Provinssirock 2014 osa 19: Kolmen euron muukalainen

Game on, bitches.

Tänään sattui ja tapahtui, perkele.
Aamut ovat minulle hirveän vaikeita senkin takia, että minulla on molemmissa akillesjänteissä pienoinen tulehdus. Ensimmäiset askeleet näyttävät siltä kuin sokea mies puujaloilla yrittäisi nousta kipeän ja vanhan lasinaisen päältä herättämättä häntä. Onneksi on enää pari päivää jäljellä. 
Aloitin työaamuni Koden ja Annan kanssa. Pari telttaa purimme ja tavaroita järjestelimme kuljetuskuntoon. Siinä meitä oli kolme kivaa tyttöä, joista kaksi on armottomia lautoja. Anna ei ole yksi niistä.

Karilla kihahti tänään oikein kunnolla kusi pannuun, kun hän teki jälleen kerran muutaman uskomattoman kurottajasuorituksen ja sen jälkeen radioliikenteessä ilmoitti kaikille kuuluvasti, että häntä tulee tästä lähin kutsua nimellä "Kirurgi". Näin myös tapahtui. On Kari kuitenkin niin kova kundi näissä hommissa ja hänen elämänkokemuksensakin on päätähuimaavaa: Karin ensimmäinen kesätyö oli myydä hammastikkuja Sapelihammastiikereille kenotsooiesella kaudella; yhtään tikkuja ei myyty, mutta juoksukunto ja suolen toiminta paranivat oleellisesti sinä kesänä.

Siekkinen, tuo partainen Savon saatana, kiukustui totaalisesti siirtäessään tanskan tiskiä (sellaista kivaa mustaa baaritiskiä) kuljetusajoneuvoonsa. Tanskan tiski lava oli hyökännyt Siekkisen kimppuun ja Siekkinen oli pahana, perkele. Myös Rytmikorjaamon päässä oli kyseinen artikkelilava heittäytynyt erittäin hankalaksi ja Siekkinen oli siellä sitten taistellut elämästään. Itse on nähnyt, mutta varmana tietona kuulin. 
Pekka oli Siekkisen apuskuskina. Kun heidät sisältävä kuorma-auto ajoi ohitse, tuli aivoista välittömästi ajatus tajuntaan: "Jumalauta, Tupla-Kekkoset siinä menee." Kyllä kalju kiilsi Kojakeilla, kautta Yul Brynnerin Lex Luthor-julisteen!

Kimmolla oli kamalan näköinen finni alavatsansa seutuvilla, aivan kyrpäryijyn yläpuolella. On se makaaberia, minkälaisia groteskeja yksityiskohtia ihmiskeho saattaakin kätkeä itseensä. Kimmo näytti muuten mukavan lupsakalta pojalta.

Sir Hietasen radiopuhelinääni on musertavaa kuunneltavaa. Aivan kuin hän pitäisi sitä paksusuolessa kertoessaan meille asioita.

Empun kasvot arpeutuvat hienoon "gangsta mothafucka´s can´t kill me" -tyyliin.

Tajusin tänään, että muurahaiset ovat kovia jätkiä. Ne vetävät neljä kertaa oman painonsa verran tavaraa pesäänsä, eivätkä kertaakaan edes laula innostavia negrospirituaaleja oman työsuoritteensa moraaliseksi kannustimeksi. Tänään olin poistamassa lastin ureaa metsässä, kun tajusin lorottavani perkuli muurahaisen päälle, joka raahasi jotain neulasta intopiukeana. Muurahainen se vain oli että "meitsi tässä vaan tyyliin vetää tätä neulasta ja ei haittaa vaikka sataa virtsaa päälle". Jos minun päälleni kustaisiin, kun kannan jotain possunkiveä, niin kantaminen loppuisi välittömästi.

Hienosti raksaryhmämme teki tänään ja palkitsi itsensä sitten pullokaljoilla päivän päätteeksi.

Purkasimme tavaroita kaikenlaisia pois festivaalialueelta ja pikkuhiljaa alkaa näyttää tyhjemmältä. https://www.youtube.com/watch?v=dG6yQZ1QIRs&list=RDdG6yQZ1QIRs#t=0

Huomennako on keskiviikko?
-Nevis-