Provinssirock 2014 osa 4: Hiihtoaita on väritykseltään punainen

Jepsistä juipit.

Tänään oli kunnianarvoisa tehtävämme hakea Kimmon ja Empun kanssa hiihtoaitoja. Ne ovat tavallaan ihan kivoja ja näin, mutta niiden vaikea sijainti eräässä varastossa aiheuttaa monasti kovaa kiroilua. Ne ovat siis vittumaisessa paikassa; aivan kuten vaginatkin.
Esimiehemme Sir Hietanen tuli myös auttamaan hiihtoaitavarastolle, mikä oli tosi tosi ihana juttu, koska silloin saimme muodostettua parit. Kivasti meni sitten. Tai siis siihen asti, kunnes noin 45cm pitkä oranssi nuttuinen menninkäinen pamahti esiin varaston nurkasta tanssimaan ja juoksentelemaan ympäriinsä. Kimmo hakkasi sen välittömästi hengiltä hollantilais-unkarilaisella puukengällä. Kimmon kuolinisku keskeytti menninkäisen iloisen lauseen, joka kuului näin: "Saatte kolme toivomus-". Jumalauta sitä Kimmoa! Hän ei tajunnut, että kyseessä oli taikavoimia omaava ja toivomuksia toteuttava Der Äfferlun -menninkäinen, EIKÄ ihmisten munuaisia varasteleva Das shitheadmensche -menninkäinen. Sinne meni kolme toivomusta. No Kimmo on vain ihminen. On sitä ennenkin erehdytty menninkäisrodusta pimeässä varastossa.

Söimme tapamme mukaan lounaan ja palasimme hakemaan lisää hiihtoaitoja. Haimme yhteensä 130 hiihtoaitaa ja 140 jalkaa. Näin minä osasin kirjoittaa hieman lukuja.

Tänään korotimme toisillemme ääntä usein ja kiukuttelimme, mutta nauroimme samalla. Siinä on taas jollekin psykiatrille väitöskirjan aihe.

Kimmo, tuo datanomi, suoritti tänään persetanssin; kyllä siinä näyttö heilui. Emppu ärähti Kimmolle ajamiseen liittyvistä asioista. Minullakin meni luu kurkkuun; niin vakuuttavaa oli tuon nuoren OG-kuskin argumentointi. Kimmo paljasti, että omistaa Popedan kokoelmalevyn; nauroimme Empun kanssa lujasti asialle.

Näimme jopa Sir Petterin tänään. Esimiehemme kysyi, että miten voisi piristää työpäiväämme. Pyysin meille pullolonkerot mieheen, mutta hän tarjosi purkkaa. Petteri ei anna löysää, saatana.

Teemu se pakkaili koko päivän rullakoita jonkun pojan kanssa ja näin Joakimin, tuon kohtalon moottorimiehen, vetävän henkilöauto Volvollaan saatananmoisen henkilönostimen Rytmiksen saliin. Jos poliisiviranomainen kysyy tästä asiasta, niin valehtelen silmät ja suut päästäni.

Työmaan naiset laskivat jälleen henkiset housuni nilkkoihin. Toimistotyttö Noora, tuo Kannuksen lahja puhelinkäyttäytymiselle, sanoi minua läskiposkeksi. Anna perkele hymyili kivasti ja oli mielin ja kielin Empulle, mutta jätti minut täysin huomiotta. Kun lähdin depression kourissa pois tilanteesta, Anna juoksi minut kiinni ja säälistä antoi pienen halin. Nainen koski minuun...Olenko kenties voinut saada neekerisankkerin? Ja jos olen, niin meneekö se ohi ihan hyvällä perusrasvalla ja ruokasoodalla niinkuin toissavuotinen Parkinsonin tautini?

Loppupäivän minä, Kimmo ja Emppu vietimme hirviaitojen pystyttämisen parissa. Törnävällähän on vielä Frisbee-golf radat pystyssä ja joku asshole heitti Mannin kylkeen yhden kiekon. Se vitutti.

Huomenna on perjantai.

-Nevis-