Provinssi 2016 osa 1: Emme nähneet oravia

Terve.

Tänään alkoi festivaalin rakennus oikein kunnolla. Aloitetaan ihmisesittelyillä.

Tänään joukkioomme liittyivät:
Kode: Vanha tuttu epätoivon messias. Hoikka mutta ohut.
Kimmo: Ihana puunhajusta pitävä kloppi. Muistuttaa partasikaa: https://www.google.fi/search?q=partasika&client=firefox-b&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ved=0ahUKEwiXk7-jq6XNAhWJCywKHVkKDnIQsAQIKg&biw=1366&bih=635#imgrc=13pOgjbvsrMcpM%3A
Tontsa: Kuvataiteilija Porista..tiedän, nuo kaksi sanaa ovat toisensa poissulkevia, mutta näin on päässyt käymään. Ohut naismainen pylly.
Niilo: Soma kuin nappi.
Budo-Kari: Kaikkien raksaajien esi-isä ja isäisä. Hän oli syntynyt jo silloin, kun maapallon paikalla oli kaasupilvi. Hän asui piven reunalla sijaisevassa hyvin tuuletetussa yksiössä, eikä itsepintaisesti poistunut sieltä ennenkuin evoluutio oli astunut siihen pisteeseen, että kurottaja ja viina oli keksitty. Konekuskien jumalmestari.
Damski: Provinssin konekuskeja. Iltapäivisin tulee ajelemaan niillä koneilla. Samanlainen tukka ja murre kuin Suomen Huutokauppakeisarilla. Nuija vaan puuttuu.
Juho: Ihan uusi poika. Oli sillä niitä pelottavia rock-lävistyksiä.
Toni: En vielä tiedä hänestä. Sinne se varastolle meni. Oli sillä niitä pelottavia rock-tatuointeja.

Siinä olivat raksan mieshenkilöt. Tämän joukkion perusteella on turvallista sanoa, ettei suomalaisten naisten seksielämä saatana hääviä ole.

Naishenkilöstö:
Anna: Kiva rillipiru. Pirteä ja hapokas.
Johanna: Kuohkeiden ja ilmavien hiusten kiistaton perintöprinsessa. Lempiväri: Possu.

Siinä olivat raksan naishenkilöt. Tuon ryhmän perusteella on turvallista sanoa syy, miksi suomalaiset miehet juovat viinaa niin helvetisti.


Pakko mainita, että Panu, tuo vanha pylly, kävi pudottamassa pari konttia alueelle.
Oli siellä sitten myös Meri-Maaria, joka hoiti ruokahuoltoamme. Jos muistin nimen väärin, niin se johtuu siitä, etten kertakaikkiaan muistanut sitä oikein.

Työpäivämme lähti käyntiin siten, että Johanna, Anna, Kimmo ja Juho menivät tykittämään possuaitaa pystyyn leirintään. He viihtyivät itseasiassa koko päivän niissä tehtävissä. Näin heitä ruoka- ja kaffitauolla. He vaikuttivat iloisilta ja olin salaa onnellinen heidän puolestaan.
(Aamulla halasin Johannaa, mutten Annaa, koska minusta ei kertakaikkiaan riitä joka naiselle ja juurihan pari viikkoa sitten Annan terassilla näin. Tämä aiheutti tietenkin Annassa, tuossa inhottavassa sinkkunaisessa, närää. Lupasin halata tuota naista myöhemmin festivaalirakennuksen aikana.)

Minä, Kode, Tontsa ja Niilo pääsimme siihen hommaan, joka on demonien keksintöä. Asensimme hirviaitaa, tuota raatelevaa piikkipaskiaista, pystyyn. Aloitimme pahimmasta paikasta eli metsästä. Rutiinilla se kuitenkin sujui, kunnes Tontsa istahti kives edellä terävään oksaan. Oh fuck, man! A deadly stick in the mothafuckin balls, man! In the balls.

Ruokatauolla näin Herra Sian. Hän sanoi, että koska olen kolmattatoista vuotta Provinssin raksassa, niin saisin valita mitä teetä hän hakee kaupasta minulle (olen deviantti, enkä juo kahvia lainkaan). Valitsin normaalin teen. Oikeastaan kaikki muut teet käyvät paitsi ne Afrikkalaiset teet, koska pelkään sarvikuonoja hieman ja savimajoja jonkun verran.
Herra Sika on ikisinkku. Se taitaa johtua siitä, että hän ei ota riskejä muotinsa kanssa; hän pelaa liian varman päälle flanellipaitoineen, siilitukkineen ja housuineen. Toivoisin näkeväni hänet kesän lopulla irokeesilettisenä miehenä, jolla on yllään vain nahkaliivit, vihreät bootsit ja stringit. Sellainen vetoaa niihin oikeanlaisiin naisiin; 77-92 -vuotiaat nartut suorastaan heittelevät hotellihuoneen avaimia ja heidän tekohampaillaan on humoristin kiva leikkiä morsetusta.

Jatkoimme hirviaitaporukallamme ruokailun jälkeen epäpyhää toimintaamme. Kaikki meni hyvin, mutta Niilolle tuli yhtäkkiä hirveä väsy. Hän oli kuin potalla nuokkuva vauva, jonka isä on lutuinen koira. Nappisilmät lupsahtelivat kiinni ja mies oli hiljainen. Tontsa astui hirviaidan piikkiin ja tuli jalanpohjaan haava, josta tuli verta. Me taisimme Koden kanssa lähinnä poltella tupakkia.

Budo-Karin kasvoilla oli koko päivän hymy, jollaisen saa aikaan vain kurottajalla ajo. Se oli sitä puhdasta onnellisuutta. Kunpa Taivaassa olisi kurottajia ja niitä saisi Kari ajaa humalassa jossain isolla terassilla. Näin ajattelin sillä hetkellä.

Päivän muotikatsaus: Raksapäällikkö Ville oli pukeutunut kuin Katto-Kassinen; propelli vain puuttui lippiksestä. Hänelle pitää saada se, jotta hän voi aina vastata: "En tarvitse kyytiä kiitos, hoidan omat matkajärjestelyni." Kimmolla oli yllään harmaat sukat, jonka sävy toi mieleen vanhojen mummojen ihon liivate-tehtaalla. En viitsinyt mainita hänelle asiasta mitään, koska olen hyvin tahdikas ja hiljainen ihminen.

Näin tänään festivaalialueella myös Jaakko the Kurikan sekä Joakimin ja Jessen. Herranjumala miten paljon kiharoita Jessellä on. Kun hän jutteli kanssamme Törnävällä, olivat hänen takahiuksensa Kärjen S-Marketin parkkipaikalla mopoauton antennissa kiinni.
Joakim esitteli meille ylpeänä uutta autoaan. Se oli musta ja hieno. Hän kosketti tänään hirviaitaa. Oli vaikeaa erottaa Joakimia ja aitaa toisistaan, koska Joakimin hammaskolo blurrautui hirviaidan kolojen sekaan. Koita siinä olla sitten.

Päivä meni ihan sujuvasti, vaikka minun ja Koden olikin vaikea löytää sitä innostusta festivaalirakentamiseen. Vuodet ovat vaatineet veronsa.

Klo 17 meillä oli satujumppa ja klo 18 jälkeen lähdimme kotiin.

Huomiseen.
-Nevis-