Jouluripittäytyminen

Hei pyhimykset ja syntiset!

Joulu sijoittuu vuoden loppuun ja tuohon koko kristikunnan juhlaan kuuluu olennaisesti myös kilttinä oleminen. Niinpä onkin vitun loogista, että minunkin on aika katsoa taaksepäin mennyttä vuotta ja asettautua retrospektiseen tilaan hyvinkin rehellisesti. Myönnän, etten taaskaan ollut mikään mukava ihminen, vaan lähinnä putosin jälleen tuohon tuttuun "raskas ja rasittava jätkä" -osastoon. Olin läheisilleni, tutuille, työkavereille ja kaupan kassoille tarpeettoman töykeä, itsekäs, inhottava, rasittava, ylimielinen ja kertakaikkisen epäprofessionaali. Pyydän vilpittömästi anteeksi kaikilta. Vakaa aikomukseni on olla joskus ihan OK jätkä. Ehkä onnistun tulevina vuosina tässä.

Mikä siis avuksi kaltaisilleni kusipäägeenin omaaville?
Budjettini ei salli sitä, että lentäisin Japaniin kuukaudeksi ja meditoisin jossain temppelissä ja harjoittelisin ninjutsun alkeita saaden näin lisää nöyryyttä ja itsehillintää. Myöskään Muukalaislegioona ei tule kysymykseen, koska hikoilen helposti ja viidakoissa sotiminen olisi pahaksi iholleni.
Eristäytyminen omiin oloihini ei sekään ole hyvä ajatus, koska olen tosi herkkä-itkuinen kundi ja silmäni tulehtuisivat runsaista itkukohtauksista; olen kuitenkin (käyttäytymiseeni nähden paradoksaalisesti) sosiaalinen mies ja tarvitsen ihmisten kanssa tapahtuvaa vuorovaikutusta.

Entäpä jokin uusi harrastus, missä puuhataan tiimissä kaikenlaista? Ei pysty, minä sanon, ei pysty. Nimittäin salibandyt sun muut koripallot ovat tarkoitettu ihmisille, joita todellakin kiinnostaa, että kuka teki maalin ja jotka huutelevat "Nyt se Vesku taas syötti hyvin! Vesku on eläin!" ja "Paina Keijo! Paina maalille!" -tyyppisiä juttuja. Minua ei kiinnosta, ei sitten yhtään.

Taitaa olla vain parasta, että yritän olla enemmän hiljaa. En minä muutakaan keksi.
Nähdään taas.
-Nevis-