Provinssi osa ??: "Olisiko jotain sahausta tiedossa minulle?"

Nonni.

Minulta jäi eräänä päivänä tässä kirjoittamatta blogimerkintä. Se selittyy sillä, että olin ensin töissä 19h, sitten ihanat 3h yöunet ja perään 22h työtykitystä. Referoin nyt vain pari viimeistä päivää, koska tulin juuri festivaalialueelta kotiin ja on hieman uupunut olo.

Keskiviikkona muistan olleeni koko päivän Tontsan ja Koden kanssa narikoita rakentamassa. Niilo tuli sinne auttelemaan ja antamaan kovuutta. Yöllä piti vielä aloittaa vaneriaidan rakennus ja muut tykittivät perkeleesti possuaitaa. Muuta en asiasta muista.

Tänään piti laittaa festivaali asiakkaita varten valmiiksi. Hukkasin Johannan henkilökohtaisen sahan jumaliste aamulla ja jännitti, että nyt muuten tulee kuokkaan. Onneksi tuo työkalu löytyi myöhemmin. Meno oli todella maukasta ja onneksi emme ehtineet syödä seitsemään tuntiin mitään. Vietin tästä päivästä noin 11h siten, että 90% kehostani oli täysin märkä ihanasta sateesta. 10% selittyy sillä, että minulla oli työhousujeni taskussa pussi, johon olin sadevedeltä piiloon laittanut GSM -matkapuhelimeni ja savukkeeni sytyttimineen.
Maapallon luonto on yksi perse ja satoi paljon ja voi voi. Veden määrä aiheutti mitä mukavimpia pulmatilanteita, joita raksaryhmämme rakasti täysin ehdoitta ja kokonaan.
Päivystyksenä hoidimme erittäin mielenkiintoisia ja antoisia tehtäviä.
Klo 22 muut lähtivät kotiin nukkumaan, jotta olisivat aamulla energisinä työtehtävissä. Pitkään yövuoroon jäivät vielä Villen kakkosmiehenä toiminut Linnansaari, Kode, Kari, Lauri ja minä. Me pellenaamat levittelimme haketta niin saatanasti yrittäessämme epätoivoisesti korjata sateen runtelemaa Äiti Maan häpykumpua.
Kylmä oli märissä vaatteissa. Onneksi olemme aikuisia ihmisiä ja varavaatekerta löytyi tottuneesti repusta. Paitsi että eihän minulla herranjumala mitään reppua ole; minullahan on muovipussi.
Aika viimeisillä höyryillä päästelimme erilaisia työsuorituksia, mutta useimpiin liittyi erittäin valitettavasti hake.
Kyllä on ihminen nyt väsyksissä. Tämähän on aivan mielisairasta tällainen touhu. Ei mitään hätää silti; onneksi palkkakin on huono.
Valtava kunnioitus minulla on työtovereitani kohtaan. Kun he eivät ole enää mukana festivaalihommissa, en usko, että löytyy kovin montaa ihmistä, jotka ovat 22h töissä sateessa nälissään.

Tänään join neljä kuppia teetä ja neljä Red Bullia sekä poltin kaksi askia tupakkaa yrittäessäni pärjätä kehoni hätähuudon kanssa. Suussani maistuu kroonisesti ripuloivan miniponin häntä.

Parasta tänään oli, kun Nightwishin aikana oli ilotulitus. Lähellä festivaalialuetta on nimittän vanhainkoti, josta kaikuivat huudot: "Kalevi! Asekätkö esiin! Nyt ne saatanat tulee taas!", "Heti kun saan tämän liikeratojani rajoittavan katetrin repäistyä irti..eikun hetkinen..minähän käytän tätä hirttosilmukkana ja kuristan jonkun aliupseerin."

Näin kajarijätkistä Jormiksen, Pääkkösen, Spotti-Männistön, Aholan ja Taffel-Voden.

Nyt maate. Tsau.
-Nevis-