Lapsi-Nevis vaaran vyöhykkeellä

Heippa vaan kurkumat ja mantelit.

Olen kotoisin Kristiinankaupungista eli siis ruotsinkieliseltä rannikolta. Siellä on eriskummallisia perinteitä ja tapoja. Yksi niistä on se, että pikkujouluisin (ajankohtana taisi olla joko marraskuun loppu tai joulukuun alku) lapset kiertävät taloissa heittelemässä pikkujoulukortteja ja talojen asukit eli aikuiset yrittävät ottaa kortinheittelijöitä kiinni. Kiinnijääneet joutuvat pöydän alle laulamaan=noloa.

Seuraava muistelmani liittyy edellä mainittuihin oletusarvoihin. Eräänä vuonna naapurustoomme oli muuttanut suomenruotsalainen PI (En paljasta oikeaa nimeä -Nevis huom.), joka oli meidän ystäväpiiriämme vuoden nuorempi. Hän joutui kunnioituksemme voittaakseen tekemään kaikenlaista (lue: kaikkea, mitä emme itse uskaltaneet tehdä). Niin myös eräänä pikkujouluna.
Kaikkien äidit olivat varoittaneet eräästä talosta, että "älkää sinne menkö kortteja heittelemään, se on kamala juoppo se mies, joka siellä asuu, ei tiedä mitä se tekee, jos jäätte kiinni". Sinne siis.

Haimme ensin tuntumaa muutamalla rutiinikorttienheittokeikalla, kunnes oli aika siirtyä juopon talolle (englanniksi "The Evil house of the Devil´s drunken servant).
Laitoimme tottakai PIn etulinjaan ja menoksi. Juopon talon piha oli suuri ja koostui myös isosta perunamaasta. Hiivimme kohti taloa ja neuvottelimme kuiskutellen pakosuunnitelmasta (siltä varalta jos juoppo lähtisi peräämme).
PI meinasi jänistää, mutta pakotimme hänet olemaan juuri se (englanniksi "The Chosen One"), joka kortin tuon talon epäpyhiin sisuksiin heittäisi. Etenimme hiljaa sydän pamppaillen PI etunenässä. Epäonneksemme talossa oli eteinen eli jouduimme kohtaamaan kaksi ovea ja niistä aiheutuvat paljastavat äänet.

PI avasi ensimmäisen oven ja tottakai kauhea vinkuva ääni seurasi tuota avaamisproseduuria; jähmetyimme kauhuissamme kuuntelemaan merkkejä siitä, että olimmeko mahdollisesti paljastuneet. Parin minuutin painostavan hiljaisuuden jälkeen PI avasi tupaan johtavan oven ja heitti kortin. PI esitti suustaan seuraavan informaatiopitoisen lausekokonaisuuden: "Hyvää pikkujou...AAhhh...Sillä on haulikko!!...jätkät sillä on haulikko!!!!!". Jumalauta, että juoksimme; en ole ennen sitä tai sen jälkeen juossut niin kovaa.
Painoimme täysiä kohti tietä, mutta se oli niin kaukana; niin kovin kaukana...Kuulimme takaamme ääniä, kun juoppo tuli perässämme. Joku meistä sai aivomyrskyn ja huusi kaikille: "Jätkät! Maahan! Muuten se osuu meihin jos se ampuu!!"
Syöksyimme jäiseen perunamaahan. Hengitykseni tuntui raskaalta, kun katselin talosta tulevaa valoa vasten piirtyvää juopon hahmoa, joka raskain, kömpelöin askelin käveli meitä kohti. Onneksi oli pimeää, eikä hän nähnyt meitä. Nimittäin: Hänellä oli kuin olikin kädessään jokin pitkä esine, joka olisi voinut hyvinkin olla haulikko. Juoppo huusi meille kännisellä äänellä: "Tulkaa pojat tänne! Saatte pikkujoululahjoja!". Emme menneet. Olimme hiljaa ja liikkumatta. Lähdimme hiipimään pelokkaina takaperin. Jollakin meistä oli "varmaa tietoa" haulikon kantomatkasta ja kun olimme hiipineet hetken aikaa, nousimme ylös ja juoksimme täysiä tielle; pois kirotulta maalta.
Kun vedimme henkeä ja ajatustyömme selkeni, ymmärsimme, että juopon kädessään pitämä pitkä esine ei todellakaan välttämättä ollut mikään haulikko. Saattoihan se olla vaikka harja. Mutta sama se; adrenaliinipläjäys tuntui todella hyvältä ja tunsin itseni todella onnelliseksi. Tuntui hyvältä olla (ainakin omasta mielestään) vaarassa ja sitten selvitä siitä.
...Olen miettinyt erään 33-vuotiaan lääkäriystäväni kanssa, että menisimme heittämään näin aikuisiällä pikkujoulukortteja; siinä olisi niin korkeat nolous-panokset, että olisi hyvin tärkeää ja jännää, että emme jäisi kiinni. Unelmana se on todella kaunis.

PIsta sen verran, että todistin ala-asteiässä, kun hän harrasti seksiä ystäväni Samin ison oranssin leikkinallen kanssa; se oli brutaalin näköistä ja jätti minuun jälkensä; ymmärrätte minua ehkä nyt paremmin.
Tarinoita lapsuudesta olisi vaikka kuinka monta: Esim. siitä, kuinka Tero räjäytti kiinalaisella pommilla huulensa, kuinka lavastimme murhan pelotellaksemme nuorempia, miten etsimme kuolleen miehen jälkiä joen varresta jne.
Mutta tällaista tällä kertaa. Nähdään.
-Nevis-