Jumalat vihaavat minua, kun minulla on niin hieno kihara tukka

No hei klovnit ja männynkävyt. Kyllä on kuulkaas kohtalo heitellyt julmia silmälukuja elämän suuressa lautapelissä Nevanpään pojalle viime aikoina. Uuden vuoden jälkeen olin hieman flunssassa ja brutaalit selkä/hartiakivut jatkuivat inhottavina. Tämä oli vain alkusoitto, eräänlainen makaaberi intro tuleville harmeilleni.
Ajoin nimittäin kolarin säiliörekan kanssa. Minulla oli turmahetkelläni kyydissäni ja vastuullani eräs kuuma kissa ja yksi hoikan ruumiinrakenteen omaava ystäväni. Tämä tietenkin lisäsi henkilökohtaista mielipahaani eksponentiaalisesti. Jumaliste sitä tärskyä; lasit kilisivät paskaksi ja konepelti kuoriutui autoni yltä! Myöhästyimme tämän kauhistuttavan tapauksen johdosta Kristiinankaupungin talvimarkkinoilta, eikä kukaan kolariin osallistunut jäänyt edes kyselemään, että miten kävi. He pakenivat paikalta. Haistakaa paska sanon minä heille. Kärsimme lieviä polvi- ja hartiavammoja, jotka hierojasetä joutui kiskomaan meistä ulos. Nykyään valkoisessa autossani on mintunvihreä konepelti ja voi vittu. Jos ei tämä ollut tarpeeksi, niin rekkafirmasta soitettiin viikon jälkeen kolarista ja pyydettiin maksamaan rekan katkennut puskuri. Sanoin, ettei onnistu, etten pysty olemaan varma, että minä olisin aiheuttanut kyseisen vahingon, että mitäs lähditte pois paikalta. Mies toisessa päässä suuttui silmittömästi ja lupasi ottaa poliisiin yhteyttä. Sanoin, että senkus otat. Vittu, senttiäkään en maksa ennenkuin valtiovalta pakottaa.
Asia rupesi niin kovasti minua kyrpimään, että sain viikon kestävän riidan aikaiseksi läheisessä ihmissuhteessani. Kun tämä saatiin jotenkin ohitettua, sairastuin erittäin väkivaltaiseen flunssaan. Vieläkin on kuumetta ja olen jo viikon maannut. Lisäksi tähän tautiin on kuulunut kovat hartia-, selkä- ja olkapääsäryt. Harrastamaan ei ole päässyt ja tylsää on ja kipeyttä ja voi jumalauta sain taas kutsun kertausharjoituksiin. Toukokuussa Kersantti Nevanpää pukee jälleen ylleen univormun ja taistelee räkäpäillä suomalaisen elämäntavan puolesta. Olen katsonut taas kerran Band of Brothersin läpi, että saisin fiilistä, mutta heikkoa on sen suhteen.
Mutta loppujen lopuksi kaikki on ihan hyvin. Jos ei muuta, niin railakkaalla masturboinnilla teen taas itselleni hyvän mielen. Onneksi en asu Darfurissa, siellä on rankkaa ihan eri tavalla. Nähdään.
-Nevis-