Provinssirock osa 5: "Millä omalla kyydillä? Saatana!"

Jii!

Aamu alkoi tänään koskettavan nostalgian merkeissä, kun kaikkien rakastama Jakke-setä, tuo helvetin vanha mies, tuli käymään ja morjestamaan meitä. Jakke muisteli kyynel silmäkulmassa vuosiaan varastopäällikkönä. Muistelimme yhdessä myös sitä kun olimme Jaken kanssa ihka ensimmäistä kertaa festivaalirakennushommissa pleistoseenikaudella. Olimme ala-asteelta taksvärkkipäivänä apuna rakentamassa Mammuttifestiä. Raksapäällikkömme oli nimeltään Gnruk ja hänellä oli hauska lannevaate, sen muistan tarkasti. Kanssamme sapelihammastiikeri-aitaa pystyttämässä oli Steiner-koulusta TET-harjoittelussa Arggr, Ggaar ja Pasi-Pasi. Ruuaksi oli mehua. Se oli kyllä eri touhua silloin.

Meillä on kuulkaa Mannissa uusi maskotti, jonka Sir Hietsu pakotti sinne ottamaan omaan asemaansa vedoten. Sen nimi on joko Basi Bätman tai Leevi Lepakkoauto. Emme ole vielä päättäneet. Tämä oli tärkeä tieto.

Arvaatkaapas kansalaiset mitä tänään olemme Kimmon ja Empun kanssa tehneet koko päivän? Pystyttäneet saatana hirviaitaa. Jälleen tuli tänään selkeästi esille, että Suomen maaperä on geologisesti hyvin rikas; kyllä on kuulkaas parasta lyödä rautakangella toistuvasti kiveen täysiä. Vieläkin tuntuu munasarjoissa asti. 
Hyi kauhia, kun olemme korottaneet toisillemme tänään ääntä ja kiusanneet kovasti. Ystävällinen eripuramme johtuu monasti siitä, että yritämme löytää kaikkiin työtehtäviin sen ehdottomasti helpoimman mahdollisen tavan. Tiedän, että tämä järkyttävä paljastus saattaa tulla jollekin teille prostestanttisen itseruoskivan työmoraalin omaaville järkytyksenä, mutta muistakaa, että laiskat ihmiset ovat keksineet pyörän, haarukan, kondomin ja vessapaperitelineen.
Kaksi Frisbee-golf harrastajaa tuli kyselemään, että "Miksi te vedätte tota aitaa?" Vastasin: "Meillä oli tylsä kesälomapäivä ja päätettiin ihan vaan laittaa joku aita pystyyn." Joka junaan on meitä ihmisiä. Ja muutama mahtuu resiinaankin.

Kode, tuo raksamiesten laiha Jeesus, tuli katsomaan meitä henkipattoja, kun taistelimme hirviaidan kimpussa. Hän toi meille karamellejä, auttoi meitä jonkun verran ja vittuili raakalaismaisesti. Hän liittyy ensi viikolla ryhmäämme.

Tänään näin Hietsua aina silloin, kun hän kävi piirtelemässä keltaisella merkkausmaalilla Äiti Maahan koukeroita, Joakimia näin aamulla, Teemun näin pari kertaa ja Petterin aivan päivän lopussa. Kyllä oli levällään jantterit, saatana.

Kimmon ja Empun kanssa ilmensimme sielujemme ying ja yang -dualismia verbaalisesti: Keskustelimme siitä miten tärkeää on naisten päätäntävalta omasta kehostaan, mutta myös siitä, mikä olisi paras nimitys vaginalle. Itse ehdotin termejä "urheiluruutu", "lohenpunainen" ja "piisami". Empun ehdotukset ovat painokelvottomia ja Kimmo vain hymyili mystisesti asialle.
Olimme melkein saaneet työpäivän päätökseen, kun Kimmo yhtäkkiä huudahti: "Näittekö kundit? Tuolla metsässä juoksi kaksi örkkiä!". "Hölmö! Ei örkkejä ole olemassa. Ne ovat taruolentoja.", kerroin Kimmolle ja syötin porkkanan Törnävän joesta juomaan tulleelle yksisarviselle.

Tänään satoi ja tuuli.

Tätä lauloimme tänään työlauluna: https://www.youtube.com/watch?v=s_JpAOtTxlA

Hyvää viikonloppua mussukat ja nussukat. Nyt avaan kylmän keskiolutlasipullon.

-Nevis-