastoihin ihan itse, sillä matkapuhelimiin ei vielä oltu keksitty latureita ja nettikin toimi vain tiistaisin klo 06.15-06.16.

Löin nenäni tänään kipeästi ja siihen tuli paha jälki. Olkapää huutaa armoa ja niskani on taas paskana. Jalat ovat täynnä rakkoja ja vasemman käteni hirviaidasta tullut haava on tulehtunut. Univelka on loputon ja asunto on kuin kädettömän narkkarin asunto; hiekkaa on kaikkialla, tiskit tiskaamatta ja pyykit pesemättä sen takia, kun siellä kotona ei ole oikein ehtinyt olemaan. Kuulen teidän kysyvän: Miksi oikein teen tätä sitten?
Näiden ihmisten takia. Raksaryhmän kanssatoverini ovat ihmiskunnan parhaimmistoa niin sydämeltään kuin taito- ja jaksamistasoltaankin. Olen nyt 12 vuotta (muistaakseni) ollut mukana rakentamassa festivaaleja, vaikka en osaa tai tiedä oikein mitään. Se on mahdollista vain, koska työtoverini ovat niin perkeleen kovia. Jos osaankin jotain ihan vähäsen, osaavat kaikki muut sen huomattavasti paremmin. Älkää kertoko muille. Minulla saattaa olla vielä muutama vuosi jäljellä näitä hommia ja haluaisin roikkua mukana ilman, että tulee sanomista tai kuokkaan.

Kiitän sydämeni pohjasta raksaryhmää, varastoryhmää, sähköryhmää, putkimiehiä, erilaisia kesäkukkia ja aivan kaikkia jotka olen blogissani maininnut. Kiitos saatanan pellet.

Nyt on kiire Raksan saunailtaan, jossa ei ole luonnollisestikaan saunaa, mutta onneksi alkoholia ja raksaryhmä. Heippa kaikille vaan. Pusi pusi.
-Nevis-