last time in Ibiza

Hei tuttavat, ystävät, työkaverit ja rakkaat!!

Tässä sitä nyt ollaan, viimeinen päivä Ibizalla. Aika haikea olo on, mutta kyllä on aika tulla kotiinkin. On ikävä sitä, että voi juoda vettä hanasta ja kaipaan maitoa. Maitoa on kova ikävä, lasillistakaan en ole juonut koko aikana. On mukava mennä Varttiin juomaan edullista olutta ja salmaria, kuunnella kotona järkevällä volyymillä heavy-musiikkia. Tietenkin on ikävä minulle tärkeitä ihmisiä, kyllä te tiedätte keitä te olette.
Eilen aika pitkälti hengailtiin vaan ja ostin uuden paidan itselleni, kun hukkasin sen edellisen. Syötiin uudessa paikassa ja nukuttiin. Täällä väsyttää paljon, kun on niin helvetin kuuma ja kostea ilmasto. Kyllä olisi vaikea suomalaisen ihmisen tehdä täällä töitä, pakko on ollut pitkin päivää vedellä siestaa. Sitä paitsi se on mukavaa röhnöttää.
Huomattiin, että parin viimeisen päivän aikana on Ibiza pikkaisen hiljentynyt, ainakin päiväsajasta. Saattaa myös johtua siitä, että täällä on ollut parit todella isot bileet, ja ihmiset ei vaan jaksa.
Illalla juotiin parit oluet hostellilla ja iskeydyttiin viimeistä kertaa Ibizan yöelämään. Käytiin yhdessä brittipubissa, jossa on halpaa olutta ja siitä sitten 80´s –klubin kautta Play2:seen. Yö pois, one last time! Ei ollut niin hyvä DJ kuin viime kerroilla, mutta tykitettiin silti hikimäräksi. Klassisen kuuluisaa ”yö pois”-käsiliikettäni matkittiin nyt kolmatta kertaa tämän reissun aikana. En tiedä onko kyse ”look at that, that´s great, let´s do it” vai ”that´s funny and stupid” –osaston matkimisesta, mutta mitä sitte. Ja ainakin pari kertaa on tanssiliikkeitämme arvostettu todistettavasti verbaalisesti sekä elekielen kautta. Jossain vaiheessa sitten yöllä klaustrofobisen pieneen hostellihuoneeseemme ja unta. Ei siinä kummempaa. Se oli siinä. Tänään ei pysty vetämään, kun pitää huomenna matkustaa niin helvetin kauan ihan Seinäjoelle asti. Nähdään siellä.
Lopuksi keron yleisiä asioita ja huomioita. Mikko Jokipii on tanssinut täällä todella reippaasti. Ja kukapa ei olisi? Tämä on jumalauta Ibiza. Huumeita on yritetty kaupata meille enenevässä määrin (myyjät ovat olleet kaikki afroibizalaisia) ja joko kaikkien tai sitten tietyn huumeen koodinimi on ”Charlie”. Tässä eräänä yönä kieltäydyin tarjouksesta ja sain ärtyisen vastauksen :”Fuck you, man”. Ei tehnyt mieli kääntyä takaisin selvittelemään loukkauksen syytä. Mutta kyllä aika iisisti saa olla, kunhan tajuaa varoa suuria tummaihoisten hengaajien keskittymiä.
Löysimme eilen sanat kuvaamaan Ibizan yöelämää näillä kapeilla kaduilla; tämä on kuin olisi joka ilta jossain karnevaaleissa. Kulkueita, meteliä ja vilskettä riittää. Tämä on myös jollain absurdilla tavalla todella rentouttavaa, koska on niin anonyymi olo. Kukaan ei kiinnitä (sisäänheittäjiä lukuunottamatta) huomiota; täällä täytyy olla TODELLA erikoisen näköinen, että keräisi ylimääräisiä katseita. (Onneksi olen sen verran suomalaisen näköinen, että portsari muisti minut siitä silloin, kun olin kusessa Privilegessä; lukekaa edellinen blogimerkintä).
On ollut myös hämmästyttävää huomata, kuinka rentouttavaa ja hypnoottista on tanssia vaan menemään. Ajantaju katoaa täysin ja mieli lepää kaikesta ylimääräisestä. Ei tämä tällainen Seinäjoen Karmassa onnistuisi; tarvitaan hyvä DJ, äänentoisto, valot ja ihmisiä, jotka vaan tykittävät ja keskittyvät vain omaan tanssisuoritukseen. Ja se yhteenkuuluvuuden tunne; aivan kuin tanssilattialla oleva ihmismassa olisi yksi iso kollektiivisen tajunnan omaava hyönteisparvi, joka pörisee tyytyväisyyttään tasokkaan klubimusiikin hunajapurkin äärellä.
Privilegessä oli itse asiassa kolme eri tasoa tai kerrosta. Se yksi oli siinä aivan DJ-kopin vieressä, unohdin mainita edellisessä blogimerkinnässäni. Ja tanssilattia oli siellä noin Seinäjoki Areenaan kokoinen.
Imekää netistä Steve Aokin ”Dead Meat”, Arno Costin & Ariaksen ”Magenta” (Original mix) ja Tieston ”In search of sunrise”- miksauksia, niin tiedätte mitä olemme täällä ns. fiilistelleet ja tanssineet.
Varmasti on paljon asioita, joita olen unohtanut sanoa Ibizasta. Kysykää, kun näette, jos on jotain mitä haluatte tietää. Jos olette menossa lomalle ja haluatte bailata, niin tänne vaan. Ottakaa majoitus San Antoniosta; täällä on paljon pienempiä yökerhoja ja kaksi isoa, Eden ja Es Paradis, aivan kävelymatkan päässä. Ilmaiset bussit menevät Privilegeen ja Amnesiaan. Ottakaa hyvä ja iso kaveriporukka mukaan. Tänne vaan.
No niin. Ibiza vaikenee nyt meidän osalta. Todennäköisesti en koskaan palaa tänne enää. Mutta katotaan miten elämä heittelee. Ehkä sitten, kun on viidenkympin kriisi, on pakko tulla tänne todistamaan itselleen, että pystyy vielä. Heippa. Kiitos.
-Nevis-

p.s. Tsekatkaa myös salmoblog.blogspot.com ja Jokipiin Mikon Facebookista kuvat