Provinssirock osat 15, 16, 17 ja 18: "Voi jumalauta, että mua väsyttää"

Hiimspi! Jök!

No niin, saatana. On aikaa muistella menneitä, kääntää katse taaksepäin, reflektoida, avata menneisyyden kirja ja raportoida viime päivistä. Onko valmista? Onko?

Ensin käydään läpi Provinssiperjantai:
Kiiruhan siinä taas tuli, jumaliste kuulkaa. Olutraksailimme Pääanniskelun kondikseen ajan vääjäämättömyyttä vastaan taistellen. Sen kun saimme tehtyä, niin välittömästi Koden kanssa siivosimme pääkentältä sekalaisia sinne festivaalin aikana täysin kuulumattomia esineitä pois. Pakkohan se oli tietenkin kantaa vielä pari kylmäkaappia ja Karin kanssa jakaa alkoholituotteitakin.
Siitä sitten The Prodigy -nimiselle tietokonemusiikkiorkesterille väkersimme näkösuoja-aidan ja sitten minä kävin suihkussa kotona. Veden lämpötilan pidin melko kuumana.
Seuraava ohjelmanumero oli päivystys. Siellä meitä oli Sir Hietanen, Sir Petteri, Joakim the Afred, minä, Emppu ja Johanna. Aivan mahtavaa oli saada naisvahvistus päivystykseen, sillä tuo hiusjumalatar laittoi minulle ja esimiehistölle aivan upeat letit. Voi jumalauta minä olin kaunis! Olisittepa nähneet miten paras ja ihanin olin silloin letteineni.
Muu ryhmästämme vaihtoi vapaalle ja senhän nyt sitten tietää. Panu sammui raksaloungemme sohvalle ja minä hänet hitleröin punahilkaksi. Minä söin perjantaina kaksi kertaa suklaamoussea.

Provinssilauantai meni näin:
Heräsin perkele ja sitten menin kantamaan aivan mielisairaasti alkoholia ja limskatuotteita. Kodekin, tuo kohtalon heinäseiväs, tuli auttamaan vaikka oli hieman krapulassa. Operaation muut osallistujat olivat Vesa, Välimaa, minä ja Kråter, joka on tälläkin hetkellä uskomattoman raskaana.
Päivystykseen tuli iltapäivällä Kimmo, tuo köyhän miehen ilmakitara, ja muistaakseni Pekkakin, tuo teatterimaailman vonkuva sumutorvi. Emppu vaihtoi vapaalle (katastrofaalisin seurauksin) ja hänen tilalleen C-korttipäivystäjäksi tuli Siekkinen, tuo elämän ajoneuvon mansikanhajuinen Wunderbaumi. Päivystys meni omalla klassisella painollaan. Emppua ei tarvinnut tänä vuonna hitleröidä, sillä hän humalapäissään tyri itsensä rotkoon ja sitten tuli naamaan rupia ja pipi. Onneksi ei käynyt saatanan saatana pahemmin. Vanha mies saa olla sydän syrjällään nuorten takia. Söin kahdesti suklaamousseja ja kahdesti valkosuklaamoussea.

Aloimme välittömästi purkamaan yöllä. Tykitimme niin kauan kuin jaksoimme. Nauratti kovasti kaikki ja minä löysin Koden kanssa hassut silmäklasit, jonka pakkauksessa luvattiin niiden hohtavan pimeässä pyöreät kuusi (6) tuntia.

Sunnuntaina jatkoimme festivaalin purkutoimenpiteitä. Voi jumalauta, että me olimme väsyneitä ainakin Koden kanssa. Ei koskaan ole tainnut olla noin vaikeaa. Kylmäkaappeja kannettiin ja kaikkea. Laurin nuoruudeninto ampui meitä omaan nilkkaan ja trukki jäi jumiin kriittisellä hetkellä. Onneksi se päivä on ohi.

Tänään saimme nähdäkseni koko ryhmän kanssa hirveän hyvin aikaan asioita. Pari apukättäkin oli, Jussi ja Sussu. Paras hetki tästä päivästä koettiin ihan loppumetreillä, kun Kode löysi maasta Sammakkoihmisten liuskekivestä hiotun terätyökalun! Kuten kaikki oikein hyvin tietävät, Sammakkoihmiset elivät noin 12 000 vuotta ennen Homo Sapiensia. Sammakkoihmiset hämmästyttivät työkalukäyttötaidoillaan koko sen aikaisen maapallon elinlajiston. Voi jumalauta, että ne Sammakkoihmiset sai naisia!

Huomisiin.
-Nevis-