Kuumaa Ibizaa

Hei suomalaiset tonttu-ukot!

Heräsin eilen 20 vaille 11 Mikon huuteluihin, että nyt pitää lähteä; auto on kohta alhaalla ja huone pitää luovuttaa ja nopeasti nyt. Pakkasin kiireessä, pesin hampaat ja ulos hotellista ihan pois asti vaan. Krapula oli melkoinen, jota tietenkin pahensi se, etten ollut juurikaan nukkunut. Kiireessä unohdin ilmeisesti aurinkovoiteeni ja yhden itselleni ostaman paidan hotellillemme.
Kuitenkin: Vuokra-autolla menimme uuteen hostelliimme ja kamat sinne ja sitten tien päälle. Uusi majapaikkamme on pieni ja hieman ankea, mutta onneksi on edes jääkaappi nyt. Lähdimme tykittämään Ibizaa ympäri seuraten rantaviivaa. Hienot oli näkymät; aivan kuin James Bondin arkkivihollisten salaiset tukikohdat + Asterixin maisemat.
Seurasi reissumme ainoa notkahdus. Pysähdyimme jossain ja siellä oli luola. Jokipii halusi sinne. 8 € maksoi, se oli joku entinen salakuljettajien paikka. Voi miten mielenkiintoista, uuu. Kierros tuossa tylsässä reiässä kesti n. 40 minuuttia. Voi helvetti. Minulla oli krapula ja sitten vaan ahtaaseen tilaan maan alle valtavan turistimäärän kanssa. Voi jeesus. Siellä oli laitettu valoja ja vettä keinotekoisesti, että turistit voisivat ottaa kuvia ja kyllähän ne räpsivätkin. Voi perkele. Se oli vaan jumaliste luola ja siellä me oltiin ja 8 € maksoi. Jumalauta Jokipii.
Jatkoimme roadtrippiä (kuuntelimme koko ajan tasokasta klubimusiikkia autossa) . Oli todella kuuma, joten päätimme etsiä rannan. Löysimme yhden mainion. Siellä oli niin voimakkaita ja suuria aaltoja, että ihminen pyöri täysin vesimassojen armoilla. Näin meren rannalla syntyneenä ajattelin kesyttäväni Ahdin voiman, mutta oli jälleen kerran elämässäni hyvin väärässä. Lensin voltin veden alla ja satutin hieman kylkeäni sekä nielaisin litroittain vettä. Mahtavaa oli aaltojen harjalla kömpelösti ratsastaa!! Mikko Jokipii kusi mereen ennen kuin lähdimme (olin jo poissa vedestä). Minä kävin rantabaarissa virtsalla, mutta jalasjärveläinen tykitti kanssauimareiden siitä tietämättä ureat veteen. Jokainen saa itse päättää oliko se uskalias ja ”cool”-temppu, vaiko vain maajussi-tyyppistä laiskuutta.
Kun saavuimme autolle, Mikko huomasi, että kantamani pussi oli mystisesti revennyt alhaalta; oh fuck! Tsekkasimme vauriota ja huomasimme, että autonavaimet olivat tippuneet. Nyt hei jännitti. Olimme kusessa. Nopeasti samaa reittiä takaisin ja etsimään kuumeisesti. Löysin vihdoin autonavaimet, Mikon puhelimen ja hieman rahaa rantaan huuhtoutuneen kuolleen kalan vierestä, jota olin tutkaillut lähtiessämme kiinnostuneesti; sillä oli pahan näköiset hampaat.
Ajoimme johonkin (en minä mitään nimiä enää muista) ja tankille. Sieltä etelä-rannikolle ja syömään. Teimme huomion: Ibizalla on paikkoja, jossa on muitakin kuin brittejä ja ne ovat enemmän konservatiivisia lomakohdepaikkoja; jopa koko perhe voi tulla.
Sitten ajoimme takaisin San Antonioon, palautimme auton, kauppaan ja lepäämään vähäksi aikaa. Joimme hieman olutta ja sitten kaupungille pizzalle. Sieltä menimme ostamaan liput maailmaan isoimpaan yökerhoon, Privilegeen. Meitä ei kiinnostanut mennä brittejä täynnä olevalla bussilla, joten otimme pimeän taksin. 15 € maksoi. Kuskimme kertoi faktoja Ibizan huumepolitiikasta; rannalla liikkuvat auronkolasimyyjät ovat oikeasti huumekauppiaita (olimme tajunneet tämän jo), poliisit eivät niin vällää ja heidät voi useinkin lahjoa ja jos yökerhon portsarit takavarikoivat huumeita asiakkailta, niin he myyvät itse niitä sitten ihmisille myöhemmin. Huumeilla monet ihmiset jaksavat tanssia sen 12 tuntia putkeen eikä tarvitse ostaa kallista viinaa, kun on muista aineista sekaisin. Asuipa kuskimme huumekauppiaiden kanssakin. Great. Nice.
