Provinssirock osa 11: Satan´s sex slaves

Hei vaan possupäät.

Tänään käynnistimme täysillä yskivän moottorin nimeltä olutraksailu. Kodehan siinä tuttuun tapaan oli vierustoverina ja myös ystävämme Anna, joka on nainen. Anna kuulemma haisi omien sanojensa mukaan pahalta ja niin kyllä minäkin, sillä juhannus leijui vielä vahvasti yllämme kuin liimapintainen jätelepakko.
Anna valitteli maitorauhastensa asentoa, koska sporttiliivit olivat jotenkin huonosti. Tätä asiaa en kuulemma missään nimessä saanut blogissani mainita, joten jätän sen nyt sitten kirjoittamatta herrasmiesmäisesti.

Päivämme alkoi välittömästi todellisella taistelulla, sillä tontille oli pamahtanut 66 kylmäkaappia. Kyllä, Jumalan ruoska oli jälleen sivaltanut meitä syntisiä oikein hemmetillisellä tavalla. Kylmäkaapit, nuo Belsebupin tunteettomat selän- ja tahdonrikkojat, eivät antaneet armoa, mutta emme perkele mekään, joten kannoimme niitä täysin mukisematta ja kokemuksella.
Apuna tässä epäpyhässä prosessissa oli kunniakkaasti ja onneksi myös talkoolaisia sekä Kimmo, Lauri ja yksi Atte stadista. Myös Sir Hietanen näytti henkisen purukalustonsa terävyyden kantamalla yhden kylmäkaapin; You Go Girl!

Keskipäivällä olutraksaryhmäämme liittyi Mari Härmästä. Hänellä oli omat työhanskat, vesipullo ja luojan kiitos ikiomat savukkeet. Kun kerroin tuolle blondille ensimmäisen työtehtävänsä yksityiskohdat, hän katsoi minua sellaisella pahan pierun haisteluilmeellä. Kyllä se siitä sitten lähti ja upea työpari on hän Annalle, joka katsoo minua ihan aina ja koko ajan sellaisella "Ootko vittu jätkä tosissasi?" -ilmeellä. Hyvin tytöt vetivät kyllä; he tasapainottivat kylmäkaappeja, laittoivat possuaitaa pystyyn, helottivat niitä, kantoivat sisustuselementtejä, laittoivat hiihtoaitaa ja teippailivat perkele teipillä. En muista teimmekö Koden kanssa mitään tärkeää. Tuskin.


Vesa, tuo kalastava ravintolapäällikkö, pääsi hänkin viimein tänään tontille. Kylläpäs oli.

Tänään päälava aloitti kiihottavan nousunsa. Se on kuin koko festivaalialueen erektiivinen penis, jonka parissa työskentevät ihmislapset ovat kuin harkitsevia kivoja siittiöitä.

Siekkinen taipui konsonanttien edessä ja teki L-paloja tänään. Emppu sai apupojaksi Aleksin ja heidän välillään kukkii nytkin yhteisymmärryksen ja parikantamisen ihana syreeni. Petteri piirsi keltaisella merkkejä Äiti Maahan, tähän pyhään planeettaamme. Onneksi keltainen on lämmin väri. Hietanen se päristeli mönkijällä sinne tänne, edes ja takaisin, ylös ja alas. Se oli perkeleen kovaa rallittelua!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Kimmon shortsit repesivät törkeästi ja jos oikein tarkkaan osasi katsoa, näkyin rei-istä surullinen kives poikineen. Kutsun häntä nyt tässä ja tänään Skreba-Kimmoksi. Johannalla on tänään synttärit ja hän vietti sen hirveän kivalla tavalla eli auttoi meitä hiihtoaidan parissa. Teemu palasi Nummirock -velvoitteista myös joukkoomme. Kävin tänään työskeskustelun Nooran kanssa. Noora vastaa mm. WC -asioista. Hän pääsi asemaansa koska osaa jo vetää vesivessan aivan itse. Kai sitä jotain muutakin tapahtui päivän aikana muille ja minullekin, mutta kun vanhan miehen muisti on mitä on. Kyllä minä perkuli vie muistan miten oli vaikea 21. kesäkuuta 1944 Syvärillä virittää viihdytysjoukoissa lattiatomia tykistökeskityksen aikana, mutten esimerkiksi muista enää, että mihin jätin sytkärini äsken. Missä se on? Kuka tietää? Kuka sen kertoa minulle omin sanoin voisi?

Kode-poika se lauleskeli taas tänään korppikotkan äänellään työnteon lomassa. Ei siinä muuten mitään, mutta läheiseltä hautausmaalta alkoi kuulua aavemaisia käheitä kysymyksiä: "Onko jo aika? Oliko se ääni Tuomiopäivän pasuuna? Nytkö me noustaan täältä? Hä?"

Huomenna lisää kylmäkaappeja kannetaan oikein olan takaa. Valtavalla taisteluasenteella kun mennään vain, niin hyvä tulee. https://www.youtube.com/watch?v=zJQYS5tdY68

-Nevis-