No terve!

Heippa vaan taas ihmispolot ja kinkkupyllyt.

Haluan keskittyä tässä merkinnässäni omaan itseeni. Liian usein tässä kylmässä, hullussa ja aivan liian nopeasti pyörivässä maailmassa on aikaa kunnolla kääntyä katsomaan omaa minuuttaan alastomana ja persoonallisena sieluyksikkönä. Minä teen nyt rohkeasti niin.

Vietin lapsuuteni pääasiassa hurjalla 80-luvulla ja tuon mahtavan vuosikymmenen viime vuosina olin tarpeeksi vanha (tai luulin olevani) kokeilemaan erilaisia synnillisiä nautintoaineita ja tekoja. Kasvoin ympäristössä, jossa naisilla oli suuret tukat ja liikaa meikkiä, miehillä(kin) oli kirkkaita vaatteita, eikä silti kukaan kiinnittänyt mitään negatiivista huomiota toisten habitukseen. Hävetkää te 90-luvulla ja myöhemmin kasvaneet ihmiset, jotka arvostelette toisten pukeutumista/elämäntyyliä!! Ei kukaan ole parempi toista... niin saatana.
Kasvoin optimistisessa maailmassa, jossa pääosin eskapistisissa elokuvissa oli kaikki suurta ja myös erilaiset konsertitkin olivat näyttäviä. Sitten tuli grunge ja minimalistinen 90-luku. Rumpalit riisuivat tom-tomejaan setistään ja kaikkien piti olla ahdistuneita, että olisivat "cool". Hyi saatana minä sanon, hyi saatana.

Minä haluan maksimaalista! Minä haluan paeta usein arkielämän harmautta ja/tai uskomatonta julmuutta taiteen ja harrastusten keinoin. Sielunmaisemani on suoraan jostakin 80-luvun kauhukomediasta, jossa on mystiikkaa, jännittäviä tilanteita, saa nauraa paljon ja jossa "hyvät" tyypit eivät kuitenkaan kuole, vaan saavat korkeintaan kätensä ja vaatteensa veriseksi.
Siksi minä pelaan lautapelejä, kuuntelen mm. King Diamondia, tanssin yötä poissa mm. Ibizalla ja olen muutenkin saatana päivät pitkät seikkailemassa omassa mielessäni 80-luvun maisemissa. Ei minua kiinnosta politiikka lainkaan (en usko, että rikas vähemmistö pystyy koskaan päättämään oikeudenmukaisesti köyhän enemmistön asioista), vihaan remonttiohjelmia, en tarvitse kesämökkiä tai hienoa autoa enkä halua puhua siitä "miten hieno ja mahtava keksintö facebook onkaan, voi iik".
...Tämä blogi-merkintä oli lähinnä tunnustus: Tällainen minä olen, näin minä ajattelen. Ei tarvitse enää feikata. Jos ei kiinnosta hengata kanssani, niin ei sitten. Kyllä minä hei pärjään.
Kiitos. Ensi kerralla lupaan raportoida jotain aidosti mielenkiintoista.
-Nevis-

p.s. Seinäjoella on tasan kaksi julkkista; Jormanainen ja Kivelä. Pääsin Kivelän blogiin! (mokamake.blogspot.com)