Saavuimme Privililegen pihaan. Tuli heti festariolo. Menimme kahdesta turvatarkastuksesta läpi ja sitten sisään. Mikko Jokipii katsoi minua ja totesi: ”Voi jeesus Nevanpää.” Kyseessä oli TODELLA korkea ja suuri rakennus. Kaksi kerrosta, VIP-tilat, ulkona terasseja (joissa emme ehtineet käydä), lukuisia baaritiskejä, ilokaasumyyntipisteitä, VALTAVA screeni, vitusti valoja, second room (jossa emme ehtineet käydä), maailman yksi kovin DJ eli Tiesto soittamassa, drinkit 13 €, vesi 25cl 8€, mahtava äänentoisto, kuusi tanssityttöä lavoilla ympäri tilaa, merchandise-kauppa, uima-altaan päällä oleva valo- ja miksauskoppi, erinomainen äänentoisto, hyvä ilmastointi, mahtava meno ja kaikilla hyvä fiilis ja yhteenkuuluvuuden tunne, Mikko ja minä ja 9998 muuta ihmistä tanssimassa. Oli todella rentouttavaa tanssia; sitä jotenkin kadottaa ajantajun ja tanssii itsensä eräänlaiseen hypnoosiin, jossa ei ajattele mitään; tanssii vaan. Se auttaa asiaa, että kukaan ei arvostele tai huonolla tavalla tsekkaa muiden tanssiliikkeitä; täällä voi vaan vetää! Tykitimme todella kovaa Mikon kanssa. Olimme aivan läpimärkiä hiestä taas, ilmastoinnista huolimatta.
Sitten yritin mennä vessaan. Se oli virhe. Näin kyltin, jossa luki Toilette, joten menin siihen suuntaan. Oli vain kaksi ovea, ja molemmat auki ja molemmat johtivat ulos. Menin katsomaan, että onko täällä jotain ulkovessoja vai hä. Astuin muutaman askeleen ulos. Samassa ovi paukahti takanani kiinni, lukkoon. Tiesin heti, että nyt ollaan Nevanpää kusessa; mitään leimoja tai muuta emme saaneet, luovutimme vain lipun ovella. Näin naispuolisen työntekijän siinä vieressä ja selitin, että taisin tyriä, että ovi meni kiinni ja tulin vain etsimään vessaa ja mitäs nyt. Nainen totesi, että joo, että hän näki että olit sisällä, että sinne vaan takaisin, että mene etukautta. Menin ja selitin tilanteen ensimmäisessä tarkastuspisteessä. Pääsin läpi. Menin toiselle pisteelle ja portsarimies muistikin minut. Sitten aivan ovella minut käännytti sellaisen vittumaisen näköinen rillipää, että ei käy. Selitin, että minulla on ystävä sisällä, että hän tulee varmistamaan kertomukseni. Arvaatkaa kuuleeko Jokipii puheluni technohelvetissä? No ei tietenkään. Yritin soittaa 11 kertaa ja venailin 40 minuuttia ulkona. Se portsari, joka muisti minun menneen sisälle yritti puhua rillipäälle, mutta ei. Rillipää oli ilmeisesti joku pomo siellä, ainakin paskiainen hän oli. Vihdoin Mikko saapui; hänenkään vakuuttelunsa ei auttanut. Vasta kun sekä Mikko, se kiva portsari ja minä yhdessä kerroimme tilanteen, päästi tuo rillipäinen apinamulkku minut vastahakoisesti sisään. Fiilis oli mennyt.
Mutta noin 10 minuutin tanssimisen jälkeen olin taas vauhdissa. Tiesto oli kova jätkä. Lähdimme normaalilla taksilla kotiin, kun olimme antaneet kaikkemme.
Loppuun hieman filosofista pohdintaa. Täällä kuulee välillä todella hyviä biisejä, mutta varsinkaan isommisissa yökerhoissa ei voi oikein mennä kysymään, että mikä biisi tämä on? Sama kun kysyisi Slayerin keikalla Raining Bloodin aikana, että mikäs tämä kappaleen nimi on. En minä tästä musiikista ymmärrä vielä yhtään mitään, tämä on niin oma juttunsa ja kulttuurinsa. Mutta pystyn jo erottamaan todella hyvät DJ:t huonoista ja tiedän mistä tykkään. Miettikää nyt: Jalasjärveläinen brittipoppia ja Staminaa kuunteleva sikafarmari ja Kristiinankaupunkilainen meren katselija, jonka mielestä King Diamondin ”The Eye” ja Metallican ”Master of puppets” on maailman parhaita levyjä ,vetää täällä 10 päivää, niin huh huh. Aika erikoinen paikka.
Maailman suurin yökerho on nyt koettu. En osaa muuta sanoa asiasta.
-Nevis-

p.s. Muistakaa myös Mikon blogi: salmoblog.blogspot.com ja hänen Facebookinsa kuvia varten.

p.s.2 Olen todella pettynyt kommenttien vähyyteen suomalaiset. Teitä varten tätä kirjoitetaan.