Aave menneisyydestä...

Hei pippendelit ja tuheroliinit!

Sain toissapäivänä tekstiviestin Mikko Jokipiiltä Uudesta-Seelannista. Hän kehotti päivittämään blogiani. Siinä ei rutina auta tahi poru; pakko on päivittää, kun toiselta puolelta maailmaa käskytetään.

Ainoa ongelma on, ettei minulle ole tapahtunut mitään minkä uskoisin kiinnostavan yhtään ketään tai sitten minulle tapahtuneet asiat ovat aivan liian noloja; tyrin kuitenkin päivittäin.

Ainoa vaihtoehto on siis tarjoilla teille tarina teini-ikäni synkistä kammioista.
Olin silloin iältäni about 13. Olin kiinnostunut yksinomaan tyttöjen vartaloista, alkoholista, tupakasta, elokuvista, heavy musiikista, sarjakuvista, lauta- ja tietokonepeleistä, Wrestlingistä ja kaikesta mystisestä. Itseasiassa tilanne on yhä sama, paitsi että pidän nykyään myös klubimusiikista. Joku voi sanoa, että olen typerän lapsellinen enkä ole kehittynyt mihinkään näinä kaikkina vuosina. Itse totean, että olen pysynyt ihailtavan uskollisena juurilleni.

No mutta kuitenkin, asiaan. Äitini, tuo maailman paras äiti, opetti minulle hieman spiritismin perusteita. En halua kertoa enempää, koska tiedän, ettei hän halua tämän tason julkisuutta.
Joka tapauksessa, siemen oli kylvetty; minä ja ystäväni saimme valtavan innostuksen kaikkeen minkä liittyi kontakteihin yliluonnollisten asioiden kanssa. Olimme todella skeptisiä, mutta päätimme yrittää kaikenlaista innostuspäissämme.

Kolusimme Kristiinankaupungin ja Lapväärtin kirjastot ja löysimme kuin löysimmekin kaikenlaisia kirjoituksia. Suurin osa oli lapsille suunnattua sensationaalista paskaa, mutta löysimme yhden kirjan, jossa oli vakavahenkisiä (?) aaveiden metsästykseen liittyviä ohjeita.
Erään ystäväni vanhempien omistamalla tontilla oli vanha talo, jonne oli menehtynyt eräs hänen sukulaisensa. Sinne siis; juuri täydellinen paikka eksperimentoida kuolemattomien sielujemme kohtaloilla.

Menimme kyseiseen taloon eräänä tuulisena yönä vähän vähän ennen puoltayötä ja ohjeiden mukaan sytytimme kynttilöitä (en enää muista kuinka monta ja missä muodostelmassa) ja asetimme old school c-kasetti nauhurin äänitykselle.
Seuraavana päivänä me pojankoltiaiset pelasimme korttia ja tupakoimme salaisessa majapaikassamme. Kuuntelimme "kummituskasettia". Kuului vain tuulen ujellus. Kunnes vähän ennen kasetin loppua nauhurista alkoi kuulua jännittävää kovaäänistä mouruntaa ja voimakasta kohinasuhinaa, jota jatkui noin 6-11 sekuntia. Sitten nauha loppui. Katsoimme toisiamme ja kelasimme nauhaa taaksepäin. Kuuntelimme toisen kerran. Katsahdimme toisiimme jälleen ja yhteen ääneen sovimme, että kyseinen ääni johtui ainoastaan c-kasetin nauhan loppumisesta aiheutuvasta luonnollisesta ääniefektistä. Mutta ei se kyllä ollut kyseisestä asiasta syntyvää aivan tavallista soundia; pitää muistaa, että tuolloin pelasimme c-kasettien kanssa useita tunteja päivittäin...Siis MELKO varmasti EMME saaneet taltioitua mitään ihmeellistä, mutta pääasia oli, että oli jännää.

Oli miten oli, kokeilimme muutaman kerran myös spiritismiä, mutta siitä en jaksa vaivautua kertomaan. Samassa koulussa olevat tytöt saivat vedettyä asianharrastuksen siihen pisteeseen, että paniikki-kauhu-itkukohtaukset vaivasivat heitä kuukausitolkulla sekä papin apuakin taidettiin tarvita jossain vaiheessa. Ei siitäkään sen enempää. Sen verran sanon, että jos kokeilette spiritismiä, niin ÄLKÄÄ kysykö kysymystä "Kuka sinä olet?" tai mitään kuolemasta.

Muistakaa pitää kiinni sieluistanne ja älkää katsoko suoraan peileihin yöllä...Nähdään taas.

-Nevis-